Valitus Ison Pajusuon turvetuotantoalueen ympäristöluvasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
18.10.2012
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Vaasan hallinto-oikeudelle
Dnro PSAVI/82/04.08/2010
Hakija Vapo Oy
Asia Valitus Ison Pajusuon turvetuotantoalueen ympäristöluvasta Kajaani, Pyhäntä ja Vieremä
Vaatimus
Lupapäätös on kumottava ympäristönsuojelulain §§:n 4, 6, 41 ja 42 sekä 50 ja luonnonsuojelulain §§:n 65 ja 66 vastaisena.
Perustelut
Vesistövaikutukset on aliarvioitu.
Ison Pajusuon turpeenottohankkeen vesistövaikutuksia on arvioitu virheellisesti. Kuormituslaskelmasta puuttuu arvio virtaamahuippujen, kevättulvan ja rankkasateiden aiheuttamista päästöistä. Tutkija Tapani Sallantaus arvioi jo vuonna 1983, että näiden lyhytaikaisten kuormituspiikkien aikana voi kertyä valtaosa turvesuon kiintoainepäästöistä, jotka nykyisen ominaiskuormituslukuihin ja ennaltamäärättyihin näytteenottopäiviin perustuvassa päästölaskennassa jäävät huomioon ottamatta. Kyse voi olla päästöjen moninkertaisesta aliarviosta, mikä turvesoiden ympäristöluvituksessa vaarantaa oikeusturvan sekä yksityiseltä (vesialueen ja rannanomistajat) että yleiseltä (luonnonsuojelu, vesistöjen virkistyskäyttö, kalatalous) kannalta. Hakemuksessa huomattavasti poikkeava näyte 14.7.2005 saattaa olla osoitus aliarviosta. Näyte on jätetty huomioon ottamatta selvittämättä ja arvioimatta kuitenkaan syytä huomattavaan poikkeamaan.
Viimeaikoina mainituista kuomituspiikeistä on saatu vahvistusta jatkuvatoimisilla virtaamamittareilla, jotka mittaavat myös kiintoaineen päästöjä. Ne näyttävät vahvistavan Sallantauksen arviot paikkansapitäviksi niin päästöjen tason kuin virtaamien nousuvaiheeseen ajoittumisen osalta.
Liitteenä 1 on DI Jaakko Koppisen suuntaa antava laskelma Ison Pajusuon turpeennoston odotettavissa olevista todellisista päästöistä sekä siihen perustuva kritiikki lupahakemuksen päästölaskelmista. Pyydämme saada kommentoida hakijan mahdollista vastinetta.
Lisäksi on otettava huomioon luonnontilaisen suon tyhjennyskuivatuksen ja valuma-alueen negatiivisen muutoksen aiheuttama heikennys. Muutos merkitsisi merkittävää luonnonolosuhteiden huonontumista Maaselänjoen ennestään ojitetulla valuma-alueella, vesilain 15 §:ssä kiellettyjä seurauksia kuten ajoittaista tulvaveden lisääntymistä ja toisaalta alivirtaaman pienentymistä ja vesiluonnon ja sen toiminnan muuttumista.
Natura-arviointi puuttuu.
Turvetuotantohankkeen vaikutukset Natura-kohteen valintaperusteina olleisiin luontoarvoihin olisi ollut arvioitava luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyllä tavalla ennen ympäristöluvan myöntämistä (KHO 7.10.2008 taltio 2480).
Kuivatusvedet vastaanottava vesistö on lintuvesi- ja Natura-ohjelmassa suojeltu Rahajärvi-Kontteroinen (Fl0600054). Luonnonsuojelupiiri vaati mielipiteessään 5.10.2009 myös Natura-arvioinnin tekemistä. Vesistö sisältyy lintuvesiohjelmaan ja se on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla. Natura-lomakkeella vesistöä kuvataan erämaiseksi ja maisemallisesti korkeatasoiseksi lintujärveksi.
Vapo Oy ei hakemuksessaan eikä täydentävässä selvityksessään ole ottanut huomioon Rahajärven suojelustatusta. Yhtiö viittaa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan, jonka mukaan Rahajärvi on hyvässä tilassa. Suunnitelmassa ei Vapon mukaan esitetä Ison Pajusuon alapuolisille vesistöille lisätoimenpiteitä, vaan hyvä tila säilytetään nykykäytännön mukaisin toimenpitein.
Rahajärven Maaselänlahti, jonne kuivatusvedet johdettaisiin, on matala ja rehevä ja laajojen luhtaniittyjen ympäröimä. Järvi kärsii säännöllisesti talvisesta happikadosta. Vaikka lintuvesi on usein luonnostaankin rehevä, vesialueen umpeenkasvua ulkoisen kuormituksen seurauksena on vältettävä. Natura-lomakkeessa valuma-alue mainitaan pieneksi. Se korostaa Ison Pajusuon ojittamattomuuden merkitystä laajasti metsäojitetulla valuma-alueella, jolla kuitenkin suon kuivatus turpeennostoa varten olisi uusi kuormituslähde.
Lintuveden liiallinen rehevöityminen taannuttaa tuoreen tutkimuksen mukaan vesilintukantoja, jolloin lintuveden arvo laskee (liite 2). Natura-lomalleen mukaan Rahajärveen laskevan Maaselänjoen suulla on merkittävä kortteikkovyöhyke. Runsaat kiintoaine- ja ravinnepäästöt muuttavat elinympäristöä, jonka seurauksena myös lajisto muuttuu.
Rahajärvi-Kontteroisen lintuvesialuetta ei ole sisällytetty Vuoksen vesienhoitoalueen erityisiin alueisiin. Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa taulukossa 7 on lueteltu Pohjois-Savon erityiskohteiksi valitut Natura-alueet ja niihin liittyvät vesimuodostumat. Rahajärven-Kontteroisen puuttuminen listalta ei muuta vesistön suojelustatusta tai vähennä sen suojeluarvoa. Sekin on otettava huomioon, että ensimmäisessä vesienhoitosuunnitelmassa on keskitytty isoihin vesimuodostumiin ja että ekologisen tilan luokitus perustuu vähäisiin vesistökohtaisiin tietoihin.
Pohjois-Savon ely-keskus ei ole vaatinut Natura-arviointia, johon puolestaan lupaviranomainen on perustanut kantansa. Selvityksen tarpeettomuutta perustellaan järven ja hankealueen välimatkalla. Rahajärven valuma-alueella ei ole toistaiseksi turpeenottoa, joten se olisi uusi kuormituslähde ja sellaisena todennäköisesti merkittävä. Ottaen huomioon kuormituslaskelman aliarvion hankkeen vesienpuhdistuksen teho on entistä epävarmempi. Parhaassakin tapauksessa se on kuitenkin vain joitain kymmeniä prosentteja. Kuormitusarvio olisi tehtävä uusilla todenmukaisemmilla kuormitusluvuilla ja niiden pohjalta selvitettävä vesienpuhdistuksen teho ja ottaen huomioon Rahajärven erityisarvon ja sitten vasta päätellä haittojen suuruus.
Luontoselvitykset puutteellisia
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ely-keskukset toteavat luontoselvitykset puutteellisiksi täydennyksistä huolimatta. Ornitologien Margus Ellermaan, Juha Lindyn, Kalle Mellerin ja Jaakko Pajun kartoitus Isolta Pajusuolta 25.-26.5.2011 osoittaa myös, että huolellinen ja asiantunteva luontoinventointi on tuottanut huomattavan paljon havaintotietoa jo yhdellä käyntikerralla (liite 3). Linnusto on mainitussa selvityksessä huomattavasti monipuolisempi kuin hakijan aineistossa. Iso Pajusuo on vuoden 2011 kartoituksen perusteella linnustollisesti ainakin maakunnallisesti arvokas ja muutoinkin monimuotoinen suometsämosaiikki. Luontotyyppien kirjo selittääkin myös linnuston lajistorikkautta.
Luontoselvitystä ei voidakaan rajata vain suunnitellulle, eristysojien ympäröimälle nostoalalle, kuten hankkeen kasvillisuus- ja linnustoinventoinneissa on tehty. Turpeenottohankkeen luontoselvityksissä se on valitettava säännönmukainen virhe, joka heikentää ympäristönsuojelun 42 §:n tarkoittaman erityisen luonnonolosuhteen huonontumisen arviointia ja huomioon ottamista lupaharkinnassa. Iso Pajusuo on kivinen ja saarekkeinen suo, mistä turpeenottosuunnitelman muoto omalta osaltaan on todiste. Vaikutusalueella, varsinkin länsipuolisessa reunassa kivennäismaan ja turvemaan vaihtelu on hyvin voimakasta. Kuten mainitussa artikkelissa todetaan erityisesti maalinnusto (metso, teeri, riekko, pyy) hyötyy reunavyöhykkeisyydestä ja kosteusolosuhteiden vaihtelusta. Suometsämosaiikki lajistoineen ja luontotyyppeineen on ympäristönsuojelulain 42 §:n tarkoittama erityinen luonnonolosuhde toiminnan vaikutusalueella, jonka pilaaminen olisi lain vastaista. Kuivatus muuttaisi koko suon vesi- ja lämpötaloutta ja nostotoiminta ja kuljetukset aiheuttaisivat pölyämistä ja melua ja häiriötä erämaisella alueella.
Melu ja pöly sekä raskas liikenne vaikuttaisivat haitallisesti myös lähialueen muihin luontokohteisiin ja suojelualueisiin kuten Natura-ohjelmassa suojeltuun vanhan metsän kohteeseen, Mäykänahoon (Fl1104406), joka sijaitsee Ison Pajusuon ja Ison Mätässuon välisessä kivennäismaakannaksessa noin kilometrin päässä Isosta Pajusuosta. Allekirjoittaneet tutustuivat Isoon Pajusuohon ja Mäykänahoon 29.6.2011 (liite 7), jolloin Mäykänahossa havaittiin muun muassa kuukkeli, jolle vanhan metsän ydinreviirin lisäksi ovat lähialueen suonlaiteet, korvet ja puronvarret tärkeää elinympäristöä.
Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan myöskään yleiseltä kannalta tärkeää muuta käyttömahdollisuutta ei saa vaarantaa. Toisin kuin hakemuksessa ja lupapäätöksessä todetaan Isolla Pajusuolla on merkittävää virkistyskäyttöä. Valittajaan on usea lähiseudun asukas ottanut yhteyttä ja kertonut Ison Pajusuon tärkeydestä metsästys- ja marjastus- sekä retkeily- ja kuvausalueena (piilokoju ja haaskaruokintapaikka) (liite 4).
Sijaintipaikka ei ole sopiva turpeenottoon.
Syystä voimassa olevassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Pyhännän itäosa on varattu laajasti luonnon monikäyttöalueeksi, jolla osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Monikäyttöalueen rajaus on yleispiirteinen. Iso Pajusuo luonnontilaisena ja helppokulkuisena suona ja erämaisena maisemana sopii erityisen hyvin virkistyskäyttöön ja siten suon säilyminen nykytilassaan on maakuntakaavan osoittama maankäyttömuoto.
Pohjois-Pohjanmaan voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti jo ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Sekä asiallinen luontoarvojen inventointi että suon monipuolinen virkistyskäyttö osoittavat suon vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen tarkistettu turpeenoton sijoittumista koskeva alueidenkäyttötavoite kuuluu, että maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Ympäristöylitarkastaja Satu Kouvalainen ilmoittaa johtopäätöksenään eriävässä lausunnossaan seuraavaa: ”Hakija on vuokrannut suunnitellun tuotantoalueen Metsähallitukselta. Arvioin, että hakijalla mitä ilmeisimmin olisi mahdollisuus vaihtaa alue muuhun Oulun Energian Toppilan voimalaitoksen toimitusalueella sijaitsevaan, Metsähallituksen omistamaan suoalueeseen, joka vastaa turvevaroiltaan vähintään suunniteltua Ison Pajusuon tuotantoaluetta ja joka soveltuu paremmin turvetuotannon sijoituspaikaksi. Tällä perusteella katson, että hakemus on hylättävä myös ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin perusteella.”
Iso Pajusuo on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan päivitystä ja uudistamista koskeneessa taustaselvityksessä noteerattu suojelun arvoiseksi. Suo on luokiteltu luonnontilaltaan luokkaan 3 (liite 5). Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan 1. vaihekaavan luonnoksen 20.8.2012 päivätyn ja nähtävillä 28.8.-26.9.2012 olleen selostuksen (liite 6) mukaan kaavaluonnoksen turvetuotantoalueisiin ei sisälly luonnontilaluokan 3 suota kokonaisuutena, ja ainoastaan kolmessa tapauksessa luonnontilaluokan 3 suon sellainen muuttunut osa, jonka tuotanto ei vaaranna jäljelle jääneen osan luonnonarvoja. Kokonaisten luonnontilaluokan 3 soiden tuotantoon varaamisen edellytykset eivät täyty Pohjois-Pohjanmaalla, koska kaikkien alueellisesti merkittävien laitosten ja hankkeiden turveraaka-aine voidaan hoitaa alempien luokkien soilla (selostuksen sivu 20). Jos jo tuottajan hallussa olevasta 3-luokan suosta ei päästy neuvotteluin yksimielisyyteen, kaavaluonnos jätettiin suon osalta ilman maankäyttöä ohjaavaa merkintää. Iso Pajusuo on tällainen tapaus. Vaikka soiden luonnontilaluokitus vaikuttaa vasta uuteen kaavaan, luokka todistaa suon nykytilasta ja maankäytöllisestä sopimattomuudesta turpeenottoon, jolloin lupa tulee hylätä ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla.
Kaiken edellä esitetyn aineiston perusteella arvioiden luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty (YSL 42 §), joten Isolle Pajusuolle myönnetty lupa on kumottava.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liitteet: [ei tässä]
1. DI Jaakko Koppinen: Analyysi Ison Pajusuon kiintoainekuormituksen laskemisesta 5.10.2012 (pdf)
2. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto: Tiedote 12.10.2012: Kosteikkojen vesilinnut vähenevät (http://www.luomus.fi/info/tiedotteet/?p=2026)
Kosteikkojen vesilinnut vähenevät
Maamme sisävesien pesivät vesilintukannat ovat taantuneet voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Rehevien kosteikkojen lajit ovat vähentyneet voimakkaammin kuin karujen vesien lajit.
Tärkein selittävä tekijä lajin kannankehitykselle oli vasta valmistuneen tutkimuksen mukaan elinympäristö. Rehevien kosteikkojen lajit olivat taantuneet voimakkaammin kuin karujen vesistöjen lajit.
– Kosteikkolajien heikon tilan syitä ei yksiselitteisesti tunneta. Ne liittynevät sekä vesistöjen liikarehevöitymiseen, joka voi heikentää sorsien ravintotilannetta, että lisääntyneisiin pienpetokantoihin, mikä saattaa alentaa vesilintujen poikastuottoa, pohtii intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Kosteikkolintuja voidaan auttaa erilaisin hoitotoimenpitein. Elinympäristön laatua voidaan parantaa muun muassa vähentämällä kasvillisuutta ja poistamalla vesilintujen kanssa samasta ravinnosta kilpailevia särkikaloja. Pienpetojen, erityisesti vieraslajeihin kuuluvien minkin ja supikoiran tehokas pyynti puolestaan auttaa alentamaan pesätappioita.
– Tutkimuksessa selvitettiin metsästyksen ja elinympäristön vaikutusta kantojen kehityksiin. Lajikohtaiset metsästyspaineet sen enempää Suomessa kuin Euroopassakaan eivät selitä viimeaikaista vesilintujen voimakasta taantumista, kertoo tutkimusprofessori Hannu Pöysä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.
Metsästyksellä on kuitenkin saattanut olla aiemmin vaikutusta, sillä vuosien 1986–1996 välillä lajien kannankehitykset olivat yhteydessä lajikohtaisiin metsästyspaineisiin.
– Suomessa lyijyhaulien käyttö kiellettiin sorsanmetsästyksessä vuonna 1996, mikä laski saalismääriä noin neljänneksen. Tästä huolimatta monen metsästettävän lajin kanta on taantunut voimakkaasti. Lisäksi taantuneiden joukossa on myös suojeltuja lajeja, kuten uikkuja, Hannu Pöysä tiivistää.
Pöysä, H., Rintala, J., Lehikoinen, A. & Väisänen, R. 2012: The importance of hunting pressure, habitat preference and life hsitory for population trends of breeding waterbirds in Finland. Eur J Wildl Res (original paper).
3. Ellermaa, M., Lindy, J., Meller, K. & Paju, J. 2011: Pyhännän suot: keitaita kaikissa merkityksissä. Aureola vsk 31, s 219-233 (pdf).
4. Sähköpostiviesti 23.9.2012
5. ja 6. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistusta koskeva materiaali on nähtävillä osoitteessa: www.pohjois-pohjanmaa.fi/maakunnan_suunnittelu_ja_kehittaminen/maakuntakaavoitus/vireilla_oleva_maakuntakaava ja soiden luokitusta koskeva materiaali osoitteessa:
http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/projects/?path=projects (käyttäjätunnus aapa ja salasana suo).
Aineistoa ei liitetty valitukseen liitteiden paljouden takia.
– liite 5.:Inventoitujen soiden luonnonarvohavainnot ja pisteytys 16.8.2012 (pdf)
– liite 6. Kaavaluonnoksen selostus 20.8.2012
7. Mauri Huhtalan 29.6.2011 ottamat kuvat: 1. Iso Pajusuo, 2. Maaselänjoki ja 3. Rahajärven Maaselänlahti