Mielipide Saarisuon turpeenkaivuuhankkeen lupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
8.3.2012
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Viite: Dnro PSAVI/206/04.08/2010
Hakija: Vapo Oy
Asia: Saarisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Vaala, Utajärvi
Vaatimus
Vapo Oy:n Vaalan Saarisuota koskeva lupahakemus on hylättävä.
Hanke aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.
Hanke rikkoisi myös vesilain säätelemää vesistön muuttamiskieltoa ja olisi vesienhoitolain vastainen.
Perustelut
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri on vaatinut mielipiteissään 19.2.2007 ja 24.11.2008 luvan hylkäämistä. Se oli myös lupaviranomaisen päätös 20.2.2009. Vaasan hallinto-oikeus palautti kuitenkin päätöksellään 5.5.2010 hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija niin haluaa.
Vaasan hallinto-oikeus edellytti lisäselvityksiä luontodirektiivin liitteen IV a lajien eiintymisestä hankealueella, kuivatusvesien vedenlaadusta ja vesienkäsittelyn tehosta pilaamisen vaaran arvioimiseksi sekä vaikutuksista Haapolampeen.
Hakija on jo valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle esittänyt muutoksia suunnitelmaansa kasvattamalla hieman ns tuotantoalueen ja Haapolammen välistä etäisyyttä. Lisäksi eristysojien vesiä on esitetty korvaamaan valuma-alueen pienentymistä. Luonnonsuojelupiiri on ottanut muutosesityksiin kantaa vastineessaan 20.4.2009.
Uusitussa hakemuksessa ei ole mitään oleellista uutta. Siinä ei esitetä mitään, jonka perusteella pitäisi harkita aiemman hylkäävän päätöksen muuttamista.
Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä edellytettiin hakemuksen täydentämistä suunnitelmalla toimenpiteistä lammen veden korkeuden, veden laadun, lähiympäristön vesiolosuhteiden ja luonnontilan pysyttämiseksi. Suunnitelman perusteella tulisi pystyä arvioimaan tarvetta vesilain poikkeusluvaksi. Hakemuksessa esitetään, että hankkeella ei ole vaikutuksia Haapolammen tilaan, joten poikkeuslupaa ei tarvita. Käsitys on virheellinen ja perustuu vääriin ja puutteellisin tietoihin.
Hakemuksessa toistetaan jo ensimmäisellä hakukierroksella ja valituksessa esitetyt väittämät. Esimerkiksi Haapolammen nykyiseksi valuma-alueeksi (65 hehtaaria) esitetään sama rajaus kuin ensimmäisen kierroksen hakemuksessa. Todellinen nykyinen valuma-alue on kuitenkin huomattavasti laajempi. Hakijan mukaan metsäojitukset olisivat pienentäneet alkuperäistä valuma-aluetta 145 hehtaarista 80 hehtaaria, mutta todellisuudessa metsäojitukset ovat pienentäneet sitä vain vähän. Lännen puoleiselta ojitusalueelta on vesiä ohjautunut suolle ojituksen jälkeenkin laajalta alueelta sekä suon länsilaidan kivennäismailta. Kesän 2008 maastokäynneillä todettiin suon säilyttäneen luontaisen vesitaloutensa hyvin. Suon länsi-lounaislaidan metsäojat olivat umpeutumassa siksi, että luontaisen vedon järjestäminen muualle ei ole ojitusvaiheessa onnistunut, vaan vedet valuivat ojituksista huolimatta pääosin edelleen vähitellen Haapolampeen.
Valuma-alueen pienentymistä esitetään kompensoitavaksi lampeen ohjattavilla eristysojan vesillä. Hakemuksen mukaan ne olisivat likimäärin samanlaista vettä kuin lampeen tällä hetkellä tulevat vedet. Toimenpiteestä johtuen valuma-aluemuutoksella ei olisi sanottavaa vaikutusta lammen tilaan.
On selvää, että lampeen johdettavien uusien turvealueen eristysojien vedenlaatu olisi jo sinällään huomattavasti heikompaa kuin nykyisen, osin vanhojen metsäojien kautta tapahtuvan tulovirtaaman vedenlaatu. Muutosta vielä ratkaisevasti pahentaisi se, että laskuoja ja Haapolampi ovat turvekenttään nähden vallitsevien tuulten alapuolella välittömien pölylaskeumien alueella. Pölyämisen likaava vaikutus kestäisi samankaltaisena koko nostoajan.
Lammen eteläkärjen ja tuotantoalueen välistä etäisyyttä hivenen levennettäisiin, jolloin Haapolammen eteläosan ja nostokentän eristysojan välinen etäisyys olisi hakemuksen mukaan 150-190 metriä. Sen katsotaan riittävän veden suotautumisen välttämiseksi lammesta.
Luonnonsuojelupiiri esitti epäilynsä suotautumisen hallitsemisesta sunnitellulla tavalla mielipiteessään 24.11.2008. Tuolloin hakemuksessa todettiin, että Saarisuon turvekuivatuksilla olisi vaikutusta Haapolammen vedenkorkeuksiin vain erityisen pitkinä kuivuuskausina. Lammen etäisyydeksi kuivatettavasta turpeennostoalueesta mainittiin 120 metriä, mutta suunnitelmakartasta mitattuna etäisyys eristysojaan vaikutti olevan kuitenkin lyhimmillään vain 90 metriä. Lisäksi konsultin selvityksessä oli jäänyt huomaamatta, että pinnanmyötäisesti rahkoittuvan Haapolammen vesitilavuus ulottuu paikoin 20-30 metriä näkyvän vesirajan ulkopuolelle, mikä huomattiin esimerkiksi katselmustilaisuudessa 29.8.2007.
Konsulttiselvityksessä esitettiin, että Haapolammen ja kuivatusalan väliin jäisi 200 metriä leveä kannas, jolla pohjavesipinta säilyisi lammen vesipintaa korkeammalla, vaikka se eristysojan toisella puolella putoaisi noin kaksi metriä. Laskelmien mukaan vesipinta nousisi lammen ja kannaksen välillä likimain suon pinnan tasoon. Todellisuudessa Haapolammen vapaan vesipinnan ja turvealueen reunaojien väliin jäi vain 60-70 metriä leveä turvekerros, mikä heikensi konsultin suotovirtauslaskelmia.
Uusintahakemuksen mukaan Haapolammen ja kuivatusalan väliin jäisi siis vain150-190 metriä leveä kannas. Suunnitelma ei siten ole olennaisesti muuttunut. Edelleen on yhtä epäselvää, olisiko etäisyys riittävä, sillä lammen lähiympäristö on hyvin vetinen. Märän turpeen painuminen syvien veto-ojien vaikutuksesta voi olla niin suurta, että Haapolammen vedet karkaavat niihin pintoja pitkin.
Kuivatus sijoittuisi kokonaisuudessaan lammen valuma-alueelle ja pääosa Haapolampeen nyt tulevasta vesimäärästä ohjattaisiin muualle. Eristysojan vesien johtamisella ei todennäköisesti pystyttäisi lammen vesitasetta säilyttämään. Siihen vaikuttaisi sekin, että lammen valuma-alueen veden varastointitilavuudesta menetettäisiin valtaosa. Sen vaikutus korostuisi etenkin kuivina aikoina lammen vesipinnan haitallisena alenemisena, jota eristysojan vedet eivät riittäisi kompensoimaan eivätkä turvaamaan lammen luontaisen vesitasapainon säilymistä.
Epävarmuus vaikutuksista lammen tilaan on suuri. Todennäköisesti muutokset lammen tilaan olisivat moninaiset ja haitalliset, jotka vaatisivat vesilain poikkeusluvan. Poikkeusluvan myöntäminen olisi kuitenkin vastoin yleistä etua. Hanke ei ole muutoinkaan toteuttamiskelpoinen, joten vesilain poikkeusluvan myöntämiseen ei ole perusteita.
Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hakemuksen tullessa vireille on ollut voimassa Kainuun 3. seutukaava, jossa on turpeenottovaraus Saarisuolla. Kainuun maakuntakaava on vahvistettu 29.4.2009. Uudessa kaavassa turpeenottovarausta ei ole. Kaavavaraus tai sen puuttuminen ei ole lupaharkinnassa kuitenkaan luvan saannin puolto sen paremmin kuin estekään.
Hakemuksen uudessa lupaharkinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon turpeenoton sijainninohjaus ympäristönsuojelulain 6 §:n edellyttämällä tavalla. Sen mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Nykyisen lainsäädännöllisen ja hallinnollisen linjauksen mukaan pilaantumista ja sen vaaraa voidaan osaltaan merkittävästi ehkäistä ohjaamalla turpeenotto ennestään ojitetuille turvemaille, joilla ja joiden vaikutusalueella ei ole erityisiä luontoarvoja ja vesistökohteita, kunhan alapuolisen vesistön tila sen myös sallii. Saarisuo on keskeisiltä osiltaan ojittamaton. Reunaojituksista huolimatta sen vesitalous on myös pysynyt lähes häiriintymättömänä.
Ympäristönsuojelulain 50 § edellyttää, että pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Hakemuksen mukaan Saarisuon kuivatetun alan jätevedet johdettaisiin Hetejärveen ja sieltä Heteojaa pitkin Naamanjokeen ja edelleen Oulujokeen. Tältä osin hakemus on muuttumaton. Vaasan hallinto-oikeus edellytti lisävalaistusta hankkeen vaikutuksista alapuoliseen vesistöön pilaantumisen vaaran arvioimiseksi.
Hetejärvi on pieni, rehevä ja matala järvi. Lähteisyyden ansiosta se on kuitenkin välttynyt umpeenkasvulta ja kalakuolemilta ja säilyttänyt virkistyskäyttöarvonsa. Naamanjoen vesi on puolestaan sameaa ja kiintoainepitoista. Kyseisten vesistöjen ekologista tilaa ei ole luokiteltu, mutta todennäköisesti se on hyvää alempi. Hakijan mukaan järven lisäkuormitus ei muuttaisi merkittävästi jo nykyisellään rehevän ja humuspitoisen järven kokonaistilaa. Se on vesienhoitolain vaastainen lähtökohta. Laki edellyttää vesistön tilan parantamista eikä salli enää sen heikentämistä. Vesistön tilan tulee saavuttaa pysyvä hyvä tila – joko 2015 mennessä tai viimeistään vuonna 2027. Alapuolisten vesien nykytila ei siedä lisäkuormitusta. Saarisuon ojittamattomuudella on iso merkitys Hetejärven raskaasti ojitetulla valuma-alueella.
Turvepölyn leviämistä onn käsitelty edelleen suppeasti. Pöly likaisi ja lannoittaisi kuitenkin Haapolammen ohella useita pieniä järviä, kuten Otermaa ja Paatinjärveä, joiden tila on luokiteltu Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa hyväksi. Oterma esimerkiksi sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Saarisuosta. Järvellä on huomattavaa virkistyskäyttöä ja lisäksi sillä on kalataloudellista merkitystä varsinkin Kutujoen valuma-alueen järvenä. Kutujoen valuma-alueelle on puolestaan maankäytön tavoitteeksi maakuntakaavassa esitetty kuormituksen vähentäminen.
Hakemusta on täydennetty luontodirektiivin liitteen IV a lajeja koskevalla selvityksellä. Sen mukaan alueelta ei ole havaittu kyseisen lajilistan lajeja. Saarisuo lampineen on kuitenkin potentiaalinen elinympäristö useille luontodirektiivin liitteen IV a lajeille, kuten isolampisukeltajalle ja jättisukeltajalle ja viitasammakolle tai sirolampikorennolle, vaikka niitä ei selvityksissä havaittukaan. Viitasammakon havaitsemiseksi vuoden 2010 maastopäivät olivat liian myöhäisiä. Seuraavana vuonna on viitasammakon esiintymistä yritetty selvittää toukokuun puolivälissä yhdellä aamupäivän käyntikerralla. Viitasammakko on helppo havaita toukokuun ensimmäisinä lämpiminä päivinä ja öinä, jolloin sen kutuaikainen pulputus kuuluu selvästi. Haapolampi on tyypillistä viitasammakon elinpiiriä, josta laji suurella todennäköisyydellä löytyy.
Haapolammen alue on myös linnustollisesti edustava kohde, joka muodostaa eteläpuolella sijaitsevan ojittamattoman Saarisuon kanssa yhtenäisen elinympäristökokonaisuuden. Eri maastokäyntien yhteydessä tehdyt lintuhavainnot ovat tarkentaneet kuvaa luontokokonaisuuden monimuotoisuudesta. Luonnonsuojelupiiri on mielipiteissään täydentänyt lintulajilistaa merkittävästi: 23.8.2007 muun muassa isolepinkäinen (2), sinisuohaukka (uudessa uhanalaisluokituksessa vaarantunut), suopöllö, teeri (silmälläpidettävä), korppi, nuolihaukka ja joutsenperhe. Luontodirektiivin liitteen IV a lajeja koskevan selvitystyön yhteydessä lammelta tavattiin kaakkuri (silmälläpidettävä) poikasensa kanssa. Haapolammen ja sen lähiympäristön merkitystä lintujen muuton- ja pesimäaikaisena ruokailu- ja levähdyspaikkana ei kuitenkaan edelleenkään ole asianmukaisesti selvitetty.
Lisäksi todettakoon, että Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -raportin (Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.). Suomen ympäristö 8 / 2008) mukaan vain yksi Sakari Rehellin turpeenottoalueeksi rajatulta alalta määrittämistä suotyypeistä kuuluu säilyviin, lopuista 60 prosenttia on silmälläpidettäviä ja 40 prosenttia vaarantuneita (taulukko 11 raportin osa 1 sivulla 87: Luontotyyppitason eli suotyyppien ja suotyyppiryhmien uhanalaisuusluokat, uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät.).
Luonnontilaisuus ja monipuoliset luonto- ja virkistyskäyttöarvot puoltavat näkemystä hankkeen yleisen edun ja lain vastaisesta sijoituspaikasta.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri