Valitus Varpunevan turvetuotantoalueen ympäristöluvasta, Haapavesi ja Kärsämäki
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
8.8.2014
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Vaasan hallinto-oikeudelle
Dnro PSAVI/82/04.08/2011
Hakija Kanteleen Voima Oy
Asia: Valitus Varpunevan turvetuotantoalueen ympäristöluvasta, Haapavesi ja Kärsämäki
Vaatimus
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Haapaveden Varpunevan turpeenotolle myönnetyn luvan kumoamista vesienhoitolain, ympäristönsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena.
Perustelut
Luonnonsuojelupiirin lailla monessa hakemuksesta annetussa palautteessa on huomautettu hankkeen valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen vastaisuudesta. Alueidenkäyttötavoitteen mukaan turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa ilmaistaan sama tavoite painottaen purkuvesistön tilaa ja sen parantamistarpeita. Sijainninohjaus on myös keskeinen vesiensuojelukeino vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa. Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole suokohtaisia varauksia, mutta sen yleisen suunnittelumääräyksen tehtävä on ohjata turpeenoton sijoittumista alueidenkäyttötavoitteen mukaisesti.
Suunniteltu turpeenkaivuualue sijoittuu noin 300 hehtaarin laajuiselle ojittamattomalle osalle Hankilannevaa. Varpunevaksi kutsuttu hankealueen pinta-ala on vajaat 130 hehtaaria. Varpuneva rajautuu eteläosaltaan Kärsämäen puolella sijaitsevaan vanhaan Hankilannevan tai Patanevan turpeenottoalueeseen, mutta pohjoisosaltaan suokokonaisuus on siis edelleen ojittamatonta Kokkola-Kajaani -tiehen saakka. Vesien virtaussuunnasta johtuen ojittamattoman osan vesitalous on säilynyt ja ylläpitänyt luontoarvoja eteläosan turpeenkaivuusta huolimatta.
Päätöksessä maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisen alueidenkäyttötavoitteen sivuuttaminen perustellaan suoalueen reunaojituksilla ja vanhoilla sorakuopilla: ”Varpunevan turvetuotantoalue on pääosin ojittamatonta suota, mutta hankealueen reunoilla oleva ojitus on jonkin verran vaikuttanut sen vesitalouteen.” Suon luonnontilan muuttuneisuudesta ei ole kuitenkaan tarkempia selvityksiä eikä viittauksia sellaisiin tietoihin. Päätöksessä todetaan vain, että ”alueen kasvillisuutta ja pesimälinnustoa on selvitetty kartoituksin vuonna 2009 eikä kartoitusalueella ole havaittu luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja luontotyyppejä tai lajeja.”
Suoalueen luonnontilaa ja luontoarvoja on kuitenkin kartoitettu myös maastokautena vuonna 2011. Linnuston on Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry inventoinut Pohjois-Pohjanmaan liiton tilaaman selvityksen puitteissa. Tulokset on julkaistu maakuntaliiton Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelman osaraportissa Suolinnustoselvitys (liite 1).
Raportin mukaan selvitysalueen eteläisen osan soista lajistoltaan monimuotoisimmat olivat Pyhäjärven Vihtaneva, Pyhännän Tattarineva sekä Haapaveden Hankilanneva ja Rahkaneva–Teerineva. Raportissa Hankilannevalla tarkoitetaan suon koko ojittamatonta aluetta, josta Varpuneva muodostaa keskeisen osan.
Hankilannevan kartoituksessa havaittu suolintujen lajimäärä oli 17 ja yhteisparimäärä 75. Lajiston tiheys 36,5 p/km2 on korkea. Suon kahlaajalajisto oli monipuolinen. Pikkukuoveja oli 6 paria ja kapustarintoja 4 paria. Kahlaajareviirien yhteismäärää oli 21 (10,0 p/km2). Kahlaajien reviirit sijaitsivat enimmäkseen pohjoisosassa alueella, joka kattaa noin puolet koko Hankilannevasta. Eteläpuoliskossa havaittiin taivaanvuohi, pikkukuovi, 8 kuovia, kaksi liroa ja valkoviklo. Hankilannevalla pesi myös lokkeja. Pohjoisosassa havaittiin kuusi kalalokin reviiriä. Suon itäreunalla on pieniä lampia, joiden ympäristön lajeja olivat tavi (3 paria), liro, metsäviklo ja pajusirkku. Hankilannevan reunoja on ojitettu, muttei kauttaaltaan. Sen luonnontilaisuusluokaksi määriteltiin 3.
Kartoituksen eteläisten soiden joukossa oli neljä suota, joiden pesivä suolajisto oli erityisen runsas. Pyhäjärven Vihtanevan lajien yhteistiheys oli 43 p/km2. Haapavedellä Hankilanevan ja Rahka–Teerinevan tiheydet olivat 36 p/km2, kuten myös Pyhännän Tattarinevalla. Eteläisimmistä soista runsain kahlaajalajisto (10–12 p/km2) oli Pyhännän Tattarinevalla sekä Haapaveden Hankilannevalla ja Rahka–Teerinevalla. Eteläisten soiden korkein lajimäärä, 7, havaittiin Tattarinevan ja Hankilannevan lisäksi Pyhäjärven Vihtanevalla.
Rahka-Teerineva sijaitsee välittömästi Hankilannevan luoteispuolella. Se on toisin kuin Hankilanneva osoitettu kuitenkin suoluonto- ja linnustoarvoistaan huolimatta turpeenottoon soveltuvaksi (tu-1 Teerineva ja tu-2 Rahkaneva) hyväksytyssä, mutta vahvistamattomassa Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa.
Rahka-Teerinevan mahdollinen turpeenkaivuuvaraus korostaa Hankilannevan luonnonsuojelubiologista merkitystä entisestään. Kytkeytyneisyyden kuin myös uusien turvesuovarausten merkittävyyden arviointi kuitenkin hakemuksesta sekä päätöksestä puuttuu.
Hankilanneva luonnontilaluokkaan 3 kuuluvana ei ole saanut turvesuovarausta. Sen sijaan vaihemaakuntakaavassa on nykyisen Hankilannevan turpeenottoalueen vieressä uusi varaus Pyöriäsaarenneva (tu-1) Kärsämäen puolella. Haapavedellä tai Kärsämäellä ei ole yhtään uutta luo-varauksen (luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä suoalue) saanutta suota. Sekä Haapavedellä että Kärsämäellä on 1 uusi soidensuojelualuevaraus (SL-1). Uusien suojeluvarausten vähäinen määrä kertoo sekä mahdollisuuksista suoluonnon heikon tilan takia että turvealan luomista paineista.
Linnustokartoitus on otettu huomioon suo-ohjelmassa inventoitujen soiden luontoarvopisteytyksessä (liite 2). Siinäkin suota kutsutaan Hankilannevaksi. Suo-ohjelman tilastossa ojittamaton ala on 258,4 hehtaaria ja sen luonnontilaluokaksi on määritelty 3. Luonnontilaluokan 3 määritelmän mukaan valtaosa suosta on ojittamatonta. Aapasuon reunaojitus ei kauttaaltaan estä vesien valumista suolle eikä luonnollista vaihettumista kangasmetsään (tms.); merkittävää kuivahtamista ei esiinny suon muissa osissa. Keidassoiden laideosissa voi olla laajalti vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuudessa ei muutoksia suon reunavyöhykettä lukuunottamatta. Keidassoilla laiteella puuvartisten kasvien osuus voi olla merkittävästi lisääntynyt. Suoveden pinta on alentunut ojien tuntumassa, joskus myös suon pinta. Vaihemaakuntakaavan selostuksessa todetaan, että kaavassa on turpeenottoon soveltuvaksi osoitettu kaksi luonnontilaisuusluokan 3 suokokonaisuuden muuttunutta osaa, jotka on mahdollista käyttää turvetuotantoon vaarantamatta ojittamattoman osan luonnonarvoja. Muutoin turpeenottoon soveltuviksi katsotut turvemaat on määritetty luokkiin 0, 1 ja 2. Joitain luokkaan 3 määritettyjä soita on jätetty ilman merkintöjä eriävistä käsityksistä johtuen.
Hankilannevalta on määritetty uhanalaisia suoyhdistymätyyppejä 1, uhanalaisia suoluontotyyppejä 4 ja silmälläpidettäviä 7, uhanalaisia kasvilajeja 2 ja suolintujen lajimääräksi on saatu 17. Lisäksi suo on todettu kytkeytyneeksi, mikä on erityisen merkityksellistä seutukunnassa, jonka soiden ojitusprosentti on 85 luokkaa. Siitä johtuen seudun suoluonnon tilapisteet on 3. Inventoitujen soiden luonnonarvojen vertailussa Hankilanneva sai yhteensä 40 pistettä, joka on Haapaveden ja Kärsämäen inventoiduista soista korkein luku (liite 3). Tosiasiassa kovinkaan moni maakunnan Oulujoen eteläisen puolen inventoiduista soista ei saanut korkeampia pisteitä. Suo-ohjelman puitteissa tehdyt kartoitukset osoittivat siis selkeästi suon korkean luontoarvon, jota vielä korostaa seudullisen suoluonnon heikko tila.
Suo-ohjelman luontoarvojen inventointi on tehty kesällä 2011. Turpeenottohankkeen lupahakemus on jätetty 13.5.2011 ja se on kuulutettu 28.10.2011-28.11.2011 välisen ajan. Hakija on laadituttanut luontoarvoselvitykset vuonna 2009 eikä ole vastineiden perusteella noteerannut mitenkään suon luontoarvoista saatua lisätietoa. Hakemusasiakirjojen mukaan suo ei kuitenkaan ollut tuolloin luvanhakijan hallussa, vaan Haapaveden kaupungin omistuksessa. Omistuksen siirto luvanhakijalle on kytketty luvansaantiin.
Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Laissa kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta (24.1.1986/64) todetaan kunnan tehtävistä (3 §), että kunnan tulee alueellaan valvoa ja edistää ympäristönsuojelua siten, että luontoa ja muuta ympäristöä suojelemalla, hoitamalla ja kehittämällä turvataan kunnan asukkaille terveellinen, viihtyisä ja virikkeitä antava sekä luonnontaloudellisesti kestävä elinympäristö. Lain 4 §:ssä todetaan kunnanhallituksen tehtävistä, että kunnanhallitus johtaa ympäristönsuojelun yleissuunnittelua ja toimia ympäristönsuojelun huomioon ottamiseksi kunnan toiminnassa.
Lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 24 ja 32 §:n mukaisesti valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistettävä niiden toteutumista ja arvioitava toimenpiteiden vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Velvoite maakuntakaavan toteutumisesta koskee myös kuntaa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa turpeenottoa koskevan yleisen suunnittelumääräyksen huomioon ottamista. Voimassa olevassa maakuntakaavassahan ei ole suokohtaisia varauksia.
Siihen velvoittavat myös ympäristönsuojelulain 6 §:n määräykset, joiden mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta linjataan turpeenkaivuun sijainninohjauksen tehostamiseksi, että luokan 3 soiden luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa ja luokan 2 soillakin vain sellaisissa tapauksissa, kun suon yleinen luontoarvo on seudun ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi eivätkä erityiset luontoarvot ole merkittäviä.
Tarkasteltavan seutukunnan suoluonnon korkea ojitusmäärä, Hankilannevan luonnontilaluokka 3, linnustoarvo sekä kytkeytyneisyys ovat perusteita, joiden nojalla on arvioitavissa, että lupa suon kuivatukseen ja turpeiden kaivuuseen on ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista toimenpiteistä aiheutuvan merkittävän ympäristön pilaantumisen ja sen vaaran ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen takia.
Lupa on lainvastainen myös, koska se estää hankkeen vaikutusalueen vesistöissä vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumisen Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman ja ympäristönsuojelulain 50 §:n vastaisesti.
Varpunevan vesistövaikutusten arvio perustuu ns. ominaiskuormituslukujen käyttöön, jota vesistöjen käyttäjät ja ranta-asukkaat ovat voimakkaasti kyseenalaistaneet. Kritiikki johtuu siitä, että nykyinen määräajoin otettaviin vesinäytteisiin perustuva päästömittaus on kykenemätön havaitsemaan voimakkaiden virtaamamuutosten, kuten kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamia päästöpiikkejä. Olennaista tällaisille päästöille on se, että pääosa niistä tapahtuu virtaamien nousuvaiheessa ja ainespitoisuudet laskevat nopeasti virtaamien kääntyessä laskuun. Päästöhuipun lyhytaikaisuudesta johtuen sen kohdalle sattuu vesinäytteiden ottoa äärimmäisen harvoin, mikä johtaa turvesoiden päästöjen systemaattiseen aliarviointiin.
Tutkija Tapani Sallantaus arvioi jo vuonna 1983, että jopa 90 prosenttia turvesuon päästöistä voi tapahtua näiden lyhytaikaisten päästöpiikkien aikana. Uudempaa ja täsmällisempää tietoa on saatu Oulun yliopiston tutkimuksesta, jossa tutkijakoulutettava Riku Eskelinen on seurannut Utajärven Korentosuon pintavalutuskentän toimintaa vuonna 2012. Tutkimustulosten tiivistelmä on liitteenä 4. Tulosten mukaan lumensulannan aikana syntynyt kuormitus muodostaa merkittävän osan koko vuoden kuormituksesta: kiintoaine 33 %, P 43 %, N 56 % ja DOC 33 %.
Koko tutkimusaikana pintavalutuskentälle saapuvan kiintoaineen määrässä on havaittu suurta vaihtelua, 1-673 mg litrassa. Vaikka pintavalutuskenttä pidättääkin kiintoaineita hyvin, on siltä lähtevän kiintoaineen määrän vaihteluväli ollut vielä 1-274 mg/l. Yllättävä havainto on, että suurimmat pitoisuudet on havaittu pienillä virtaamilla keskikesällä. Tiivistelmässä ilmiötä ei tarkemmin analysoida, mutta todennäköisesti kyseessä on lyhytaikaisten sadekuurojen vaikutus.
Vaikka Eskelisen tutkimus käsittääkin vain yhden vuoden ja yhden suon, antaa se vahvaa tukea nykyistä turvesoiden päästölaskentaa kohtaan osoitetulle arvostelulle. Varovaisuusperiaate ja vastaanottavan vesistön tila edellyttävät, että Pyhäjoen keski- ja alaosalle ei tule myöntää uusia turvelupia ainakaan Varpunevan kaltaisille ojittamattomille soille, joista aiheutuu kaikkein suurimmat vesistöpäästöt.
Alueen soista yli 85 prosenttia on jo aikaisemmin ojitettuja, joten mahdollisesti vielä tarvittavat uudet turvesuot löytyvät kyllä niistä. Suuntaamalla turpeenotto entuudestaan ojitetuille turvemaille, voidaan parhaiten vähentää sen haittoja vesistövaikutusten lisäksi myös luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle sekä parantaa alan sosiaalista hyväksyttävyyttä.
Mauri Huhtala
vapapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
[ei liitteitä tässä]
Liite 1: Repo, J. ja Auvinen, A.-P. 2011. Suolinnustoselvitys. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi- Kainuun suo-ohjelma. Pesimälinnustoinventoinnit 2011. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. 54 s.
Liite 2: Inventoitujen soiden luontoarvohavainnot ja pisteytys 16.8.2012. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma. Pohjois-Pohjanmaan liitto.
Liite 3: Yhteenveto luontoselvityksistä. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma- hankkeen raportteja. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2013. 29 s.
Liite 4: Riku Eskelinen, Oulun yliopisto: Korentosuon pintavalutuskentän toimivuus kevättulvan aikana. Sulka-hankkeen (Uusia innovatiivisia vesiensuojelumenetelmiä turvetuotannon vesistökuormituksen vähentämiseen) loppuseminaari 20.5.2014 Oulun yliopisto
Yhteenveto lumensulannasta: Lumensulannan aikana syntynyt kuormitus muodostaa merkittävän osan koko vuoden kuormituksesta: Kiintoaine 33 %, P 43 %, N 56 %, DOC 33 %. Lumensulantavaiheen kiintoainepäästöjen sekä ravinnepäästöjen vähentäminen saattaa olla mahdollista optimoimalla virtaaman hallintaa.
Koko tutkimusaika: Kiintoaine pidättyy pintavalutuskentälle hyvin, DOC EI . (Huom. liukoinen osuus).
Suurta vaihtelua pintavalutuskentälle saapuvan kiintoaineen määrässä: 1-673 mg / l.
Pintavalutuskentältä lähtevän kiintoaineen vaihteluväli 1 -274 mg / l. Isoimmat pitoisuudet pienillä virtaamilla keskikesällä. NH4-N pidättyy pintavalutuskentälle hyvin. NO2-3-N huuhtoutuu herkästi. Liukoisen kokonaistypen reduktio vähäistä, PO4P reduktio 55 %. Liukoisen kokonaisfosforin reduktio 8 %.