Lausunto Vapo Oy:n Konttisuon (Ukonsuon) turvetuotantohanketta koskevasta YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
18.10.2011
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/17/07.04/2011
Asia: Lausunto Vapo Oy:n Pudasjärven Konttisuon (Ukonsuon) turvetuotantohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Selostuksessa arvioidaan 164 hehtaarin laajuisen turpeenottohankkeen vaikutuksia. Kuivatettavaksi suunnitellusta alueesta suurin osa on luonnontilaista.
Vesistövaikutuksista
Hankkeen toteuttamisvaihtoehtojen vesienkäsittely olisi sulanmaan aikainen pintavalutus, ympärivuotinen pintavalutus tai sulanmaan aikainen kemikalointi. Pintavalutuskenttien sijainti esitetään liitteen 7 kartassa. Siinä kerrotaan myös joitain kenttien ominaispiirteitä: pinta-ala, kaltevuus ja turvepaksuus. Eteläinen pintavalutuskenttä on ojitettua aluetta.
Yhteysviranomainen toteaa lausunnossaan, että tarkasteltavien vaihtoehtojen ja niiden vertailun tulee perustua toteutettavissa olevaan tekniikkaan ja vesiensuojelurakenteiden toimintatehon realistiseen arviointiin. Pintavalutuskentistä tulee laatia selvitys niiden sijainnista ja soveltuvuudesta aiottuun käyttöön.
Selostuksessa ei kuitenkaan ole mitään arviota pintavalutuskenttien toimivuudesta. Lähtötiedot ovat arvion tekemiseksi liian vähäiset. Pintavalutuksen toimivuuden arviointi on kuitenkin olennainen asia koko hankkeen toteuttamiskelpoisuutta ajatellen. Ilman asianmukaisia tietoja puhdistuksen toimivuudesta ympäristövaikutusten arviointi menettää ison osan merkityksestään.
Kuormituksenkin arviointi lepää kovin puutteellisen arvioinnin varassa. Kuivatusvesien vaikutusten arviointi perustuu tavanomaiseen tapaan ennakko- ja velvoitetarkkailujen vedenlaatutuloksiin ja Vapon teettämään konsulttiselvitykseen ominaiskuormitusarvoista. Pöyryn laatimassa selvityksessä ei esitetä menetelmiä eikä niitä esitetä selostuksessakaan. Ilmeisesti oletetaan, että tietoa ei tarvita, koska tarkkailuissa käytettävät menetelmät ovat yleisessä tiedossa tai tietoa ei tarvita, koska sitä ei yleisesti tarvita. Kuitenkin teoreettisia laskelmia kohtaan on jo olemassa paljon kritiikkiä. Esimerkiksi FT Lasse Svanbäck on kyseenalaistanut voimakkaasti tavan, jolla kiintoaine määritetään ja tulokset, joita puutteellisella menettelyllä saadaan. Sen lisäksi hänenkin tutkimuksensa korostavat soiden erilaisuutta ja suokohtaisen tiedon tarvetta.
Lasse Svanbäck toteaa esimerkiksi 12.12.2010 Vaasan hallinto-oikeudelle antamassaan selvityksessä (liite valitukseen Havusuo-Pajusuon päätöksestä nro 69/10/1, Dnro ISAVI/36/04.08/2010) seuraavaa: ”Ominaiskuormitusarvojen pohjana käytetyn näytteenottohetken virtaama ja vedenlaatu (ainepitoisuudet) kertovat sen hetken tilanteen näytteenottokohdassa. On kuitenkin huomioitava, että turvetuotantoalueelta syntyvä vesistökuormitus muodostuu lähes 90 prosenttiseti roudattoman kauden (touko/lokakuu) rankkasateiden (yli 15 mm/vrk sademäärä) aikana, joita sadetilastojen mukaan esiintyy 3-5 kertaa kaudessa. Muutaman kerran kaudessa tapahtuvien näytteidenottojen perusteella tehtävät arviot turvetuotannon vesistökuormituksesta hyvin todennäköisesti kertovat vain kuivan kauden alhaisien valumien ja ainekuormitusten tilanteista eivätkä juurikaan rankkasateiden aikaisista tilanteista, jolloin edellä esitetyn mukaan lähes kaikki turvetuotannon kuormitus syntyy.”
Hän jatkaa, että ”lupapäätöksissä esitetty kiintoaine ja sen määrä ovat poikkeuksetta heikosti määriteltyjä. Kiintoaineanalyysimetodia ei tarkemmin esitetä. Näin ei myöskään selviä, mikä osa valumaveden orgaanisen aineen kokonaismäärästä on määritelty (suodatuksen jälkeen) kiintoaineeksi ja kuinka suuri osa muusta hienojakoisemmasta orgaanisesta aineesta jää näin kokonaan huomioon ottamatta.
Turvetuotannon kuormitustarkkailun yhteydessä vesinäytteestä määritellään kuitenkin usein myös kemiallinen hapenkulutus, CODmn mg/l/O2, joka kertoo näytteen orgaanisen aineen kokonaismäärän, kun saatu hapenkulutusarvo (mj/l) kerrotaan vielä 1,6:lla. Tämä orgaanisen aineen määrä on tarkkailuraporttien tuloksista luettavissa ja se on keskimäärin noin 10 kertaa suurempi kuin vastaavasta näytteestä analysoitu ja esitetty kiintoaineen määrä, jota käytetään ainehuuhtouman perustana.
Orgaanisen aineen kokonaismäärän, kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhteet turvetuotantosuon valumavesissä ovat olemassa olevan tiedon ja tutkimuksen perusteella seuraavat: kun orgaanista ainetta on 100 kg, niin kokonaistypen määrä 1,5 – 4,0 kg ja kokonaisfosforin määrä 0,25 – 0,1 kg.
Turvetuotannon valumavesien laadun seurannassa (tarkkailut) kokonaistypen ja kokonaisfosforin määrät on analysoitu ja saatu turvetuotannon valumavesien koko näytteestä, vastaten niiden valumien sisältämiä kokonaisravinnemääriä, joita näytteenottohetken näytteet edustavat. Ravinteiden (typpi ja fosfori) määrät ovat siis kokonaismääriä, mutta esitetyt kiintoainemäärät eivät siis edusta kuin pientä, noin 10 prosentin osuutta, valumaveden orgaanisten aineiden kokonaismääristä.
Turvetuotannon ympäristövaikutusten arvioinneissa ja luvituksessa esitettyjen vesistövaikutusarvioiden perusteena käytettävien ja edelleen ilmoitettavien kiintoainearvojen käyttö ainoana orgaanisen aineen kuormittajatietona (vain noin 10 prosenttia osuus valumaveden koko orgaanisen aineen määrästä) on harhaanjohtavaa. Edellä esitetty turvetuotannon orgaanisen aineen huuhtouman kokonaismäärän oikeellisen lähtötiedon merkitys korostuu edelleen, kun lupakäsittelyn päätöksenteossa ainekuormitustietoina edelleen, viimeisestä tutkimustiedosta huolimatta, (Svahnbäck 2007) käytetään suon koko turvetuotannon kestoiselle ajalle (25-40 v) vain samansuuruisia alueellisia keskiarvotietoja ominaiskuormitusarvoina.”
Selostuksessa sen sijaan esitetään, että laskennallisia pitoisuuslisäyksiä pidetään yliarvioina. Tosin kuormitus kaikissa toteutusvaihtoehdoissa kasvaisi useampikertaiseksi. Todennäköisesti kiintoainepitoisuus on kuitenkin aliarvioitu.
Ympäristönsuojelulain mukaista lupaa tai vesilain mukaista poikkeuslupaa ei voida harkita ilman riittäviä tietoja valuma-alueen muutoksista ja niiden vaikutuksista vesilain mukaisten luontotyyppien tilaan. Juuri vaikutusten arviointimenettely on se paikka tutkia, onko lupaa ensinkään syytä lähteä hakemaan, jos näyttää siltä, että poikkeuslupaan ei ole edellytyksiä. Tuotantosuunnitelmakartan mukaan (liite 7) vesilain mukaiset luontotyypit Hongikonoja, Törrönoja ja Törrönlampi on rajattu kuivatettavan alueen ”ulkopuolelle”. Selostuksessa esitetään liitteen 7 kartan nojalla, että Törrönlammen ympäristö muuttuu osittain ja että Hongikonojan reunoille jätetään 25 metrin ojittamaton vyöhyke. Ojauomaa ei muuteta, mutta ojan varren luonto muuttuu täysin. Todennäköisesti niin ojat kuin lampi muuttuvatkin täysin, kun muun muassa niiden valuma-alue käytännössä tuhoutuu kokonaan. Ns. suojavyöhykkeet” ovat merkityksettömiä. Muutoksilla voi olla myös vesistökuormitusta lisäävää merkitystä, mutta selostuksessa ei ole pienvesiä otettu vesistövaikutustarkastelussa huomioon.
Selostuksen mukaan hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia Kivarinjoen ekologiseen tilaan. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Kivarijoen ekologinen tila on tyydyttävä, mutta tavoitteena on saavuttaa hyvä tila jo vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan suurin este Kivarijoen hyvän tilan saavuttamiselle on liian suuri kiintoaine- ja ravinnekuormitus ja happamuuden aiheuttamat haitat, kaikki tekijöitä, jotka lisääntyvät uusien turvesoiden käyttöönoton myötä. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideosassa todetaankin, että Kivarinjoella tarvitaan kaikkia toteutettavissa olevia toimenpiteitä maankäytöstä aiheutuvan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään kuormitusta metsätaloudessa ja peruskuivatuksissa. Peruskuivatuksista kaikkein voimaperäisimpiä ovat uusien turvesoiden kuivatukset, etenkin Ukonsuon kaltaisten luonnontilaisten suoalueiden vesivarastojen tyhjiinlaskemiset. Vastaanottavan vesistön tilan ja tilatavoitteen perusteella on arvioitavissa, että luonnontilaisen suon kuivatus olisi vastoin vesiensuojelusuunnitelmaa.
Selostuksessa esitetään, että vesistökuormitus säilyy 0-vaihtoehdossa ennallaan. Selostuksessa pidetään myös luonnonhuuhtoumaa kuormituksena (taulukko 7.9). Sen lisäksi 0-vaihtoehto sisältää jotain muutakin kuormitusta. Ainakin näin on pääteltävissä taulukosta 7.10. Tosiasiassa 0-vaihtoehdon vaikutuksia ei ole lainkaan selvitetty.
Osana toteuttamatta jättämistä olisi voinut arvioida ennallistamisen vesiensuojeluhyödyt. Iso osa hankealueesta on valtion maata, erityisesti ojittamatta säilyneitä osia suosta ja pienvesien ympäristöt. Suon eteläosan yksityismaan ojitettu puoli on maastohavaintojen perusteella puustoinen, mutta metsätaloudellisesti huonosti metsittynyt. Ojat olivat 7.8.2003 maastokäynnin (Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) havaintojen mukaan umpeenkasvaneita. Koska metsänkasvatuksellinen hyöty on jäänyt heikoksi, Konttisuon ojitettu osa saattaa kuulua niihin metsäojitettuihin soihin, joita ei enää kannata kunnostusojittaa.
Kunnostusojituspaineet tai niiden järkevyys olisi voitu arvioida ja arvioida samalla edes passiivisen ennallistumisen mahdollisuus ja hyödyt. Ojitusten muuttaman ympäristön ennallistumaan jättäminen tai mielellään ainakin jonkinasteinen aktiivinen ennallistaminen tukisi luonnontilaisten ja maisemiltaan erämaisen kauniiden osien säilymistä, vaikka ne nytkin ovat myös vesitaloudeltaan pysyneet hyvin häiriintymättöminä. Ennallistamisella on saavutettavissa monia pitkäaikaisia ekosysteemipalveluja, olipa ennallistuminen passiivista tai aktiivisten toimien seurausta. Tämä kierros on joka tapauksessa ratkaiseva. Uutta harkintaa Ukonsuon soveltuvuudesta turpeenottoon ei tehdä, vaan suon maankäyttömuodoksi tulee esimerkiksi monikäyttö tai ekosysteemipalvelut, jos suo tällä kertaa pelastuu turpeenotolta.
Pöly ja melu
Selostuksessa on arvioitu asutukseen kohdistuvat pöly- ja meluvaikutukset. Niiden vaikutusten arvointi luonnonympäristöön puuttuu. Työskentelyn ja liikenteen melu varsinkin saattaa vaikuttaa häiritsevästi luonnonrauhaan laajallakin alueella. Luonnontilaista ja erämaista luontoa on lähialueilla jäljellä. Lähimpänä on Voilamminsuon tärkeä lintualue, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä. Konttisuo (Ukonsuo) muodostaa sen kanssa linnustolle yhtenäisen elinpiirin. Pölyllä voi olla omalta osaltaan vaikutuksia pienvesiin. Keskijärvi on puolestaan lähellä itäistä lohkoa.
Ilmasto
Selostuksen kasvihuonekaasulaskelma on tiiviydessään epäselvä. Sitä, miten kappaleessa esitettyihin lukuihin on päädytty, ei esitetä, tyydytään vain viittaamaan joihinkin tutkimuksiin. Vertailutaulukossa ilmoitetaan, että suo on nykytilassaan ilmastovaikutuksiltaan päästölähde. Kasvihuonekaasupäästöt toki lisääntyvät tuotantovaiheessa, mutta jälkikäyttövaiheessaan suo onkin sitten kasvihuonekaasunielu.
Selostuksessa esitetään muun muassa, että luonnontilainen räme olisi hiilidioksidin lähde, mutta neva ei. Onko tosiaan niin? Jotkut vetiset suotyypit tuottavat metaanipäästöjä, mutta kaikki suot ovat hiilen nieluja ja varastoja. Myös taulukon 7.26 mukaan uudelleensoistaminen jälkikäyttömuotona on välittömästi hiilen nielu. Vielä voimakkaammin sitä ovat metsitys ja peltoenergian viljely, vaikka puuston ja erityisesti peltoenergiakasvien nieluvaikutus on jälkikäteinen ja silloinkin isolta osin väliaikainen. Viimeaikaisissa tutkimuksissa onkin arvioitu maaperän kaasujen vaihtoehtoa. Sen sijaan, että turpeen päästöjä kompensoidaan vasta turpeiden kaivuun ja polton jälkeen, kompensointia voi tehdä muualla jo samanaikaisesti. Laskelman siitä pitää kuulua vaikutustarkasteluun.
Metaanipäästöistään huolimatta luonnontilainen suo ei kuulu päästökaupan piiriin eikä sen päästöistä raportoida. Jos maankäyttö muuttuu turpeennostoalueeksi, sen päästöt raportoidaan. Niiden päästöjen lisäksi tulevat polton päästöt, joiden säteilypakote säilyy ilmassa pitkään. Ukonsuon turpeiden polton päästöt olisivat aivan verrattavissa kivihiilen polton päästöihin ja voivat aiheuttaa jopa kivihiiltä suuremman kasvihuonekaasuvaikutuksen. Turpeenkäytön päästöjä on pakko leikata tuntuvasti jo lähitulevaisuudessa. Erityisen vahingollista ilmastonsuojelulle on kuivattaa luonnontilainen suo sen hiilivaraston vapauttamiseksi taivaalle.
Sosiaaliset vaikutukset
Vertailutaulukon mukaan millään vaihtoehdolla ei ole terveysvaikutuksia. Arvio on 0-vaihtoehdolle epäoikeudenmukainen. Ukonsuo on mielenkiintoinen ja helposti saavutettava kohde, jolla on runsaasti luonto- ja maisema-arvoja. Lisäksi se on erinomainen hillasuo. Nykytila säilyttää luonnon monikäytön, kuten marjastuksen ja metsästyksen sekä retkeilyn ja luonnosta ja maisemasta nauttimisen. Virkistysarvot ovat osa terveysvaikutuksia.
Niitä voivat olla myös kokemus siitä, miten ympäristöstä pidetään huolta. Luonnontilaisen suon kuivatus ja vesistöjen lisäkuormitus eivät saa ymmärrystä kansalaisilta. Työllisyysvaikutuksilla suon tuhoa ei voi myöskään perustella, sillä turve on korvattavissa uusiutuvilla biomassoilla. Niiden hankinta työlllistää yhtä lailla ja enemmänkin ja samoilla seuduilla.
Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen
Alueella mahdollisesti esiintyviä luontodirektiivin liitteen IV a lajeja ei ole selvitetty. Lajien kartoitus kuitenkin vaaditaan nykyisin lupavaiheessa. Siksi sitä ei ole syytä laiminlyödä ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä.
Linnuston ilmoitetaan olevan lajimäärältään suppea, vaikkakin kokonaisyksilömäärää voidaan pitää kohtuullisena. Analyysi on luettavissa vuoden 2003 kartoituksen johtopäätöksistä. Sen lopuksi todetaan vielä, että Konttisuon linnustollinen arvo on maakunnallisesti keskitasoa.
Vertailutaulukkoon on poimittu puutteellisen selvityksen arvio, vaikka ensimmäisen lintulaskennan taso on ollut heikko ja siten tuloksiltaan vain suuntaa antava. Linnustoselvitystä onkin täydennetty vuonna 2010. Sen johtopäätöksenä puolestaan todetaan, että lintumäärältään Konttisuo edustaa vähintään alueellista keskitasoa ja suolintujen lajimäärää voidaan pitää alueen tämän kokoluokan suolle edustavana.
Yhteistulosten mukaan suolla on hyvinkin tärkeä merkitys linnustollekin, vaikka muun muassa syysmuuttoa koskevan haastattelun perusteella voi arvioida, että kartoituksessa on ollut edelleen merkittäviä puutteita. Esimerkiksi Konttisuon eli Ukonsuon merkitys Voilamminsuon tärkeän lintualueen naapurina on jäänyt arvioimatta. Tosin siitä todetaan, että Konttisuon-Voilamminsuon kokonaisuus täyttää maakunnallisesti merkittävän muuttolintujen levähdysalueen kriteerit.
Luonnonsuojelupiiri ilmoitti joitain inventointitietoja Mustasuo-Ukonsuolta lausunnossaan arviointiohjelmasta. Niitä ei ole otettu huomioon. Ukonsuon kivennäismaasaarekkeinen luoteisosa on rajattu ns. tuotantoalueen ulkopuolelle, mutta kaikki alueen valtionmaalla sijaitsevat metsäsaarekkeet on todettu vanhaksi metsäksi ja suojeltu aarniometsäkoodilla alue-ekologisessa suunnitelmassa (Tikka-Kivari 1999). Näistä luontoarvoista ei ole edes mainintaa. Tikka-Kivarin alue-ekologisessa suunnitelmassa Konttisuo mainitaan suunnittelualueen ainoaksi ns. A-alueeksi, joka tuolloin tarkoitti vanhojen metsien suojeluohjelman ulkopuolelle jäävää inventointialuetta, jonka arvokkaat osat tulee säilyttää kuviokohtaisin rajoituksin tai muodostettavina aarniomertsinä. ja muina vastaavina erikoisalueina. Suunnitelmassa luetellaan taulukossa 17 useita luontokohteita, joita Konttisuolta on inventoitu: puron reunametsä, lehto, suon metsäsaareke, aarniometsä, vanha lehtimetsä.
Kasvillisuuskartoitus on kaiken kaikkiaan tehty suppeasti vain ns. tuotantoalueeksi osoitetulta alueelta. Jokunen maininta siinä on metsäsaarekkeista heti tuotantoalueen ulkopuolella, mutta mitään hankkeen vaikutusten arviointia välittömän lähialueen luontoarvoihin ei esitetä. Luonnonsuojelupiirin ohjelmasta antamassa lausunnossa oli maininta myös alueelta tehdyistä kääpähavainnoista. Luontoharrastajien pinnallisen kääpäkartoituksen tuloksena alueelta on havaittu muun muassa pursukääpää (NT), ruostekääpää, rusokantokääpää (NT) sekä lapinkynsikääpää(NT). Niistä ei ole mitään mainintaa selostuksessa eikä kartoitus ole sisältänyt kääpäkartoitusta, vaikka kivennäismaasaarekkeet ovat lahopuustoisia.
Lisäksi todettakoon, että luonnonsuojelupiirin suokurssin yhteydessä käytiin 26.6.2009 Ukonsuolla. Tuolloin havaittiin selostuksessa oligotrofiseksi ruopparimpinevaksi määritetyllä alueella myös kurjenrahkasammalta (Sphagnum pulchrum). Siitä ei ole mainintaa kummassakaan kasvillisuuskartoituksessa. Sen sijaan huomiota on kiinnitetty rimpivihvilän esiintymiseen suolla. Jälkimmäisellä kerralla lajia ei ole löydetty.
Kurjenrahkasammal ilmentää mesotrofisuutta, kuten osin muukin kasvillisuus – varsinkin purojen läheisyydessä. Mustasuon puolelta on useita havaintoja mesotrofisesta lajistosta ja myös punakämmekästä, kuten aiemmassa lausunnossa todettiinkin. Mustasuo on niinikään hankkeen välitöntä lähiympäristöä, johon niin kuivatus kuin myös turvekentältä leviävä pöly vaikuttavat.
Alueidenkäyttötavoitteet
Vaihtoehtojen vertailutaulukossa 8.1 hanketta väitetään alueidenkäyttötavoitteiden mukaiseksi. Hanke nimenomaan ei ole turpeenottoa koskevan alueidenkäyttötavoitteen mukainen. Se ei toteuta myöskään alueidenkäyttötavoitetta mukailevaa maakuntakaavan suunnittelumääräystä. Sen mukaan turpeenotto tulee ohjata ensisijaisesti ojitetuille soille tai sellaisille soille, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.
Suunnittelumääräys on osin vanhentunut, mutta kuten luonnonsuojelupiiri lausunnossaan osoittaa Konttisuo on luonnonarvoiltaan vähintään seudullisesti merkittävä ja sen kuivatuksen vesistövaikutukset olisivat merkittävästi haitalliset Kivarijoen vesisöalueelle. Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset koskevat 1.2.2011 jälkeistä kautta, mutta aludienkäyttötavoite on voimassa. Joka tapauksessa on täysin kestämätöntä, jos seuraaviksi noin 20 vuodeksi varatut suot eli ne maakuntavaltuuston 11.6.2003 turvetuotantoon ”hyväksymät” suot, jotka ovat isolta osin luonnontilaisia, olisivat edelleen korvamerkittyjä turpeenottoon. Siten turpeenoton sijainninohjaus haittojen ehkäisemiseksi ei etene lainkaan ja turve-energian kestävyys ja hyväksyntä jatkavat vain laskuaan.
Merja Ylönen
sihteeri