Lausunto Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulipuiston YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
8.5.2014
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/1/07.04/2012
Asia: Lausunto Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, Siikalatva, Pyhäntä, Kajaani, Vieremä
Tuulipuistohankkeen toteuttamisvaihtoehdot ovat arviointiohjelmassa kuvatun mukaiset. Vaihtoehdossa 1 tuulivoimaloita sijoittuisi alueelle 127 kappaletta (39 Pyhännälle, 41 Vieremälle ja 47 Kajaaniin) ja vaihtoehdossa 2 85 voimalaa (11 Pyhännälle, 41 Vieremälle ja 33 Kajaaniin). Vaihtoehdossa 2 kaikki voimalat sijoittuisivat tien nro 28 (Pyhäntä-Otanmäki) eteläpuolelle. Tien eteläpuoliselta osalta vaihtoehdoissa ei ole eroa.
Hankkeesta vastaavan Metsähallitus Laatumaan hanke on mittava ja sijoittuu Pyhännän, Vieremän ja Kajaanin kuntien syrjäisille, luonnoltaan monimuotoisille takamaille. Yhteysviranomainen totesi lausunnossaan arviointiohjelmasta, että jatkosuunnittelusta on voitava poistaa ne voimalat, jotka vaikutustarkastelun perusteella eivät ole toivottavia. Erityistä huomiota tulee kiinnittää hankealueen ja hankkeen vaikutusalueen soille mahdollisesti aiheutuviin kuivatusvaikutuksiin, arvioida pirstoutumisen vaikutuksia sekä selvittää suojelualueiden ja muun arvoluonnon kytkeytyneisyyttä.
Kasvillisuusselvityksiä on tehty koko maastokauden mittaan, mutta tarkemmin ei selvitetä, missä kulloinkin on liikuttu. Maastotyö on kohdistunut voimaloiden, tielinjauksien ja voimajohtojen alueille ja luonnoltaan arvokkaille alueille. Tavoitteena on ollut luonnon ominaispiirteiden selvittäminen ja arvokkaiden kohteiden paikantaminen.
Maasto kuvataan metsäisten vaarojen ja soiden mosaiikiksi. Iso Pajusuo ja Lakkasuo-Kaakkurisuo ovat laajoja yhtenäisiä ojittamattomia suoalueita. Pienvesiluonto on myös moninainen. Metsät sen sijaan ovat pääosin metsätalouden piirissä.
Selostuksessa esitetään vain arvokkaat kohteet. Selväksi kuitenkin käy, että voimalapaikkoja on karsittava ja siirrettävä, jos haittoja aiotaan poistaa tai vähentää. Luontoselvitysten mukaan VE1:n voimaloiden rakennuspaikoista ja huoltoteistä 48 ja VE2:n rakennuspaikoista 40 sijoittuu alueille, joilla tai joiden läheisyydessä on luonnon kannalta arvokkaita kohteita tai merkittävää lajistoa (kappale 6 Vaihtoehtojen vertailu sivulla 299).
Voimalapaikkojen kerrotaan kuitenkin pääosin sijoittuvan metsätalouden käsittelemille kuvioille. Sellaisen käsityksen saa myös kuvaliitteen 4 perusteella, mutta kuvanäkymät ovat kovin ahtaita. Todellisuus taitaa olla vivahteikkaampi, mistä saa vihiä taulukon 3-1 kuvauksista ja karttaliitteen 1 merkinnöistä, mutta erityisesti pesimälinnustoa koskevista selvityksistä. Pesimälinnustoselvityksen perusteella arvioiden kasvillisuusselvityksessä ei luontoarvoja ole täysin onnistuttu kartoittamaan. Ehkä maastokohteet ovat liiaksi valikoituneet olemassa olevan tiedon pohjalta, kun taas pesimälinnustoa on selvitetty maastossa kattavammin kulkien. Tarkempi maastonkuvaus auttaisi kaavoitusvaihetta. Jos kaavoitus aiotaan tehdä hyvin ja niin, että haitat minimoituvat, paikattavaa jäi paljon, mikä ei liene tarkoituksenmukaista.
Esimerkiksi Paloaho on linnustoselvityksen mukaan yksi hankealueen arvokkaimmista kuvioista, jolla on mosaiikkimaista rinnekuusikkoa ja puronvarsilehtoa. Sillä sijaitsee voimalapaikka nro 27. Kasvillisuusselvityksessä puronvartta on merkitty metsälakikohteeksi ja se kuvataan lehtomaiseksi. Muutoin kasvillisuusselvityksessä ei ole varvinaisesta voimalapaikasta nro 27 tietoa. Kuvaliitteen perusteella paikka on nuorta mäntytaimikkoa ja osittain lehtikuusi-istutusmetsää.
Pellikanlehto puolestaan on aarniometsikkö, luonnontilainen ja runsaslahopuustoinen rinnekuusikko, jolla sijaitsee voimala nro 54. Kuvaliitteen mukaan voimalan nro 54 ympäristö on nuorta aurattua mäntykangasta. Voimalan nro 16 sijaintipaikka, Kettulan alue on linnustoselvityksen mukaan luonnontilainen sekametsä, kun taas liitteen 4 kuvassa kohde on mäntykangasta, jossa on rehevä aluskasvillisuus.
Murtolammen (voimalat 11, 12) ja Murtomäen (voimalat 9, 10) alueet ovat pesimälinnustoselvityksen mukaan luonnontilaista metsää, jossa on paljon kolopuita, mutta kasvillisuusselvityksessä ei metsistä ole mainintoja. Kuvaliitteen mukaan voimaloiden nro 9, 10 ja 11 paikat ovat harvennettua mäntykangasta, jossa on voimakas alikasvusto, ja voimalan nro 12 kuusitaimikkoa.
Kaakkurisuo, jonka lounaisreunalla sijaitsevat voimalat 102, 105 ja 106, on selvityksen mukaan linnustoltaan yksi arvokkaimmista alueista. Kuvaliitteen mukaan voimaloiden 105 ja 106 ovat lähinnä hakkuuaukkoja. Lakkasuo-Kaakkurisuota ei ole merkitty arvokohteeksi. Johtuneeko se siitä, että voimalapaikat ovat mainitusti varsinaisen suoalueen ulkopuolella ja hakkuuaukiolla.
Iso Pajusuo sen sijaan noteerattu myös kasvillisuusselvityksessä. Linnustoselvityksen mukaan suo on lintulajistonsa perusteella hankealueen arvokkaimpia kuvioita. Se on kuitenkin ympäröity voimalapaikoilla ja yksi on peräti sijoitettu suon metsäsaarekkeeseen ja huoltotie kulkee suon poikki.
Selostuksessa esitetään biologisen arvon määrittämistä sen perusteella, mikä on vaikutusalueen ja sen populaation merkitys esimerkiksi koko kannan säilymiselle kyseisellä alueella. Loppujen lopuksi mitään sellaista arviota vaikutuksista ei esitetä eikä myöskään arviota pirstoutumisen vaikutuksista.
Ison Pajusuon ja Kaakkurisuon välissä on noin kilometrin verran ojitusaluetta. Eläimistölle kyse on kuitenkin laajasta yhtenäisestä suoalueesta. Senkään pirstoutumisen vaikutuksia tai ylipäänsä hankkeen vaikutuksia eläimistölle ei ole selvitetty. Kaikki suurpedot alueella on kuitenkin maastotöidenkin lomassa havaittu. Se on ymmärrettävää, koska alueella on tilaa, monenlaisia maastoja, saaliseläimiä eikä ihmisiä.
Metsäpeuralle alueella on niinikään kasvava merkitys. Pyhännän seutu on RKTL:n mukaan keskeisintä ydinaluetta uusille alueille levittäytyvälle metsäpeurapopulaatiolle (Lausunto metsäpeurasta Ison Pajusuon alueella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 13.12.2013). Tuulipuiston rakentamisesta aiheutuvia muutoksia ja seurauksia ei kuitenkaan arvioida.
Yhteenvetona luontoon kohdistuvat vaikutukset todetaan kielteisiksi, mutta kohtalaisiksi ja ehdotetuilla lieventämistoimilla vähäisiksi. Johtopäätös on vähättelevä, kun kuitenkin kokonaisuudessaan tuulivoimapuiston alueen kasvillisuuden ja luontotyyppien herkkyys muutoksille on suuri ja muutos on pysyvä. Eläimistön karkottuminen on myös hyvin todennäköistä.
Selostuksessa todetaan alue merkittäväksi virkistyskäytölle ja myönnetään metsäalueiden pirstoutuminen, mutta ei hankkeen vaikutuksia suoluonnolle. Yleistavoite arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden ja ekologisten yhteyksien säilymisestä alueidenkäytön kehittämisessä on kapeasti tulkittu koskemaan lähinnä suojelualueita. Selostuksessa todetaan vain, että hankealueen luonnonarvoiltaan merkittävät alueet on selvitetty ja voidaan ottaa huomioon tarkemmassa suunnittelussa!
Haittojen lieventämistoimenpiteinä ohjeistetaan välttämään kosteikkoja ja puronylityksiä ja sijoittamaan voimalat olemassa olevan tiheän tieverkoston varsille. Molemmat toteuttamisvaihtoehdot ovat kuitenkin hyvin massiivisia ja olemassa olevaakin tiestöä jouduttaisiin vahvistamaan ja leventämään. Suunnitelmien toteutuminen merkitsisi voimakasta maastonmuokkausta laajalla alueella, joka nykytilassaan on leimallisesti erämaista rajuista metsätalouden jäljistä huolimatta. Kun kyse on valtion maasta, voimaperäinen maanjalostaminen luontoarvot sivuuttaen ei voi tulla kyseeseen.
Merkittävä puute on ollut jättää huomiotta soiden maankäytön linjauksia. Valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen mukaan turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistuneita suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Turpeenkaivuun ohjaamisen ohella tavoitetta voi soveltaa muuhunkin luonnontilaisen suon tilaan voimakkaasti vaikuttavaan maankäyttöön, kuten valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä edellyttääkin. Sen mukaan soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö kohdennetaan ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille. Periaatepäätös sitoo myös Metsähallituksen Laatumaata.
Ison Pajusuon reunoilla olevat voimalapaikat, nrot 41, 49, 56, 57, 60, 61, 62, 63, 65, 69, 70 sekä suon metsäsaarekkeeseen sijoitettu voimalapaikka nro 64 tulee poistaa. Vaikutukset suolle eivät ole vain maisemallisia, kuten selostuksessa todetaan. Vaikutuksia suon vesitaloudelle ei ole selvitetty ollenkaan eikä vaikutuksista suon lintulajistolle tehdä varsinaisia johtopäätöksiä. Ilmeistä kuitenkin on, että massiivinen rakentaminen muuttaisi suota ja sen valuma-aluetta voimakkaasti.
Karsittavia ja siirrettäviä voimalapaikkoja on lukuisia muitakin. Ne ovat sijoituspaikkoja, joiden rakentamiseksi jouduttaisiin muutamaan luonnontilaisia pienvesiä tai pirstomaan tai tuhoamaan muita arvokkaita luontokohteita. Maastotieto ja hankesuunnitelma eivät ole vielä riittävän yksityiskohtaista, jotta jokaisen sijoituspaikan toteuttamiskelpoisuutta voisi arvioida.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri