Lausunto Pudasjärven Ahosuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
16.12.2013
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/20/07.04/2011
Asia: Lausunto Pudasjärven Ahosuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Vaihemaakuntakaava ei ohjaa turpeenottoa Ahosuolle
Pohjois-Pohjanmaan voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole suokohtaisia turvesuovarauksia. Kun selostuksessa vedotaan siihen, että uudessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikaan tekeillä olleessa 1. vaihemaakuntakaavaluonnoksessa Ahosuo ja Koivusuo oli merkitty turpeenottoon soveltuviksi, todettakoon, että tieto on vanhentunut. Maakuntavaltuusto on hyväksynyt 2.12.2013 vaihemaakuntakaavan, josta kaavoittaja on palautteen perusteella poistanut ”ne Livojoen turvetuotantovaraukset, joiden tuotanto voisi aiheuttaa riskiä Livojoelle.” Suot ovat Ahosuo, Pudasjärvi (tu-2), Kiiskisuo-Murtosuo, Pudasjärvi (tu-2), Ruostesuo Livo N, Pudasjärvi (tu-2), Ruostesuo Livo S, Pudasjärvi (tu-2) ja Koivusuo, Pudasjärvi (tu-1). Turpeenottoon havitellulla Vastasuolla on vaihemaakuntakaavassa suojeluvaraus SL-1 ja hankkeen vaikutusalueella olevalla Penikkasuolla on kaavassa luo-merkintä. Suojelumerkinnät olivat jo luonnosvaiheessa. Ympäristövaikutusten arvioinnin aikana maankäytön ohjaus Livojoen valuma-alueella on siten olennaisesti muuttunut.
Päätös karsia turvesuovaraukset Livojoen valuma-alueelta on merkityksellinen. Vesistön varrella ei ole toistaiseksi lainkaan turpeenottoa ja aiempien lupaharkintojen lopputuloksestakin päätellen sitä ei myöskään ole kyseiselle valuma-alueelle tulossa. Vesiylioikeus epäsi turvetuotannon joen valuma-alueelta jo 1990-luvulla vesistön monien erityispiirteiden takia ja viimeaikaisessa lupaharkinnassa on jatkettu samaa linjaa. Ensimmäinen 1990-luvun jälkeen Livojoella vireillä ollut turvetuotantohanke (Kiiskisuo) on hylätty sekä aluehallintovirastossa että Vaasan hallinto-oikeudessa. Korkeimman hallinto-oikeuden kantaa asiaan odotellaan.
Arvokas vesistö
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana päätös vaihemaakuntakaavasta ei luonnollisesti ole ollut tiedossa, mutta kuitenkin ennakoitavissa edellä mainitusta syystä. Tietoisuuteen vaikeasti saatavasta luvasta viittaa se, että selostuksessa on käytetty vaivaa Livojokeen kohdistuvien vaikutusten olemattomuuden vakuutteluun. Vaikeutta hankkeelle on ilmiselvästi aiheutunut vesistön monista arvoista. Joki on arvokas vesistö (AV-vesistö maakuntakaavassa), se on raakkuvesistö, kalataloudellisesti arvokas vesistö ja se on luokiteltu ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi, jossa sen tulee pysyäkin, kuten vesienhoitolaki vaatii. Livojoen merkitys on erityisen suuri vaelluskala Iijoen vesistöön -hankkeelle. Hankkeessa Livojokeen ylisiirretyt lohet ovat todistetusti lisääntyneet joessa, joten hanke on myös saavuttanut tavoitteitaan.
Kalataloudellinen hanke tukee myös raakun suojelua, jota puolestaan toteutetaan esimerkiksi Metsähallituksen vetämässä kansainvälisessä Interreg-hankkeessa ”Jokihelmisimpukkakantojen elvyttäminen uusin menetelmin”. Sen yksi keskeinen tavoite on Livojoen raakkukannan elvyttäminen. Joessa elävän raakkukannan on todettu olevan vahvasti lohisidonnainen, mikä osoittaa, että lohen palautuminen jokeen on tärkeä tekijä raakkupopulaation pitkäjänteisessä suojelutyössä.
Raakku on herkkä vedenlaadun ja pohjan muutoksille. Pohjan tila on olennainen ominaispiirre myös lohen lisääntymisen onnistumiselle ja poikasten elinkyvyn säilymiselle. Siksi lisäkuormitus ja etenkin kiintoainekuormitus olisivat merkittävä haitta joen raakkukannan elvyttämiselle, mutta myös muulle vesiluonnolle. Selostuksessa todetaan kyllä raakun korkea suojelustatus, vaikkakaan se ei ole luontodirektiivin liitteen IV a laji, se on rauhoitettu, erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltu laji eikä sen suojelutaso ei ole hyvä. Selostuksessa hankkeen vaikutuksia raakkuun ei ole riittävällä painoarvolla selvitetty. Omia selvityksiä ei ole tehty ja muiden selvityksiä kommentoidaan valikoivasti. Arviointi lepää voimakkaasti laskennallisten oletusten varassa, joiden mukaan hankkeen vaikutukset eivät ulotu Livojokeen.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi 30.10.2012 antamallaan päätöksellä Kiiskisuon turpeenottohankkeen ympäristölupahakemuksen ja perusteli päätöstään muun muassa seuraavasti: ”Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan on tärkeäksi alueelliseksi tavoitteeksi kirjattu Livojoen ja Pärjänjoen jokihelmisimpukan elinolosuhteiden turvaaminen vesiensuojelutoimenpitein. Livojoen jokihelmisimpukkakannan suojelemiseksi tehdään suojeluohjelma lähivuosina. Livojoen ekologinen tila on todettu erinomaiseksi eikä sen valuma-alueella ole tällä hetkellä kuin yksi pistekuormittaja. Livojoen sekä Pärjänjoen virkistyskäyttö on merkittävä ja muodostaa tärkeän osan Pudasjärven kaupungin matkailupalvelua, joka on merkittävä työllistäjä ja tulonlähde. Edellä mainituin perustein Livojokea ja Pärjänjokea voidaan pitää erityisen arvokkaana vesistönä. Livojokea ja Pärjänjokea voitaneen myös pitää arvokkaana vesistönä jokihelmisimpukka- ja lohikalatutkimukselle ja -kannoille. Kiiskisuon suunniteltu turvetuotanto huonontaisi Pärjänjoen ja Livojoen erityisiä luonnonolosuhteita. ”
Vapo valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, mutta hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja toteaa päätöksessään (annettu 30.5.201, 00111/13/5115 ): ”Koska tiedossa ei ole, millä laajuudella Kiiskisuon ottaminen turvetuotantoon vaikuttaisi alapuoliseen vesistöön, sen ekologiaan ja sen raakkukantaan, on päätöksenteossa sovellettava ympäristönsuojelulain 4 §:ssä säädettyä varovaisuusperiaatetta. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut sekä asiakirjoista saadut selvitykset muun muassa raakkukannasta, alapuolisen ‘vesistön tila ja veden laatu, vesienhoitosuunnitelma ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille 2010-2015, Kiiskisuon tuotantoalueelta johdettavista vesistä saattaisi aiheutua erityisesti tuotantoalueen kunnostusvaiheessa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista Livojoessa ja Pärjänjoessa. Valituksessa esitetty vertailu Simojoen tai Luttojoen tilaan ei poista Livojoen erityistä arvoa potentiaalisena arvovesistönä. Lisäkuormitusta ei näissä olosuhteissa voida sallia. Edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiselle ei ole. ”
Kiiskisuon tapauksessa kuivatusvedet olisi johdettu Kiiskiojan ja Pärjänjoen kautta Livojokeen, jonne matkaa olisi vesitse kertynyt 5 kilometriä. Ahosuon jätevedet johdettaisiin pintavalutuskentältä Koivuojaa ja Peuraojaa pitkin suoraan Livojokeen noin kilometrin matkan. Kiiskisuo on myös lähes täysin ojitettu. Hankealueen koko Kiiskisuolla olisi ollut noin 100 hehtaaria.
Epävarmuustekijöitä
Toteuttamisvaihtoehtoja on kaksi. VE1:ssä vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus ja VE2:ssa ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Vaihtoehdossa 2 pintavalutuskenttiä ei olisi ollenkaan, vaan niiltäkin aloilta turve kaivettaisiin ylös.
Ympärivuotisesta kemiallisesta käsittelystä on ylipäänsä vähän kokemusta ja Pohjois-Suomesta ei lainkaan. Se mainitaan kyllä epävarmuustekijäksi, mutta se ei ole vaikuttanut arviointiin millään tavalla. Tosiasiassa vaihtoehto taitaa olla täysin teoreettinen ja mukana vain vertailua varten. Kun se ei kuitenkaan toimisi käytännössä ympärivuotisesti, se ei toistaiseksi voi myöskään edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa eikä täyttää myöskään parhaan käytännön vaatimusta (YSL 4 §).
Kun kemiallinen käsittely on kuitenkin vertailun vaihtoehtona, siinä käytettävistä kemikaaleista ja niiden aiheuttamista päästöistä ja menetelmän käytön riskeistä kaipasi selostuksesta lisätietoa. Kemiallisen käsittelyn tulokset kuten muutoinkin vesienkuormitusarviot perustuvat selostuksessa laskennallisiin ominaiskuormituslukuihin ja pitoisuuksien keskiarvoihin. Kemiallisen käsittelyn häiriötilanteita ja kemiallista kuormaa ei mainita.
Selkeitä epävarmuustekijöitä ovat ylivirtaamat ja vesienpuhdistusrakenteiden toimivuus niissä tilanteissa. Selostuksessa todetaan se tärkeä tosiseikka, että Livojoella kiintoainepitoisuudet ovat nykytilassaan alhaisia kevättulvia lukuun ottamatta, vaikka joen valuma-alueella onkin metsäojitusta. Ylivirtaamien kuormituspiikkejä ei ole otettu huomioon Pöyryn laskelmissa, joihin selostuksessa tukeudutaan. Pitoisuuslaskelmat ovat keskiarvoja näytteistä mitatuista määristä, joissa ei ole ylivaluman nousuvaiheen kuormitusta. Lähtöoletusten puutteet ja virhelähteet pitäisi aina mainita, koska kukin vaikutusten arviointikin on oma itsenäinen työnsä. Hyvä olisi myös esittää asiat uusimman tiedon valossa.
Kuivatusvaiheen kuormitus ja sen vaikutukset on aliarvioitu. Selostuksessa todetaan, että kuormitus on suurimmillaan kunnostusvaiheessa, mutta tuotantovaiheen kuormitus antaa oikeamman kuvan vesistöön kohdistuvista pitempiaikaisista vaikutuksista. Ahosuo on osittain luonnontilainen ja osittain metsäojitettu. Suolle lisäksi purkautuu edelleen pohjavettä luonnontilaisista lähteistä.
Pöyryn eikä siten myöskään Ahosuon selostuksen laskelmissa ole ylipäänsä eristysojien kautta Livojokeen päätyvän kuormituksen arviota. Ojittamaton osa suosta on hyvinkin vetinen. Luontoselvityksessä mainitaan jopa avovesipinnoista, mutta sen sijaan ei hetteistä. Pohjavesien purkautumisen vaikutuksia kuivatukseen ei ole arvioitu. Eristysojan kautta tuleva kuivatuksen aiheuttama vesistökuormitus on hankkeen aiheuttamaa lisäkuormitusta, jonka myös lupaviranomainen vaatii ottamaan huomioon. Kyse on vieläpä lisäkuormituksesta, joka päätyy alapuoliseen vesistöön käytännössä suoraan ilman toimivia vesienpuhdistusjärjestelyjä. Selostuksessa eristysojaa pidetään kuitenkin perustason vesiensuojelumenetelmänä (ks sivu 23)!
Satunnaisesti esiintyvistä hetkellisistä virtaamahuipuista ilmoitetaan yleisesti, että turpeenoton vesiensuojelurakenteet estävät kuormituksen kasvun. Jotkut pintavalutuskentät saattavat toki hidastaa virtausta ja pidättääkin veden mukana liikkeelle lähtevää kiintoainesta jossain määrin, mutta se ei ole yleistettävissä. Ahosuon YVA-menettelyssä pitäisi olla tarkoituksena selvittää, miten kyseisessä hankkeessa ylivalumia pystytään hallitsemaan ja miten sen pintavalutuskentät ylivalumatilanteissa toimivat, mutta sellainen tieto selostuksesta puuttuu.
Yhteisvaikutusten arviointi
Sen tulos on epäuskottava kuten vesistövaikutusten arvioinnin muutoinkin. Ahosuon, Ruostesuon, Vastasuon ja Kiiskisuon kuivatus ja kuoriminen turpeenottoon ei arvion mukaan näkyisi käytännössä mitenkään Livojoessa. Kun mitään vaikutusta ei saada esille, luulisi, että edes se herättäisi epäilyn taustaoletusten paikkansapitävyydestä. Vastasuo esimerkiksi on laaja ja hyvin vetinen luonnontilainen aapasuo. Sen vesienpuhdistusmenetelmänä olisi laskelmassa sulanmaanaikainen pintavalutus. Arviointi on teoreettinen laskelma ilman todellisuuspohjaa.
Seurantaohjelma
Selostuksessa todetaan esimerkiksi, että turpeenkaivuualueelta tulevaa humusta ei voi erottaa suolta ja metsäojitetulta alueelta tulevasta humuksesta. Tottahan se on, että turvemailta huuhtoutuu humusta. Luonnontilaiselta suolta huuhtoutuva humus värjää veden kellanruskeaksi, mutta se pysyy silti kirkkaana ja pohja liettymättä. Turpeenottoalueella onkin monia ominaispiirteitä, jotka erottavat sen paitsi ojittamattomasta myös metsäojitetusta suosta, kuten kasvittomuus, pintakerroksen irtonaisuus ja tumma pinta, joka nopeuttaa lumien sulamista keväällä. Vaikutusten arvioinnissa pitää pyrkiä totuudellisuuteen eikä tukeutua pelkkiin oletuksiin ja arvailuihin eikä varsinkaan tarkoitushakuiseen selittelyyn. Turpeenottohankkeen vesistövaikutusten arviointi vaatii pikaista uudistamista, kuormituksen kattavaa huomioon ottamista ja arvion perustamista todellisiin kuormituspitoisuuksiin. Siihen eivät nykymallin mukaiset näytteenotot selvästikään riitä. Luotettava tieto kuormituksesta tulee kerätä jatkuvatoimisilla mittareilla, jotka mittaavat vedenlaatua kaikissa olosuhteissa ja myös eristysojien kautta tulevan veden laatua.
Luonnon monimuotoisuus
Ahosuon-Koivusuon suotyypit ja kasvilajisto on asianmukaisesti selvitetty. Luontoselvityksestä käy hyvin ilmi, mitä kaikkea tuhoutuisi ja menetettäisiin, jos hanke toteutuisi ja se myös todetaan lakonisesti ja suoraan. Selvitys osoittaa suoalueen olevan osittaisesta ojituksesta huolimatta monimuotoinen ja luontoarvoiltaan merkittävä, mikä tukee käsitystä suon soveltumattomuudesta turpeenottoon. Maakuntaliiton selvityksissä Ahosuo arvioitiin luonnontilaluokkaan 2 pinnallisen maastoselvityksen ja karttatarkastelun nojalla. Luokka 2 saattaa olla luonnontilaisuusasteikon perusteella oikea, mutta päätelmä suon soveltuvuudesta sen takia turpeenottoon (turvesuovaraus tu-2) on väärä. Pelkkä ojitusprosentti tai reunaojitus eivät selvästikään anna aihetta olettaa suon olevan merkittävästi muuttunut.
Vaihemaakuntakaavassa Ahosuon lounaispuolella sijaitseva Penikkasuo on merkitty luo-merkinnällä ja Vastasuo SL-1 -merkinnällä. Vaikutukset näihin suojeltaviin ja säilytettäviin luonnontilaisiin soihin on otettava huomioon arvioitaessa turpeenoton toteuttamiskelpoisuutta.
Selostuksesta puuttuu arvio luontodirektiivin liitteen IV a lajeista, mikä johtunee ohjelman maininnasta, ettei hankealueella esiinny viitasammakkoa tai muitakaan luontodirektiivin liitteen IV a lajeja. Ilmoitus ei perustu selvityksiin. Lupaviranomainen kuitenkin vaatii säännön mukaan selvitystä kyseisen liitteen lajeista. Jos alue on lajin potentiaalinen esiintymisalue, vaaditaan myös maastoselvitys. Vaikutusten arvioinnissa pitää koota kaikki olennainen toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttava tieto.
Maastotyön seurauksena hankealueelta löytyi myös luonnontilaisia lähteitä. Lähteiden tuhoaminen vaatii poikkeusluvan vesilain nojalla. Selostuksessa ei esitetä materiaalia, jonka pohjalta lupaviranomainen voi harkita poikkeusluvan myöntämistä. Sekin on yksi merkittävä puute. Jos hanke etenisi luvanhakuvaiheeseen, lisäselvitysten tarve olisi suuri suoritetusta ympäristövaikutusten arvioinnista huolimatta.
Vaasan hallinto-oikeus viittaa Kiiskisuon päätöksessään ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate). Hallituksen esityksen (84/1999 vp) mukaan varovaisuusperiaate merkitsee päätöksentekotilanteessa epävarmuuteen liittyvien tekijöiden erityistä huomioon ottamista. Myös ympäristövaikutuksia koskevien tietojen puuttuminen tulee ottaa huomioon lupaharkinnassa.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri