Mielipide moottorikelkkailureittisuunnitelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
19.3.2012
Pudasjärven kaupunki
Oulunkaaren ympäristölautakunta
Viite: Kuulutus moottorikelkkareitin perustamisesta välille Ylivuotto – Särkijärvi
Asia: Mielipide moottorikelkkailureittisuunnitelmasta
Vaatimus
Moottorikelkkareittisuunnitelma on hylättävä.
Perustelut
Hanke moottorikelkkareitin perustamisesta Ylikiimingin ja Puolangan välille on saanut alkunsa jo vuonna 2006 Utajärven kunnan aloitteesta. Oulun hallinto-oikeus palautti valitusten johdosta suunnitelman uudelleen valmisteltavaksi päätöksellään 28.11.2008 ja korkein hallinto-oikeus kaikilta osin päätöksellään 12.2.2010. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri oli tuolloin yksi valittajista, johon oikeuden korkein hallinto-oikeus myös vahvisti päätöksessään. Järjestön valituksen perusteina olivat reitin linjaus ja riittämättömät ympäristöselvitykset.
Utajärven kunnanhallituksen 16.1.2012 päivätyn pöytäkirjan 5 §:n mukaan kunta on suunnitelman palauduttua uuteen valmisteluun teettänyt kustannuksellaan ympäristöselvityksen väliltä Ylivuotto-Särkijärvi ja joitain muutoksia nyt kuulutettuun reittisuunnitelmaan ympäristöselvitys ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös huomioon ottaen.
Ympäristöselvitykseen liittyvistä kartoista havaitsee, että nämä Utajärven kunnan kustannuksellaan teettämät reitin linjausmuutokset koskevat pientä Peurasuota, jossa uusi linjaus kiertää suon toiselta puolelta kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Ympäristönsuojelun näkökulmasta muutos on yhdentekevä. Koska reitin linjaus pysyy käytännössä entisenlaisena, se merkitsee myös sitä, että varsin kattavan ympäristöselvityksen tuloksia ei ole otettu lainkaan huomioon.
Jo pelkän karttatarkastelun perusteella voi todeta, että suunniteltu moottorikelkkareitti häiritsee pahoin kahdeksaa metsonsoidinta, yhdeksää teerensoidinta, kahta hanhisuota, yhtä muuttohaukkareviiriä ja sivureittien osalta Ison Joutensuon suojelualueen maakotkan pesimäreviiriä. Lisäksi selvityksessä mainitaan useastakin pyyreviiristä ja kun kyse on pääosin suoalueista, reitti kulkee varmasti monen riekkoparin pesimäreviirin kautta. Kaikkien kanalintujen ja metsähanhen uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä. Metsähanhelle alue on merkittävä laajemminkin kuin mainittujen parin suon osalta. Laji vaatii pesimärauhaa ja laajan syönnösalueen poikueiden kasvattamiseen.
Kuten ympäristöselvityksessäkin mainitaan Suomessa pesivän taigametsähanhen (Anser anser fabalis) kanta ovat viime vuosina voimakkaasti taantunut. Keski-Euroopan talvehtimisalueilla on havaittu tämän lajin talvikannan puolittuneen viime vuosien aikana ja hanhilajien määrittämiseen perehtynyt saksalainen Thomas Heinicke pelkää lajin kokonaan katoavan luonnosta, ellei nopeasti ryhdytä erityisiin lajinsuojelutoimiin (Linnut-lehti 1/2011). Hänen mukaansa taigametsähanhen tilanne täyttää uhanalaisuusarviointeja koordinoivan IUCN:n viralliset maailmanlaajuisesti uhanalaisen kriteerit, vaikka laji Suomessa luetaan vain silmälläpidettäviin. Metsähanhet palaavat pesimäsoilleen hyvin aikaisin, useasti jo ennen kuin soilla on edes pälviä, joten kelkkailu tuohon aikaan häiritsee ja karkottaa niitä pois omilta reviireiltään, mikä heikentää alueen poikastuottoa.
Ympäristöselvityksen lopussa tekijä on ansiokkaasti pohtinut hankkeen ympäristövaikutuksista. Hänen mielestään ennen hankkeen lopullista toteuttamista tulisi vielä harkita, edistääkö kyseinen reittisuunnitelma suhteessa ympäristövaikutuksiin todella kelkkailun kanavointia ja haittojen lieventämistä. Suunniteltuun kelkkareittiin liittyy kohteita, joihin kelkkailua ei yleisten, ympäristön huomioon ottavien suunnitteluohjeiden mukaan tulisi suunnata. Esimerkinomaisesti hän mainitsee tällaisiksi muun muassa metsälain 10 §:n kohteet, Kurimon Natura-alueen sekä Savihaudan perinnebiotoopin Ylivuotolla.
Muina luontoarvoiltaan merkittävinä alueina, joille häiritseviä reittejä ei tulisi hyvien suunnitteluperiaatteiden mukaan rakentaa, selvityksen tekijä luettelee keskeisiltä osiltaan luonnontilaisen Ison Tilansuon, joka on myös merkittävä hanhisuo ja teeren soidinalue, niinikään luonnontilaisen Makkarasuon, joka on sekä kasvillisuudeltaan että linnustoltaan poikkeuksellisen arvokas suoalue, sekä Keihässuon, jonka alueella tavataan sekä suoluonnon monimuotoisuutta että metsälakikohteita ja jolla on myös teerien soidinalue. Muita ongelmakohtia suunnitellulla reitillä ovat Ylikiimingin harjualueen pohjavesialue sekä Kiiminkijoen ylityspaikka, Perjakankosken silta.
Selvityksen maastotyö on laadittu syys-lolakuussa 2011. Selvityksen tekijä toteaa, että myöhäisen ajankohdan takia selvityksessä on puutteita muun muassa lajiston osalta. Lisäksi selvityksessä ei ole arvioitu suoluontotyyppejä, joiden uhanalaisuudesta on vastikään julkaistu mittava selvitys osana Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointia (Suomen ympäristö 8 / 2008). Suotyyppien kartoitus on välttämätöntä hankkeissa, jotka kohdistuvat luonnontilaisille soille.
Selvityksessä on viittaus vanhan vesilain 1 luvun 15 §:ään huomioon otettavana seikkana. Siinä mainitaan myös pienvesiä, mutta vain metsälakikohteina. Sen sijaan selvityksessä ei ole arviota siitä, onko suunnitellulla reitillä vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a pykälien mukaisia pienvesiä. Vesilain suojaamien vesiluontotyyppien muuttaminen on kielletty. Selvityksen mukaan reittiä on linjattu kulkevaksi useiden luonnontilaisten purojen yli tai lähteiden ja lampien lähiympäristössä. Siten reitin toteuttamisella suunnitelman mukaisesti voi olla vesilain kieltämiä seurauksia.
Selvityksessä todetaan Perjakankosken sulapaikan olevan saukon perinteistä talvista elinpiiriä. Saukko on kuten selvityksessäkin todetaan luontodirektiivin liitteen IV a laji. Liitteen lajien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Pohjavesialueella reitti tulisi kulkemaan olemassa olevan maantien vieressä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vähennä moottorikelkkaliikenteen haitallisuutta, sillä etenkin kaksitahtikelkkojen polttoaineesta suuri osa kulkeutuu palamattomana hangelle ja sen haitalliset aineosat voivat päätyä pohjaveteen saakka. Suurin osa kelkoista on kaksitahtisia.
Perjakankoskella virallinen moottorikelkkareitti on tarkoitus perustaa pihapiiriin ilman omistajan suostumusta pakkolunastuksella.
Haittojen lievittämiseksi ympäristöselvityksessä esitetään reitin linjauksiin runsaasti korjaus- ja parannusehdotuksia, mutta Utajärven kunnanhallitus on jättänyt lähes kaiken monipuolisen tiedon huomioonottamatta ja päättänyt kokouksessaan 16.1.2012 osaltaan käynnistää reittitoimituksen käytännössä vanhan reittisuunnitelman pohjalta.
Päätöstä perustellaan yleisellä tarpeella yhdistää Oulujokivarren ja Kainuun kelkkareitit. Tällaista pakottavaa yleistä tarvetta ei kuitenkaan ole olemassa, sillä Utajärveltä on jo olemassaoleva yhteys Kainuuseen eikä lähtökohtaisesti voi olettaa, että kaikenlaisille oikopoluille olisi olemassa jokin abstrakti yleinen tarve.
Moottorikelkkareitit perustettaisiin yhteiskunnan varoilla kuitenkin suhteellisen pienen joukon harrastusta varten. Niiden hyödyiksi lasketaan myös paikallisten matkailupalvelujen ja polttoainekaupan myynnin edistäminen. Tässä tapauksessa niitäkään hyötyjä ei synny. Koko reitillä ei ole yhtäkään polttoainemyyjää ja alueen ainoa matkailuyrittäjä perustaa liikeideansa luonnon rauhaan ja hiljaisuuteen, johon ei sovi meluisan moottorikelkkareitin läheisyys. Yleisen tarpeen puuttumisen takia myös pakkolunastusmenettely on maastoliikennelain vastainen (3 luvun 16 §).
Maastoliikennelain 1 luvun 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureiteillä, sekä edistää liikenneturvallisuutta.
Lain 3luvun 16 §:n toisen momentin mukaan moottorikelkkailureittiä ei saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle huomattavaa haittaa. Hankkeen ympäristöarvioinnista selviää, että suunnitellulla reittilinjauksella tulisi olemaan huomattavia haitallisia vaikutuksia alueen luontoarvoille, se vaarantaisi tärkeän pohjavesialueen vedenlaatua ja loukkaisi yksityistä etua toteuttamalla pakkolunastuksen saadakseen yleisen moottorikelkkareitin yksityiseen pihapiiriin.
Utajärven kunnanhallitus on päätöksenteossaan täydellisesti ohittanut ympäristöselvityksen sisällön ja sen esittämät korjausehdotukset. Tällaisenaan hanke on maastoliikennelain 16 §:n vastaisena hylättävä.
Lautakunnan päätös valitusaikatauluineen ja -osoitteineen pyydetään lähettämään osoitteeseen Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri PL 326 90101 Oulu.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri