Valitus Oulun yhdyskuntalautakunnan päätöksestä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
11.3.2013
Oulun hallinto-oikeus
oulu.hao@oikeus.fi
Asia: Valitus Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan päätöksestä 5.2.2013 (90 §)
Päätös lähetetty asianosaisille tiedoksi kirjeellä, joka on jätetty postin kuljetettavaksi 12.2.2013 (liite 1)
Vaatimus
Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunta päätti äänestystuloksella 7-5 kokouksessaan 5.2.2013, ettei lautakunta suostu kiireelliseen vaatimukseen asettaa toimenpiderajoitus vireillä olevan Oulunsalon Kirkonseudun asemakaavan laajennusalueeseen kuuluvalle Salonrannan suunnittelualueelle. Päätöksestä valittavat yhdistykset, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry sekä alueen asukkaat Jukka Haikala, Veli-Pekka Huhmo ja Pekka Paaso vaativat, että yhdyskuntalautakunnan päätös on kumottava, koska viranomainen on ylittänyt toimivaltansa ja päätös on lainvastainen.
Perustelut
Oulunsalon Salonrannan alueella on ollut vireillä asemakaavoitus (Kirkonseudun asemakaavan laajennus), joka ei ole edennyt luonnosvaihetta pitemmälle.
Sittemmin on päätetty asemakaavoittaa isompi kokonaisuus, joka koostuu Karhuojanrannasta, Lassilanrannasta ja Salonrannasta. Alueille suunnitellaan pientalovaltaista asuntorakentamista ja lähivirkistysalueita merelliseen ympäristöön. Kirkonseudun asemakaavan laajennus käynnistyi Lassilanrannassa kunnan ja Hartela-Forum Oy:n yhteistyönä vuonna 2007, Karhuojanrannassa maanomistajien aloitteesta vuonna 2008 ja Salonrannassa vuonna 2010. Karhuojanrannan asemakaavaluonnos oli nähtävillä kesällä 2008 ja toistamiseen kesällä 2010. Lassilanrannan kaavaluonnos oli nähtävillä kesällä 2008 ja Salonrannan kaavaluonnos vuoden 2010 lopussa. Oulunsalon kunnanhallitus linjasi 2011, että jatkovalmistelussa alueita tarkastellaan uudelleen kokonaisuutena. Alueelle laaditaan kaavarunko vuosina 2013-2014. Näin todetaan Oulun kaupungin julkisessa tiedotteessa ’Kaupunki rakentaa 2013’ helmikuussa 2013. Sama asia on todettu myös edellisessä vuoden 2012 ’Kaupunki rakentaa’ -tiedotteessa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 53 §:n mukaan alueelle, jolla asemakaavan laatiminen tai muuttaminen on vireillä, kunta voi määrätä rakennuskiellon. Rakennuskieltoalueella maisemaa muuttavat toimenpiteet ovat luvanvaraisia siten kuin 128 §:ssä säädetään (toimenpiderajoitus). Pykälässä todetaan, että maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa (toimenpiderajoitus): 1) asemakaava-alueella; 2) yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään; eikä 3) alueilla, joilla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi tai jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty.
Oulunsalon Salonrannan alueella on voimassa yleiskaava (liite 2), jossa ei ole määrätty toimenpiderajoitusta. Kunta voi kuitenkin määrätä toimenpidekiellon, kun on ilmeinen vaara olemassa, että asemakaavoitettavalla alueella aiheutetaan maankäyttö- ja rakennuslain vastainen toimenpide, jonka seurauksena yleiskaavan toteuttaminen asemakaavalla estyy.
Kiistanalaisessa tapauksessa vaara koskee yleiskaavassa virkistysalueeksi merkittyä aluetta Salonrannan ja Lassilanrannan välissä. Kuten pöytäkirjaotteen liitteenä oleva metsänkäyttöilmoitus ja aiempi hakkuiden keskeyttäminen (liite 3) osoittavat, vaara on ilmeinen. Yleiskaavassa on virkistysalueeksi merkityllä osalla Kempeleenlahden rannan suuntainen ulkoilureitti sekä kevyenliikenteen väylämerkintä Hailuodon tieltä ulkoilureitille. Kaavamerkinnän mukaan virkistysalueeksi tarkoitetun alueen rajat tarkennetaan asemakaavassa, jossa määrittyy alueen lopullinen maankäytöllinen sisältö. Ennen sitä on ennenaikaista päättää, että se tulee olemaan vain liikenneväylä.
Allekirjoittaneet järjestöt ovat tuoneet esille alueen nykyiset luontoarvot ja niiden suojelutarpeen kannanotossaan 18.10.2010 (liite 4): ”Kyseinen viheryhteys on muutamia vanhoja ojia ja rantaan suuntautuvaa polkua lukuun ottamatta kutakuinkin luonnontilainen. Elinympäristönä sitä voidaan luonnehtia maankohoamisrannikon pienipiirteiseksi metsien ja soiden primäärisukkessioalueeksi. Alueella on muun muassa runsaasti pieniläpimittaista lahopuuta, jonka vuoksi siellä voi hyvinkin esiintyä tällaiselle alueelle ominaista uhanalaista lajistoa (esimerkiksi pikkutikka ja pikkukennokääpä). Alueen luontoarvoja ei kuitenkaan ole kartoitettu kattavasti.” Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -raportin (Suomen ympäristö 8/2008) mukaan maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat ovat äärimmäisen uhanalaisia (critically endangered). Luontotyypin huomioon ottamista on korostettu alueidenkäyttötavoitteena, se on maakunnan erityisvastuuluontotyyppi ja Pohjois-Pohjanmaan Metso-ohjelman priorisoitu luontotyyppi.
Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista. MRL 54 §:n mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.
Asemakaavan sisältövaatimukset tulevat paremmin huomioon otetuiksi, kun Kempeleenlahden etelärannan maankäyttöä suunnitellaan isompana kokonaisuutena. Huomion kohteena oleva maankohoamisrannan kehityssarjaa edustava suhteellisen luonnontilainen vyöhyke Kempeleenlahdelta Hailuodon tielle vastaa asemakaavan sisältövaatimusten tarkoittamaa erityisiä arvoja sisältävää luontokohdetta. Kaavoitustyössä maankäytön ratkaisujen on perustuttava riittäviin selvityksiin, mikä tarkoittaa luontoselvityksien tekemistä ja sen tiedon pohjalta virkistysalueen rajojen määrittämistä ja maankäytön suunnittelua luontoarvot säilyttäen. Tuleva kokonaisuutta koskeva kaavaluonnos on vasta asiakirja, jossa suunnitteluratkaisua voi arvioida myös tältä osin. Toimenpiderajoituksella varmistetaan, että siihen säilyy mahdollisuus.
Lautakunnan päätöksessä kielteistä kantaa toimenpiderajoitukseen perustellaan seuraavasti: ”Asemakaavoitus katsoo, että tässä vaiheessa toimenpiderajoitusta ei ole syytä asettaa, vaan Salonrannan metsän virkistys- ja luontoarvojen säilyttämistä tulee edistää neuvotteluin. Toimenpiderajoitus tässä tapauksessa olisi voitu toteuttaa vain määräämällä Salonrannan alueelle maankäyttö- ja rakennuslain MRL 53 §:n mukainen rakennuskielto. Rakennuskieltoalueellahan maisemaa muuttavat toimenpiteet ovat luvanvaraisia siten kuin 128 §:ssä säädetään (toimenpiderajoitus). Tämä olisi merkinnyt sitä, että metsänomistaja olisi joutunut hakemaan hakkuilleen maisematyölupaa Oulun rakennusvalvontavirastosta.” Päätöksessä ei ole riittäviä tietoja neuvottelujen sisällöstä eikä siitä, mitä maanomistajan kanssa on sovittu. Sitaatin mukaan hakkuut ovat jopa mahdollisia. Tosiasiassa perusteluissa sivuutetaan pääasia, joka on virkistysalueen olennaisten ominaispiirteiden muuttamisen estäminen ennen asemakaavoitusta.
Neuvotteluista kerrotaan, että ”Asemakaavoituksen ja Maan ja mittauksen edustajat neuvottelivat Kimmo Kurkelan kanssa 15.1.2013 hakkuuhankkeesta ja alueen kehittämisestä. Keskustelussa sovittiin, että maanomistajat pidättäytyvät toistaiseksi hakkuista ja että Maa ja mittaus jatkaa neuvotteluja alueen tulevaisuudesta maanomistajien kanssa. Neuvottelussa tuotiin esille, ettei Oulun kaupunki ole vielä linjannut maankäyttösopimusten perusteita, joita sovelletaan 2013 jälkeen.
Vielä samana päivänä Kimmo Kurkela kirjoitti maanomistajien puolesta: SITOUMUS OULUN KAUPUNGILLE : Viitaten 15.01.2013 pidettyyn neuvotteluun Oulun kaupungin Oulunsalon Salonrannan kaavoituksesta totean neuvottelussa sovitun, että maanomistajina sitoudumme toistaiseksi olemaan käynnistämättä hakkuita kyseisellä alueella. Samalla toteamme myönteisenä, että ko. alueella käynnistetään lähiaikoina runkokaavan laatiminen yhteistyössä kaupungin ja maanomistajien kanssa. Neuvottelussa sovittiin myös neuvottelujen käynnistämisestä maanomistajan toimesta laaditun kaavaluonnoksen viheralueeksi jäävän alueen myymisestä Oulun kaupungille.”
Yhdyskuntalautakunnan päätöksessä on liitteenä kartta (ote asemakaavaluonnoksesta C 23.1.2013), joka on eri kuin nähtävillä ollut kaavaluonnos 1.10.2010 (liite 5). Molemmissa on kuitenkin yhteisenä piirteenä, että yleiskaavan virkistysalueeksi merkitty vyöhyke on kaventunut pelkäksi kevyenliikenteenväyläksi. Siitä on pääteltävissä, että maanomistaja Kimmo Kurkela neuvottelee Oulun kaupungin kanssa kyseisestä liikenneväyläympäristöstä eikä yleiskaavassa osoitetusta virkistysalueesta. Vastaavaa ratkaisua saatetaan esittää myös jatkossa kolmen alueen kokonaisuutta koskevassa kaavaluonnoksessa, mutta silloin siihen voi ottaa nähtävilläoloaikana kantaa ja arvioida, täyttääkö esitys maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset sekä voimassa olevan yleiskaavan tarkoituksen.
Oulun kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen johtosääntö on astunut voimaan 1.1.2013. Sen mukaan lautakunnan tehtävänä (2. LUKU 4 § ) on muun muassa vastata yleiskaavassa hyväksyttyjen strategisten linjausten toteutumisesta. Johtosäännössä johtavien viranhaltijoiden tehtävistä todetaan 10 §:ssä: Yleiskaavapäällikkö, asemakaavapäällikkö, kaupungingeodeetti ja kaupungininsinööri vastaavat 1. vastuualueensa palvelujen järjestämisestä kaupunkistrategian, omistajapoliittisen ohjelman ja palvelujen järjestämisohjelman linjausten mukaisesti.
Kimmo Kurkelan kirjaamasta maanomistajan sitoumuksesta on pääteltävissä, että viranomainen on ylittänyt toimivaltansa maanomistajan ja kaupungin välisissä neuvotteluissa antaessaan maanomistajan ymmärtää, että asemakaavaan on tulossa merkittävä määrä enemmän rakennusoikeutta kuin yleiskaava osoittaa ja että virkistysalueeksi merkitty alue kaventuu viheralueeksi kutsutuksi liikenneväyläksi, jonka kaupunki ostaa omistukseensa. Lisäksi viittaus maankäyttösopimuksien tuleviin linjauksiin on asiaton. Viranomainen antaa ymmärtää, että olisi odotettavissa maanomistajaa hyödyttäviä muutoksia uuden Oulun maapolitiikkaan.
Tapahtumien kulku Salonrannan alueella osoittaa, että toimenpiderajoituksen asettaminen on yleisen edun vaatima varotoimenpide, kunnes asemakaava on lainvoimainen.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Esa Aalto
puheenjohtaja
Ari-Pekka Auvinen
suojelutoimikunnan puheenjohtaja
Oulunsalon Kallenrannan asukkaat
Jukka Haikala Veli-Pekka Huhmo Pekka Paaso
Liitteet: [ei tässä]
1. Ote pöytäkirjasta 5.2.2013: 90 § Vaatimus kiireellisen toimenpiderajoituksen asettamisesta Salonrannassa vireillä olevan Oulunsalon Kirkonseudun asemakaavan laajennuksen suunnittelualueelle. (Allekirjoitettu päätöksen tiedoksianto toimitetaan erikseen Oulun hallinto-oikeuteen.)
2. Oulunsalon keskeisten alueiden yleiskaava 2030
3. Tarkastuspöytäkirja 20.4.2010. Oulun seudun ympäristötoimen suorittama Kallenrannan hakkuiden maastotarkastus.
4. Kannanotto Oulunsalon Salonrannan asemakaavaluonnoksesta 18.10.2010
5. Kirkonseudun asemakaavan laajennus, Salonranta kaavaluonnos 1.10.2010 (toimitetaan paperikopiona hallinto-oikeuteen).