Lausunto 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.10.2013
Pohjois-Pohjanmaan liitto
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi
Viite: Lausuntopyyntö 18.9.2013
Asia: Lausunto 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta
Luonnonsuojelupiiri kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto 1 vaihemaakuntakaavaehdotuksesta. Yhdistys keskittyy lausunnossaan soiden maankäyttöä koskeviin ehdotuksiin.
Suot ovat Pohjois-Pohjanmaan omaleimaisinta maisemaa ja elinympäristöä, jota viime vuosikymmeninä on hyödynnetty tuhlailevasti. Kokonaissuoalasta noin 2/3 on metsäojitettu ja turvesoiksi on otettu tähän mennessä jo lähes 30000 hehtaaria, pääosin suuria luonnontilaisia soita. Yleisen ympäristötietoisuuden kasvun, lainsäädännön kehittymisen ja alueidenkäyttömääräysten tiukentumisen johdosta sellainen ei ole enää oikopäätä mahdollista -varsinkaan kun soiden luonnontila on voimakkaasti uhanalaistunut. Kun alueella kuitenkin edelleen katsotaan tarvittavan energiaturpeen saannin turvaamista, eri intressien yhteensovittamiseksi ja riittävän taustatiedon hankkimiseksi on toteutettu laaja Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma, jonka loppuraportti on vastikään julkaistu.
Pääosa soita koskevasta tiedosta on kerätty maakunnallisen suo-ohjelman puitteissa. Ohjelman tuloksena on saatukin huomattava määrä uutta ja arvokasta tietoa alueen suoluonnon tilasta. Tämän tiedon pohjalta kaavaehdotukseen sisältyy myös esitys suoluonnon lisäsuojelusta, joka on huomionarvoinen signaali suojelutarpeen hyväksymisestä. Toivottavasti suojelun toteutukseen löytyvät keinot sinä viiden vuoden aikana, minkä kaavavaraus on voimassa. Kaavaluonnoksessa toteutuksen määräajaksi esitettiin 10 vuotta. Se olisi paremmin vastannut kaavan päivityksen aikataulua. On pelättävissä, että ne kaavassa esitettävät uudet suojeluvaraukset, joiden suojelu ei toteudu soiden täydennysohjelman puitteissa, muuttuvat kaavassa valkoisiksi alueiksi, joiden maankäytöllinen ohjaus on olematonta. Se on tietenkin hyvä, ettei niitä kuitenkaan turpeenoton varausalueiksikaan voida enää nimetä. Todellisia vesitalouden ja luontoarvot vaarantavia tai kokonaan tuhoavia uhkia on kuitenkin muitakin. Soiden lisäsuojelu on mittava hanke, joka tulisi maakuntakaavassa ottaa vielä paremmin huomioon. Kaavallinen, siis alueen oma suojelun suunnittelu ja toteutus, ei edes ole mikään uusi asia. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen tulee saada edes pysäytettyä vuoteen 2020 mennessä. Siksi on tärkeää, että suojeluvaraukset mitoitetaan ja toteutetaan niin, että uhanalaistumiskehitys pystytään katkaisemaan ja kääntämään kehityssuunta kohti suotuisaa suojelun tasoa.
Soita muuttava käyttö jatkuu edelleen mittavana
Suo-ohjelman teon yhteydessä on pilotoitu uutta soiden luonnonarvotaulukkoa. Jos taulukon käytöllä on haluttu vähentää turpeenkaivuusta johtuvia ristiriitoja, Pohjois-Pohjanmaalla tavoitteessa ei ole kaikilta osin onnistuttu. Luonnonarvotaulukon avulla tehdyt maakunnalliset tulkinnat näyttävät mahdollistavan jopa satojen hehtaarien laajuisten ojittamattomien soiden kuivattamisen polttoturpeen hankintaa varten ainakin maakunnan pohjoisosissa. Oulujoen eteläpuolella monilla alueilla vaarantuvat viimeisetkin ojittamattomat suotilkut. Esimerkkeinä mainittakoon Pudasjärven Ukonsuo ja Kallasuo, Iin Tora-aapa-Laukkulammit ja Vasikkasuo-Karhunpesämaansuo ja Utajärven Leipisuo-Kapustasuo ja maakunnan eteläosan viimeisistä avosoista voisi mainita kärsämäen Rimpinevan ja Savinevan.
Metsäojitusten määrä, jota luonnonarvoluokituksessa on käytetty merkittävänä muuttuneisuuden kriteerinä, ei automaattisesti kuvaa suoluonnon seudullista vaurioitumista. Yhtä tärkeää olisi ottaa alueellisesti huomioon myös jo käytössä olevien turvesoiden määrä ja soiden alkuperäinen laatu. Turpeenoton piirissä olevat 30000 hehtaaria ovat olleet pääosin luonnontilaisia turpeenkaivuun alkaessa, joten edelleen uusien ojittamattomien soiden varaaminen energiaturpeen hankintaan on kohtuutonta. Mainituilla seikoilla ei valitettavasti näytä kuitenkaan olevan mitään merkitystä. Kaavaehdotuksessa suuria luonnontilaisia soita esitetään edelleen turvesoiksi jopa turpeenottokeskittymien alueilla.
Tilanteeseen on yhtenä syynä poliittinen tavoite säilyttää polttoturpeen käyttö ja sen seurauksena saatavuus alueella mahdollisimman suurena, vaikka turpeen polttoa kritisoidaan aiheellisesti ja monesta syystä. Ilmastotavoitteiden vuoksi turpeenpoltosta joudutaan luopumaan kokonaan vuosisadan puoliväliin mennessä. Onnistuakseen ongelmitta tällainen siirtymä vaatii vuosikymmeniä aikaa ja tulisi aloittaa heti. Luonnontilaisten soiden yhä jatkuvaan hupenemiseen ovat syyllisiä turveyhtiöt, jotka ovat olleet varsin hitaita hankkimaan turpeen kaivuuseen jo ojitettuja soita.
Kaavaa työstetään turpeen hyödyntämisen kiristysotteessa
Luonnonsuojelupiiri kritisoi perustellusti kestämätöntä energiaturpeen hyödyntämistavoitetta jo kaavaluonnosvaiheessa ja vaati turpeen saatavuuteen hankintaa ja kulutusta ohjaavaa tiukkuutta ja niukkuutta. Keinoksi esitettiin eritoten alueidenkäyttötavoitteidenkin vastaisten tu-2 -varausten poistamista. Sen sijaan kaavaehdotuksessa tu-2 -soiden määrää on vain lisätty.
Uusien turvesuovarausten 10 000 hehtaarin tarvetta varten varattavaa 2,5 kertaista suoalaa perustellaan uusien alueiden saannin varmistamisella. Tämä ei tunnu uskottavalta, sillä käyttökelpoisten tu-1 -soiden määrä on 17690 hehtaaria (kokonaisala 41080 ha), joista tuottajien hallussa on jo 7700 hehtaaria, 77 prosenttia tarpeesta. Loput tarpeesta olisi ollut kohtuudella löydettävissä maakunnan miljoonasta ojitetusta suohehtaarista. Näin ei ole haluttu tehdä ilmeisesti sen tähden, että turveyhtiöillä on hallussaan jo 5100 hehtaaria tu-2 -soita, joilla polttoturpeen hankinta halutaan turvata. Yhtiöt palkitaan siis siitä, että ne viime hetkeen asti hamusivat mahdollisimman luonnontilaisia soita haltuunsa välittämättä yleisestä mielipiteestä ja valtiovallan ohjailuyrityksistä.
Kaavaselostuksen kappaleessa ’Energia ja ilmasto’ todetaan, että tämä ylimitoitus tarvitaan myös siltä varalta, että ennustettu turpeen käytön vähenemä ei tulevaisuudessa toteudukaan. Tämä saattaa olla joidenkin tahojen toive ja tavoite, mutta ei edistä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan välttämätöntä valmistautumista hiilineutraaliin tulevaisuuteen. Turpeenkäytön vähentäminen on perusedellytys maakunnan ilmastopäästöjen hallinnassa. Pohjois-Pohjanmaa ei voi millään perusteella jättäytyä ilmastokysymyksissä vapaamatkustajaksi. Yritykset siihen suuntaan voivat aiheuttaa vain kalliita virheinvestointeja ja maakunnan kilpailukyvyn heikentymistä tulevaisuuden toimialoilla.
SL-1 -soiden määrä näyttää kaavaluonnokseen verrattuna kasvaneen muutamalla suolla, mutta samalla suokohtaisia pinta-aloja on rajattu pienemmiksi niin, että niiden yhteispinta-ala on supistunut lähes kolmanneksella. Onkohan tässä rajattu samalla ulos kaikkein perustelluimmat suoluonnon ennallistamiskohteet, sillä soiden ennallistamisesta kaava-asiakirjoissa ei puhuta mitään. Valtakunnallisessa suostrategiassa ennallistaminen nähtiin merkittävänä keinona vähentää turvemaiden käytöstä aiheutuvia vesistö- ja ilmastovaikutuksia sekä palauttaa suoluonnon monimuotoisuutta.
Kaavaehdotuksesta huomiota kiinnittää myös se, että varsin monelle suolle ollaan tarjoamassa sekä suojelu- että turvesuovarausta. Se vaikuttaa jo ylihuolehtivalta, kehottaahan alueidenkäyttötavoite turvetuotannon ja suojelun yhteensovittamiseen. Ottaen huomioon soiden ekologian olennaisen seikan eli vesitalouden tilan kyseisten vastakkaisten käyttömuotojen ahtaminen samalle suoalueelle on yksiselitteisen huonoa maankäytön ohjausta sekä vastoin valtiovallan ohjeistusta. Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 linjaa muun muassa: Turvetuotannon sijoittumista suunnataan tuotannossa oleville tai jo ojitetuille alueille välttäen alueiden sijoittumista vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Tämäkin ohje lienee annettu, jotta turpeen hankinnan sosiaalinen hyväksyntä vähitellen paranisi. Valitettavasti kaavaehdotus vie pohjaa tällaiselta kehitykseltä. Soiden tuhoamista ja vesien pilaamista vastustava kamppailu tulee jatkumaan vielä pitkään -osin kaavallisen ohjauksen epäonnistumisen takia.
Turpeenkaivuun sijainninohjausta tiukennettava
1. Ensisijainen vaatimuksemme on, että tu-2 -turvesuovaraukset tulee poistaa kaavasta, koska kyseiset suot eivät ole merkittävästi muuttuneita. Merkittävästi muuttuneella tarkoitetaan merkittävää kasvillisuusmuutosta ja merkittävää vedenpinnan muutosta. Tu-2 -turvesuovarauksista ei ole riittäviä selvityksiä, joiden perusteella merkittävän muuttuneisuuden voisi osoittaa. Siihen suokohtaiset inventoinnit ovat olleet liian pinnallisia ja monilta osin suokohtainen tieto perustuu vain turpeenottohankkeen yhteydessä kerättyyn tietoon, joka on tunnetusti hyvin puutteellista ja laadultaan vaihtelevaa. Soiden uhanalaisuus edellyttää monia erilaisia keinoja säilyttää jäljellä oleva ojittamaton suoluonto. Lisäksi varsinkin tu-2 -varausten kohdalla olisi kaavoittajankin tullut ottaa huomioon hankkeiden toteuttamiskelpoisuus käyttäen hyväksi sitä tietoa, mitä monista tapauksista on jo lupapäätöksinä olemassa.
Niiltä osin kuin tu-2 -varauksia ei kaavasta poisteta, niitä koskeva kaava- ja suunnittelumääräys tulee pitää sellaisenaan voimassa.
2. Livojoen valuma-alue rauhoitettava turpeenkaivuulta
– selvitykset ovat riittämättömiä
– joki on keski- ja yläosaltaan arvokas vesistö, mutta tulisi olla sitä kokonaisuudessaan
– joen nykyinen erinomainen tila tulee turvata pysyvästi
– turpeenkaivuuta ei tule laajentaa uudelle, herkälle vesistöalueelle, jonka keskiosa on monitavoitearvioinnissakin määritelty riskiluokkaan 4, joka on suurin riski.
Luonnonsuojelupiiri vaati jo 1. vaihekaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa, että kaikki vaihekaavan tu-2 -varaukset tulee poistaa ja toistaa nyt vaatimuksensa siitä huolimatta, että kaavoittaja ei ole sitä ottanut ehdotusta laatiessaan mitenkään huomioon. Päinvastoin tu-2 -varauksia on entistä enemmän. Kaavaluonnoksessa uusien varaussoiden kokonaispinta-ala oli 50243 hehtaaria, josta varsinaiseksi tuotantoalaksi ilmoitettiin yhteensä 19635 hehtaaria. Tu-1 -soita oli luonnoksen liitteen 3 mukaan 148 ja tu-2 -soita 48 kappaletta. Kaavaehdotuksessa varaussoiden kokonaispinta-ala on 59750 hehtaaria, josta ns. tuotantokelpoista on 24860 hehtaaria. Tu-1 -varaussoita on peräti 197 kappaletta eli tu-1 -turvesuovarauksiin on tullut neljänneksen lisäys. Siitä on pääteltävissä, että turveyhtiöiden palaute on otettu hyvin huomioon. Samaten on kasvanut myös tu-2 -varausten määrä 48 kappaleesta 68 suohon. Kolmanneksen lisäystä voi pitää hyvällä syyllä ”reiluna”. Ehdotuksessa tu-2 -soiden kokonaispinta-ala on 18670 hehtaaria, josta ns. tuotantokelpoista on 7170 hehtaaria, kun luonnoksessa vastaavat luvut olivat 15174 ja 5641 hehtaaria. Turpeiden kaivuun sijaan näitä ehkä vähän kuivahtaneita suoalueita tulee esittää ennallistettaviksi, kuten valtakunnallinen suostrategia edellyttää.
Valtioneuvoston periaatepäätös soiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä linjaa tavoitteeksi, että soiden monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy ja suoluonnon tila paranee ja kehittyy kohti suotuisaa suojelutasoa sekä soiden käytöstä aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi. Tu-2 -soiden osoittaminen turvetuotantoon ja sen mahdollinen toteutuminen tarkoittaa sitä, että suoluonnon köyhtyminen Pohjois-Pohjanmaalla ja siitä johtuvat kiistat jatkuvat edelleen. Uusien luonnontilaisten soiden käyttöönotto aiheuttaa suurimmat mahdolliset negatiiviset ympäristövaikutukset niin vesistöihin, ilmastoon kuin monimuotoisuudelle sekä virkistyskäytölle.
Seuraavassa tiivistetysti, mutta ei tyhjentävästi suokohtaisia perusteluja turvesuovarauksen poistamiseksi niistä tu-2 -soista, joista on tässä vaiheessa lisätietoa:
Rahkaneva-Teerineva, Haapavesi
Suolle oli luonnoksessa merkitty sekä SL-1 (Rahkaneva) että tu-2 -varaus (Teerineva). Kaavaehdotuksessa koko alueella on tu-2 -varaus ja välittömässä lähiympäristössä vielä Katajanevan tu-1 -varaus. Haapaveden alueelle ei ole sen sijaan löytynyt yhtään luo-merkinnän arvoista suota ja vain yksi uusi SL-1 -merkintä, joka koskee Isonevaa Ainalin lintuvesialueen ja Korkattivuoren välissä. Suo on ehdottomasti suojelun arvoinen, mutta siitä on jo aiemmin tehty sensuuntainen ratkaisu, kun turpeenottohanke ei menestynyt.
Rahkaneva-Teerineva on luokiteltu luonnontilaisuusasteikolla luokkaan 2. ”Luontokartoitusraportissa todetaan luokan perusteluna, että suon keidasosat ovat luonnontilaisia ja säilyviä, mutta suon ojittamattoman osan minerotrofiset alueet ovat kuivahtaneet ja taimettuneet suota halkovan ojan lähellä. Muita ojituksesta aiheutuneita kasvillisuusmuutoksia ei ojittamattomassa osassa ole havaittavissa. Valtaosa suosta on ojittamatta, mutta suon reunaosia, etenkin aapasuo-osia, on laajalti ojitettu. Ojat ovat hyväkuntoisia ja kuivattavat suota yhä voimakkaasti. Koska kyseessä on sadevedestä ravinteensa saava keidassuo, sen keskeisimpien osien voidaan katsoa säilyvän kasvillisuudeltaan luonnontilassa ojituksista huolimatta. Suon luonnontilaa olisi kohtalaisen helppo parantaa tukkimalla suon rimpiä puhkovia ja ojittamatonta osaa reunustavia ojia. Ennallistamistoimilla olisi mahdollista parantaa erityisesti suon aapasuo-osien vesitaloutta.” Tässä olisi suositeltunakin sopiva ennallistamiskohde alueella, jonka suoluonnon yleisilme on masentava.
Kesän 2013 (11.7. Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) maastokäynnillä Rahkanevan itäisestä puoliskosta löytyi harvinaisen rehevä luhtainen korpi, joka raportissa on määritetty luhtaiseksi ja mesotrofiseksi sarakorveksi. Korven valtapuuna olli koivu ja kenttäkerroksen ruohot, kurjenjalat, luhtavillat, vehkat ja järvikortteet olivat poikkeuksellisen kookkaita ja näyttäviä. Kuten raportissakin mainitaan suon itäreunalle oli kaivettu uusi oja, joka kuitenkin päättyi suolle. Vesi seisoi ojassa, joten sillä ei liene todellista kuivattavaa vaikutusta. Läntisen keidasosalla taimettumista ei sanottavasti ollut tapahtunut, joten siltäkin osin reunaojitusten vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
Linnustoselvitys PPLY 27.6.2011: Suolajeja yhteensä 12, parimäärä erityisen korkea kapustarinnalla (8), pikkukuovilla (5) ja keltavästäräkillä (19). Turvevaraus tulee poistaa jo pelkästään linnuston perusteella. Huomioon on otettava sekin, että osa kahlaajista on ollut jo muutolla kesäkuun lopussa.
Suon suojeluvaraus poistettiin turveyrittäjien kanssa tehdyn maastokatselmuksen seurauksena. Katselmuksesta tehdystä muistiosta käy ilmi, että suon itäosalla, jossa on muun muassa luhtainen ja rehevä korpi, ei käyty, vaan tyydyttiin kiertämään kahden ojan rajaamaa suon länsiosaa. Kokonaisuus ei siitä hahmottunut, jonka takia näkemys suon vesitaloudesta ja luontoarvoista poikkeaa huomattavasti luonnonsuojelupiirin havainnoista, mutta myös suon kartoittajan näkemyksistä, joita kuitenkin pidettiin oikeina.
Savineva ja Rimpineva, Kärsämäki
Suot ovat aivan viimeisiä avosoita laajalti totaalisesti ojitetussa ympäristössä. Lupaviranomainen on jo kertaalleen hylännyt Vapon lupahakemuksen molemmissa hankkeissa vesiensuojelullisista syistä. Kielteinen päätös on pysynyt sekä Vaasan että korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jonka päätös on vuodelta 2012 eli se on varsin tuore. Kyseisten soiden kuivatusvesien laskuvesistö, Lamujoki on kaavaehdotuksessa luokiteltu riskivesistöksi, jonka alueella turvesoiden kuormitusta tulee rajoittaa. Tehokkain keino tässä on jättää luonnontilaiset suot kuivattamatta, joten niiden kaavavaraus turvesuoksi tulee poistaa.
Paskonneva-Mullikonneva N, Pyhäjärvi
Alueen maankäytönohjaus on sekava. Kartassa on peräkkäin tu-2, tu-1 ja luo-merkinnät, joista luo-merkintä koskee Vittoudenjärveä ympäristöineen, joka on monimuotoinen kosteikko arvokkaine kasvilajeineen. Liitteessä 5 se on nimetty Paskoneva-Mullikonneva S -alueeksi ja niinikään liitteessä 3 on tu-1 -suona Paskoneva-Mullikonneva S. Mullikonneva sijaitsee Vittoudenjärven pohjoispuolella. Paskonevan ja Mullikonnevan välissä on lampi ojittamattomine ympäristöineen, Paska-Vittous, jolla on muun muassa viitasammakon elinympäristö (Tiina Sauvola ja Ismo Yli-Tuomi 7.5.2011). Paskapuro laskee yläpuoliselta turpeenottoon varatulta suolta Vittoudenjärveen.
Sitä on jos kertaalleen yritetty, mutta huonolla menestyksellä, saada turpeenoton jätevesi- ja selkeytysaltaaksi. Lupaviranomainen hylkäsi lupahakemuksen vuonna 31.1.2012 (Dnro PSAVI/62/04.08/2010 ), mutta päätöksestä on valitettu. Päätöksessä todetaan, että ”Paskoneva sijaitsee Kuonanjärven valuma-alueella, joka sijaitsee Kalajoen vesistöalueella. Turvetuotantoalueen vedet johdettaisiin Paskapuron kautta Vittoudenjärveen ja sieltä Vittoudenojan kautta Kuonanjärveen. Vesienkäsittely perustuisi ympärivuotiseen pintavalutukseen. Vittoudenjärvi on avoin tai puoliavoin kosteikko. Avointa vesipintaa ympäröivät vetiset luhdat, jotka vaihettuvat luhtanevoiksi. Järvessä tapahtuu umpeen kasvamista eikä sillä arvioida olevan kalataloudellista arvoa. Vittoudenjärvi on jo rehevä ja Paskonevan turvetuotantoalueelta tulevat vedet rehevöittäisivät sitä lisää.”
Hanke on ilmeisen toteuttamiskelvoton, koska ei voida olettaa järvessä tapahtuvan olennaista muutosta. Sen vuoksi tu-2 -merkintä on poistettava kaavasta.
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY) totesi myös kaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa, että Paskoneva–Mullikonnevan N (53.08‐101) tu-2 ‐merkintä on poistettava äärimmäisen uhanalaisen ja erityistä suojelua vaativan lintulajin reviirin vuoksi.
Puutiosuo E, Ii (Kuivaniemi)
Raportissa (14.7. 2011) todetaan: Suo on pääosin ojitettu, mutta: ”Puutiosuon ojittamattomilla osilla esiintyy monipuolisesti erilaisia suotyyppejä, joista viisi on valtakunnallisesti ja 11 alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Vaihtelevuutta puuttomiin nevalakeuksiin tuovat Kontio- ja Puutio-ojat ympäristöineen. Alueella esiintyy myös uhanalainen kämmekkälaji. Lintulajeista havaittiin yksi valtakunnallisesti uhanalainen laji. Puutiosuo on porojen laidunmaata. Metsästykseenkin suota käytetään, alueella oli mm. hirven nuolukivi ja hirvitorni. Reunarämeillä oli käyty mönkijällä tarkistamassa hillasatotilannetta. Hyvien hillamättäiden ja –korpien lisäksi alueella oli runsaasti karpalon raakileita. Tieyhteyksien myötä alue tarjoaa myös retkeilymahdollisuuksia. Merkityksensä on silläkin, että Puutiosuo toimii puskurialueena turvetuotantoalueen ja soidensuojelualueen välillä.” Tähän voidaan lisätä, että suon pohjoispuolelle sijoittuu Kontiomaansuon luo-1 alue, joten turpeenoton ulottaminen Puutiosuon itäosaan ei ole perusteltua.
Kivijärvensuo, Pusutussuo, Ii
Suot sijaitsevat Tannilan-Yli-Olhavantien varressa ja vastakkaisilla puolilla. Kivijärvensuosta on suoaineistossa vain kartta suotyyppikartoituksesta. Sillä on kuitenkin sekä SL-1 että tu-2 varaus, joka koskee suon pohjoisosaa.
Pusutussuosta on lyhyt luonnehdinta, jossa mainitaan, että se on luonnontilaluokan 2 suo, mutta yltää läntisellä ojittamattomalla avosuo-osalla luonnontilaluokkaan 3. Tu-2 -merkintä edustaa siten ankaraa ja turpeenkaivuuta puoltavaa valintakäytäntöä.
Soilla on sijaintinsa takia myös maisema- ja virkistyskäyttöarvoja.
Suojelun ja turpeenottomahdollisuuksien kanssa taiteilu samoilla suoalueilla on perusteetonta ja huonoa maankäytön ohjausta. Soiden vesitaloutta ei edes ole missään vaiheessa selvitetty, joten vastuuta toteuttamiskelpoisuudesta puoleen tai toiseen ei oteta.
Tora-aapa-Laukkulammit, Ii (Kuivaniemi)
Reunaojituksista huolimatta alueen suot ovat keskiosillaan säilyttäneet hyvin vesitaloutensa. Suomaisema on komeaa keidas- ja aapasuon ja luhtaisen korven yhdistelmää. Ote suoraportista 11.7.2011: ”Alueella havaittiin yksi valtakunnallisesti ja viisi alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Kasvilajistoon sisältyy ainakin kaksi alueellisesti rauhoitettua putkilokasvilajia. Lisäksi tehtiin kaksi kansallisiin suojelukategorioihin lukeutuvaa lintulajihavaintoa. Retkeilijän kannalta ympäristö on miellyttävää erämaalampineen ja puustoisine jänteineen. Keskimmäisen lammen rannalla oli mm. vene. Laukkulampien sijainti soidensuojelualueen kupeessa puskuroi myös toisella reunalla sijaitsevan turvetuotantoalueen vaikutuksia.”
Linnustohavaintoja 20.5.2012 (Mauri Huhtala): kurki 1, joutsen 3, liro 12, keltavästäräkki 8, niittykirvinen 4, tavi 1, telkkä 2, taivaanvuohi 1, harmaalokki 1, pajusirkku 2, käki 2, punarinta 1, sepelkyyhky 1. Paria päivää myöhemmin lisäksi metsähanhipari, riekkopari, valkoviklo, tuulihaukka ja kaakkuri. Suolintulajeja mainituista on PPLY:n määritelmän mukaan 15. Lisäksi 20.5.2012 havaittiin suon koillisosan suuressa rimmessä viitasammakon soidinta.
Alueella retkeillään kalastuksen ja hillastuksen merkeissä, joten myös sen virkistyskäytöllinen merkitys on suuri tämän laajan turvesuokeskittymän alueella.
Tora-aapa on soidensuojelualuetta ja nyttemmin osa Ison Hirviaavan-Lähteenaavan Natura-aluetta, joten Laukkulampien alue sijaitsee mainitun soidensuojelu- ja Natura-alueen ja Klaavunsuon turpeenkaivuualueen välissä. Laukkulammit on nimensä mukaisesti vesilain suojelemien pienvesien kirjavoima suo, joten siltäkään osin turpeenottohankkeella ei ole toteuttamiskelpoisuutta. Sitä heikentää sekin, että kuivatusvedet johdettaisiin Natura-alueen kautta Kuivajokeen, joka on kaavaehdotukseen merkitty riskivesistö. Turvevaraus tulee poistaa.
Vasikkasuo eli Karhunpesämaansuo, Ii (Kuivaniemi)
Ensimmäinen GTK:n Kuivaniemen soista julkaisema väliraportti kuvaili Vasikkasuota sekä maisemallisesti että linnustollisesti niin arvokkaaksi, että se suositteli suota säilytettäväksi retkeily- ja opetuskäyttöön. Tämän johdosta Vapo kuivatti ensimmäisen turvesuonsa Kuivaniemellä juuri Vasikkasuon kaakkoisosaan ja nyt yhtiö haluaisi täydentää tuhonsa ulottamalla turpeenoton pohjoiseen Klaavunsuon turpeennostoalueeseen saakka. Yhdessä Laukkulampien kanssa alueelle hankkeiden toteutuessa syntyisi laaja yhtenäinen turpeenkaivuualue.
Pohjois-Suomen AVI on jo kertaalleen hylännyt Karhunpesämaan turpeenottohankkeen vuonna 2010 lähinnä vesiensuojelusyistä. Päätös jäi myös voimaan, kun siitä ei valitettu.
Pöyryn kasvillisuusselvityksessä vuodelta 2004 todetaan: ”Vasikkasuon itäpuolisko on laaja ja luonnontilainen avosuo, jolla on pitkälle komeaa ja häiriintymätöntä aapasuomaisemaa. Länsipuoliskon ojitetuilla pohjoisosilla kasvaa vähäisesti mäntyä. – – – Vasikkasuon avosuon reunamilla kasvoi melko runsaasti karpaloa. Hillaa kasvoi selvästi vähäisemmin reunarämeillä ja nevarämeyhdistelmien mätäspinnoilla.”
Saman yhtiön 29.6.2004 suorittama linnustokartoitus on epäonnistunut ilmeisesti puhjenneen ukonilman ja vesisateen johdosta. Se olisi suoritettu myös aivan liian myöhäiseen aikaan.
Itäisen altaan lintuhavainnot 16.5.2013, klo 3.30-9.00 (Mauri Huhtala): Aamulla voimakasta teeren soidinta kuului useasta suunnasta, samoin kurkien ja joutsenten ääntelyä. Suolla havaittua: kurki 1 pari, riekko 2 paria, isokuovi 2 paria, metsähanhi 1 pari, valkoviklo 1 pari, toinen pari lensi suon yli, töyhtöhyyppä 1 pari, kapustarinta 1 pari + yksinäinen, taivaanvuohi 1 pari, liro 3 paria, keltavästäräkki 2 paria, niittykirvinen 2 paria, joutsen 1 pari kävi ruokailemassa suon pohjoispäässä, muuttohaukka 1 pari kävi pariin kertaan suolla metsästelemässä, piekana 1 lensi matalalla suon pohjoispäässä, suokukko 8 lintua lensi suon yli, teeri useita aamulla soitimella, varis 3, käpytikka 4 suon reunarämeillä. Suolajeja oli kaikkiaan 16.
Suo on tärkeä osa Vasikkasuon säilyneiden osien suolinnustolle merkittäviä pesimä- ja ruokailualueita. Sen vedet tulisivat laskettaviksi joko Kuivajokeen (riskivesistö) tai Olhavanjokeen, jonka ekologinen tila on vain tyydyttävä. Turvevaraus on poistettava kaavaehdotuksesta.
Koivistonojanlatvasuo, Ii (Kuivaniemi)
Suolla havaittuja lajeja muun muassa joutsen (hylätty pesä), riekko, isolepinkäinen ja sinisuohaukka. Suolajeja yhteensä 15. Suo on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisen erityistä suojelua vaativan lajin pesimäreviirin ydintä. Yksi vaihtopesistä sijaitsee Koivistonojanlatvasuon lähimastossa. Joutsenen pesän hylkäys saattaa johtua siitä, että pariskunnasta toinen on joutunut erityisesti suojeltavan lajin saaliiksi. Suo ei missään tapauksessa sovellu turpeenottoon hankkeen toteutuessa suojellulle lajille aiheutuvan pesintäaikaisen häiriön vuoksi.
Vaaraojanlatvasuo, Oulu (Yli-Ii)
Sama varovaisuusperiaate koskee myös Koivistonojanlatvasuon eteläpuolella sijaitsevaa Vaaraojanlatvasuota, jonka suolajien määrä on 10. Raportissa on myös maininta hyvästä hillasuosta.
Järvisuo NW, Oulu (Yli-Ii)
Suolla on havaittu poikkeuksellisen korkea suolintulajien määrä, 29; runsaimpina riekko (5), kapustarinta (7), taivaanvuohi (8), kuovi (7) ja niittykirvinen (30) paria. Lisäksi samalle suolle on kaavakartassa myös SL-1 varaus, joten tu-2 tulee poistaa.
Ahvensuo, Oulu
Taantuvan lajin, metsähanhen pesimäsuo, pesä löydetty. Suolajeja tavattu suolla yhteensä 10.
Vimparinsuo, Oulu (Ylikiiminki)
Linnustokartoitus 25.5.2013: metsähanhi pesivä pari ja 2 ohilentävää, joutsen, telkkä 1, teeri 8, kurki 1, kapustarinta 2, kuovi 1, pikkukuovi 1, valkoviklo 2, metsäviklo 2, liro 4, niittykirvinen 11, keltavästäräkki 3, pensastasku 2, pajusirkku 1. Suolajeja 15 ja erityisesti on painotettava suon merkitystä taantuvalle taigametsähanhelle.
Kallasuo, Pudasjärvi
Kaavavaraus kattaa 241 hehtaaria turvesuota. Kallasuolla on vireillä turpeenottohankkeen luvitus toistamiseen, mutta hankkeesta ei ole tehty ympäristövaikutusten arviointia. Ensimmäisellä hakukierroksella hankkeen pinta-ala oli noin 100 hehtaaria. Mahdollisesti Vapolla on hallussaan 100 hehtaaria laajempi osa suosta ja yhtiön esityksestä kaavavaraus on peräti 250 hehtaaria. Maakuntaliitto mahdollistaa lupahakemusta laajemmalla kaavavarauksella hankkeen pilkkomisen ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kiertämisen. Sekin tulee ottaa huomioon, että turvesuon jätevedet vastaanottava alapuolinen vesistö, Nuorittajoki kuuluu riskivesistöihin.
Mainita Juurikkaojan huomioon ottamisesta korostetusti on asiallinen, mutta riittämätön. Kallajärvi, jonka valuma-alueella ja välittömässä läheisyydessä turvesuo sijaitsisi, kuuluu Juurikkaojan ohella Kiiminkijoen vesistön Natura-alueeseen. Vaikutuksia järveen ei ole kuitenkaan selvitetty edes hankkeen lupahakemuksessa.
Kiiskisuo-Murtosuo, Pudasjärvi
Selvitysalueen ojitusasteen arvioidaan olevan 80 prosenttia. Alue suolta toiselle on yli 2,5 kilometriä pitkä ja Kiiskioja jää koko matkalta sen sisälle. Ojan ei kuitenkaan katsota olevan luonnontilainen. Suomen Luontotieto Oy ei ole löytänyt suolta montaa suolintulajia, mutta riekolle alue näyttää olevan sopiva (4 paria) ja hillaakin on esiintynyt hyvin.
Painavin syy poistaa suolta turvevaraus on sen sijainti Livojoen valuma-alueella. Kaavalla ei tule ohjata arvokkaan vesistön, Livojoen valuma-alueelle lainkaan uutta turvetuotantoa, kun se on siltä tähänkin asti välttynyt. Pyrkimystä avata turvesoita joen valuma-alueelle on useita, mutta tähänastinen kokemus lupavaiheesta osoittaa, että vesiensuojelu estää lupien myöntämisen joen valuma-alueelle. Sen tulisi olla kaavoittajan ohjenuorana, kun kerran tavoitteena on tehostaa sijainninohjausta haittojen vähentämiseksi.
Kiiskisuo on saanut vastikään jo kaksi kertaa kielteisen päätöksen. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi kielteisestä päätöksestä tehdyn valituksen 30.5.2013. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään muun muassa seuraavasti:
”Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2010-2015 Livojoen nykytila on luokiteltu erinomaiseksi ja Pärjänjoen hyväksi. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa yksilöitynä alueellisesti tärkeänä tavoitteena on jokihelmisimpukan elinolosuhteiden turvaaminen
Livojoella, Kouvanjoella ja Pärjänjoella. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Livojoen keski- ja yläjuoksu on merkitty arvokkaaksi vesistöksi.
Edellä olevan perusteella Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää erityisen arvokkaana vesistönä. Livojokea ja Pärjänjokea voitaneen myös pitää arvokkaana vesistönä jokihelmisimpukka- ja lohikalatutkimukselle ja -kannoille. Hallinto-oikeus katsoo samoin kuin aluehallintovirasto, että Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 mornentin 4 kohdassa tarkoitettuna erityisenä luonnonolosuhteena.
Pärjänjoen ja Livojoen valuma-alueilla ei ole turvetuotantoa ennestään. Hyvästä vesienkäsittelystä huolimatta turvetuotanto lisää ravinnekuormitusta alapuolisessa vesistössä. Asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella voidaan todeta, että Livojoella esiintyy jokihelmisimpukkaa, mutta ei voida todeta kuinka elinvoimaisesta tai suuresta raakkukannasta on kyse. Eri käsityksiä on myös Kiiskisuon turvetuotannon mahdollisista vaikutuksista kantaan. Turvetuotannon vaikutukset alueen erityisiin luonnonarvoihin tulee ottaa huomioon ratkaistaessa turvetuotannon sijoituspaikan soveltuvuutta.
Koska tiedossa ei ole, millä laajuudella Kiiskisuon ottaminen turvetuotantoon vaikuttaisi alapuoliseen vesistöön, sen ekologiaan ja sen raakkukantaan, on päätöksenteossa sovellettava ympäristönsuojelulain 4 §:ssä säädettyä varovaisuusperiaatetta. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut sekä asiakirjoista saadut selvitykset muun muassa raakkukannasta, alapuolisen ‘vesistön tila ja veden laatu, vesienhoitosuunnitelma ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2010-2015, Kiiskisuon tuotantoalueelta johdettavista vesistä saattaisi aiheutua erityisesti tuotantoalueen kunnostusvaiheessa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista Livojoessa ja Pärjänjoessa. Valituksessa esitetty vertailu Simojoen tai Luttojoen tilaan ei poista Livojoen erityistä arvoa potentiaalisena arvovesistönä. Lisäkuormitusta ei näissä olosuhteissa voida sallia. Edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiselle ei ole. ”
Helpotusta pysyvän erinomaisen tilan tai raakun suojelusta ei ole odotettavissa, joten yleisen edun mukaista on jättää kaavasta kaikki turvetuotantovaraukset Livojoen valuma-alueelta pois.
Ukonsuo, Pudasjärvi
Suon sijoitus luonnontilaluokkaan 2 on virhe. Suo kuuluu vähintään luokkaan 3, koska se on laaja, luonnontilainen ja maisemiltaan upea suo. Selvitykset ovat puutteelliset. Oman maastotiedon mukaan suon pohjoisosa on luonnontilaisten kivennäismaasaarekkeiden pirstomaa ja itäpuolella on vesilain luontotyypit Törrönlampi ja Törrönoja. Lisäksi suo sijaitsee Kivarinjoen valuma-alueella, jolle vesiensuojelusyistä on vaikea saada lupaa ja entistä vaikeampaa se on luonnontilaiselle suolle.
Nälkösuo eli Nälkäsuo, Pudasjärvi
Suo kuuluu niihin jo lupaprosessissa oleviin soihin, joita koskevaan hakemukseen on tullut lupaviranomaiselta kielteinen päätös, joka on myös pitänyt valitusasteessa. Vaasan hallinto-oikeus piti lupaviranomaisen päätöksen voimassa 30.9.2013 antamallaan päätöksellä. Kielteisen päätöksen perusteluna on suon keskellä virtaava vesilain suojaama luonnontilainen puro. Nälkösuon halki virtaava puro on poikkeuksellisen edustava pituutensa ja luonnontilansa vuoksi. Kun hanketta ei voi toteuttaa puroa tuhoamatta eikä poikkeusluvalle ole edellytyksiä, hanke on toteuttamiskelvoton. Alue on myös viitasammakon reviiriä, joka entisestään vähentää mahdollisuuksia toteuttaa suon kuivatus turpeenkaivuuta varten. Kun on jo tiedossa, että lupaa ei voi saada, suota on aivan turha esittää turpeenottosuoksi. Kaavoittajan on vähintään jätettävä suo valkoiseksi, mutta vielä parempi ratkaisu olisi luo-merkintä.
Epäilyksensuo N, Pudasjärvi
Suolla on tavattu paljon suolajeja, 21. Niiden joukossa on mm. jänkäsirriäinen, suokukko ja luonnonsuojelulain 47 §:n erityisesti suojeltava laji, joka kuitenkaan ilmeisesti ei pesi suolla. SL-1 ja tu-2 merkinnät samalla suolla, tu-2 poistettava. Vesitaloudesta ei ole riittäviä tietoja eikä arvioita turvesuon ja suojelusuon rinnakkaisesta sopivuudesta
Joki-Ahmasuo, Pudasjärvi
Suon yleiskuvaus 19.7.2011: Joki-Ahmasuon suotyyppivalikoima on keskinkertaisen hyvä. Siihen sisältyy kaksi valtakunnallisesti ja seitsemän alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Tavatuista kasvilajeista kahdeksan kuuluu alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Lintuhavainnoista liro ja jänkäkurppa (epävarma tunnistus) luetaan alueellisesti uhanalaisiksi. Niityiksi raivatut metsäahot suon pohjoispuolisilla joenrantakankailla ovat muistona ihmistoiminnasta. Nykykäytöstä kertovat lähinnä Kokkokankaalla ja Kansannivanaholla tehdyt melko tuoreet poimintahakkuut, metsästys (hirvitorni) ja laiduntavat porot. PPLY: hyvä lintusuo, runsaasti liroja ja arvokkaan suon tyyppilajeina jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa. Suolajeja yhteensä 10.
Ahosuo, Ruostesuo S ja N, Pudasjärvi sekä tu-1 -varaus Koivusuo
Turvesuovarausten poistamisen pääperuste on sijainti Livojoen valuma-alueella (ks. Kiiskisuo). Turpeenkaivuun aiheuttamaa kuormitusta ei tule sille ulottaa. Kaavaselostuksen kuvassa sivulla 21 valuma-alue 61.51 on nimetty Livojoen alaosaksi. Maakuntakaavassa pitäisi koko joki olla arvokkaasti suojeltu vesistö, mutta joka tapauksessa sekä Ahosuon että Ruostesuon ja myös Ahosuon lounaispuolella sijaitsevan Koivusuon kuivatuksen jätevesien ja turpeen kuorimisen aiheuttaman pölyämisen vaikutukset kohdistuisivat Livojoen arvokkaaksi vesistöksi nimetylle osalle.
Varaukset Livojoen valuma-alueella osoittavat suorastaan epätoivoisuutta turvesuohehtaarien osoittamiseksi turpeenpolton intressiä tyydyttävällä tavalla. Raakun suojelu vaatii Livojoen erinomaisen tilan turvaamista ja eritoten pohjan liettymisen estämistä. Kaavoituksen yhteydessä ei ole tehty sellaisia riittäviä selvityksiä, joiden perusteella voitaisiin luopua varovaisuusperiaatteen noudattamisesta ja merkitä turvesuovarauksia Livojoen valuma-alueelle.
Ahosuo on linnustokartoittajan arvion mukaan hyvä lintusuo, josta osoituksena ovat muun muassa jänkäsirriäinen, jänkäkurppa sekä keltavästäräkkien runsaus. Suolajeja on tavattu yhteensä 14. Lisäksi suo on arvokas hillasuo.
Iso-Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon suuralueen maankäytön ohjaus
Kaavaluonnoksessa Ison Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon suuralue Oulujoen pohjoispuolella Oulun ja Muhoksen kunnissa oli varattu SL-1 -merkinnällä. Sen ohella alueen reunoilla oli joitain turvesuovarauksia. Luonnonsuojelupiiri kannatti lämpimästi suojeluvarauksia, mutta vaati reuna-alueiden turvesuovarauksia poistettaviksi: Kotisuo, Oulu, Utajärvi, Tuppelansuo, Muhos, Kivisuo, Muhos. Kaavaselostuksen mukaan Matinsuo-Lääväsuon-Kivisuon alueen kaavavaraus tarkentuu kaavaehdotukseen, kuten on tapahtunutkin (Iso Matinsuo – Lääväsuo – Kivisuo -suoalueen luonnonarvot ja käyttömahdollisuudet. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma -hankkeen raportteja).
Valitettavasti alueen maankäytön ohjauksessa on menty huonompaan suuntaan. Kaavaselostuksessa viitataan MRL:n 28 §:ään. Maankäytönohjauksessa on päädytty tukemaan turvetuotantopainotteista vaihtoehtoa suurelta osin päinvastaisesta palautteesta huolimatta. Se osoittaa piittaamattomuutta myös alueen maankäytön historiasta, sillä on erittäin poikkeuksellista, että kyseisellä alueella on säilynyt näihin päiviin asti laaja ojittamattomien soiden alue. Vaikka olemassa olevan Räkäsuon Natura-suojelualueen länsipuolelle esitetään SL-1 -varaus varsin mittavalle alueelle, Kivisuon ja Lääväsuon jättäminen valkoiseksi alueeksi on kuten kaavoittaja itsekin toteaa passiivinen maankäytön ratkaisu. Se on virhe kohteessa, joka on valtakunnallisesti arvokas suoluontokokonaisuus.
Koko alue on toki rajattu luonnon monikäyttörajauksella. Kaavamääräyksen mukaan merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräykset eivät kuitenkaan erityisesti tue luontoarvojen säilymistä eivätkä uudenlaista maankäyttöpolitiikkaa. Määräyksissä huomautetaan löysästi vain tarpeesta kiinnittää huomiota virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen ja maisema- ja ympäristöarvojen sekä arkojen eläinlajien elinmahdollisuuksien säilymiseen. Kaavoittaja on siten vesittänyt luonnoksessa kaavaillun maankäytön. Sitä ei voi hyväksyä. Kivisuota koskeva ympäristövaikutusten arviointi osoitti aivan yksiselitteisesti suon sopimattomuuden turpeenottoon. Lääväsuon-Kivisuon turvevaraus jäi jo nykyisestä maakuntakaavasta ympäristöministeriön vahvistusta vaille, koska selvitykset mahdollisista vaikutuksista Räkäsuon Natura-alueelle olivat olemattomat. Sellaisia selvityksiä ei ole edelleenkään.
Luonnonsuojelupiiri esittää SL-1 -varausta myös Lääväsuon-Kivisuon alueelle luonnoksessa esitetyllä tavalla. Sen ohella esitämme tu-2 -varausten poistamista seuraavilta soilta:
Kotisuo, Oulu
Suo on suunnitellun SL-1 alueen rajauksella ja aluetta ympäröivän monikäyttöaluemerkinnän sisällä. Se on keskiosaltaan ojittamaton Kontiosuon jatke ja luonnonsuojelulain 47 §:n erityistä suojelua vaativan lajin reviiriä. Turpeenkaivuun sijoittuminen lajin reviirille tarkoittaisi reviirin tyhjentymistä, mikä olisi luonnonsuojelulain vastaista. Kaavamääräys ja suunnittelumääräys eivät suojaa Kotisuota turpeenkaivuulta. Määräysten ohjaavuus on ylipäänsä aivan auki oleva kysymys. Lisäksi suo on liian lähellä Pientä Kivijärveä, josta seuraa todennäköiset pölyhaitat järven runsaalle kesäasutukselle ja virkistyskäytölle.
Tuppelansuo, Muhos
Suo sijaitsee Ison Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon suuralueen luoteisreunalla Pirttijärven rannalla.
Suon yleiskuvauksessa todetaan: ” Tuppelansuon osa-alue kuuluu Iso Matinsuon osa-alueiden joukossa kaikkein selvimmin muista erottuviin, koska (1) kyseessä on keidassuo (viettokeidas, kooltaan ja morfologisesti tällä alueella edustava), (2) alue on Tervasuon alueen rinnalla Ison Matinsuon alueen ´päiväretki-helmi´ pitkospuureitin, helposti tavoitettavien suomaisemien ja korkean ja ison kivennäismaasaarekkeen jätinkirkon takia ja (3) osa-alueella on Iso Matinsuon suuralueen edustavin sarakorpi (oligotrofinen sarakorpi ja luhtanevakorpi).” Suon luonnontilaluokka on 3, jollaisia ei pitäisi edes esittää turvesoiksi, ei myöskään kaavoittajan itsensä ilmoittaman linjauksen mukaisesti.
Lisäksi suo on liian lähellä Pirttijärveä, josta seuraa aivan varmasti pölyhaitat järvelle ja sen rantojen asutukselle. Pirttijärven kuormittuneisuutta on yritetty saada kuriin ns. tyhjennyskuivatuksella ja pohjan kovettamisella, mikä on hyvin epävarma, mutta voimaperäinen keino rehevyyden saamiseksi kuriin. Lisäkuormitusta ei tule järvelle enää aiheuttaa. Turvesuon kuivatusvedet päätyisivät Sanginjokeen, joka on vesiensuojelullisesti ongelmavesistö ja joka on kaavaehdotuksessakin merkitty riskivesistöksi. Turpeenoton sijainninohjaus Tuppelansuolle on virhe, joka tulee korjata poistamalla suolta tu-2 -varaus.
Kivisuo E, Muhos
Suo on suunnitellun SL-1 -alueen rajauksella ja aluetta ympäröivän monikäyttöaluemerkinnän sisällä.
Muita ongelmatapauksia
Leväsuo 2 (itäinen) ja Leväsuo 1 (läntinen), Ii (Kuivaniemi)
Suoalueella (Leväsuo 2) on luo-1 ja (Leväsuo 1) tu-1 -merkinnät rinnakkain. Lisäksi Leväsuo 1 sijaitsee aivan Oijärveen heti laskevan Kivijoen varressa, joten odotettavissa olevat vesistövaikutukset olisivat suuria. Kaavaluonnoksen tu-1 -merkintä on poistettava vesienhoidon tavoiteohjelman vastaisena.
Tu-1 -varaus, Pyhäjoki
Tuulivoimaloiden aluevarauksen tv-1 335 Karhunnevankangas kyljessä on tu-1 -turvesuovarauksen merkintä. Liitteessä 3 ei ole mainintaa uudesta turvesuovarauksesta Pyhäjoen kunnassa.
Kaavakartalla tu-varaukset olisi tullut numeroida, jotta ne olisi voinut helposti yhdistää liitteiden nimiin. Monissa tapauksissa on ollut vaikea selvittää, mistä suosta on kyse. Pyhäjoen tu-1 -varaus on siitä hyvä esimerkki.
Vesistövaikutusten huomioon ottaminen tukee tu-2 -turvesuovarausten poistamista
Turvetuotannon vesistövaikutusten kuormitusarvio perustuu olemassa oleviin ja kaavaluonnossoiden kuormituslaskelmiin ja vaihtoehtojen vertailuun (Osaraportti 1). Vesistövaikutusten riskiä arvioidaan monitavoitteisesti raportin 2. vaiheessa. Vesistökuormitusta on arvioitu sekä keskimääräisten että tulvavirtaamien olosuhteissa ja arvioitu myös vesistön muun kuormituksen osuutta sekä turvesoiden kokonaismäärien muutosten vaikutusta kolmella turpeenkäytön tasolla, VE0, VE1 ja VE2. Näistä VE2 tarkoittaa,että kaikki kaavaehdotuksen 265 suota ja niiden lähes 25000 hehtaaria otetaan käyttöön suunnittelukauden aikana. Todellisuudessa sellaiselle turvemäärälle ei ole alueella edes käyttöä, joten VE2:n merkitys on lähinnä psykologinen; sen rinnalla VE1 vaikuttaa hyväksyttävämmältä
Laskelmien pohjana on käytetty pinta-alojen lisäksi Pöyryn Pohjois-Pohjanmaan tarkkailuraporttien ominaiskuormituslukuja. Tällaiset luvut perustuvat pääasiassa sulanmaanaikaisiin, yleensä parin viikon välein otettuihin vesinäytteisiin, joissa lyhytaikaiset kuormituspiikit eivät näy. Tämä voi johtaa erittäin merkittävään päästöjen aliarviointiin, sillä on arvioitu, että jopa 90 prosenttia turvesuon vuotuisista päästöistä (Sallamaa 1983) syntyy näiden lyhytaikaisten kuormituspiikkien aikana. Tarkkailemalla kevättulvien aikana pintavalutuskenttiä voi havaita, että suurten vesimäärien lähtiessä liikkeelle turvesoilta voi purkautua suuria määriä irtonaista turveliejua.
Vesiensuojelurakenteet eivät pysty tällaista hyökyä pidättämään, vaan pääosa siitä päätyy suoraan vesistöön. Päästö on sakeimmillaan nimenomaan virtaaman nousuvaiheessa. Kun virtaama kääntyy laskuun, pitoisuudet laskevat nopeasti, vaikka virtaamat edelleen säilyvät korkealla tasolla. Ominaiskuormituslukujen perustana olevat ylivirtaamamittauksetkaan tuskin koskaan osuvat tähän lyhyeen huippukohtaan (kevättulvan huipun aikaan ei yleensä edes oteta näytteitä), joten etenkin raportin ylivirtaamien kuormituslaskelmat ovat aliarvioita.
Turvesoiden päästöjen nykyinen mittaustapa on nykyään asetettu kyseenalaiseksi nimenomaan vesienkäyttäjien taholta. Ainakin Oulun yliopistossa on tekeillä tutkimusta virtaamahuippujen kuormituksesta ja Vapokin on viimein virittelemässä mittareitaan, joten tarkempia tutkimustuloksiakin saataneen lähiaikoina. Tähän hätään niitä ei ole saatavissa.
Raportin ominaiskuormituslukuihin perustuvat laskelmat sinänsä todennäköisesti ovat oikeita, mutta kaavaselostukseen tulisi laittaa varaus, että turvesoiden päästölaskelmien perusteet ovat puutteellisesti tutkittuja ja kiistanalaisia. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että varovaisuusperiaatteen mukaan tällaisia laskelmia ei tulisi käyttää kaavavarausten perusteena ollenkaan.
Epävarmuutta lisää se, että turveyhtiöillä on hallussaan suuria luonnontilaisia soita, joita ei niiden luontoarvojen perusteella voida osoittaa turvetuotantoon. Yhtiöt ovat kuitenkin haluttomia niistä luopumaan, joten ainakin osa niistä voi joutua turvesoiksi. Raportissa turvetuotannon ja muun kuormituksen suhdetta kuvaavat palkitkaan eivät paljasta näitä laskennallisia suhteita, sillä turvesoiden kuormitusta sisältyy sekä muun maa-alueen ja pistekuormituksen että kaavasoiden eri vaihtoehtojen kohtiin. Etenkin kaaviota hallitsevaan muun maa-alan mahtavaan palkkiin mahtunee paljon muutakin kuin karja- ja metsätalouden päästöjä.
Raportin 2-vaiheessa, jossa vesistövaikutuksia on arvioitu monitavoitteisesti, on tehty sinänsä hyvää työtä, mutta kun lähtökohtana ovat aliarvioidut päästölaskelmat, myös tämän raportin johtopäätökset jäävät varovaisiksi. Siinä on sentään osoitettu muutamista vesistöistä herkimpiä osa-alueita, yleensä vesistöjen alaosia, joilla turvesoiden määrää tulisi rajoittaa. Tällaisten suositusten merkitystä heikentää se, että turvesuot yleensä sijaitsevat paremminkin vesistöjen latvoilla.
Jos kuormitusta alajuoksulla halutaan vähentää, varovaisuusperiaate turvesoiden avaamisessa on ulotettava koskemaan koko vesistöä. Tehokkainta vesiensuojelua on jättää tu-2 suot merkitsemättä kaavaan, sillä ojittamattomien soiden kuivaus aiheuttaa kaikkein suurimmat vesistöpäästöt.
Muuta
Tuulivoimala-alueiden sijoittumisen ohjaus on soiden maankäytön ohjauksen kanssa keskeinen 1. vaihemaakuntakaavan aihe. Luonnonsuojelupiiri toteaa siitä vain lyhyesti, että tuulivoimavarausten määrä on mittava. Kaavaselostuksen mukaan maakuntakaavan tehtävä on tuulivoimarakentamisen kokonaisuuden ohjaaminen. Varauksia on varsinkin rannikon läheisyydessä kuitenkin niin tiheästi, että kokonaisuuden hallinta on näennäistä. Tuulivoimala-aluevarauksia on myös lintujen tärkeällä muuttoreitillä. Tässäkin tapauksessa olisi perusteltua tarjota niukempaa valikoimaa ja siten ennalta ehkäistä pahimpia haittoja. Hankekohtaiset selvitykset eivät siihen riitä.
Maakuntakaavassa ei suunnittelumääräykselläkään voi kovin yksityiskohtaisesti sijoittumista ohjata. Vasta hankekohtaisesti tarkastellaan yksittäisten myllyjen ja teiden paikkaa. Voimala-alueet sijoittuvat kuitenkin monesti arvokkaille luontoalueille, joita on jäänyt asutuksen väliin. Esimerkiksi monissa hankkeissa on arvokkaita kallioalueita tai hiekkamuodostumia, joilla ei ole valtakunnallista merkitystä ja jotka siksi eivät ole maakuntakaavakartassa merkittyinä. Toivottavasti kaavassa olevat geo-merkinnät kuitenkin jonkin verran parantavat geologisten muodostumien säästymistä muokkaukselta ja tuhoutumiselta. Esimerkistä käy Raahen Hummastinvaaran länsipuolella oleva lähes luonnontilaisena säilynyt maankohoamisrannikon dyynimuodostuma, jonne kaavaillaan myös tuulivoimaloita. Alue on harvoja ”kaaramuodostumia”, joka on säilynyt luonnontilaisena. Alueella on myös luonnontilainen tulvapuro. Alueeseen kuuluvat Louekankaat ja Makkara-arot ja niiden välinen alue. Koordinaatit ovat 7180801:3389969 – 7182383:3390141. Aika näyttää, miten tällaiset ei täysin häiriintymättömät kohteet säilyvät tuulivoimalarakentamisen puristuksessa.
Soiden maiseman ja ekologisen tilan turvaamiseksi haluamme vielä korostaa, että suojelusoiden ja muutoinkin ojittamattomien soiden ja tuulivoimala-alueiden välissä pitää olla riittävä suojavyöhyke. Kaavaselostuksessa esitetään luontotyypin suojeluperusteella vain 500 metrin etäisyyttä. Se on liian lyhyt etäisyys. Tuulimyllyjen koko on kasvussa. Niiden maisemavaikutus ei saa olla päällekaatuvan massiivinen eikä niiden rakentamisesta saa koitua suon vesitalouden häiriintymistä.
Säilyttävät ekosysteemipalvelut ojittamattoman suoluonnon maankäytöksi
Maakunnallisen suo-ohjelman puitteissa laadittiin tarkastelu monimuotoisuuskeskittymistä. Selvityksen tuloksia olisi voitu vielä enemmän hyödyntää ja varsinkin maakunnan eteläosissa. Luonnon monikäyttöalue-rajaus on edellä kuvatun Matinsuo-Lääväsuo-Kivisuo -kokonaisuuden ohella Pudasjärven-Oulun rajoilla sijaitsevien soidensuojelualueiden ympärillä sekä Kalajoen suuosalla ja edustalla.
Monikäyttöalue-rajaus korostaa virkistyskäyttöä ja ilmeisesti suuntaa jatkossa kosteikkoluontomatkailun kehittämistä. Suojelusoiden pitää siten riittää paitsi monimuotoisuuden ylläpitoon, myös muun muassa virkistyskäyttöön, matkailuun ja hiljaisuuden kokemiseen. Monimuotoisuuskeskittymiä olisi niinikään voitu kartalle hahmottaa, jolloin samalla myös ennallistamista olisi tarkemmin selvitetty.
Jatkossa on toivottavaa, että ekosysteemipalvelut selkeästi ohjaavat maankäyttöä, soiden osalta nimenomaan sellaiset säästävät ekosysteemipalvelut, jotka turvaavat ojittamattoman suoluonnon säilymisen myös ilman lakisääteistä suojelua.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri