Mielipide Piiparinmäen tuulivoimapuiston osayleiskaavaluonnoksesta, Pyhäntä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
17.12.2014
Pyhännän kunta
Kunnanhallitus
pyhannankunta@pyhanta.fi
Pyhännän kunnanhallitukselle
Viite: Kuulutus 18.11.2014
Asia: Mielipide Piiparinmäen tuulivoimapuiston osayleiskaavaluonnoksesta, Pyhäntä
Piiparinmäen tuulivoimalapuistoa koskeva osayleiskaavaluonnos käsittää yhteensä 43 tuulivoimalan kokonaisuuden. Voimaloista 32 sijaitsee Pyhännän puolella ja 11 Kajaanin kaupungin alueella. Se on osa nyttemmin Piiparinmäen-Murtomäen tuulivoimapuiston nimellä kulkevaa hanketta. Murtomäen osa-alueelle sijoittuu 81 voimalan kokonaisuudesta 38 voimalaa.
Piiparinmäen-Murtomäen tuulivoimapuisto on vaihtoehto 3, jota ei tarkasteltu Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. VE3 on kuitenkin selvästi arviointimenettelyssä vertailtuja vaihtoehtoja parempi suunnitelma. Muutos on myös tervetullut merkki siitä, että vaikutusten arvioinnilla ja siitä saadulla palautteella on ollut merkitystä. Olennaisin ero YVA-menettelyssä tarkasteltuihin vaihtoehtoihin verrattuna on Lammaslamminkankaan eli Ison Pajusuon ympäristön jääminen hankkeesta pois. Ratkaisu on linjakas siinäkin mielessä, että kaavoitettavaksi rajattu alue vastaa suurin piirtein vahvistettavana olevan Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan tuulivoimalle osoitettua varausta tv-1 353.
Luonnonsuojelupiiri on pitänyt erityisesti Ison Pajusuon rengastamista tuulivoimaloilla vaikutuksiltaan haitallisena. Suon uhkana on edelleen turpeenottohanke, mutta tuulivoimalahankkeen negatiivisia vaikutuksia hankealueen supistaminen vähentää merkittävästi. Edelleen jää kuitenkin kritiikille sijansa, sillä järjestö ei pidä hyvänä tuulivoimalapuistojen pystyttämistä erämaisille alueille. Asutuksen läheisyydestä on tullut este tuulivoiman kehittämiselle, mutta hyvä suuntaus ei ole myöskään siirtää tuulivoimaloita etäälle ns. korpeen. Periaatteessa tuulivoiman hyödyntämisessä on kuitenkin kyse sähköntuotannosta asutukselle.
Pyhännän, Vieremän ja Kajaanin reunoilla sijaitseva kolkka on seudulla harjoitetusta voimaperäisestä metsätaloudesta huolimatta erämainen ja sellaisena tärkeä ”pakopaikka” muun muassa vaikeasti siedetylle sudelle, mikä luontovaikutusten arvioinnissa on myös tuotu hyvin esille. Vähäisessä määrin voimaloiden tarkemmassa sijoittelussa on haittoja pyritty vähentämään, mutta voimalapuiston maastoa pirstovaa vaikutusta ei kuitenkaan voi paljon lieventää muutoin kuin karsimalla määrää. Muun muassa tuulivoimalapuiston tarvitsema tiestö on järeää. Piiparinmäellä voi hyödyntää isolta osin olemassa olevaa tiestöä, mutta silläkin pitää mäkiä leikata, mutkia oikoa ja pinta-alaa leventää. Lisäksi teiden varsille ja vähän muuallekin kaivetaan ojastoa vesien ohjaamiseksi ja kaapeleiden sijoittamiseksi. Lisäksi on raivattava lisää voimajohtokäytäviä.
Kaavamääräyksistä
Keskeistä on välttää kosteikoiden vesitalouden vahingoittamista. Kaavakartassa on paljon erilaisia merkintöjä arvokkaista luonto- ja muinaismuistokohteista, mutta toteutuksessakin niiden säilyminen hyvässä tilassa tulee turvata. Se edellyttää täsmällisiä kaavamääräyksiä, varsinkin kun voimaloiden rakentajasta ja ylläpitäjästä ei ole tietoa. Metsähallitus harjoittaa maanjalostusta ja vastaa vain vaikutusten arvioinnista ja kaavoituksesta.
Yleismääräyksissä todetaan, että ”alueen suunnittelussa ja rakentamisessa on huomioitava luontoarvot ja muinaismuistot.” Huomioida-verbin käyttö on suositeltavaa varata tilanteisiin, joissa tarkoitetaan havaintojen ja huomioiden tekemistä eikä huomioon ottamista -ainakin kaavakartan kaltaisessa oikeusvaikutteisessa yhteydessä. Ottaa huomioonkaan ei ole riittävän selkeä ja velvoittava ilmaus. Yleismääräyksessäkin tulee käyttää säilyttää-verbiä: ”Alueen suunnittelussa ja rakentamisessa tulee luontoarvot ja muinaismuistot säilyttää.” Se on myös lainsäädännön vaatima taso. Jos on epäilys, että luonto- ja muinaismuistoarvot ovat vaarassa, voimaloiden määrää ja paikkaa pitää muuttaa kaavaehdotukseen.
Maisemointivelvoite rakentamisen yhteydessä on tärkeä yleismääräys ylipäänsä ja siksikin, että voimalapuiston rakentaminen tapahtuu vaiheittain ja saattaa kestää hyvinkin kauan. Rakentamisen jäljet ovat rujoja, joten vaurioiden korjaamiseen on panostettava mahdollisimman pian ja asianmukaisella suunnitelmalla.
Monimuotoisuuden säilyttäminen vaatii tarkennuksia
Kaavamerkintä luo-1 tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää aluetta, joka voi olla vesilain 2 luvun 11 §:n mukainen vesiluontotyyppi ja/tai metsälain 10 §:n mukainen kohde. Kaavamääräyksessä todetaan, että toimenpidesuunnittelussa tehdään yksityiskohtainen rajaus, jotta luontoarvot voidaan ottaa huomioon ja samalla arvioida poikkeusluvan tarve. Luontoarvojen säilyttäminen edellyttää suunnittelulta ja toteutukselta hyvää ekologian asiantuntemusta ja eritoten valuma-alueiden ja virtaussuuntien selvittämistä.
Ensisijainen velvoite on säilyttää vesilain suojelemat vesiluontotyyppien luonnontila häiriintymättömänä. Poikkeuslupa on nimenomaan poikkeus. Lähtökohtana on oltava, että ennakoivasti kaavalla ja viime kädessä rakennus- ja ympäristöluvin taataan poikkeusluvan tarpeettomuus. Sekin on otettava huomioon, että poikkeusluvan hakeminen vaatii perustelut ja selvityksen vesilain vesiluontotyyppien arvosta. Tieto tulisi olla ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä hankittuna ja viimeistään kaavoituksen vaikutusten arvioinnissa. Nyt sitä ei ole eikä kaavaa voi laatia poikkeusluvan saannin itsestään selvyyden varaan. Kuntahan ei ole poikkeusluvan myöntäjä tässä tapauksessa. Jotta kaavamääräyksen velvoite säilyttää luontoarvot toteutuu, rakentamisluvan ohella tarvitaan myös ympäristölupa.
Luontoselvityksessä ja kaavaselostuksessa vesilain suojelemia vesiluontotyyppejä ylipäänsä käsitellään epäselvästi. Kaavaselostuksen kuvan 14 perusteella alueella on useita lähteitä/tihkupintoja, kun taas luontoselvityksen liitteissä samaisia lähteitä/tihkupintoja ei ole esitetty. Taulukossa 3-1 lähteitä ja lampia mainitaan neljä, joista vain yksi sijaitsee Piiparinmäen osayleiskaavan alueella ja muut sijaitsevat voimalinjan vieressä.
Luontoselvityksessä viitataan Metsähallituksen aineistoon, jonka mukaan sen kuviotiedoissa selitteellä lähde on esitetty useita kuvioita ja todetaan, että ne ovat kuviotietojen mukaan myös metsälain mukaisia kohteita. Vesilain ja metsälain suoja luonnontilaisille lähteille, noroille ja puroille on eriasteinen ja erityyppinen. Vesilain muuttamiskielto luonnontilaisille vesiluontotyypeille on ehdoton ja muuttaminen on mahdollista vain todetulla poikkeuslupamenettelyllä. Vesilain mukaiset luontotyypit olisi pitänyt selvittää ja kuvata maastossa tarkemmin ja erottaa ne metsälain erityisen arvokkaista elinympäristöistä.
Luontoselvityksessäkin esitettyä suositusta voimajohtolinjojen huomiopalloista on syytä huolella noudattaa. Huomiopallojen asentamisesta on siksi hyvä antaa selkeä määräys, esimerkiksi kaavakartan yleismääräyksenä, jolloin se saa riittävästi painoarvoa. Huomiopalloilla voidaan vähentää merkittävästi muun muassa metsäkanalintujen törmäyksiä voimajohtoihin. Viimeistään kaavoituksen yhteydessä ja mielellään jo vaikutusten arvioinnissa, jos sellainen kaavoitusta edeltää, pitääkin aina hankkia hyvät tiedot myös voimalinjojen ja niiden ympäristön metsäkanalintujen soidinpaikoista ja muusta pesimälinnustosta.
Toteuttajaa tulee ohjeistaa tv-signaalin mittaamisesta ennen rakentamisen aloittamista ja sen jälkeen, jolloin selviää, häiritsevätkö voimalat signaalia. Vika on helppo korjata. Kun on tieto ennen ja jälkeen tilanteesta, korvausvastuistakaan ei synny kiistaa eikä korjaaminen siksi viivästy.
Maa-ainesten ottoa puutteellisesti selvitetty
Alueelle on osoitettu olemassa olevat turpeenottoalue ja kolme soranottoaluetta sekä yksi varaus uudelle kalliokiviaineksen ottoalueelle kaavaselostuksessa sivulla 61 todetaan. Maa-ainesten ottoon varattuja alueita on osayleiskaavaluonnoksen kartassa neljä, kolme EO-1 -aluetta, joista yksi Kajaanin puolella, sekä yksi EO-2 -varaus. Pohjoisin EO-1-alue sijaitsee Piiparinmäen luoteisrinteessä.
Kappaleessa 4.15.7 mainitaan, että Pyhännän alueella sijaitsee kaksi maa-ainesten ottopaikkaa, joille Pyhännän tekninen lautakunta on myöntänyt maa-ainesten ottoluvat 7.8.2014. Piiparinmäen sora-alue sijaitsee osayleiskaava- alueen pohjoisosassa ja Sivakkakallion sora-alue osayleiskaava-alueen eteläosassa. Siitä on pääteltävissä, että luvitetut maa-ainestenottopaikat sijaitsevat kaavoitettavalla alueella ja ovat hankkeen suora vaikutus. Maa-ainekset hyödynnetään hankealueen teiden rakentamisessa.
Maa-ainestenoton vaikutuksia ei ole kuitenkaan käsitelty ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Siitä yhteysviranomainen ohjeisti jatkotyötä vaatien kiviaineksen oton vaikutusten selvittämistä, jos aines otetaan hankealueelta. Kaavaselostuksessa maa-ainesten oton vaikutuksista on kappaleessa 7.2.16 kuitenkin vain kopio arviointiselostuksessa esitetyistä vaikutuksista maa- ja kallioperään. Lähialueella on useita luo-merkintöjä, jotka tarkoittavat muun muassa lähdettä ja Piiparinlampea. Tältä osin kaavaselostus ei sisällä riittäviä tietoja.
Palautepyyntö
Luonnonsuojelupiiri kiittää sähköpostitse saamastaan tiedosta osayleiskaavaluonnoksen nähtävillä olosta ja pyytää yllämainittuun osoitteeseen myös kunnan perustellun kannanoton esitettyyn mielipiteeseen ja tiedon jatkoprosessista materiaaleineen ja kuulemisaikoineen (maankäyttö- ja rakennuslain 65 §).
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri