Lausunto Ranuan Pyöriäsuon turvetuotantoalueen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Lapin luonnonsuojelupiiri ry
lappi(at)sll.fi
Kuivajoki ry
24.5.2012
Lapin ELY-keskus
kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö 2.4.2012 LAPELY/30/07.04/2011
Asia: Lausunto Ranuan Pyöriäsuon turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Yleistä
Lausunnossaan arviointiohjelmasta yhteysviranomaisena toimiva Lapin ELY-keskus, silloin Lapin ympäristökeskus, toteaa, että hankkeesta annetuissa lausunnoissa on tuotu monipuolisesti ja perustellusti esiin hankkeen mahdollisiin vaikutuksiin ja niiden arviointiin liittyviä kysymyksiä sekä selostuksen laatimisessa hyödynnettävää aineistoa. Ympäristökeskus edellyttää, että hankkeesta vastaava tutustuu niihin hyvin ja ottaa ne huomioon arviointimenettelyssä ja hankkeen suunnittelussa. Näin ei ole tapahtunut. Arviointiselostus toistaa kaavamaisesti turpeenottohankkeille tyypillistä yleispiirteistä vaikutusten arviointia ja vaihtoehtojen vertailua, jossa toteuttamatta jättämisellä ei ole vaikutuksia.
Turpeenottohankkeiden vaikutustenarviointia tulee kehittää esimerkiksi lisäämällä paikallisen ja kohdekohtaisen tiedon keruuta ja hyväksikäyttöä päätelmien teossa. YVA-vaiheessa pitää myös ottaa huomioon uusin tutkimustieto sekä ennakoivasti ne seikat, joista lupaviranomainen pyytää säännönmukaan täydentäviä selvityksiä, ja kattavasti ne vaikutustekijät, joihin lupaharkinnassa viitataan päätöksiin vaikuttavina tekijöinä. Viime vuosien turpeenottohankkeiden lupapäätöksiin on esimerkiksi vesienhoitolaki ja sen toteuttamiseksi laadittu vesienhoitosuunnitelma toimenpideohjelmineen vaikuttanut merkittävästi. Se asettaa vaatimuksia vesienpuhdistuksen tehostamiseksi. Toisekseen myös uusin tutkimustieto kertoo selväsanaisesti, että suot sekä pintavalutuskentät ovat erilaisia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tulee käyttää hyväksi todellisten suokohtaisten vaikutusten selvittämiseksi.
Vesistövaikutuksista
Pyöriäsuon kuivatusvedet johdettaisiin reittiä laskuoja-Heinioja-Heinijoki-Kivijoki, joka laskee Oijärveen. Arviointiselostuksessa vesistövaikutukset on puutteellisesti selvitetty.
Kuivajoen valuma-alueella ollaan aloittelemassa jo toista turvesuokierrosta. Se edellyttää vesistön nykytilan analysointia ensimmäisen turpeennostokierroksen vesistövaikutusten selvittämiseksi. Selostuksesta sellainen arviointi puuttuu. Pyöriäsuota käsitellään yksittäistapauksena, jonka vesistövaikutukset katoavat alavirran puolella nopeasti olemattomiin. Vesistö on kuitenkin kokonaisuus ja kyseisellä vesistöalueella nimenomaan turpeenkaivuulla on jo oma mustanpuhuva historiansa, joka olisi tullut tunnistaa ja tuoda esille selostuksessa.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan Kivijoen ja Oijärven ekologinen tila on tyydyttävä. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian korkea ravinnepitoisuus Kivijoessa ja Oijärvessä sekä happamuuden vaikutukset Kivijoessa. Oijärvessä talviaikainen happitilanne on heikko. Fosforikuormitusta tulisi saada vähennetyksi Kivijoen vesistöalueella noin kolmanneksen nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 μg/l.
Kivijoen vesistöalueen keski- ja yläosalla pääpaino on metsätalouden ja turvetuotannon kuormituksen vähentämisessä. Kivijoen kuormituksen vähentäminen on keskeistä myös Oijärven ja Kuivajoen tilan parantamiseksi. Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet eivät riitä, vaan tilatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan laajamittaisesti kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, joista turvesoiden kohdalla korostuvat ympärivuotinen pintavalutus sekä peruskuivatuksen vesiensuojelun tehostaminen, jossa tulisi saavuttaa erinomainen taso.
Fosforin lisäksi etenkin Oijärven tilan kannalta merkittäviä ovat happea kuluttavat aineet, eloperäiset kiintoaineet ja humus, joita karkaa etenkin kuivatusvaiheessa olevilta soilta sekä ylivirtaamien aikoina. Ylivirtaamien vaikutus kuormituslaskelmista on tavalliseen tapaan eliminoitu käyttämällä alueen keskimääräistä valumaa, 13,5 l/s/km2 (sivu 44). Konsultti itsekin pitää tällaista arviointia vain teoreettisena, sillä ominaiskuormitusluvuista ei selviä ylivirtaamien vaikutus. Niinpä on päädytty käsitykseen, että turpeen nostovaiheen vesistökuormitus olisi VE1-vaihtoehdoissa kiintoaineen ja fosforin osalta jopa pienempää kuin alueen nykytilassa (taulukko 6-13, sivu 43). Tämä on alimitoitettuun kuormitusarviointiin perustuva virhepäätelmä, sillä luontoselvityksen mukaan Pyöriäsuon metsäojituksista ainakin osa on hyvin harvaa ja ojat ovat jo vanhoja ja maatuneita. Myöskään niiden eroosiota ei voi verratakaan jatkuvasti kasvittomana olevan turvekentän päästöihin. Vesistökuormitusarviosta puuttuu niinikään eristysojien kuivatusvaikutus, joka on myös hankkeen aiheuttamaa lisäkuormitusta.
Kuivajoen vesistöalueella olevien ja suunniteltujen turvesoiden määriä ja pinta-alojen kehitystä on arvioitu epämääräisesti. Esimerkiksi sivun 13 taulukoista saa sen käsityksen, että Kuivajoen vesistöalueen turvesoiden määrä vähenisi tuhannella hehtaarilla vuoteen 2020 mennessä. Kappaleen lopussa mainitaan kyllä arviointimenettelyssä olevat Vapon suot, joita ovat Pyöriäsuon lisäksi Makkara-aapa ja Polvisuo, mutta yhteenlasku uusien turvesoiden määrästä puuttuu. Edellämainittujen soiden pinta-ala huomioon ottaen Vapolla on noin 900 hehtaarin laajentamissuunnitelmat vesistöalueella. Niiden lisäksi lupaharkinnassa ovat Kuiva-Turpeen Laukkulamminsuo (85 ha) sekä Tainikoski Oy:n Ristipalonsuo (107 ha). Sitä paitsi kuormitus ei lakkaa käytöstä poistamisen jälkeen.
Kaikkiaan yhtiöiden toimenpiteet tulisivat kasvattamaan jonkin verran Kuivajoen vesistöalueen turvesoiden pinta-alaa vuoteen 2020 mennessä siinäkin tapauksessa, että taulukossa ilmoitettu ala vanhoja soita jää pois käytöstä. Tämä oleellinen tieto ei mitenkään selviä arviointiselostuksesta enempää kuin sekään, että suurin osa uusista soista on luonnontilaisia, mikä lisää niiden kuivatuksen vesistökuormaa merkittävästi.
Selostuksesta ei selviä sekään, että Kuivajoen vesistöalueella turvesoiden määrä on jo 1,7 prosenttia valuma-alueesta, joka on korkein luku Pohjois-Pohjanmaan vesistöistä. Kivijoella osuus on vielä korkeampi, 2,5 prosenttia. Nykyisten ja suunniteltujen turvesoiden yhteisvaikutuksista Kuivajoen vesistön tilaan, kalakantoihin ja virkistyskäyttöarvoon ei esitetä minkäänlaista uskottavaa arviota.
Niinsanottujen ominaiskuormituslukujen käyttö tekee koko arvioinnista hyödytöntä, sillä ne eivät tunne virtaamahuippujen merkitystä. Monet selvitykset ovat osoittaneet, että etenkin kiintoainekuormitus keskittyy pääasiassa sulanmaan aikaisiin tulva- ja sadejaksoihin ja erityisesti kevättulviin (Sallantaus 1983, 1986 ja 1988, Kantola 1994, Lehtola 1999).
Vaikka arviointiselostus ei siitä mitään tiedäkään, Kuivajoen vesistöalueella olevalla turvesoiden keskittymällä on todistetusti ollut suuria vaikutuksia purkuvesistöön, esimerkkinä muun muassa Oijärven kevättalviset happikadot sekä Kuivajoen harjuskannan ja sen lisääntymiskyvyn romahtaminen. Kunnollinen perehtyminen olemassa olevaan tarkkailuaineistoon olisi kyllä paljastanut syy-yhteyden.
Harjus näyttää reagoivan herkästi nimenomaan turvesoilta tulevaan kuormitukseen, sillä lähes kaikkien Pohjois-Pohjanmaan jokien harjuskannat ovat taantuneet rinnan turvesoiden laajenemisen kanssa. Nyt, kun toista turvesuokertaa ollaan avaamassa entisten keskittymien alueella, niillä jo aiheutetut vahingot tulisi tutkia ja tunnistaa niin, että uusilta voidaan välttyä ja vesien laadussa saavutetaan vesienhoitolain edellyttämä hyvä ekologinen tila. Konsultille tällaisten syiden ja seurausten kaiveleminen on toimeksiannon rajausten takia vaikeaa ja kiusallistakin, sillä se saattaa vaikeuttaa seuraavan toimeksiannon saamista hankkeesta vastaavalta. Koska asia on YVA-lain tarkoituksen toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, yhteysviranomaisen tulee käyttää mahdollisuutensa vaikuttaa siihen, että riittävä paikkatieto kerätään ja turpeenkaivuun yhteisvaikutukset selvitetään asianmukaisesti.
Tyypillinen esimerkki valikoidun tiedon tuottamisesta on selostuksen sivulla 47 mainittu Pöyryn tekemä selvitys turvetuotannon päästöistä ja vesistövaikutuksista Kuivajoen vesistöalueella.
Selvityksen kohdan 5.4 kalastoa ja kalastusta käsittelevästä lähdeluettelosta puuttuu tärkein eli vuodelta 1984 oleva Kuivajoen kalataloudellinen perusselvitys, joka käsittelee harjuksen poikastuotantoa joessa vaiheessa, jossa turvesoiden kuivatusta vasta aloiteltiin. Selvityksen tekijänä oli PSV Oy, nykyisin osa Pöyryä, joten selvityksen luulisi löytyvän yhtiöstä. Tuolloin tavattiin Kuivajoen matalilta koskialueilta aaria kohti laskettuna keskimäärin 32 harjuksenpoikasta ja syvemmiltä alueilta 12 kappaletta. Pöyry tuo ainoastaan esille velvoitetarkkailun tietoja, joiden mukaan poikasia on vuodesta 1998 lähtien löytynyt vain 0-2,5 kappaletta aarilta.
Pöyryn selvityksen mukaan (sivu 4) pääosa Kuivajoen vesistöalueen turvesoista kuivatettiin 1990-luvulla. Samaan aikaan romahti harjuksen poikastuotanto. Mutta kun poikastuotannon lähtötilanne pidetään piilossa, Pöyrylle ei tuota vaikeuksia kirjoittaa selvityksensä sivulla 27: ”Kuivajoen kokonaiskuormitukseen suhteutettuna turvetuotantoalueiden kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta harjuksen, lohen tai nahkiaisen elinolosuhteisiin Kuivajoella”. Tätä siteeraa nyt vuorostaan Ramboll omassa ”selvityksessään”.
Pöyry on oppinut omista ja muiden kokemuksista, miten maailmanlaajuisesti toimiva ympäristökonsultti varmistaa tilausten jatkumisen. Aikaisemmin Kuivajoen tarkkailut raportoi Lapin vesitutkimus Oy joka erehtyi arvioimaan Kuivajoen kala- ja raputalouden tilaa vuoden 2002 raportissa näin: ”Kuivajoen kalansaalis on muodostunut 1980-luvulla pääosin hauesta, mateesta ja harjuksesta. Näitä lajeja saadaan edelleen, mutta särkikalojen kohdalla on tapahtunut selvä muutos: sekä särki- että erityisesti lahnakannat ovat runsastuneet. Koskialueiden kalabiomassasta huomattava osa muodostuu kivisimpusta ja kivennuoliaisesta. Vaikka vielä vuoden 1997 kalastustiedustelun perusteella saatiin myös kohtalainen harjussaalis, harjuksen poikastuotanto näyttää taantuneen voimakkaasti 1980-luvulta. Nykyisin Kuivajoen harjuksen poikastiheydet ovat tasolla, jolla niiden luontaista lisääntymistä ei havaita joka vuosi tarkkailussa mukana olevilla koealoilla, vaikka niitä alueella esiintyisikin”. Raportti jäi Lapin vesitutkimuksen toistaiseksi viimeiseksi raportiksi Kuivajoelta ja tilalle vaihtui Pöyry. Johtavan konsultin tarkoitushakuinen toiminta vie uskottavuuden raporteilta, joiden varassa päätöksenteko turvesoiden luvituksessa tapahtuu. Tilanteeseen tuskin saadaan kojausta nykyisellä järjestelmällä, jossa konsultin valitsee hankkeesta vastaava.
Yksi pääasioista eli vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vesienpuhdistusmenetelmien teho on käytännössä jäänyt selvittämättä ja sen seurauksena myös vesistövaikutukset. Sekä arviointiselostuksessa että Natura-arvioinnissa esitetään, että Pyöriäsuon kuivattaminen turvetuotantoon lisää alapuolisen vesistön kuormitusta, mutta ravinne- ja kiintoainekuormitusta voidaan vähentää merkittävästi vaihtoehdossa VE1, jossa kuivatusvedet johdetaan vesistöön pintavalutuskentän kautta, jonka puhdistustehoa pidetään hyvänä. Arvion tekijä osoittaa merkillistä selvänäköisyyttä tai sitten kyse on salaisesta tiedosta, sillä selostuksessa ei pintavalutuskentästä kerrota muuta kuin pinta-alatieto. Kasvillisuusselvityksestä käy ilmi, että pintavalutuskenttä on mesotrofista lyhytkorsirämemuuttumaa. Kuva numero 12 esittänee pintavalutuskentäksi suunniteltua aluetta. Vesienpuhdistusmenetelmän arvioimiseksi olisi vähintään käytettävä hyväksi olemassa olevia tuoreita tutkimuksia ja niiden tuottamaa ohjeistusta (esimerkiksi Tukos-projektin tulokset ja Lasse Svanbäckin tutkimukset).
Toteuttamatta jättämisen ympäristövaikutukset
Ennallistamisen mahdollisuuksia ja ympäristöhyötyjä ei ole selvitetty, koska hankkeesta vastaava ei aio suota ennallistaa, vaikka turpeenkaivuusuunnitelma jäisi toteutumatta. Hankkeesta vastaavan tiukassa ohjauksessa jää jälleen kerran olennaisia ympäristövaikutuksia selvittämättä ja arvioimatta.
Suon luonnehdinta pääosin ojitetuksi ja sen seurauksena luontoarvonsa menettäneeksi on kuitenkin harhaanjohtava. Ojitusten ja tilan muuttuneisuuden takia suon katsotaan toteuttavan turpeenottoalueena maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäyttötavoitetta. Yhteysviranomainen huomautti ohjelmasta antamassaan lausunnossa, että alueidenkäyttötavoite sisältää myös vesistövaikutusten huomioon ottamisen. Se on konsultilta unohtunut kokonaan, mutta selostuksessa on sivuutettu kevyesti myös ojitusten nykytilan arviointi. Ojitus mainitaan paikoin harvaksi ja kasvillisuusselvityksen kuva-aineiston perusteella päätellen osa suosta on luonnontilaista tai lähes luonnontilaista ja osa kuivahtanutta, mutta metsätaloudellisesti ojitus on kauttaaltaan suurelta osin epäonnistunut. Suon vesitalous ja virtaussuunnat tulisi selvittää ja arvioida ennallistumisen ja ennallistamisen merkitystä vesien- ja ilmastonsuojelulle sekä monimuotoisuudelle.
Ilmastovaikutukset
Hankkeen ilmastovaikutuksia on käsitelty huolimattomasti, joskin edistystä aiempien arviointien tasoon on havaittavissa. Turpeenkäytön päästöjä tosin on laskettu 300 vuoden ajanjaksolle, kun viralliset päästöraportit lasketaan 100 vuoden jaksolle. Pitempi ajanjakso antaa toiminnanharjoittajan kannalta edullisemman lopputuloksen. Lisäksi esitetyt päästötasot on laskettu teknologian varaan, jota ei vielä ole käytössä ja kalleutensa vuoksi tuskin koskaan tuleekaan yleiseen käyttöön. Nykyisellä teknologialla turpeenpolton päästöt säilyvät kivihiilen tasolla suopeltoja lukuunottamatta. Keskimääräiseltä turvesuohehtaarilta ilmakehään karkaavan hiilidioksidin määrä on laskettu ohjeistuksen mukaisesti. Pienellä laskutoimituksella siitä olisi saanut näkyviin myös koko Pyöriäsuon hiilivaraston, mikä auttaisi arvioimaan muun muassa metsäenergian ja turpeen ilmastovaikutusten eroja.
Vakuuttelu, että biomassan tuottaminen turvesuon pohjilla vähentäisi turpeen poltosta aiheutuvia päästöjä merkittävästi, on huteralla pohjalla. Biomassa ainoastaan kierrättää ilmakehästä ottamaansa hiiltä kasvin ja ilmakehän välillä ja pysyvämpää varastoa syntyy vain juurten maaperään jättämästä hiilestä. Turvesuohehtaarilta vapautuneeseen hiilimäärään nähden biomassan aikaansaama hiilivarasto on melko merkityksetön. Ilmastovaikutusten kannalta ilmeisesti parasta olisi ennallistaa ainakin suon harvaan ojitetut alueet, jolloin ne poistuisivat päästöraportoinnin piiristä.
Työllisyysvaikutuksista
Vaihtoehtojen työllisuusvertailussa VE0:n vaikutuksiksi on laskettu vain saamatta jääneet turvetyöpaikat. Olisi myös voinut todeta, että Pyöriäsuon turve voidaan aivan hyvin korvata Ranuan runsaista puuvaroista, sillä käyttökohteeksi kaavailtu Mustikkamaan voimalaitos käyttää polttoaineestaan 75 prosenttia puuta. Puuenergian tarjoamat työpaikat ovat enemmän ympärivuotisia turpeen kausitöihin verrattuna ja Thule-instituutin laskelmien mukaan metsäbiomassa myös työllistää enemmän kuin turve. Pitäisi ottaa huomioon sekin, että puuenergialla joka tapauksessa on kysyntää tulevaisuudessakin, mutta turpeen käyttö loppuu jo lähivuosikymmeninä.
Natura-arvioinnista
Litokairan Natura-arvioinnissa toistuu puutteellisiin ja virheellisiin laskentaperusteisiin perustuva väite, että VE1:n aiheuttama kuormitus Heinijokeen ja Natura-alueelle olisi vähäisempää kuin Pyöriäsuon nykyinen kuormitus. Selostuksessa puhutaan pelkästään Heinijoesta, ilmeisesti tekijä ei edes tiedä, että myös Kivijoki kuuluu Naturaan Tervoniemelle Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien rajaan saakka. Tämä lisää oleellisesti aluetta, johon hankkeen haitalliset vaikutukset kohdistuvat.
Loppupäätelmissä, jolloin edelleen puhutaan vain Heinijoesta, arvellaan Pyöriäsuon heikentävä vaikutus aapasoiden luontotyypille vähäiseksi, koska se rajoittuu pääosin kevättulvan aikaan. Tällöin jätetään jälleen ottamatta huomioon se, että kevättulvan aikaiset päästöt saattavat olla huomattava osa koko vuoden päästöistä. Suuri osa Pyöriäsuon hankealueesta on nykytilassaan heikosti kuivatettua ja jopa luonnontilaista, joten sen kuivattamisen vesistövaikutukset voivat olla luonnontilaisen suon tapaan hyvin suuria ja vaarantaa Heinijoen ja Kivijoen varren aapasoiden luonnontilaa.
Litokairan Natura-alue on suurin Napapiirin eteläpuolella luonnontilaisena säilynyt aapasuokokonaisuus koko Euroopassa ja erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita. Sen hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on säilyttää alueen erämainen luonne vetovoimatekijöineen, tukea sen nykyisen kaltaista käyttöä ohjaamalla luontomatkailu ja virkistyskäyttö alueen reunaosille. Tällöin alueen ydinosassa liikkuisivat pääasiassa vain harvalukuiset, vaateliaissa olosuhteissa viihtyvät vaeltajat.
Käsitteenä erämaa merkitsee laajaa tietöntä aluetta, jossa ihmistoiminnan vaikutus näkyy ja tuntuu mahdollisimman vähän. Erämaakäsitteeseen oleellisena kuuluu maiseman ja luonnon koskemattomuuden lisäksi luonnonrauha. Tämä on elämän edellytys myös monille aroille erämaalajeille, suurpedoille ja suurille petolinnuille, joille Litokaira on tärkeä turvapaikka. Litokairan Natura-lomakkeessa mainitaan kolme uhanalaista lintulajia sekä nisäkkäistä susi, karhu ja ilves sekä saukko. Vaikutuksia niihin eikä myöskään luontodirektiivin liitteen IV a lajeihin ole selvitetty.
Melua on arvioitu lähiasutukselle, mutta sen vaikutusten arviointi alueen erämaisille ja häiriöherkille lajeille tai alueen virkistyskäytölle puuttuu. Etenkin hiljaisena kesäyönä turvekoneiden melu kantautuu selkeänä kilometrien päähän suojelualueelle. Tässä yhteydessä ei voida puhua mistään desibelirajoista, sillä ihmistoiminnan aiheuttama melu ei yksinkertaisesti kuulu erämaan äänimaisemaan.
Ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaan Litokairan Natura-arviossa olisi tullut arvioida myös ihmistoiminnan aiheuttama melu, josta voi aiheutua haittaa luonnolle ja sen toiminnoille sekä ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä. Näin ei ole menetelty. Koska Natura-arvio on tehty puutteellisesti, ei myöskään voida katsoa, että hakija olisi lain 5 §: n tarkoittamalla tavalla selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista.
Viittaamme myös korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen Ranuan Nuolisuon turpeenottohakemuksesta 29.2.2008 (taltionumero 404). Kielteisessä päätöksessään korkein hallinto-oikeus totesi muun muassa, että ”yhdessä nykyisten ja odotettavissa olevan kuormituksen kanssa Nuolisuon turvetuotannon aiheuttama kuormitus merkitsisi ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun pilaantumisen aiheutumista Kivijoessa ja sen alapuolisessa vesistössä siinä määrin, että siitä aiheutuisi merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Pilaantuminen ilmenisi muun ohella haittana luonnolle ja sen toiminnoille sekä ympäristön yleisen viihtyisyyden ja yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymisenä. Lapio-ojan ja Papinojan sekä niiden lähiympäristön osalta turvetuotannon kuivatusvesien johtamisesta aiheutuisi erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista kysymyksessä olevalla poikkeuksellisen arvokkaalla luonnontilaisena säilyneellä erämaakokonaisuudella.”
Kokonaisvaikutuksiltaan Pyöriäsuon hanke vaarantaa Litokairan Natura-alueen koskemattomuutta ja eheyttä siten, että sille ei voida myöntää ympäristölupaa. Niin selostus kuin Natura-arviointi sekä korkeimman hallinto-oikeuden Nuolisuota koskeva päätös osoittavat hankkeen toteuttamiskelvottomaksi.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Lapin luonnonsuojelupiiri ry
Sari Hänninen
puheenjohtaja
Tarja Pasma
toiminnanjohtaja
Kuivajoki ry
Mauri Huhtala
puheenjohtaja