Jousisuon turpeenkaivuuhankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
2.2.2012
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro: PSAVI/32/04.08/2011
Hakija: Vapo Oy
Asia: Jousisuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus, Pudasjärvi ja Yli-Ii
Vaatimus
Hakemus tulee hylätä.
Ympäristölupa Jousisuolle olisi ympäristönsuojelulain 5, 6 ja 42 §§:n, luonnonsuojelulain 17 a §:n ja vesienhoitolain 21 §:n sekä mahdollisesti vesilain 2 luvun 11 §:n, luonnonsuojelulain 39 ja 49 §:n sekä ympäristövaikutusten arviointilain 4 §:n ja asetuksen 6 §:n kohdan 2) e vastainen.
Perustelut
Vapo Oy hakee ympäristölupaa turpeennoston aloittamiseksi Jousisuolla noin130 hehtaarin alueella. Hankealue käsittää 7 lohkoa (123,6 ha) ja 3 auma-aluetta (6.8 ha). Hakemuksessa ja liitteinä olevissa luontoarvoselvityksissä alue mainitaan kuitenkin 170 hehtaarin laajuiseksi. Hakemuksessa todetaan, että Jousisuo muodostuu laajahkosta ojitetusta alueesta (115 ha) ja sen kaakkoispuolisesta ojittamattomasta alueesta (55 ha). Se on yhteensä 170 hehtaaria. Luontoselvitykset on tehty ns. hankealueella hyvinkin tarkkaan pysyen.
Pinta-alojen ero johtunee siitä, että Vapo on tuotantosuunnitelmassaan rajannut lohkojen väliin jäävän Jousiojan suojavyöhykkeineen hankealueesta pois. Myöskään pintavalutuskenttää ei ole laskettu hankealueeseen kuuluvaksi. Ympäristövaikutusten arviointilain asetuksen 6 §:n kohdan 2 e) mukaan turvetuotantohankkeessa on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria.
Suunnittelukartasta käy ilmi, että myös Jousiojan vartta muokataan monin tavoin hankkeen toteuttamiseksi. Kartan mukaan ojaan ohjataan eristysojan vesiä ja ojan poikki rakennetaan penger ja vedetään kokoojaoja lohkolta toiselle. Vaikutusten, joita tosin ei ole selvitetty, ja muokkausten perusteella on myös lohkojen väliin jäävää ojaa varsineen pidettävä osana yhtenäistä hankealuetta, jolloin oikeampi hankealueen pinta-ala on 170 hehtaaria, jolloin hanke ylittää YVA-lain soveltamisen kynnyksen. Ympäristövaikutusten arviointilain 13 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä, ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.
Hanke on myös selvästi luonnonsuojelulain vastainen. Hakemusasiakirjassa todetaan, että lähin suojelualue on Tyräsuon Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, joka sijaitsee noin 3 kilometriä lounaaseen Jousisuolta. Hakemuksessa myös todetaan, että Jousisuo jatkuu eteläosastaan Karhusuona, joka on luonnontilainen. Sen sijaan ei mainita, että Karhusuo on suojeltu ja kiinteä osa sen eteläpuolella sijaitsevaa Kaakkurinrimmet-nimistä suojelualuetta, joka on suojeltu myös osana Natura 2000-verkostoa (FL1103824). Suojelualueen kuvauksessa todetaan, että Kaakkurinrimmet on Pohjanmaa-Kainuun aapasuovyöhykkeen karu keidassuo, joka kuuluu Karhusuon ja Kaakkurinrimpien muodostamaan kokonaisuuteen.
Karhusuo on merkitty maakuntakaavassa suojelualueeksi (SL). Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltaviksi tarkoitettuja alueita. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen ja sen ympäristön maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei vaaranneta alueen suojelun tarkoitusta, vaan pyritään edistämään alueen luonnon monimuotoisuuden sekä alueiden välisten ekologisten yhteyksien säilymistä.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta saadun karttamateriaalin mukaan (liite 1) Jousisuon turpeenottoalue ulottuisi EI vain suojelualueen rajalle vaan suojelualueen puolelle. Luonnonsuojelulain 17 a §:n mukaan muuhun luonnonsuojelualueeseen sovelletaan, mitä 13-15 §:ssä säädetään. Pykälässä 13 rauhoitussäännöksistä todetaan muun muassa, että kiellettyjä ovat ojitus, maa-ainesten otto ja maaperän vahingoittaminen.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella. Hanke on selvästi tältäkin osin lainvastainen ja toteuttamiskelvoton.
Lisäksi maakuntakaavassa on hankealueen koillispuolella merkintä arvokas harjualue (MY-hs), josta myöskään ei ole mainintaa hakemuksessa. Kaavassa arvokas harjualue -merkinnällä osoitetaan valtioneuvoston hyväksymän valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman mukaiset harjualueet ja muut vähintään seudullisesti arvokkaat harjualueet. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei maisemakuvaa turmella, luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoisia luonnonesiintymiä tuhota eikä luonnonoloissa aiheuteta huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia. Kaavan velvoittamana vähintään hankkeen maisemavaikutuksia harjujensuojelualueelle olisi pitänyt arvioida.
Kun hakemuksen mukaan hankkeessa ei ole missään vaiheessa havaittu Karhusuon-Kaakkurinrimpien suojelualueen olemassaoloa, vaikutuksia luontoarvoihin ei ole ylipäänsä asiallisesti selvitetty.
Luonnonsuojelupiirin käytettävissä ei ole kattavaa lajistotietoa suojelualueelta, mutta FT Raimo Heikkilän soidensuojelun täydentämiseksi laatimassa selvityksessä ’Suomen suojelemattomat luonnoltaan arvokkaat suot’ vuodelta 1995 todetaan Karhusuota koskevassa kuvauksessa, että suon kasvistoon kuuluvat runsaina havaitut suovalkku ja punakämmekkä. Suovalkku (Hammarbya paludosa) on silmälläpidettävä ja punakämmekkä, oikeammin suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp incarnata) vaarantunut laji uusimman uhanalaistarkastelun mukaan (Suomen lajien uhanalaisuus 2010).
Uhanalaista lajistoa saattaa olla paitsi suojellulla Karhusuolla myös Jousisuon puolella, johon Karhusuo jatkuu reunaojituksia lukuunottamatta vesitaloudeltaan luonnontilaisena. Luonto-Liiton suoluontokartoittajat havaitsivatkin Karhusuon pohjoispuolen suolta muun muassa suopunakämmeköitä kesällä 2002 (liite 2). Kohdekuvauksessa Karhusuon pohjoispuolista osaa nimitetään Jousisuon sijaan kuitenkin Leppisuoksi.
Hankkeessa kasvillisuuselvitykseen on käytetty yksi työpäivä, 10.8. Maastotyöhön käytettävissä ollut resurssi on ollut selvästi liian vähäinen ja ajankohta muun muassa kämmekkälajiston havaitsemiseksi ja tunnistaiseksi liian myöhäinen, joten selvitys on jäänyt puutteelliseksi.
Linnustoselvitys on tehty myös erittäin myöhään eli vasta 21.6.2007, jolloin pesimäkausi alkaa olla lopuillaan. Väärän ajankohdan lisäksi maasto on kartoitettu suppeasti, joten selvitys ei voi olla muuta kuin erittäin puutteellinen. Se on lisäksi osin tiedoiltaan vanhentunut, koska uhanalaisuuskatsaus on tehty vuoden 2001 tilanteen mukaan. Selvityksestä puuttuu myös arvio hankkeen vaikutuksista Karhusuon linnustolle. Karhusuo on muun muassa uhanalaisen erityistä suojelua vaativan lajin pesimäsuo, joten Jousisuolla on merkitystä kyseiselle lajille saalistusalueena. Sen lisäksi lähialueelle sijoittuvalla häiriöitä lisäävällä turpeenottohankkeella voi olla vaikutusta lajin pesimämenestykseen Karhusuolla.
Lisäksi hakijalta on vaadittu selvitys muiden eläinten kuin lintujen osalta suunnitellulla alueella ja toiminnan välittömällä vaikutusalueella mahdollisesti esiintyvistä lajeista, joille hakemussuunnitelman mukaisesta turvetuotannosta voisi aiheutua luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua vahinkoa tai häiriötä tai 49 § 1 momentissa kiellettyä luontodirektiivin liitteen IV a lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen häviämistä ja heikentymistä.
Selvitys on tehty kirjoituspöydän ääressä. Kun turpeenottoalueen sijaintia jopa osittain suojelualueella ei ole havaittu, ovat hakemusasiakirjat myös tältä osin puutteellisia. Vaikka nostoaluetta ei olisi ulotettu suojelualueelle, hankkeen sijainti olisi edellyttänyt maastotyötä lajiston ja vaikutusten selvittämiseksi välittömällä vaikutusalueella eli Karhusuon soidensuojelualueella ja myös vähintään luonnontilaisella hankealueen osalla.
Myös Jousioja ja ojan varsi ovat joko välitöntä vaikutusaluetta tai paremminkin hankealuetta. Joka tapauksessa vaikutusten arviointi kaikilta osin olisi pitänyt kohdistaa myös ojaan ja sen valuma-alueelle. Kasvillisuusselvityksessä mainitaan, että Jousioja kulkee luonnontilaisessa korpipainanteessa. Korpityypit on selvityksen mukaan mustikkakorpi, mustikkakangaskorpi ja muurainkorpi. Kaikki mainitut korpityypit ovat koko maassa ja Etelä-Suomessa vaarantuneita ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – osa 2. Suomen ympäristö 8/2008). Selvityksessä todetaankin, että Jousiojan varsi on metsälakikohde.
Sen sijaan hakemuksessa väitetään perustelematta, että Jousioja ei olisi luonnontilaisuudestaan huolimatta vesilakikohde eikä poikkeuslupaa sen takia haeta. Luonnonsuojelupiirin mielestä tulkinta on virheellinen. Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan luonnontilaisen muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Vesilain 1 luvun 3 §:n muakan norolla tarkoitetaan sellaista puroa ppienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.
Hakemuksen mukaan Jousioja on osittain suon kohdalla luonnontilainen. Oja virtaa suon pohjalla painanteessa. Vaikka ojaa ei pidetä vesilakikohteena, se on näennäisesti rajattu hankealueen ulkopuolelle. Ojan molemmin puolin esitetään jätettävän suojavyöhyke, joka länsipuolella on 40-60 metriä. Iitäpuolella ojan varteen kaivetaan eristysoja noin 45-95 metrin päähän. Eristysoja kaivettaisiin metsäojan paikalle, mutta metsäojan nykytilasta ei ole tietoa hakemuksessa. Siinä ei ole myöskään mitään arviota kuivatuksen vaikutuksista ojaan ja sen vesitaseeseen tai edes ojanvarren luontotyyppeihin, vaikka niiden metsälain suoja tuodaan korostetusti esiin ja vaikka se ilmeisesti on ainakin yhtenä perusteena suojavyöhykkeille. Eristysojien vesiä johdettaisiin ojaan, mutta ei suoraan, vaan lietetaskujen kautta. Mitään arviota ei esitetä kiintoaine- tai ravinnekuormituksen vaikutuksista ojan luonnontilaiselle osalla eikä myöskään hankkeen vesistökuormitukselle, joka pintavalutuksenkin kautta kohdistuisi ojaan vähän alempana ja jatkuisi siitä Ritvaojan kautta Siuruanjokeen. Norolle varsineen vesilain suoja on kuitenkin vielä merkittävämpi kuin metsälain. Jälleen on todettava, että hakemus on olennaiselta osin puutteellinen, mutta siitä on kuitenkin pääteltävissä, että Jousiojan säilymiseksi hanke on toteuttamiskelvoton.
Ympäristönsuojelulain 50 §:n mukaan pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. KHOn päätöksessä 20.8.2010/1869 todetaan, että luvan myöntämisen edellytyksiä ei ollut, koska hankkeesta olisi koitunut sellaista pilaantumista tai sen vaaraa, että muun muassa vesienhoitosuunnitelman mukaista tilatavoitetta ei olisi saavutettu.
Jousisuon jätevedet aiotaan ohjata Jousiojan ja Ritvanojan kautta Siuruanjokeen. Joen ekologinen tila on tyydyttävä. Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden on arvioitu riittävän tilatavoitteen, hyvä vuoteen 2015 mennessä, saavuttamiseen ainoastaan Siuruanjoen yläosalla. Joen keski-ja alaosalla tarvitaan lisätoimenpiteitä.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman ja sen toimenpideohjelman mukaan suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle Siuruanjoella on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä happamuuden aiheuttamat haitat. Toimenpideohjelman turpeenkaivuuta koskevat lisätoimenpiteet edellyttävät, että uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Joen tilatavoitteen saavuttamiseksi turvekuormituksen osuutta tulisi ylipäänsä selvästi alentaa. Turpeenottokenttien osuus joen valuma-alueesta on Siuruanjoen valuma-alueella erityisen suuri.
Hakemuksen mukaan pintavalutuksenttä on suunniteltu ojittamattomalle alueelle, pinta-ala on 5,2 hehtaaria, joka on 4 prosenttia valuma-alueesta, kaltevuus on 0,7 prosenttia ja turvepaksuus noin 3,9 metriä. Pintavalutuskentän turvelajeista tai kasvillisuustyypeistä ei kerrota mitään. Kasvillisuusselvityksestä on pääteltävissä, että pintavalutuskenttä on ainakin osittain mesotrofista ravinteisuudeltaan.
Tosiasiassa pintavalutuskentän toimivuus on arvailujen varassa ja vaihteleva. Samantasoinen varmuus koskee myös kuivatuksen teknistä toteutusta. Hakemuksessa ei vesien virtaussuuntia ole mainittu, mutta kartan mukaan vedet virtaavat Jousisuon ojittamattomalta osalta Karhusuon suuntaan, jonne eristysojan vedetkin johdetaan. Sen sijaan kokoojaojia pitkin hankealueen vesien tulisikin virrata pintavalutuskentälle – ilmeisesti painovoimaisesti. Luontainen virtaussuunta on kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Ottaen huomioon epävarmuustekijät ja kokonaiskuormituksen selvän kasvun hanke vaikeuttaa Siuruanjoen vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttamista.
Jousisuo (-Leppisuo) Karhusuon välittömässä läheisyydessä Siuruanjoen valuma-alueella ei sovellu turpeenottoalueeksi. Luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, koska hankkeesta aiheutuisi ympäristönsuojeluain 42 §:n vastaisesti merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Kartta [ei tässä] Karhusuosta ja Kaakkurinrimmestä. Kartta on tuotettu A3-kokoon. Kaava- ja Naturarajaus on sinisellä. Alueilla tällä hetkellä oleva valtion omistus on merkitty vihreällä. Kaakkurinrimmen Natura-alue on hankittu kokonaan valtiolle (alunperin siitä suurin osa on ollut yksityismaata). Karhusuon osalta yksityisten kanssa on neuvottelut aloitettu – suurin yksityispalsta ja pari pienempää on jo hankittu (tiedonanto luonnonsuojelupäällikkö Eero Melantie Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 30.1.2012) .
Liite 2: Suojeluasiantuntija Keijo Savola 18.10. 2004: Leppisuo, Pudasjärvi, 7268-3487 (maastokäynti 2002). Suo sijaitsee välittömästi erittäin merkittävän Kaakkurinrimmet-Karhusuon suojelukokonaisuuden pohjoispuolella. Leppisuo on viehättävä ja monipuolinen aapasuo, jolla on myös monipuolinen kasvilajisto. Vaateliaammista lajeista alueella kasvaa muun muassa punakämmekkää.
Leppisuon pohjoisosasta löytyy oligotrofista kalvakkanevaa, lievän rimpistä oligo-mesotrofista saranevaa sekä hieman oligo-mesotrofista rimpinevaa. Rehevimmillä rimpisillä osilla kasvaa suursarojen ja raatteen lisäksi muun muassa hoikkavillaa ja rimpivesihernettä. Leppisuon keskiosassa olevan kurouman kohdalla on oligo-mesotrofista rimpinevaa, jossa kasvaa mm. hoikkavillaa, rimpivesihernettä, rimpivihvilää sekä ainakin yksi kasvusto vaaleasaraa. Pienialaisesti tapaa myöskin villapääluikkaa. Reunaojitus on lievästi kuivattanut suota.
Kurouman eteläpuolelta soiden reunat ovat ologotrofisia nevoja ja rämeitä, suon keskellä on kuitenkin useiden hehtaarien laajuinen oligo-mesotrofinen rimpineva, joka vaihettuu paikoitellen vastaavan rehevyystason rimpiseksi saranevaksi sekä sararämeiksi. Kohtuullisesta rehevyydestä kertovat mm. siniheinän, rimpivesiherneen, rimpivihvilän, järvikortteen runsas esiintyminen. Paikoin tapaa myös villapääluikkaa sekä hoikkavillaa. Alueelta havaittiin myös vajaa kymmenkunta punakämmekkää.
Leppisuon eteläosa on ojitusten lievälti kuivattamaa oligo-mesotrofista saranevaa ja sararämettä. Kohtuullisen runsaina kasvavin kurjenjalan ja järvikortteen lisäksi nevaosalla kasvoi myös muutamia punakämmeköitä.