Varpunevan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Haapavesi ja Kärsämäki
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
9.12.2011
PSAVI
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro PSAVI/82/04.08/2011
Hakija Kanteleen Voima Oy
Asia Varpunevan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Haapavesi ja Kärsämäki
Vaatimus
Kanteleen Voima Oy:n lupahakemus kuivattaa Varpunevan 128 hehtaarin suuruinen alue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä.
Suon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja estäisi hankkeen vaikutusalueen vesistöissä vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumisen Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman ja ympäristönsuojelulain 50 §:n vastaisesti. Lupa olisi myös ympäristönsuojelulain 6 §:n vastainen.
Perustelut
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Kanteleen Voima Oy haluaa kuivattaa ojittamattomasta ja lähes luonnontilaisesta Varpunevasta 128 hehtaaria turpeennostoa varten. Kokonaisuudessaan suoalue on ilmeisesti noin 300 hehtaarin laajuinen. Turpeet yhtiö tulisi polttamaan omassa ”biovoimalassaan” sähköksi enintään 40 prosentin hyötysuhteella. Paitsi käytännössä uusiutumattoman luonnonvaran haaskausta turvelauhde aiheuttaa lähes kilon suuruiset hiilidioksidipäästöt tuotettua kilowattituntia kohti. Päästö on noin nelinkertainen tavalliseen verkkosähköön verrattuna. Turvelauhteen käytöstä luovutaan ensimmäisenä, jos ja kun hiilidioksidipäästöjen rajoittamista tehostetaan.
Näihin asti energiaturpeen nostaminen on keskittynyt 100-150 kilometrin säteelle suurista käyttökohteista ja alueen suurimmille ja luonnontilaisille soille. Seurauksena on ollut mittaamaton ja tarpeeton menetys suoluonnolle sekä purkuvesistöjen tilan heikentyminen kiintoaineesta, humuksesta ja ravinteista. Laajamittaisesta turpeen energiakäytöstä on tullut suuri ja monitahoinen luonnontaloudellinen ja yhteiskunnallinen ongelma, jota pyritään saamaan hallintaan sekä poliittisella että viranomaisohjauksella.
Hankkeen kannalta oleellisten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan: 1. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. 2. Alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa ilmaistaan sama tavoite painottaen purkuvesistön tilaa ja sen parantamistarpeita.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turpeenoton sijoittumisen ohjausta koskeva suunnittelumääräys noudattaa alueidenkäyttötavoitetta: turvetuotantoon tulee ensisijaisesti ottaa entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä.
Alueidenkäyttötavoitteen mukainen keino ohjata turpeen hankintaa tiukemmin haittojen vähentämiseksi on kirjattu myös vesienhoitosuunnitelman toteuttamisohjelmaan sekä ehdotukseen soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi. Siinä esitetyn määritelmän mukaan kestävää ja vastuullista käyttöä sovitetaan ekosysteemipalvelujen näkökulmaa käyttäen yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille sekä toteuttamalla toimialakohtaisia kestävän ja vastuullisen käytön linjauksia ja toimenpiteitä.
Varpunevan lupahakemuksessa viitataan suostrategiaan ja todetaan, että vaikka sen linjaukset koskisivatkin Varpunevaa, niin suon kuivatus turpeenkaivuuta varten ei olisi strategian vastaista. Alueidenkäyttötavoite ja vesienhoitosuunnitelma ovat lakiin perustuvia ohjauskeinoja. Alueidenkäyttötavoite on ollut voimassa jo kymmenen vuotta. Sen mukaisesti myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräys on ohjannut turpeenoton sijoittumista – lainvoimaisesti vuodesta 2005.
Varpunevaa ei ole luonnontilaisuusasteikon perusteella luokiteltu, mutta hakemuksessa esitetään, että suon tila vastaa suostrategian luonnontilaisuusasteikon luokkia 2 ja 3. Strategiassa linjataan, että luokan 3 soiden luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa ja luokan 2 soillakin vain sellaisissa tapauksissa, kun suon yleinen luontoarvo on seudun ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi eivätkä erityiset luontoarvot ole merkittäviä. Seutukunnan ojitusaste otetaan arviossa korostetusti huomioon.
Luonnontilaisuusasteikon suhteesta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin todetaan, että luonnontilaisuusasteikossa luokkiin 0-2 lukeutuvat suot ovat VAT:n tarkoittamia luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita. Luokan 2 soiden osoittamisessa turvetuotantoon tulee kuitenkin arvioida ja ottaa huomioon toiminnan kohdentamisen edellytykset, kuten seutukunnan suoluonnon tila ja ojitusaste. Varpusuo sijaitsee seutukunnassa, jonka ojitusaste kuuluu valtakunnan intensiivisimpiin ja on yli 85 prosenttia.
Kansallista suostrategiaa ollaan parhaillaan soveltamassa maakunnan tasolla. Soiden luokittelu on meneillään, mutta tuloksia ei ole vielä arvioitu. Todennäköisesti Varpuneva luokiteltaisiin soihin, joille turpeenottoa ei tule ohjata – sekä seutukunnan suoluonnon heikon tilan että kyseisen suon luonnontilaisuuden ja luontoarvojen perusteella. Varpuneva kuuluu aluejaossa Etelä-Suomeen eli keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Hakemuksen kasvillisuuskartoituksen tuloksista on luettavissa, että lähes kaikki suon suotyypit ovat uhanalaisia, jotkut jopa erittäin uhanalaisia, kuten myös toinen suolla tavattu suoyhdistymätyyppi. Aapasuo on lisäksi priorisoitu luontotyyppi ja sen suojelu Suomen erityisvastuulla.
Luontoarvojen kartoitus on kerrankin laadittu paitsi ns. tuotantoalueelta myös lähivaikutusalueelta. Muutos kohdistuisi pinta-alaltaan yhteensä 305 hehtaarin alalle, joka kartoituksen mukaan on 90-prosenttisesti ojittamatonta ja suurimmaksi osaksi luonnontilaisen kaltaista. Ottaen huomioon hankkeen sijainnin intensiivisen ojituksen alueella ja sijoittumisen kokonaan ojittamattomalle suolle suon vesitalouden tilaa olisi pitänyt tarkemmin selvittää, mutta saatavilla olevien tietojen pohjalta on arvioitavissa, että suo on säilyttänyt ympärysojituksista huolimatta vesitaloutensa hyvin ja on edelleen turvetta tuottava suo. Myös hakemuksen laajakulmakuvista päätellen suon luonnontila on hyvin säilynyt.
Jos hanke saisi luvan, koko suo myös tuhoutuisi. Luvan hakija esittää vastoin oikeutettuja olettamuksia, että Varpusuon kuivatuksella ei olisi vaikutuksia ottoalueesta pois rajatulle suon pohjoisosalle. Ainoa maininta vaikutuksista edellä mainitulle suon osalle koskee erittäin uhanalaisen tupasvillakorven säilymistä, josta odetaan, että se ehkä säilyy suon pohjoisosassa. Hakemus ei sisällä mitään selvityksiä kuivatuksen vaikutuksista pohjoispäätyyn, mutta on arvioitavissa, että kuivatus muuttaisi haitallisesti koko suoaltaan tilaa. Vesien virtaussuunta on etelään, mutta pohjaveden pinnan alenemisella ja turvepölyllä olisi negatiivisia vaikutuksia eristysojan ulkopuolisellekin osalle.
Suosta rippeeksi jäävä osa menettäisi myös ison osan luonnonsuojelubiologista merkitystään. Sitä olisi pitänyt arvioida alueellisesti. Suot ovat seudulla ojitusten eristämiä laikkuja. Noin 3 kilometrin päässä Varpusuosta sijaitsee Hirvinevan soidensuojelualue ja nyttemmin myös Natura-alue. Sen linnustollisen arvon säilymisessä Hankilannevalla voi olla tärkeä merkitys kuten muutoinkin seutukunnan monimuotoisuuden turvaamisessa. Luontoarvoja koskevassa raportissa mainitaan suon mahdollisesta merkityksestä syysmuutolle, mutta varsinaista selvitystä ei siitäkään ole tehty.
Hakemuksen arvio luonnonsuojelulain asetuksen liitteen 5 lajien esintymisestä suolla on puutteellinen. Liitteen 5 eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Hankilannevan 305 hehtaarin ojittamattomalla suolla olisi pitänyt selvittää maastotyönä niin liitteen 5 lajien esiintymispotentiaalia kuin muutoinkin laajasti eliöryhmien esiintymistä suolla. Maastoselvitysten kapea-alaisuuden takia hakija ei ole riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista (YSL 5 §).
Varpunevan kuivattaminen on myös vastoin Pyhäjoen vesienhoitolain mukaisia tilatavoitteita.
Pyhäjoen vesistön vesimuodostumien tila vaihtelee välttävästä hyvään. Joen ala- ja keskiosien, johon Varpunevan vedet Hankilan- ja Luonuanojan kautta laskettaisiin, ekologinen luokka on tyydyttävä. Kaikkien vesimuodostumien tavoitteena on saavuttaa vähintään hyvä tai hyvä saavutettavissa oleva tila muuttuneissa vesistön osissa.
Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on valtaosassa vesimuodostumia liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä Pyhäjoen pääuomassa, Piipsanjoessa, Kärsämäenjoessa ja Pyhäjärven Junttiselällä happamuuden aiheuttamat haitat. Luonuanojan alapuolella sijaitseva Haapajärvi on läpivirtausjärvi, jonka tilan parantamisessa on keskeistä kuormituksen vähentäminen toisaalta yläpuolisen Pyhäjoen valuma-alueella ja toisaalta järven lähivaluma-alueella.
Pyhäjoen alaosalla fosforin kokonaiskuormitusta tulisi saada vähennetyksi noin neljänneksellä nykyisestä, jotta keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 μg/l. Ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta saadaan laskennallisen arvion mukaan nykykäytännön mukaisilla toimilla vähennettyä eteläisillä vesimuodostumilla keskimäärin 10–15 prosenttia. Fosforipitoisuus alenisi tällöin Pyhäjoen ala- ja keskiosalla vuoteen 2015 mennessä nykytasolta 49 µg/l tasolle 44 µg/l.
Oulujoen-Iijoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetään kuormittaville sektoreille erilaisia lisätoimenpiteitä, jotta tilatavoitteen saavuttaminen tulisi mahdolliseksi vuoteen 2021 mennessä. Uusille turvesoille esitetään tehostamistoimenpiteeksi ympärivuotista pintavalutusta tai muuta tehostettua vesienkäsittelymenetelmää. Tämä muu tehostettu menetelmä voinee olla vain kemikalointi, joka ainoana menetelmänä poistaa tehokkaasti myös humusta. Hakija on kuitenkin jo etukäteen torjunut kemikaloinnin liian kalliina menetelmänä ja myös ammattitaidottomuuteensa vedoten.
Luonnontilaisen suon kuivattaminen aiheuttaa myös kaikkein suurimmat vesistöpäästöt. Ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa vaikutuksien ennaltaehkäisystä muun muassa toiminnan sijoituspaikan valinnalla (6 §). Nykyisin saatavilla olevan tiedon valossa luonnontilaisen suon valinta turpeenottoalueeksi osoittaa, että hakija ei ole selvillä suunnittelemansa toiminnan ympäristövaikutuksista tai ei niistä piittaa.
Hakemuksen mukaan Hankilanoja ja Luonuanoja ovat jo ennestään huonokuntoisia, joiden vesien ainespitoisuudet ovat korkealla ja vaihtelevat ajoittain voimakkaasti. Turvesuon ensimmäinen kuormituspiikki on suon kuivatusvaiheessa ja toinen voimistuu kuorittavan turvekerroksen lähestyessä pohjaturpeita.
Luonnontilaisten pintavalutuskenttien keskimääräinen puhdistustulos kiintoaineen ja ravinteiden osalta on noin 50 prosentin tasolla. Ojitettujen kenttien, jollaista Varpunevallekin suunnitellaan, puhdistustehoa pidetään heikompana.
Joka tapauksessa Varpunevalta on odotettavissa etenkin virtaamahuippujen aikoina vielä huomattava lisäkuormitus jo ennestään huonossa tilassa olevaan laskuvesistöön ja sitä kautta heikentäviä vaikutuksia myös Pyhäjoen keskiosalle sekä Haapajärvelle. Varpunevan käyttöönotto vaarantaa vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttamisen Pyhäjoen ala- ja keskiosissa, joten Kanteleen Voiman lupahakemus tulee hylätä myös vesienhoitolain vastaisena.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri