Valitus 1. vai­he­maa­kun­ta­kaa­van ehdotuksen hy­väk­sy­mis­pää­tök­ses­tä

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

09.01.2014

Ympäristöministeriö
kirjaamo.ym(at)ymparisto.fi

Viite: Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston päätös 2.12.2013, pykälä 26 (liite 1)

Asia: Valitus 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksen hyväksymispäätöksestä

Vaatimukset

Ensisijainen vaatimus on jättää vahvistamatta 1. vaihekaavan tu-2 -turvesuovaraukset maankäyttö- ja rakennuslain 5, 9, 25 ja 28 pykälien vastaisina. Toissijaisena vaatimuksena on jättää vahvistamatta erikseen nimetyt suot, joilla on tu-2 -turvesuovaraus.

Jos tu-2 -varauksia ei jätetä kokonaan vahvistamatta tai erikseen nimetyiltä soiltakaan, kaava on palautettava uuteen valmisteluun. Turvesuovarauksen tu-2 suunnittelumääräys on kaavaehdotuksen nähtävilläolon jälkeen muutettu olennaisella tavalla. Tu-2 -soiden tietoaineisto ei ole enää riittävää, jotta maankäyttö- ja rakennuslain alueidenkäyttötavoittteen noudattamisesta voisi olla varma.

Perustelut

1. Tu-2 turvevaraukset ovat maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) alueidenkäyttötavoitteen ja sisältövaatimusten vastaisia. Kaavan turvevarausten kokonaismäärä on ylimitoitettu. Polttoturpeen tarve voidaan maakuntakaavan aikajänteellä hyvin turvata tu-1 -soilla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n mukaan maakuntakaavan tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää muun muassa: 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä, 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä ja 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä. Lain 28 § velvoittaa ottamaan huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja kiinnittämään kaavaa laadittaessa erityistä huomiota muun muassa alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön, maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Maakuntakaava on yleispiirteinen, mutta sen merkitys turpeenoton maankäytön ohjauksessa on suuri, koska turpeenhankinnan sijoittumista ei muutoin kaavallisesti ohjata. Merkitys tulee kasvamaan huomattavasti, mikäli ympäristönsuojelulakia tullaan muuttamaan hallituksen loppuvuodesta 2013 esittämällä tavalla.

Vaikka turpeenhankinta on luvanvaraista toimintaa, kaavallinen sijainninohjaus on merkityksellistä eritoten haittojen ennaltaehkäisemiseksi. Se on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Niiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turvetuotantoon varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta 30.8.2012 linjataan, että

• soiden ja turvemaiden käytöstä, hoidosta ja suojelusta saadaan merkittävä yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ekologinen hyöty valtakunnallisella ja alueellisella tasolla,

• soiden monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy ja suoluonnon tila paranee ja kehittyy kohti suotuisaa suojelutasoa,

• maa- ja metsätalouden tuottamat hyödyt voidaan turvata,

• energiahuolto voidaan turvata, ja

• soiden käytöstä aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi.

Soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö ja sen valmistelu kohdennetaan ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille. Linjaus tukee tarkistettuja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT) (valtioneuvoston päätös, voimaan 1.3.2009).

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat maankäytön suunnittelua. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä pyrittävä edistämään VAT:n mukaisten tavoitteiden toteuttamista.

Soiden ja turvemaiden käytön kohdentamiseen periaatepäätöksen linjauksen mukaisesti käytetään apuna luonnontilaisuusasteikkoa ja siihen liittyviä käyttösuosituksia. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota luonnonarvojen vaalimiseen.

Yleissuositus turvetuotannon kohdentamisesta

Luokat 1 ja 0

Turvetuotanto kohdennetaan luokkien 1 ja 0 soille.

Luokan 2 soille voidaan suunnata turvetuotantoa silloin, kun suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi, eikä kohteella ole merkittäviä erityisiä luonnonarvoja. Nykyisiin turvetuotantoalueisiin välittömästi liittyviä luokan 2 soiden muuttuneita osia voidaan ottaa turvetuotantoon, jos niiden erityiset luonnonarvot eivät ole merkittäviä.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti (jonka tulkintaa ei ole oikeusasteissa vielä vahvistettu) luonnontilaisuusasteikon mukaisessa luokituksessa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ovat siis luokkiin 0 – 2 kuuluvat suot. Kun luokan 2 soita harkitaan otettavaksi turvetuotantoon, on kuitenkin syytä arvioida ja ottaa huomioon edellä esitetyt toiminnan kohdentamisen suositukset.

Kaavoittajan mukaan Pohjois-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavassa ei ole pääsääntöisesti osoitettu luonnontilaluokan 3 soita turpeenottoon. Joitakin luokan 3 soita on kuitenkin jätetty ilman mitään merkintää, koska turveyrittäjien kanssa ei ole päästy sopimukseen. Tällaisia soita ovat esimerkiksi Iso Pajusuo Pyhännällä ja Kuohunneva ja Onkineva Kärsämäellä ja Lääväsuo-Kivisuo Oulun ja Muhoksen alueilla. Ne kaikki ovat laajoja luonnontilaisia soita. Kyseisten arvosoiden jättäminen valkoisiksi alueiksi, merkitsee käytännössä niiden jättämistä turveyritysten armoille. Ratkaisu on vastuuton turvetuotannon ja suojelun yhteensovittamisen ja valtioneuvoston suoperiaatepäätöksen tavoitteiden kannalta.

Soiden luonnonarvoja säästävä maankäytön ohjaus olisi kuitenkin perusteltua. Kaavassa pitäisi ylipäänsä olla sellainen perusmerkintä, joka ohjaisi maankäyttöä vesien- ja ilmastonsuojelun sekä monimuotoisuuden ja virkistyskäytön vaalimiseksi. Vaihemaakuntakaavassa on käytetty soiden maankäytön ohjauksessa tu-1 -, tu-2 -, luo- ja SL-1 -merkintöjä. Vähintään kaikilla luokan 3 mukaisilla suojelemattomilla soilla tulee olla merkintä, joka korostaa suon ekologisia arvoja. Luo-1 -merkintä (luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä suoalue) on yksi vaihtoehto. Sen suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että varmistetaan alueen luontoarvojen säilyminen. Vaikka luo-merkintä on informatiivinen, sillä on merkitystä turpeenoton sijainninohjauksessa.

Luonnonsuojelupiiri on kritisoinut koko kaavavalmistelun ajan sekä turpeen käyttötavoitteita että turvesoiden valintaa. Turpeennostoalaa maakunnassa on noin 14 000 hehtaaria, josta osalla riittää kaivettavaa vielä pitkään. 1. vaihekaavassa turpeenkäytölle on toki ennakoitu tulevaisuudessa alenevaa suuntaa -tosin epärealistisen hitaasti alenevaa, jos ilmastonmuutoksen hillintää koskevat velvoitteet otetaan vakavasti. Kaavoittajan mielestä käyttötavoitteen mukaisen nykyisen tasoisen turpeensaannin varmistamiseksi uusia nostoalueita tarvitaan 10 000 hehtaaria lisää ja sitä varten 1. vaihekaavassa osoitetaan 25 000 hehtaaria turvesuovarauksia. Lähtökohdaksi on otettu vuoden 2010 6 TWh vuotuinen turve-energian kulutus, joka vuoteen 2020 mennessä laskisi 5 TWh:n tasolle, mutta olisi vielä vuonna 2040 2,5 TWh.

Maakunnallisen suo-ohjelman tutkimista 100 000 suohehtaarista tu-1 -soita on löytynyt 17182 hehtaaria, joista 7550 hehtaaria on jo turveyhtiöiden hallussa. Alenevaan tarpeeseen sekin määrä saattaisi riittää, mutta mahdollisesti tarvittava 2500 hehtaaria turpeenkaivuualaa löytyy varmasti tu-1 -soiden reservistä, jolloin maankäytön ohjaus edesauttaisi tu-2 -soiksi määriteltyjen soiden säästymistä. Tietoisesti tehtyjen virheinvestointien kustannuksia ei tule sälyttää enempää suoluonnon kuin yhteiskunnankaan kontolle.

Turveyhtiöiden itsensäkin taholta on viime vuosina voimakkaasti vaadittu maakuntakaavan ohjausvaikutuksen lisäämistä – muun muassa lupaprosessien nopeuttamiseksi. Tu-2 soiden kohdalla ongelmiksi tulevat selvitysten riittävyys ja tasapuolisuus sekä todellinen tarve, sillä valtioneuvoston periaatepäätös velvoittaa suuntaamaan turpeenoton pääasiassa 0- ja 1luokan soille, joita niin Pohjois-Pohjanmaalla kuin koko maassakin on tarpeeseen nähden riittävästi.

Periaatepäätöksen maininta, että lupa voidaan määrätyin ehdoin myöntää myös tu-2 soille, ei perustu huoltovarmuus- tai työllisyyssyille. Syyt ovat liiketaloudelliset. Vahvan vaikuttamistyön pontimena on turveyhtiöiden vuosikymmeniä jatkunut soiden hankinta, joka on kohdistunut ojittamattomiin, aikoinaan metsätaloudelle kelpaamattomiin turvemaihin sekä viimeisimpänä pyrkimys saada hyvä korvaus, jos ja kun kohteista joutuu luopumaan.

Luonnontilaluokituksen vesitykset ja tiukka soiden luontoarvojen huomioonoton vastustaminen osoittavat, että turvesoiden hankintaa on edelleen vaikea muuttaa valtioneuvoston linjauksen mukaiseksi eli täysin muuttuneille turvemaille. Tu-2 -varauksissa kyse ei ole yhteiskunnan, vaan turveyhtiöiden etujen turvaamisesta. Yhteiskunta ja yleinen etu ovat päinvastoin menettävänä osapuolena, kun turpeen hyödyntämisestä koituvat korkeammat ilmasto- ja vesistöpäästöt ja suoluonnon köyhtyminen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien väheneminen kuin olisi ympäristönsuojelulain yleisten periaatteiden mukaan ja maankäyttö- ja rakennuslain alueiden käytön suunnittelun tavoitteiden mukaan toimien tarpeellista.

2. Luontoselvitykset ovat puutteellisia.

Ensisijainen vaatimuksemme on, että tu-2 -turvesuovaraukset poistetaan kaavasta, koska on joko riittävin maastotiedoin jo todistettavissa, että kyseiset suot eivät ole merkittävästi muuttuneita tai on osoitettavissa, että maakuntaliitolla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamia riittäviä tietoja turvevaraukseksi merkityn suon merkittävästi muuttuneisuudesta.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan luokan 2 soilla on sekä ojitettuja että ojittamattomia osia, mutta ojittamattomien osien tulee olla ”ei säilyviä”. Suot eivät enää saa valtaosaa siitä vedestä, joka niille luonnonoloissa tulisi. Luokan 3 soita puolestaan ovat sellaiset osittain ojitettujen suoalueiden ojittamattomat osat, jotka kuitenkin ympäröivästä / viereisestä ojituksesta huolimatta saavat edelleen valtaosan niille luontaisesti kuuluvasta vedestä ja ovat siksi säilyviä, sekä saman suon ne ojitetut osat, joilla on vaikutusta ko. ojittamattomien osien hydrologiaan. Edellä mainitun mukaiset luokan 3 suot ovat soita, joita ei voi valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden mukaan osoittaa maakuntakaavassa turvetuotantoon.

Kaavoituksen taustatyönä kerätty suokohtainen tieto noin 100 000 suohehtaarilta on paikoin erittäin laadukasta, mutta useissa tapauksissa, varsinkin tu-1 ja tu-2 -merkinnän saaneita soita koskeva aineisto on puutteellista. Osittain on käytetty hyväksi turpeenottohankkeiden yhteydessä kerättyä maastotietoa, joka on tunnetusti laadultaan vaihtelevaa. Osittain suotieto puuttuu kokonaan ja usein se on ylimalkaista. Suo-ohjelman projektisivulla on tietoa 70 tu-1 ja samaten 70 tu- 2 -suosta. Kaavaehdotuksessa tu-2 -soita on 68. Listalta on poistunut ja siihen on tullut uusia soita, mutta tausta-aineistoa ei ole samalla päivitetty eikä täydennetty. Tu-1 -soita on kaavaehdotuksen selostuksessa listattuna 197 kappaletta. Kaavaselostuksessa todetaan, että tu-1 -merkinnän saaneista soista ei ole tehdyissä maastoinventoinneissa tai paikkatietotarkastelussa havaittu mainittavia erityisiä luontoarvoja tai mainittavaa todennäköisyyttä sellaiseen. Ilmakuvatarkastelu on epäluotettava käytettäväksi yksinomaisena menetelmänä. Erityisen ongelmallista on virtaussuuntia ja muuttuneisuusastetta koskevan tiedon riittämättömyys varsinkin tu-2 -soiden kohdalla (esimerkkejä suolistassa), mutta myös tu-1 -suot voivat olla virheellisesti luokiteltuja liian vähäisen maastotiedon takia. Esimerkiksi Reisjärven Isoneva N -nimellä kaavaehdotukseen peräti tu-1 -suona lisätty kohde olisi vaatinut maastoselvityksen. Kaavaselostuksessa suon kokonaisalaksi mainitaan 219 ja tuotantoalaksi 100 hehtaaria. Suo on vain pohjoisosastaan ojitettu. Sille on Onkilammen nimellä vastikään haettu turpeenottolupaa. Tuotantoalueen pinta-ala on hakemuksessa (PSAVI/112/04.08/2012) 35.4 hehtaaria eikä sekään ole kokonaan ojitettua.

Kaavaselostuksessa myönnetään, että kasvillisuusinventointien kulkureitti on jäänyt harvaksi etenkin isoilla soilla ja lintuselvitykset puuttuvat monilta soilta kokonaan. Keväällä 2013 niitä on täydennetty 16 suon osalta, mutta tarve olisi ollut huomattavasti suurempi. Silmiinpistävää on linnustoselvitysten tason vaihtelu. Siitä on vertailuaineistoa, koska selvityksiä on tehnyt usea taho. Esimerkiksi Yli-Iin (Oulu) Järvisuolta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kartoittaja löysi yli kaksinkertaisen määrän suolintulajeja Vapon kartoittajaan verrattuna. Sama suhde paljastui keväällä 2013 myös Iin Kuivaniemen Vasikkasuolla, jolla luonnonsuojelupiirin edustaja kävi tarkistamassa lintutilanteen.

Osin suuria eroja selittää se, että suo-ohjelman kartoituksissa suolajien määrittely on ollut väljempää kuin turveyhtiöiden kartoituksissa. Pääosin suuri ero tuloksissa johtunee kuitenkin siitä, että yhtiöiden teettämät selvitykset ovat sattuneet huonoon säähän tai myöhäiseen ajankohtaan. Koska niitä ei ole myöhemmin paikattu, yhtiöiden luontoselvitykset ovat jääneet puutteellisiksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kokonaisuutena maakuntakaavan tu-2 -soiden luontoselvitykset ovat kirjavia, yleispiirteisiä ja puutteellisia. Korkein hallinto-oikeus on korostanut päätöksessään 2170 25.8.2006 edellisestä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta, jossa myös puutteellisin selvityksin esitettiin suokohtaisia varauksia, että kaavavarauksella on tärkeä asema luonnon monimuotoisuuden säilyttämismahdollisuuden kannalta, mikä johtuu lupaharkinnan suppeudesta.

Turpeenottohankkeiden lupaharkinnan suppeus tullee valitettavasti myös säilymään ympäristönsuojelulain uudistuksessa. Hallituksen esityksessä lain 11 §:ssä säädetään toiminnan sijoituspaikan luonnonarvoista : Ympäristölupaa edellyttävä toiminta on sijoitettava siten, ettei siitä aiheudu toiminnan sijoituspaikalla valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Arvioitaessa luonnonarvon merkittävyyttä otetaan huomioon sijoituspaikalla esiintyvien lajien ja luontotyyppien uhanalaisuus sekä esiintymän merkittävyys ja laajuus. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys osana luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden alueiden muodostamaa verkostoa ja sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella olevalle luonnolle ja sen toiminnalle. Sijoituspaikan soveltuvuuden arvioinnissa voidaan lisäksi ottaa huomioon sijoituspaikan erityiset kauneus- ja maisema-arvot. Tätä pykälää ei sovelleta jos: 2) edellä 1 momentissa tarkoitetut luonnonarvot on tutkittu maakuntakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa ja toiminta sijoittuu mainitussa kaavassa sille varatulle alueelle. Pykälä alleviivaa tarvetta huolellisiin selvityksiin ja tiukkaan harkintaan turvevarauksia tehtäessä. Jos ja kun maakuntakaavan tu-merkintä sijoittuu suolle, jonka luontoarvot on puutteellisesti selvitetty, kansalaisten, ympäristöjärjestöjen ja jopa ympäristöhallinnon ja lupaviranomaisen mahdollisuudet ottaa huomioon ja puolustaa luontoarvoja sijoituspaikan soveltuvuuden arvioinnissa heikkenee ja heikkenee myös niissä tapauksissa, joissa näkemykset eriävät ja turvevarauksista huolimatta on perustellusti osoitettavissa luonto- ja virkistysarvoja.

3. Biodiversiteetin suojeluvelvoitteet

Maakuntakaavan soiden käyttöä koskevissa ratkaisuissa tulisi nykyistä paremmin ottaa huomioon myös suoluonnon edelleen jatkuva ja hyvin dokumentoitu uhanalaistuminen muun muassa suolintujen ja luontotyyppien osalta.

Suomikaan ei ole onnistunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Ympäristöntila Suomessa katsauksen 2013 tiedotteessa todetaan muun muassa, että kaikkein vakavimmat ongelmat – ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen – ovat yhä ratkaisematta. Näiden osalta on myös suurimmat ongelmat tavoitteiden saavuttamisessa. Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on ollut pyrkimyksenä jo useana vuotena, mutta toistaiseksi tavoitetta on aina jouduttu siirtämään eteenpäin.

Suojelualueiden esitetty lisääminen on askel oikeaan suuntaan, mutta ei riittävä turvaamaan vähenevästä luonnontilaisen ja luonnontilaisenkaltaisen suoluonnon pinta-alasta johtuvaa luontotyyppien ja lajien taantumista myöskään soisella Pohjois-Pohjanmaalla, mutta sitä ei kaavoituksen yhteydessä edes mitenkään arvioitu.

Suomi on kuitenkin sitoutunut EU:n tavoitteeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Se ei onnistu, ellei ojittamattomien soiden kuivatusta lopeteta. Sen ei pitäisi olla ylivoimaista maakunnassa, jossa ojitettuja turvemaita on miljoona hehtaaria. Paikoin ojitusprosentti on lähes 90.

Suo-ohjelman puitteissa maakunnan suoalasta inventoidut runsaat 100 000 hehtaaria on 7 prosenttia suojelualueiden ulkopuolisesta kokonaissuoalasta. Otannan ilmoitetaan painottuvan potentiaalisiin arvokohteisiin eikä se sisällä pieniä soita.

Luonnontilaisuusluokittain ala jakaantuu seuraavasti: Kaavaselostuksen (16.9.2013) taulukko 4. GTK:n tutkimien tuotantokelpoisten turvevarojen jakautuminen soiden luonnontilaisuusluokkiin Pohjois-Pohjanmaalla

Luonnontilaisuusluokka ja Pinta-ala (ha)

0 12400, 1 20550, 2 37660 3 27760, luokat 4 ja 5 3010, yhteensä 101380 ha.

Huomiota herättää, että luokkien 4 ja 5 soiden osuus on vain 3 prosenttia. Lisäämällä siihen 3-luokan soiden 27 prosenttia, turvetuotannolta suojaan olisi jäämässä luonnontilaisuusasteikon perusteella vain 30 prosenttia tutkitun alueen pinta-alasta. Toisaalta selvityksen suuntaaminen vain GTK:n tutkimille soille on jättänyt piiloon pääosan 0 ja 1 luokan soiden potentiaalista, jonka miljoonalla ojitetulla suohehtaarilla täytyy olla huomattava.

Selvitysalueen soiden luonnontilaisuusjakauma antaa itse asiassa virheellisen kuvan maakunnan suoluonnon tilasta vähättelemällä tu-1 soiden määrää ja siten ikään kuin ”pakottamalla” tu-2 soiden käyttöön. Näyttäisikin siltä, että selvitysalueen valinnalla ja luonnontilaisuusasteikon soveltamisella on tehokkaasti onnistuttu vesittämään voimassaolevien alueidenkäyttötavoitteiden päämäärä, turpeenoton ohjaaminen ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille.

Ainakin suurimmilla tu-2 soilla on laajojakin osia, jotka eivät ole merkittävästi muuttuneita. Turveyhtiöiden painostuksesta näiden soiden suunnittelumääräyksestä on poistettu kaavaluonnoksessa ollut velvoite turvata turpeenoton suunnittelussa näiden vesitaloudeltaan säilyneimpien alueiden luonnonarvot. Tämäkin muutos on alueidenkäyttötavoitteen vastainen. Inventointialueesta suurin osa (37 prosenttia) on 2-luokan soita, joten niiden kohtelulla ratkaistaan suurimmaksi osaksi Pohjois-Pohjanmaan suoluonnon tulevaisuus, sen taantumisen jatkuminen, tai elpymisen alku.

Myös soiden pisteytyskriteereissä on ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi metsäojitusten suuri määrä korottaa seudun ojittamattomien osien luontoarvoja, mutta suuri turvesoiden määrä alentaa. Tästä on esimerkkiä ainakin Oijärven eteläpuolisella ns. jälkikäyttöalueella. Toisaalta maakunnan eteläosan lähes kauttaaltaan ojitetuilla suoalueilla luontoarvojen korotus ei ole riittänyt turvaamaan viimeisiä avosoiden rippeitä, kun ne kartoittajan mukaan ovat vähän kuivahtaneita, esimerkkinä Kärsämäen Rimpineva. Kun alueen ojitusprosentti pyörii 90 kieppeillä, suoluontoa ei saa turvattua kuin voimakkaasti ennallistamalla.

Suo-ohjelman pisteytys vaatii korjausta sikälikin, että lajien ja luontotyyppien ohella huomioon pitää ottaa paremmin virkistyskäyttöarvot, retkeily, marjastus, kalastus ja metsästys, lintuharrastus sekä suon ennallistamismahdollisuudet ja hiili- ja vesivaraston suojelu. Nykyisessä pisteytyksessä monia näistä ei mainita ollenkaan.

Esimerkiksi YK:n ilmastosopimus määrittelee suot hiilivarastoiksi, joita suomikin sopimuksen allekirjoittajamaana on sitoutunut suojelemaan, lisäämään ja ennallistamaan. Sopimus velvoittaa osapuolet myös laatimaan kansallisia ohjelmia hiilivarastojen ja nielujen turvaamiseksi. Maakuntakaavoitus olisi tähän varsin sopiva työkalu, mutta kaavaselostuksessa maininnat hiilivarastoista puuttuvat kokonaan. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 30.8.2012 asiasta todetaan: ohjaamalla muuttava käyttö ojitetuille soille ja turvemaille voidaan edistää luonnontilaisten soiden säilymistä hiilivarastoina. Päivitetyssä energia- ja ilmastostrategiassa luvataan selvittää mahdollisuudet ohjata energiaturpeen käytön vähentämistä erityisesti suurimmat elinkaaripäästöt tuottavaan turpeeseen.

4. Päästöjen minimointi

Tu-2 -soiden kuivatuksesta ja turpeiden poltosta koituvat maksimaaliset ilmasto- ja vesistöpäästöt, mikä on vastoin valtioneuvoston periaatepäätösten linjauksia niin soiden kestävästä käytöstä kuin vesiensuojelusta. Soita muuttavalla käytöllä yleensä pienennetään soiden hiilivarastoja ja lisätään maaperästä syntyviä päästöjä. Ohjaamalla muuttava käyttö ojitetuille soille ja turvemaille voidaan edistää luonnontilaisten soiden säilymistä hiilivarastoina.

Kustannustehokkaiden ilmastonmuutoksen hillintätoimien ja seurannan kehittäminen edellyttävät puutteellisen tietopohjan parantamista. Turvemaiden hyödyntämisen päästöjä on viime aikoina selvitetty kattavimmin laajana hallinnon ja tutkimuksen yhteistyönä ohjelmassa, jonka loppuraportti, turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa, julkaistiin 2007 (MMM/11/2007). Tutkimusohjelman merkittävimpiä havaintoja oli se, että luonnontilaisten soiden turpeen poltto aiheuttaa kaikkein suurimmat kasvihuonekaasujen päästöt. Näitä päästöjä voidaan vähentää merkittävästi suuntaamalla turpeenotto maatalouskäytössä olleille turvemaille ja runsaspäästöisille metsäojitusalueille, jolloin kasvihuonevaikutus laskee pitkillä ajanjaksoilla merkittävästi.

Runsaspäästöisimpiä ojitusalueita ovat ravinne-epätasapainosta kärsivät turvemaat, joilla puunkasvatus on ongelmallista. Näitä ei ole suo-ohjemassa kuitenkaan etsitty, vaan on päädytty esittämään kaavaan tu-2 soita, joissa on suuri määrä luonnontilaista ja siten runsaspäästöisintä suota. Näiden kuivatus aiheuttaa myös kaikkein suurimmat vesistöpäästöt, joten tu-2 soiden osoittaminen turpeenkaivuualueiksi on huonoin mahdollinen valinta niin luonnon monimuotoisuuden kuin ilmasto- ja vesistövaikutusten kannalta. Luonnontila-asteikon käytöstä voitaisiinkin luopua ja etsiä vielä tarvittavat turvesuot laajoilta metsäojitusalueilta. Sieltä todennäköisesti löytyisivät myös ne kohteet, joiden poltto olisi ilmastovaikutuksena kaikkein vähiten haitallista. Runsaspäästöisimmiltä metsäojikoilta saadaan turpeen ohella huomattava määrä uusiutuvaa puubiomassaa. Turpeen poiston jälkeen alueet voidaan metsittää uudelleen ja tuloksena on lisääntynyt puunkasvu sekä maapohjan parempi soveltuvuus koneelliseen metsänkäsittelyyn.

Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtakunnalliset tavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Hiljakkoin päivitetty Suomen energia- ja ilmastostrategia määrittelee turpeen vähentämistarpeen kolmasosaksi nykyisestä käytöstä vuoteen 2025 mennessä. Pohjois-Pohjanmaalle sovellettuna se tarkoittaisi tuolloin 4 TWh:n turpeenkäyttötasoa. Vähentämistarpeen arvioidaan jatkuvan siitä edelleen, joten Pohjois-Pohjanmaan turpeenkäyttötavoitteet on asetettu kaavoituksessa liian korkealle. Maakunta on Suomen kärkeä turpeenkäytössä, joten sen tulisi kulkea kärjessä myös käytön välttämättömässä vähentämisessä.

Tu-2 -turvevaraus jätettävä vahvistamatta

Soiden uhanalaisuus edellyttää monia erilaisia keinoja säilyttää jäljellä oleva ojittamaton suoluonto. Lisäksi varsinkin tu-2 -varausten kohdalla olisi kaavoittajankin tullut ottaa huomioon myös hankkeiden toteuttamiskelpoisuus käyttäen hyväksi sitä tietoa, mitä monista tapauksista on jo kielteisinä lupapäätöksinä olemassa.

Niiltä osin kuin tu-2 -varauksia ei kaavasta poisteta, niitä koskeva suunnittelumääräys tulee palauttaa kaavaluonnon ja -ehdotuksen mukaiseen muotoon: ”Turvetuotantoalueen käyttö tulee suunnitella ja toteuttaa vesitaloudeltaan säilyneimpien osien luontoarvoja turvaten. Alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon vaikutukset asutukseen ja tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin sekä poronhoitoalueella turvattava poronhoidon edellytykset.”

Se edellyttää kaavan palauttamista valmisteluun. Suunnittelumääräyksen muuttaminen hyvin olennaisella tavalla vielä kaavaehdotuksen nähtävilläolon jälkeen on liian iso muutos tehtäväksi ilman, että kaava palautetaan uudelleen nähtäville.

Samalla kun maakuntaliitto heikensi suunnittelumääräystä, se poisti kaavaehdotuksesta luonnonarvoiltaan ”parhaat” tu-2 –suot, ellei asiaa voitu hoitaa osituksella. Luonnonsuojelupiiri pitää poistoja hyvin perusteltuina, mutta riittämättöminä. Sinänsä soiden karsiminen todistaa tu-2 soiden soveltumattomuudesta alueidenkäyttötavoitteen mukaisiksi turpeenottoalueiksi, kuten luonnonsuojelupiiri on useista karsituista soista lausunnoissaan jo esittänyt.

Suo Tuot.kelp. ala, ha

Iso Pylkönsuo, Pudasjärvi 188
Joki-Ahmasuo, Pudasjärvi 164
Kallasuo, Pudasjärvi 241
Leväsuo, Jokikylä, Pyhäjärvi 272
Nälkösuo, Pudasjärvi 105
Savineva, Kärsämäki 228
Vimparinsuo, Oulu 167
Ämmänsuo (Parkkosensuo N), Pudasjärvi 38
Paskoneva-Mullikkoneva N, Pyhäjärvi 130
YHTEENSÄ 1533 ha

Maakuntaliiton mukaan ainoastaan luonnonarvojen pisteytys muodostaa yhtenäisen vertailupohjan tähän. Perusteltuna rajana voidaan pitää suon luonnonarvon asettumista kaikkien pisteytettyjen 118 luokan 2 suon keskitason ylä- tai alapuolelle. Menettely korostaa luontoselvitysten laatua, joka kuten todettua ei ole ollut kaikilta osin riittävän hyvä. Joidenkin kohteiden pistemäärä on todellista alhaisempi puutteellisten suotyyppi- ja varsinkin lajistoselvitysten takia. Myös vesilain luontotyyppitiedot saattavat puuttua, mikä on alentanut monimuotoisuuspistemäärää.

Lisäksi kaavasta poistettiin hyvästä syystä Livojoen valuma-alueelta suot:

Suon nimi Tuotantokelpoinen ala ha

Ahosuo, Pudasjärvi (tu-2) 204
Kiiskisuo-Murtosuo, Pudasjärvi (tu-2) 259
Ruostesuo Livo N, Pudasjärvi (tu-2) 194
Ruostesuo Livo S, Pudasjärvi (tu-2) 112
Koivusuo, Pudasjärvi (tu-1) 132
YHTEENSÄ 901 ha

Samalla kaavoittaja lievensi tu-2 soiden suunnittelumääräystä lähes tu-1 –soita vastaavaksi, jolloin jäljelle jäävien soiden kaavallinen käytettävyys paranee. Suunnittelumääräykseen sisällytetään ainoastaan tu-1 -soista poiketen velvoite ottaa huomioon luonnonarvot tuotannon suunnittelussa, kun s eaiemmin kuului seuraavasti: Turvetuotantoalueen käyttö tulee suunnitella ja toteuttaa vesitaloudeltaan säilyneimpien osien luontoarvoja turvaten. Alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon vaikutukset asutukseen ja turvetuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin sekä poronhoitoalueella turvattava poronhoidon edellytykset. Jos määräyksen lieventäminen jää voimaan, tu-2 -turvesuovaraukset on poistettava kaavasta. Jos varauksia ei poisteta, kaava on palautettava uuteen valmisteluun alueidenkäyttötavoitteen vastaisena.

Seuraavassa tiivistetysti, mutta ei tyhjentävästi suokohtaisia perusteluja turvesuovarauksen poistamiseksi niiltä tu-2 -soilta, joista on tässä vaiheessa alueidenkäyttötavoitteen toteuttamiseksi olennaista lisätietoa:

Rahkaneva-Teerineva-Katajaneva, Haapavesi

Ojittamaton ala on 154,4 hehtaaria. Suolle oli luonnoksessa merkitty sekä SL-1 (Rahkaneva) että tu-2 -varaus (Teerineva). Kaavaehdotuksessa koko alueella on tu-2 -varaus ja välittömässä lähiympäristössä vielä Katajanevan tu-1 -varaus. Haapaveden alueelle ei sen sijaan ole osoitettu yhtään luo-merkintäsuota ja vain yksi uusi SL-1 -merkintä, joka koskee Isonevaa Ainalin lintuvesialueen ja Korkattivuoren välissä.

Rahkaneva-Teerineva on luokiteltu luonnontilaisuusasteikolla luokkaan 2, mutta inventointi osoittaa suolla olevan säilyviä osia. Luontokartoitusraportissa todetaan luokan perusteluna, että suon keidasosat ovat luonnontilaisia ja säilyviä, mutta suon ojittamattoman osan minerotrofiset alueet ovat kuivahtaneet ja taimettuneet suota halkovan ojan lähellä. Muita ojituksesta aiheutuneita kasvillisuusmuutoksia ei ojittamattomassa osassa ole havaittavissa. Valtaosa suosta on ojittamatta, mutta suon reunaosia, etenkin aapasuo-osia, on laajalti ojitettu. Ojat ovat hyväkuntoisia ja kuivattavat suota yhä voimakkaasti. Koska kyseessä on sadevedestä ravinteensa saava keidassuo, sen keskeisimpien osien voidaan katsoa säilyvän kasvillisuudeltaan luonnontilassa ojituksista huolimatta. Suon luonnontilaa olisi kohtalaisen helppo parantaa tukkimalla suon rimpiä puhkovia ja ojittamatonta osaa reunustavia ojia. Ennallistamistoimilla olisi mahdollista parantaa erityisesti suon aapasuo-osien vesitaloutta. Tässä olisi suositeltunakin sopiva ennallistamiskohde alueella, jonka suoluonnon yleisilme on masentava.

Kesän 2013 (11.7. Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) maastokäynnillä Rahkanevan itäisestä puoliskosta löytyi harvinaisen rehevä luhtainen korpi, joka raportissa on määritetty luhtaiseksi ja mesotrofiseksi sarakorveksi. Korven valtapuuna oli koivu ja kenttäkerroksen ruohot, kurjenjalat, luhtavillat, vehkat ja järvikortteet olivat poikkeuksellisen kookkaita ja näyttäviä. Kuten raportissakin mainitaan suon itäreunalle oli kaivettu uusi oja, joka kuitenkin päättyi suolle. Vesi seisoi ojassa, joten sillä ei liene todellista kuivattavaa vaikutusta. Läntisellä keidasosalla taimettumista ei sanottavasti ollut tapahtunut, joten siltäkin osin reunaojitusten vaikutus on jäänyt vähäiseksi.

Linnustoselvitys PPLY 27.6.2011: Suolajeja yhteensä 12, parimäärä erityisen korkea kapustarinnalla (8), pikkukuovilla (5) ja keltavästäräkillä (19). Yhdistyksen maakunnallisesti arvokkaita soita koskevassa selvityksessä (MAALI-hanke) suokokonaisuus osoittautui 13. parhaaksi omassa kokoluokassaan 50 suon joukosta. Turvevaraus tulee poistaa jo pelkästään linnuston perusteella. Huomioon on otettava sekin, että osa kahlaajista on ollut jo muutolla kesäkuun lopussa.

Suon suojeluvaraus poistettiin turveyrittäjien kanssa tehdyn maastokatselmuksen seurauksena. Katselmuksesta tehdystä muistiosta käy ilmi, että suon itäosalla, jossa on muun muassa luhtainen ja rehevä korpi, ei käyty, vaan tyydyttiin kiertämään kahden ojan rajaamaa suon länsiosaa. Kokonaisuus ei siitä hahmottunut, jonka takia näkemys suon vesitaloudesta ja luontoarvoista poikkeaa huomattavasti luonnonsuojelupiirin edustajien, mutta myös suon kartoittajan näkemyksistä, joita kuitenkin pidettiin oikeina.

Rahkanevan-Teerinevan-Katajanevan turvesuovaraus tulee jättää vahvistamatta.

Puutiosuo E (Kontiomaansuo S), Ii (Kuivaniemi)

Ojittamatonta on 14,7 ha. Raportissa (14.7. 2011) todetaan: Suo on pääosin ojitettu, mutta: ”Puutiosuon ojittamattomilla osilla esiintyy monipuolisesti erilaisia suotyyppejä, joista viisi on valtakunnallisesti ja 11 alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Vaihtelevuutta puuttomiin nevalakeuksiin tuovat Kontio- ja Puutio-ojat ympäristöineen. Alueella esiintyy myös uhanalainen kämmekkälaji. Lintulajeista havaittiin yksi valtakunnallisesti uhanalainen laji. Puutiosuo on porojen laidunmaata. Metsästykseenkin suota käytetään, alueella oli mm. hirven nuolukivi ja hirvitorni. Reunarämeillä oli käyty mönkijällä tarkistamassa hillasatotilannetta. Hyvien hillamättäiden ja -korpien lisäksi suolla oli runsaasti karpalon raakileita. Tieyhteyksien myötä alue tarjoaa myös retkeilymahdollisuuksia. Merkityksensä on silläkin, että Puutiosuo toimii puskurialueena turvetuotantoalueen ja soidensuojelualueen välillä.”

Tälle alueelle Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on jo myöntänyt luvan Kuivaturve Oy:lle, poislukien ylläkuvatut luonnontilaiset alueet. Kaavakartassa tämä pohjoispuoli on merkitty luo-1 alueena, eikä siihen enää mahdu turvesuota, joten alueen tu-2 varaus tulee poistaa.

Kivijärvensuo, Pusutussuo, Ii

Suot sijaitsevat Tannilan-Yli-Olhavantien varressa ja vastakkaisilla puolilla. Kivijärvensuosta on suoaineistossa vain kartta suotyyppikartoituksesta. Sillä on kuitenkin sekä SL-1 että tu-2 -varaus, joka koskee suon pohjoisosaa.

Pusutussuosta on lyhyt luonnehdinta, jossa mainitaan, että se on luonnontilaluokan 2 suo, mutta yltää läntisellä ojittamattomalla avosuo-osalla luonnontilaluokkaan 3. Tu-2 -merkintä edustaa siten ankaraa ja turpeenkaivuuta puoltavaa valintakäytäntöä. Soilla on sijaintinsa takia myös maisema- ja virkistyskäyttöarvoja.

Koska kummaltakin suolta puuttuvat tarkemmat luontoselvitykset, niiden turvevaraus tulee poistaa maankäyttö- ja rakennuslain 9 ja 28 §:ien sekä alueidenkäyttötavoitteiden vastaisena.

Tora-aapa-Laukkulammit, Ii (Kuivaniemi)

Ojittamatonta alaa on 131,8 ha. Reunaojituksista huolimatta alueen suot ovat keskiosillaan säilyttäneet hyvin vesitaloutensa. Suo on komeaa keidas- ja aapasuon ja luhtaisen korven yhdistelmää. Suon yleisraportissa 11.7.2011 todetaan: ”Alueella havaittiin yksi valtakunnallisesti ja viisi alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Kasvilajistoon sisältyy ainakin kaksi alueellisesti rauhoitettua putkilokasvilajia. Lisäksi tehtiin kaksi kansallisiin suojelukategorioihin lukeutuvaa lintulajihavaintoa. Retkeilijän kannalta ympäristö on miellyttävää erämaalampineen ja puustoisine jänteineen. Keskimmäisen lammen rannalla oli mm. vene. Laukkulampien sijainti soidensuojelualueen kupeessa puskuroi myös toisella reunalla sijaitsevan turvetuotantoalueen vaikutuksia.” Suohanke ei ole selvittänyt alueen linnustoa, vaan käyttänyt ilmeisesti em. yleisraportin tietoja, jotka supistuvat muutamaan lajiin. Kaavaselostuksen kriteerien mukaan suon linnustoarvon ratkaisee kuitenkin lähinnä suolajien yhteismäärä, joten linnuston osalta suon luontoarvojen pisteytys on jäänyt vajaaksi.

Linnustohavaintoja 20.5.2012 (Mauri Huhtala): kurki 1, joutsen 3, liro 12, keltavästäräkki 8, niittykirvinen 4, tavi 1, telkkä 2, taivaanvuohi 1, harmaalokki 1, pajusirkku 2, käki 2, punarinta 1, sepelkyyhky 1. Paria päivää myöhemmin lisäksi metsähanhipari, riekkopari, valkoviklo, tuulihaukka ja kaakkuri. Suolintulajeja mainituista on kaavaselostuksen kriteerien mukaan 15. Jo pelkästään linnuston perusteella kaavan turvevaraus tulisi poistaa, mutta suon luonnonarvopisteytyksestä linnut puuttuvat lähes kokonaan. Lisäksi 20.5.2012 havaittiin suon koillisosan suuressa rimmessä viitasammakon soidinta.

Alueella retkeillään kalastuksen ja hillastuksen merkeissä, joten myös sen virkistyskäytöllinen merkitys on suuri laajan turvesuokeskittymän alueella.

Tora-aapa on soidensuojelualuetta ja nyttemmin osa Ison Hirviaavan-Lähteenaavan Natura-aluetta, joten Laukkulampien alue sijaitsee mainitun soidensuojelu- ja Natura-alueen ja Klaavunsuon turpeenkaivuualueen välissä. Laukkulammit on nimensä mukaisesti vesilain suojelemien pienvesien kirjavoima suo, joten siltäkään osin turpeenottohankkeella ei ole toteuttamiskelpoisuutta. Sitä heikentää sekin, että kuivatusvedet johdettaisiin Natura-alueen kautta Kuivajokeen, joka on kaavaehdotukseen merkitty riskivesistö. Kaavaselostuksessa mainitaan, että soita, joiden käytöllä voi olla vaikutuksia Natura-alueisiin, ei osoiteta turvetuotantoon. Ainakaan Laukkulampiensuon kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Lisäksi suoalue sijaitsee Oijärven eteläpuolisen laajan turvesuokeskittymän alueella, jossa kaikki suoluonto on uhanalaista. Käytetyn luonnontilaluokituksen kummallisuuksiin kuuluu, että alueen suoluonnon uhanalaisuutta verrataan metsäojitusten määrään, mutta turvesoiden määrä, olipa niitä miten paljon hyvänsä, jätetään ottamatta huomioon. Alueen maankäytön suunnittelussa tulee jatkossa keskittyä säilyneen suoluonnon turvaamiseen ja lisäämiseen turvesuon pohjia ja ojitusalueita ennallistamalla.

Maakuntakaavan tu-2 -varaus tulee poistaa. On selvää, että alueen liittäminen esimerkiksi soidensuojelun täydennysohjelman puitteissa viereiseen Iso Hirviaavan-Tora-aavan-Lähteenaavan Natura-alueeseen on sille alueidenkäyttötavoitetta toteuttavaa maankäyttöä.

Vasikkasuo eli ”Karhunpesämaansuo”, Ii (Kuivaniemi)

Vasikkasuolta ei ole vaihekaavan valmistelussa tehty minkäänlaisia luontoselvityksiä. Kaavakartan tu-2 -varaus on laajuudeltaan yli 200 ha ja käsittää kaiken käyttökelpoisen suon Klaavunsuon ja Vasikkasuon turpeennostoalueiden välillä. Yhdessä Laukkulampiensuon kanssa alueelle syntyisi hankkeiden toteutuessa laaja yhtenäinen 700-800 hehtaarin turpeenkaivuualue.

Ensimmäinen GTK:n Kuivaniemen soista julkaisema väliraportti kuvaili Vasikkasuota sekä maisemallisesti että linnustollisesti niin arvokkaaksi, että se suositteli suota säilytettäväksi retkeily- ja opetuskäyttöön. Poistaakseen suojelu-uhan Vapo kuivatti ensimmäisen turvesuonsa Kuivaniemellä juuri Vasikkasuon eteläosaan.

Vapon paikallinen kumppani Kuiva Turve Oy on jo kertaalleen hakenut turpeenottolupaa osalle Vasikkasuon tu-2 -aluetta Karhunpesämaansuon nimellä. Pohjois-Suomen AVI on hylännyt turpeenottohankkeen vuonna 2010 lähinnä vesiensuojelusyistä. Siitä ei valitettu, joten päätös jäi myös voimaan.

Tähän hankkeeseen liittyvässä Pöyryn kasvillisuusselvityksessä vuodelta 2004 todetaan alueen suoluonto karuhkoksi, mutta suhteellisen vähän muuttuneeksi. Maisemiltaan ”Vasikkasuon itäpuolisko on laaja ja luonnontilainen avosuo, jolla on pitkälle komeaa ja häiriintymätöntä aapasuomaisemaa. Länsipuoliskon ojitetuilla pohjoisosilla kasvaa vähäisesti mäntyä. – – – Vasikkasuon avosuon reunamilla kasvoi melko runsaasti karpaloa. Hillaa kasvoi selvästi vähäisemmin reunarämeillä ja nevarämeyhdistelmien mätäspinnoilla.”

Saman yhtiön 29.6.2004 suorittama linnustokartoitus on epäonnistunut ilmeisesti puhjenneen ukonilman ja vesisateen johdosta. Se on suoritettu myös aivan liian myöhäisenä ajankohtana ja silloin suolta on löydetty vain 7 suolintulajia. Hankkeen luontoselvitysten yhteenvedossa Vasikkasuon kohdalla on ilmeisesti käytetty juuri näitä tietoja ja saatu alueen luontoarvoista ja niiden pisteytyksestä vääristynyt ja aliarvostava kuva.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin toimesta on selvitelty edellä mainitun Vasikkasuon itäisen altaan linnustoa 16.5.2013, klo 3.30-9.00 (Mauri Huhtala): Aamulla voimakasta teeren soidinta kuului useasta suunnasta, samoin kurkien ja joutsenten ääntelyä. Suolla havaittua: kurki 1 pari, riekko 2 paria, isokuovi 2 paria, metsähanhi 1 pari, valkoviklo 1 pari, toinen pari lensi suon yli, töyhtöhyyppä 1 pari, kapustarinta 1 pari + yksinäinen, taivaanvuohi 1 pari, liro 3 paria, keltavästäräkki 2 paria, niittykirvinen 2 paria, joutsen 1 pari kävi ruokailemassa suon pohjoispäässä, muuttohaukka 1 pari kävi pariin kertaan suolla metsästelemässä, piekana 1 lensi matalalla suon pohjoispäässä, suokukko 8 lintua lensi suon yli, teeri useita aamulla soitimella, varis 3, käpytikka 4 suon reunarämeillä. Suolajeja oli kaikkiaan 16. Nämä tiedot on välitetty kaavoittajalle luonnonsuojelupiirin valituksessa, mutta niitä ei ole otettu huomioon.

Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan, päin vastoin kuin Pöyryn selvitys väittää, selvitysalue on tärkeä osa Vasikkasuon säilyneiden osien suolinnustolle merkittäviä pesimä- ja ruokailualueita. Selvitysalueen lisäksi sellaisia löytyy Vasikkasuon länsiosan laajoilta märiltä rimpialueilta. Laukkulampiensuon tapaan suoalue sijaitsee Oijärven eteläpuolisen laajan turvesuokeskittymän alueella, jossa kaikki suoluonto on uhanalaista. Sen maankäytön suunnittelussa tulee jatkossa keskittyä säilyneen suoluonnon turvaamiseen ja lisäämiseen suojelutoimenpitein sekä turvesuon pohjia ja ojitusalueita ennallistamalla.

Maakuntakaavan tu-2 -varaus tulee poistaa. Suolle oikeampi maankäytönmuoto on suojelu.

Varauksen poistoa tukee myös se, että suon kuivatusvedet tulisivat laskettaviksi joko Kuivajokeen (riskivesistö) tai Olhavanjokeen, jonka ekologinen tila on vain tyydyttävä.

Koivistonojanlatvasuo, Ii (Kuivaniemi)

Pinta-alatietoja suosta ei löydy ja suolta puuttuu myös kasvillisuusselvitys. Linnustoselvityksessä havaittuja lajeja ovat muun muassa joutsen (hylätty pesä), riekko, isolepinkäinen ja sinisuohaukka. Suolajeja on yhteensä 15. Suo on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisen erityistä suojelua vaativan lajin pesimäreviirin ydintä. Yksi vaihtopesistä sijaitsee Koivistonojanlatvasuon lähimastossa. Suo ei missään tapauksessa sovellu turpeenottoon hankkeen toteutuessa suojellulle lajille aiheutuvan pesintäaikaisen häiriön vuoksi. Turvevaraus on jätettävä vahvistamatta.

Vaaraojanlatvasuo, Oulu (Yli-Ii)

Ojittamaton ala on 132 ha. Sama varovaisuusperiaate koskee myös Koivistonojanlatvasuon eteläpuolella sijaitsevaa Vaaraojanlatvasuota, jonka suolajien määrä on 10. Raportissa on myös maininta hyvästä hillasuosta. Turvevaraus on jätettävä vahvistamatta.

Järvisuo NW, Oulu (Yli-Ii)

Ojittamatonta on 142 ha. Suolla on havaittu poikkeuksellisen korkea suolintulajien määrä, 29; runsaimpina riekko (5), kapustarinta (7), taivaanvuohi (8), kuovi (7) ja niittykirvinen (30) paria. Suolle on kaavakartassa SL-1 varauksen lisäksi myös tu-2 -merkintä, joka tulee poistaa. Suojelun ja turpeennoston osoittaminen samalle suolle on huonoa suunnittelua ja vastoin mm. valtioneuvoston periaatepäätöstä vesiensuojelun tavoiteohjelmasta vuoteen 2015. Lisäksi tarkkojen rajausten puuttumisen takia samalle suolle ei voi merkittä sekä suojelu- että turvesuovarausta.

Rimpineva, Kärsämäki

Ojittamatonta on 52,4 ha. Suo on aivan viimeisiä avosoita laajalti kauttaaltaan ojitetulla seudulla. Lupaviranomainen on jo kertaalleen hylännyt Vapon lupahakemuksen vesiensuojelullisista syistä. Kielteinen päätös on pysynyt sekä Vaasan että korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jonka päätös on vuodelta 2012 eli se on varsin tuore. Suon kuivatusvesien laskuvesistö, Lamujoki on kaavaehdotuksessa luokiteltu riskivesistöksi, jonka alueella turvesoiden kuormitusta tulee rajoittaa. Tehokkain keino tässä on jättää luonnontilaiset suot kuivattamatta, joten Rimpinevan kaavavaraus turvesuoksi tulee jättää vahvistamatta.

Kärppäsuo, Pudasjärvi

Inventointitietoja ei löydy. Karttapaikan mukaan luonnontilaluokka voi olla 3, sillä suon pohjois- ja lounaisreunalla on ojittamaton kivennäismaayhteys. Ojittamaton pinta-ala on lähes 100 hehtaaria. Riittämättömien tietojen takia varaus on jätettävä vahvistamatta.

Ukonsuo, Pudasjärvi

Ojittamatonta on 143 hehtaaria. Selvitysaineisto on puutteellinen. Kaava-aineistosta löytyy vain suotyyppikartta. Linnustokartoituksen tiedot ovat riittämättömiä, muun muassa suolintulajien kokonaismäärä, jota kaavaselostuksen mukaan on pidetty tärkeimpänä kriteerinä, puuttuu. Siitä huolimatta suojelupisteiden kokonaismäärä on lähes 35 pistettä.

Suon sijoitus luonnontilaluokkaan 2 on virhe. Ukonsuon keskiosa saa pääosan vesistään luoteispuolen metsäsaarekkeiden ojittamattomilta reunoilta, minkä takia sen luonnontila on säilynyt erittäin hyvin. Ukonsuon ojittamaton alue edustaakin hyvin selvästi luokan 3 soita.

Suon itäpuolella on vesilain luontotyypit Törrönlampi ja Törrönoja.

Luonnonsuojelupiirin edustajien maastohavaintojen mukaan suon pohjoisosa on kivennäissaarekkeiden pirstomaa ja keskiosiltaan suo on hyvin märkä ja säilyttänyt hyvin vesitaloutensa. Lisäksi suo sijaitsee Kivarinjoen valuma-alueella, jolle vesiensuojelusyistä on vaikea saada lupaa ja entistä vaikeampaa se on luonnontilaiselle suolle, jonka kuivatuksesta johtuva vesistökuormitus on vielä suurempaa. Turvesuovaraus on jätettävä vahvistamatta.

Epäilyksensuo N, Pudasjärvi

Suolla on tavattu paljon suolajeja, 21. Niiden joukossa on mm. jänkäsirriäinen, suokukko ja luonnonsuojelulain 47 §:n erityisesti suojeltava laji, joka kuitenkaan ei ilmeisesti pesi suolla. Suolla on sekä SL-1 ja tu-2 -merkintä. Tu-2 varaus on jätettävä vahvistamatta. Vesitaloudesta ei ole riittäviä tietoja eikä arvioita turvesuon ja suojelusuon rinnakkaisesta sopivuudesta. Myös rajauksen puuttuminen estää kaavan tu-2 -varauksen vahvistamisen.

Kotisuo, Oulu

Ojittamatonta on 60,5 ha. Suosta ei ole kasvillisuustietoja. Suo on suunnitellun SL-1 alueen rajauksella ja aluetta ympäröivän monikäyttöaluemerkinnän sisällä. Se on keskiosaltaan ojittamaton Kontiosuon jatke ja luonnonsuojelulain 47 §:n erityistä suojelua vaativan lajin reviiriä. Turpeenkaivuun sijoittuminen lajin reviirille tarkoittaisi reviirin tyhjentymistä, mikä olisi luonnonsuojelulain vastaista. Kaavamääräys ja suunnittelumääräys eivät suojaa Kotisuota turpeenkaivuulta. Määräysten ohjaavuus on ylipäänsä aivan auki oleva kysymys. Lisäksi suo on liian lähellä Pientä Kivijärveä, josta seuraa todennäköiset pölyhaitat järven runsaalle kesäasutukselle ja virkistyskäytölle.

Tu-2 -varaus on jätettävä vahvistamatta.

Kivisuo E, Muhos

Suo on suunnitellun SL-1 -alueen rajauksella ja aluetta ympäröivän monikäyttöaluemerkinnän sisällä (ks. esitys kokonaisuudesta Iso-Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon suuralueen maankäytön ohjaus, Oulu, Muhos). Tu-2 -varaus tulee jättää vahvistamatta.

Leipisuo-Kapustasuo, Utajärvi

Ojittamatonta pinta-alaa on 260,8 ha. Suojelupisteet ovat lähes 35 pistettä, vaikka suolintujen osuus näyttää puuttuvan luontoselvitysten yhteenvedossa. Luonnontilaluokaksi on määritelty 2, jota luonnonsuojelupiiri pitää virheellisenä.

Suo sijaitsee aivan Kiiminkijoen vieressä. Sitä koskeekin vaatimus Natura-suojelun piiriin kuuluvan Leipiojan huomioon ottamisesta mahdollisen turpeenottohankkeen ohessa.

Kuten inventointiraportissakin kerrotaan suolla on laajasti säilyneitä osia. Luonnonsuojelupiirin edustajien 30.8.2013 tekemien havaintojen mukaan reunaojitusten vaikutus Leipisuon eteläosissa oli vähäistä. Kapustasuo puolestaan on kivennäismaasaarekkeiden pirstoma suo, joka on isolta osin luonnontilainen. Suon kivisyys heikentää vielä lisää turpeenkaivuun järkevyyttä. Leipisuon ja Kapustasuon välissä oleva metsäojitus ei ole muuttanut ojituksen ulkopuolisia osia Leipisuosta ja Kapustasuosta.

Turvesuovarauksen vahvistamatta jättämistä tukee myös se, että suo on isoksi osaksi valtion maata. Metsähallitus on sitoutunut noudattamaan kansallisen suostrategian linjauksia ja valtioneuvoston periaatepäätöstä. Leipisuo-Kapustasuo on katsottava luonnontilaluokan 3 suoksi, joten turvevaraus tulee jättää vahvistamatta.

Pilkkasuo N, Utajärvi

Ojittamatonta 132,5 ha. Tärkeä lintusuo, suolajien lukumäärä 28 on riittävä peruste turvevarauksen poistolle.

Pilkkasuo S, Utajärvi

Ojittamatonta 190 ha. Suon luonnontilaluokka 3, uhanalaista kasvilajistoa, suolintulajeja 28 ja suojelupisteet 50. Suon tu-2 varaus täytyy olla erehdys tai sitten tarkoitetaan jotain muuta osaa Pilkkasuolla. Niin tai näin, Pilkkasuo on kokonaisuutena sekä kasvillisuutensa että linnustonsa puolesta niin merkittävä, että sille ei pidä ohjata turpeenottoa millekään alueelle ja maakuntakaavan turvevaraus tulee poistaa.

Varpusuo-Saukkosuo, Utajärvi

Saukkosuolta ei löydy minkäänlaisia inventointitietoja. Karttapaikan mukaan ojittamatonta suota on toistasataa ha.

Iso-Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon suuralueen maankäytön ohjaus, Oulu, Muhos

Kaavaluonnoksessa Ison Matinsuon-Lääväsuon-Kivisuon suuralue Oulujoen pohjoispuolella Oulun ja Muhoksen kunnissa oli varattu SL-1 -merkinnällä. Sen ohella alueen reunoilla oli joitain turvesuovarauksia. Luonnonsuojelupiiri kannatti lämpimästi suojeluvarauksia, mutta vaati reuna-alueiden turvesuovarauksia poistettaviksi: Kotisuo, Oulu, Utajärvi, Tuppelansuo, Muhos, Kivisuo, Muhos. Kaavaselostuksen mukaan Matinsuo-Lääväsuon-Kivisuon alueen kaavavaraus tarkentuu kaavaehdotukseen, kuten on tapahtunutkin (Iso Matinsuo – Lääväsuo – Kivisuo -suoalueen luonnonarvot ja käyttömahdollisuudet. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma -hankkeen raportteja).

Valitettavasti alueen maankäytön ohjauksessa on menty huonompaan suuntaan. Kaavaselostuksessa viitataan MRL:n 28 §:ään. Maankäytönohjauksessa on päädytty tukemaan turvetuotantopainotteista vaihtoehtoa suurelta osin päinvastaisesta palautteesta huolimatta. Se osoittaa piittaamattomuutta myös alueen maankäytön historiasta, sillä on erittäin poikkeuksellista, että kyseisellä alueella on säilynyt näihin päiviin asti laaja ojittamattomien soiden alue. Vaikka olemassa olevan Räkäsuon Natura-suojelualueen länsipuolelle esitetään SL-1 -varaus varsin mittavalle alueelle, Kivisuon ja Lääväsuon jättäminen valkoiseksi alueeksi on kuten kaavoittaja itsekin toteaa, passiivinen maankäytön ratkaisu. Se on virhe kohteessa, joka on valtakunnallisesti arvokas suoluontokokonaisuus.

Koko alue on toki rajattu luonnon monikäyttörajauksella. Kaavamääräyksen mukaan merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräykset eivät kuitenkaan erityisesti tue luontoarvojen säilymistä eivätkä uudenlaista maankäyttöpolitiikkaa. Määräyksissä huomautetaan löysästi vain tarpeesta kiinnittää huomiota virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen ja maisema- ja ympäristöarvojen sekä arkojen eläinlajien elinmahdollisuuksien säilymiseen. Kaavoittaja on siten vesittänyt luonnoksessa kaavaillun maankäytön. Sitä ei voi hyväksyä. Kivisuota koskeva ympäristövaikutusten arviointi osoitti aivan yksiselitteisesti suon sopimattomuuden turpeenottoon. Lääväsuon-Kivisuon turvevaraus jäi jo nykyisestä maakuntakaavasta ympäristöministeriön vahvistusta vaille, koska selvitykset mahdollisista vaikutuksista Räkäsuon Natura-alueelle olivat olemattomat. Sellaisia selvityksiä ei ole edelleenkään.

Paras ratkaisu olisi SL-1 -varaus myös Lääväsuon-Kivisuon alueelle luonnoksessa esitetyllä tavalla. Se edellyttää kaavan palauttamista uudelleen valmisteluun.

Muita ongelmatapauksia

Leväsuo 2 (itäinen) ja Leväsuo 1 (läntinen), Ii (Kuivaniemi)

Suoalueella (Leväsuo 2) on luo-1 ja (Leväsuo 1) tu-1 -merkinnät rinnakkain. Lisäksi Leväsuo 1 sijaitsee aivan Oijärveen välittömästi laskevan Kivijoen varressa, joten odotettavissa olevat vesistövaikutukset olisivat suuria. Vuosituhannen vaihteessa Oijärvi oli pahassa pilaantumiskierteessä Kivijokivarren turvesuokeskittymän kuormituksesta. Sen johdosta Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on määrännyt Vapo- ja Kuivaturve Oy:lle kymmenen vuoden poistokalastusvelvoitteen järven tilan kohentamiseksi. Työ on vasta alussa, eikä järven tila kestä lisäkuormitusta. Kaavaluonnoksen tu-1 -merkintä on poistettava vesienhoidon tavoiteohjelman sekä vesiensuojelun tavoiteohjelman vastaisena.

Honkasuo-Taskunsuo, Oulu

Honkasuolta ei inventointitietoja.

Hoikkaneva, Pyhäjärvi

Vain hyvin suppea yleiskuvaus.

Salmijärvenneva, Sievi

Suo rajoittuu vesiensuojelun tavoiteohjelman vastaisesti Salmijärveen. Ei linnustotietoja.

Valkiaisneva, Siikalatva

Sijainti Valkiaisjärven vieressä. Turvevaraus vesiensuojelun tavoiteohjelman vastainen.

Isoneva N eli Onkilammenneva, Reisjärvi

Kohde on lisätty kaavaehdotukseen tu-1 varauksena. Suosta puuttuvat kaikki inventointitiedot ja karttarajaus. Lisämääre N ei tee turvesuovarauksesta toteuttamiskelpoisempaa, sillä vain noin 30 hehtaaria suon pohjoisosasta on ojitettu, mutta tuotantokelpoiseksi alaksi on merkitty 100 hehtaaria ja suon kokonaisalaksi 219 hehtaaria. Onkilammenneva tai kartoissa myös Isonevan nimellä oleva suo on pääosin luonnontilainen ja ojittamaton monin paikoin myös suon reunan kivennäismaiden rajoilta. Lisäksi suolla on kaksi luonnontilaista lampea, joista ainakin toinen on vesilain luontotyyppi. Ottaen huomioon seudun ojitustilanteen ja Onkilammen luontoarvot (myös metsäpeuran elinaluetta), suon oikea merkintä olisi vähintään luo. Tu-1 -varaus on jätettävä vahvistamatta.

Onkineva, Kärsämäki

Suo on jätetty valkoiseksi, koska sen kaavavarauksesta ei ole päästy sopimukseen turveyrittäjän kanssa. Turvevarausta suolle ei ole voitu asettaa, koska suo kuuluu luonnontilaluokkaan 3. Se sijaitsee myös alueella, jonka ojitusprosentti on korkea. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen Maali-hankkeen selvityksissä suo osoittautui linnustollisesti 5. parhaaksi keskikokoisista soista (100-1000 ha). Turveyrittäjän ei pitäisi voida estää kaavallista ohjausta maankäyttö- ja rakennuslain alueidenkäyttötavoitteen mukaisesti. Turpeenkaivuu suolla ja vastaavilla muilla valkoiseksi jääneillä laajoilla luonnontilaisilla soilla ei ole toteuttamiskelpoista maankäyttö- ja rakennuslain, mutta ei myöskään ympäristönsuojelulain nojalla. Selkeämmin maankäyttöä ohjaavan ratkaisun löytämiseksi kaava tulisi palauttaa tältä(kin) osin uuteen valmisteluun.

SL-1 -merkinnän suojelumääräys

SL-1 -varauksen suojelumääräystä on olennaisella tavalla muutettu kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen. Maakuntaliitto toteaa palautteen yhteenvedossa, että SL-1 ja luo-1 –alueiden vaikutuksesta niiden läheisyyteen sijoittuviin vedenottohankkeisiin on esitetty huolta ja pyydetty vähentämään tärkeiden pohjavesialueiden läheisiä varauksia. Kaavoittaja on vastannut huoleen, että yleisesti pohjaveden otto ja soidensuojelu sopivat yhteen, sillä niillä on samankaltainen intressi suota muuttaviin toimenpiteisiin. Varmuuden vuoksi SL-1 –alueiden suojelumääräykseen lisätään, ettei määräys koske alueellisesti tärkeitä pohjaveden oton hankkeita. Informatiivisten luo-1

–alueiden muutoinkin lievenevään suunnittelumääräykseen ei tällaista lisäystä tarvita.

Muutos on jätettävä vahvistamatta luonnonsuojelulain vastaisena.

Määräaikaisuudesta

Kaavan mukaan suojelumääräys on voimassa kunnes suojelualue perustetaan, kuitenkin enintään 5 vuotta. Siltä osin kaava on jätettävä vahvistamatta tai palautettava uudelleen valmisteluun. Suojeluvarausten määräajan tulee olla sama kuin kaavan voimassaoloajan tai vähintään vasta päivityksen yhteydessä on arvioitava merkintöjen muutostarpeita. Sama koskee turvesuovarauksia. Niidenkään ei vastaavasti tule olla pysyviä. Oikeastaan perustellumpaa olisi asettaa määräaika nimenomaan turvevarauksille. Ne ovat sekä maanomistajaa sitovia että muuta maankäyttöä estäviä kaavamerkintöjä.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri