Lausunto Rahkanevan turpeennostohanketta koskevasta YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
22.1.2014
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Dnro POPELY/8/07.04/2011
Asia: Lausunto Rahkanevan turpeennostohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta (Haapavesi)
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan Haapavedellä sijaitsevan Rahkanevan-Teerinevan-Katajanevan suokokonaisuuden soveltuvuutta turpeenottoon. Hankealueen kokonaispinta-ala on noin 400 hehtaaria. Toteuttamisvaihtoehtoja on kolme (VE1-3) ja neljäntenä vaihtoehtona on toteuttamatta jättäminen (VE0). Hankepinta-ala on laajimmillaan 288 hehtaaria (VE1). VE2:ssa se on 201 hehtaaria ja VE3:ssa 142 hehtaaria. VE2:ssa Rahkanevasta on lohkaistu keskiosa pois ja VE3:ssa Rahkaneva on jätetty kokonaan hankkeen ulkopuolelle. Ympärivuotinen pintavalutus on vesienkäsittelymenetelmänä kaikissa vaihtoehdoissa.
Selostuksessa on pyöritelty paljon maankäytön ohjauksen vaikutuksia hankkeeseen. Sinänsä on paikallaan, että samaan aikaan meneillään ollut maakuntakaavauudistus on otettu huomioon. Onhan siinä erityisteemana juuri soiden käyttö. Se on kuitenkin virhepäätelmä, että hanke olisi nykyisen maakuntakaavan mukainen. Luonnonsuojelupiirin mielestä myöskään maakuntavaltuuston jo hyväksymä 1. vaihemaakuntakaava ei ole Rahkanevan osalta maankäyttö- ja rakennuslain eikä valtioneuvoston soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta tekemän periaatepäätöksen mukainen.
Vaikka turpeenhankinta on luvanvaraista toimintaa, kaavallinen sijainninohjaus on merkityksellistä eritoten haittojen ennaltaehkäisemiseksi. Se on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Niiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turvetuotantoon varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilymisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole suokohtaisia varauksia. Siinä on kuitenkin suunnittelumääräys, joka mukailee valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta: ”Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä.”
Kaavoittaja on korostanut seudullista merkittävyyttä turpeenoton keskittymäalueella. Kyseisessä hankkeessa seudullisen arvon määritys ja huomioon ottaminen on erityisen merkityksellistä.
Selostuksen mukaan Rahkanevan-Teerinevan osa-alueesta (185 ha) noin 60 prosenttia on ojittamatonta suota ja Katajanevasta (82 ha) noin 50 prosenttia. Selostuksen mukaan VE1:ssä luonnontilaista tai sen kaltaista suota häviäisi noin 195 hehtaaria. Se on 288 hehtaarin kokonaisalasta lähes 70 prosenttia.
Pohjois-Pohjanmaan eteläosien metsäojitusprosentti on paikoin 90 luokkaa. Selostuksessa mainitaan asia vielä tarkemmin. Ojittamattomien soiden osuus hankealueen seutukunnan maapinta-alasta on 4.7 prosenttia! Rahkanevan-Teerinevan-Katajanevan ojittamatonta pinta-alaa voi siten pitää seutukunnassa merkittävänä. Luontoselvityksistä käy myös ilmi, että suokokonaisuudella on vähintään maakunnallista merkitystä. On siten selvää, että hanke on voimassaolevan maakuntakaavan vastainen. Sinänsä kaavan varaus tai sen puuttuminen ei ole luvan saannin edellytys tai sen este, mutta se on tärkeä lisätieto suon maankäyttöä arvioitaessa tai ratkaistaessa.
Myöskään maakuntavaltuuston 2.12.2013 hyväksymässä 1. vaihemaakuntakaavassa ei suokokonaisuutta yksiselitteisesti varata turpeenottoon. Kaavaehdotuksen selostuksessa 16.9.2013 Rahkaneva-Teerinevan tu-2 -varaus on kokonaisalaltaan 245 hehtaaria, mutta tuotantoalaltaan vain 39 hehtaaria. Katajanevan kokonaisala on puolestaan 231 hehtaaria ja tuotantoala 84 hehtaaria. Luonnoksessa Rahkanevan SL-1 alue oli 211 hehtaaria ja Rahkanevan-Teerinevan tu-2 -alue 245 hehtaaria, josta tuotantokelpoisuusluokan a pinta-ala on 0 ja luokan b 39 hehtaaria.
Kaavaselostuksessa käytetty luokitus a- ja b-kategorioihin on määritelty seuraavasti: a = suon muuttuneiden osien erityiset luonnonarvot ovat vähäiset ja niillä on suon koon ja valumasuhteiden takia mahdollista harjoittaa turvetuotantoa siten, että ojittamattomien osien vesitalous ja erityiset luontoarvot säilyvät tai suo sijaitsee seudulla, jossa ojitusaste on korkeintaan 60 prosenttia ja b = suon tuotantokelpoiset alueet liittyvät välittömästi nykyisiin tuotantoalueisiin eikä niillä ole merkittäviä erityisiä luontoarvoja. Vaihemaakuntakaavaehdotuksesta SL-1 -varaus on poistettu ja kartassa on vain Rahkanevan-Teerinevan tu-2 – ja Katajanevan tu-1 -varausmerkinnät. Hankevastaavan mukaan SL-1 -varausta koskeva osa suosta on jätetty valkoiseksi alueeksi, jonka maankäyttöä kaava ei ohjaa mitenkään.
Arviointiselostuksessa viitataan turveyrittäjien kanssa suolle tehtyyn katselmukseen, jonka seurauksena suon suojeluvaraus poistettiin. Katselmuksesta tehdystä muistiosta käy ilmi, että suon itäosalla, jossa on muun muassa luhtainen ja rehevä korpi, ei käyty, vaan tyydyttiin kiertämään kahden ojan rajaamaa suon länsiosaa. Kokonaisuus ei siitä hahmottunut, jonka takia näkemys suon vesitaloudesta ja luontoarvoista poikkeaa huomattavasti luonnonsuojelupiirin edustajien, mutta myös suon kartoittajan näkemyksistä, joita kuitenkin pidettiin oikeina.
Luontoarvoista
Vuoden 2009 kasvillisuus- ja linnustoselvitykset on tehty liian myöhäisinä ajankohtina. Lajiston selvittäminen vaatii oikea-aikaisuutta ja luontotyyppienkin selvittäminen aina maastokäyntiä. Seuraavina vuosina tehdyt täydentävät kasvillisuusselvitykset ovat kohdentuneet eri alueille. Linnustosta on kuitenkin saatu lisätietoa kattavasti. Myös maakuntakaavoituksen yhteydessä tehdyt selvitykset antavat lisävalaistusta.
Luonnonsuojelupiirin edustajat saivat kesän 2013 (11.7. Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) maastokäynnillä suosta käsityksen, että sen ojittamattomat osat ovat säilyttäneet hyvin ominaispiirteensä ja vesitaloutensa. Suolla on myös vaihtelevuutta, kuten Rahkanevan itäisen puoliskon harvinaisen rehevä luhtainen korpi, joka raportissa on määritetty luhtaiseksi ja mesotrofiseksi sarakorveksi. Korven valtapuuna oli koivu ja kenttäkerroksen ruohot, kurjenjalat, luhtavillat, vehkat ja järvikortteet olivat poikkeuksellisen kookkaita ja näyttäviä. Kuten raportissakin mainitaan suon itäreunalle oli kaivettu uusi oja, joka kuitenkin päättyi suolle. Vesi seisoi ojassa, joten sillä ei liene todellista kuivattavaa vaikutusta. Läntisellä keidasosalla taimettumista ei sanottavasti ollut tapahtunut, joten siltäkin osin reunaojitusten vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
Arviointiselostuksessa ei oteta kantaa ennallistamismahdollisuuksiin, mutta maakuntakaavoittajan tilaamassa luontokartoittajan raportissa siihen viitataan. Sen mukaan suon luonnontilaa olisi kohtalaisen helppo parantaa tukkimalla suon rimpiä puhkovia ja ojittamatonta osaa reunustavia ojia. Ennallistamistoimilla olisi mahdollista parantaa erityisesti suon aapasuo-osien vesitaloutta. Tässä olisi suositeltunakin sopiva ennallistamiskohde alueella, jonka suoluonnon yleisilme on masentava, toteaa kartoittaja.
Maakuntakaavoituksen yhteydessä Rahkaneva-Teerineva luokiteltiin luonnontilaisuusasteikon luokkaan 2. Niitä voidaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan ohjata turpeenottoon, mutta tulkintaa ei ole oikeusasteissa vielä vahvistettu. Yleissuositus kuitenkin on, että turvetuotanto kohdennetaan luokkien 0 ja 1 soille. Luokan 2 soille voidaan ohjata turpeenottoa silloin, kun suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi, eikä kohteella ole merkittäviä erityisiä luonnonarvoja. Nykyisiin turvetuotantoalueisiin välittömästi liittyviä luokan 2 soiden muuttuneita osia voidaan ottaa turvetuotantoon, jos niiden erityiset luonnonarvot eivät ole merkittäviä.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan luokan 2 soilla on sekä ojitettuja että ojittamattomia osia, mutta ojittamattomien osien tulee olla ”ei säilyviä”. Suot eivät enää saa valtaosaa siitä vedestä, joka niille luonnonoloissa tulisi. Luokan 3 soita puolestaan ovat sellaiset osittain ojitettujen suoalueiden ojittamattomat osat, jotka kuitenkin ympäröivästä / viereisestä ojituksesta huolimatta saavat edelleen valtaosan niille luontaisesti kuuluvasta vedestä ja ovat siksi säilyviä, sekä saman suon ne ojitetut osat, joilla on vaikutusta ko. ojittamattomien osien hydrologiaan. Edellä mainitun mukaiset luokan 3 suot ovat soita, joita ei voi valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden mukaan osoittaa maakuntakaavassa turvetuotantoon.
Arviointiselostuksen sekä Pohjois-pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen Maali-hankkeessa (maakunnallisesti arvokkaat suot) yhteydessä tehdyt selvitykset osoittavat, että Rahkasuo-Teerisuo-Katajasuon alueella on ilmiselvästi säilyviä osia mittavasta reunaojituksesta huolimatta. Ojittamattomat osat soista kuuluvat paremminkin luonnontilaluokkaan 3 kuin luokkaan 2. Turvehankkeissa vedotaan siihen, että valtioneuvoston periaatepäätös koskee vain vuoden 2011 jälkeen hankittuja soita. Valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite on kuitenkin ollut voimassa jo vuodesta 2000 ja uudistetussakin muodossa vuodesta 2008. Sen huomiotta jättäminen soiden hankinnassa on ollut yhtiöltä virhe.
VE2:ssa ojittamattoman suon osuus hankealueesta on 120 hehtaaria. Se on 201 hehtaarin kokonaisalasta 60 prosenttia. Vaihtoehdossa lohko 4 sijoittuisi Rahkanevan pohjoisosaan. Lohkojen 2 ja 4 väliin jäävän Rahkasuon tilan kehityksestä moisessa pinteessä ei selostuksessa ole mitään arviota. Vesien virtaussuuntia ei ole selvitetty eikä lohkojen kuivatuksesta tai turpeennostosta aiheutuvia vaikutuksia ole arvioitu.
Katajanevan vetisyys taas selittänee suon runsasta linnustoa ja on säilyvyyden arvioimisessa tärkeä lähtökohta. Luontoselvityksissä ei kuitenkaan ole arviota senkään hankeosan vetisyyden syistä. Ojituksista on vain lyhyitä yleisluonteisia kommentteja, jotka paremminkin vaikuttavat oletuksilta kuin varsinaiselta selvitykseltä virtaussuunnista ja suon tähän asti säilyneiden osien pitkäaikaiskehityksestä. Vaihtoehtojen vertailutaulukon mukaan eroja ei vaihtoehtojen välille olekaan paljon saatu.
Selostuksesta puuttuu myös alueellinen tarkastelu Rahkanevan-Teerinevan-Katajanevan merkityksestä seudun monimuotoisuudelle. Vaikutuksia lähialueen suojelualueisiin ei ole tunnistettu. Linnustollisesti arvokas Hirsineva, joka kuuluu soidensuojelun täydennysohjelmaan ja on suojeltu myös osana Natura 2000 -ohjelmaa, sijaitsee hankealueesta noin 5 kilometriä etelään päin. Ottaen huomioon alueen suoluonnon tilan kaikilla jäljellä olevilla luonnontilaisilla ja luonnontilaisen kaltaisilla ojittamattomilla suolaikuilla on todennäköisesti iso merkitys monimuotoisuuden ylläpidolle ja myös jo suojeltujen alueiden lajiston säilymiselle.
Luontodirektiivin liitteen IV a lajit
Linnustoselvityksen yhteydessä kävi ilmi, että hankealue on viitasammakon reviiriä. Jos hanke etenee lupaharkintaan, viitasammakon esiintymispaikan hävittämiseksi on haettava poikkeuslupaa. Sen hakemiseksi ja lupaharkinnan tekemiseksi selvityksen tiedot eivät ole riittäviä. Selostuksesta puuttuu myös arvio poikkeusluvan myöntämisperusteista ja siitä, täyttyvätkö ne kyseisessä tapauksessa. Viitasammakkoa koskevista poikkeusluparatkaisuista on myös jo lukuisia esimerkkejä ja oikeustapauksiakin korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
Hankealueella mainitaan olevan myös suurpetoja, jotka niinikään ovat direktiivilajeja. Alueen arvioidaan kuitenkin olevan karhujen, ilvesten ja susien elinympäristönä satunnainen ja siten hankkeen vaikutusten vähäisiä lajeille. Tosiasiassa vaikutuksia mainittuihin lajeihin kuten myös saukkoon ei ole arvioitu kuten ei vastaavissa muissakaan tapauksissa, koska oletetaan, että niitähän voi olla missä vain. Rahkanevan-Teerinevan-Katajanevan alue on kuitenkin suhteellisen rauhallinen ja luonnontilainen ja asumaton kolkka, jollaisella on suuri merkitys suurpedoille. Niille on vähän elintilaa, jossa ne eivät ole vaarassa joutua jatkuvasti kosketuksiin ja konfliktiinkin ihmisasutuksen kanssa. Suoalue tarjoaa paitsi elintilaa myös ravintoa suurpedoille. Saaliseläimet menestyvät yhtä lailla juuri luonnontilaisissa ja rauhallisissa elinympäristöissä. Allekirjoittaneiden maastokäynnillä suon luhtaisella osalla havaittiin hirvieläinten makuuksia ja nähtiinkin metsäkauris.
Vesistövaikutuksista
Turpeenottohankkeiden ympäristöselostuksissa kuin myös lupahakemuksissa usein esitetään, että vesistöhän on jo pilalla, joten mitä väliä pienestä lisäkuormituksesta. Sen tiedon myös Rahkanevan hankkeen arviointiselostus välittää. Argumentti ei kuitenkaan ole osoittautunut tehokkaaksi lupaharkinnassa. Ympäristönsuojelulain 50 §:n mukaan luvassa on pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Ja kuten voimassa olevan maakuntakaavan suunnittelumääräyskin muistuttaa, ”tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.”
Lupapäätöksiä koskevaa materiaalia on kertynyt runsaasti muun muassa vesienhoitolain ja sen mukaisen suunnitelman ja toimenpideohjelman vaikutuksista turpeenottohankkeisiin. Tietoa kannattaisi käyttää hyväksi ja arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä toteuttamiskelpoisuutta jätevesiä vastaanottavan vesistön kunnon perusteella. Standardinomainen yhden suon arvio vaikutuksiltaan vähäiseksi ei ole selvästikään ollut riittävä tae luvan saamiseksi.
Arviointiselostuksessa esitetty arvio vesistökuormituksesta on sitä paitsi paremminkin aliarvio kuin yliarvio, kuten selostuksessa väitetään. Kertoimia on kyllä käytetty ylivalumien ja ojittamattoman suon kuivatuksen vaikutusten huomioon ottamiseksi, mutta varovaisesti ja pitäytyen vain sateiden vaikutuksiin. Kevään tulvakauden ja kesän rankkasateiden kuormitusvaikutuksen arviointi todellisuutta vastaavasti kaipaa jatkuvatoimisen mittauksen tuomaa tietoa. Pelkkä virtaamamuutosten huomioon ottaminen ei kerro vaikutuksista riittävästi. Näytteenotto ei kokemuksen perusteella satu nousevan tulvan aikaan, jolloin liikkeelle lähtevä kiintoainekuormitus jää mittaamatta. Vesiluonnolle on nimenomaan kuormituspiikeillä iso merkitys, mutta niiden vaikutus jää selvittämättä ja ottamatta myös valvonnassa huomioon.
Pintavalutuskenttä on selvityksen mukaan metsäojitusten seurauksena lähinnä muuttumaa ja turvekangasta. Muuta tietoa kentästä ei olekaan. Kun ympärivuotista pintavalutusta pidetään parhaana käyttökelpoisena vesiensuojelukeinona ja sen järjestämistä luvansaannin ehtona, niin kentästä tulisi arviointiselostuksessa esittää suokohtainen selvitys kentän ominaispiirteistä ja niiden perusteella arvio kentän toimivuudesta ja siten tosipohjaista tietoa kuormituksen estämismahdollisuuksista.
Riskit
Hankealuetta käytettäisiin myös metsäpolttoaine- ja peltobiomassaterminaalina sekä turvepolttoaineen varantoalueena. Tuotantosuunnitelmakartoissa biopolttoaineterminaali on sijoitettu turveauman viereen Teerinevan lohkon länsisivulle. Selostuksessa mainitaan turpeen herkkä syttyvyys, mutta ei mitään biopolttoaineen syttymisherkkyydestä tai turpeen syttymisherkkyyden merkityksestä biopolttoaineiden terminaalin sijaintiin.
Energiantuotannosta ja työllisyydestä
Vaikutusten arviointi on hankkeen puolustamisen ansassa. Turpeenhankinnan ja polton työllisyysvaikutuksia korostetaan samoin lukemin jokaisessa vastaavassa hankkeessa. Tälläkään kertaa ei selostuksessa arvioida biomassojen hankinnan työllistävää vaikutusta. Kanteleen voima on kuitenkin ainakin markkinointimielessä jonkin verran korvannutkin turvetta puulla ja aikoo ilmeisesti tehdä niin enenevässä määrin, koska on liittänyt hankkeeseen biopolttoaineterminaalitoiminnan.
Tosin sekä turve että puu päätyvät pääosin lauhdelaitoksen hukkaenergiana Kirkkojärveen. Sen ekologista merkitystä ei ole arvioitu. Luonnonsuojelupiiri esitti arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa, että hankkeen ilmastovaikutusten havainnollistamiseksi pitäisi laskea, kuinka monta hehtaaria on ennallistettava hiiltä päästävää metsäojitettua suota turvetta tuottavaksi, jotta hiiltä siirtyisi varastoon sen verran kuin Rahkanevan hiilivaraston polttaminen aiheuttaa hiilipäästöjä ilmaan. Ilmastovaikutusten vähentämisessä olisi ponninta ennallistamisvaihtoehdolle. Ilmastovaikutusten arvioinnissa varaston vaalimisen merkitys on unohtunut.
Toissuuntaisista johdatteluista huolimatta johtopäätös on selvä. VE0 on ainoa oikea ratkaisu.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri