Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Oulun Energian voi­ma­lai­tos­hank­keen YVA-se­los­tuk­ses­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

9.2.2015

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö POPELY/2/07.04/2014

Asia: Lausunto Oulun Energian voimalaitoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Oulun Energian toisen voimalaitoskattilan (Toppila 1) uusimista valmistelevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn selostuksessa selvitetään ja vertaillaan kahta vaihtoehtoa. VE1:ssä sähköä ja lämpöä tuottavan laitoksen teho on 350 MW ja sijoituspaikkana on Toppilan voimalaitosalue ja VE2:ssa teho on 450 MW ja sijoituspaikkana on Laanilan Kemiran tehtaiden teollisuusalue. Molemmissa vaihtoehdoissa selvitetään myös biojalostamon toteuttamiskelpoisuutta. Vertailtavista vaihtoehdoista on poistettu VE3, jossa suunniteltiin tarkasteltavan kahden pienemmän voimalaitoksen rakentamista ( 200 + 250 MW), toista Toppilan nykyiselle voimalaitosalueelle toista Laanilan teollisuusalueelle.

Selostuksessa selvitetään ja vertaillaan lähinnä sijoituspaikkoja ja niissä syntyviä ympäristövaikutuksia. Tärkeämpi ja kauaskantoisempi kysymys on kuitenkin keskitetyn laitoksen tarve ylipäänsä ja sen polttoainevalikoima ja eritoten energiaraaka-aineiden hankinta.

Nollavaihtoehdossa lähtöoletuksena on korvata kaukolämmön tuotannosta poistuva iso yksikkö usealla pienemmällä eri puolille kaupunkia sijoittuvalla lämpökeskuksella, joissa käytettäisiin pääosin biopohjaisia polttoaineita. Vähenevä sähköntuotanto korvattaisiin tuonnilla. Oletuksena on lisäksi, että sähkö olisi tuotettu kivihiililauhdevoimalla. Vaihtoehdon rajaus on laadittu työn tilaajan näkökulmasta. Se on lähinnä tarkoitushakuinen eikä lainkaan realistinen. Se myös leimataan energiatehottomaksi.

Keskitetty kaukolämmön tuotanto voi olla kokonaistaloudellisin ratkaisu varsinkin kantakaupungin alueella. Selostuksessa sitä ei kuitenkaan sen kummemmin arvioida. Huomioon ei ole otettu myöskään energia-alan kehitysnäkymiä. Sekä lämmön että sähkön tuotanto on muuttumassa monella tavalla. Hajautettuun ja uusiutuviin raaka-aineisiin pohjaavaan pientuotantoon on syntymässä yhä uusia ratkaisuja. Yhtenä pontimena ovat myös älykkäät sähköverkot, muun muassa mahdollisuus olla sekä tuottaja että kuluttaja ja mahdollisuus muuttaa kulutustapojaan niin yksityisellä kuin yrityssektorilla esimerkiksi kulutuspiikkien välttämiseksi. Uusilla asuinalueilla maalämpö kiinnostaa ja yleistyy. Aurinkovoiman valjastaminen lämmön ja sähkön tuotantoon on ollut viime aikoina paljon esillä -myös Oulun Energian toimesta. Ratkaisut sopivat yhtä lailla vanhoihin ja uusiin rakennuksiin. Lähialueen metsä- ja peltobiomassoja hyödyntävä pienlaitosten lämpöyrittäjyys voi toimia osalla laajan Oulun alueista. Lisäksi rakentamisessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat lämmön kysyntään. Se ei välttämättä kasva eikä pysy edes entisen suuruisena.

Polttoaineista

Uuden voimalaitoksen polttoaineina käytettäisiin biopolttoaineita, turvetta ja kierrätyspolttoaineita sekä varapolttoaineena kivihiiltä. Sekä biopolttoaineiden että turpeen osuus voi olla 0-100 prosenttia, mutta selostuksessa selvitysten ja vertailun oletuksena on, että pääpolttoaine olisi bioenergia keskimäärin 60 prosentin osuudella. Arviota esimerkiksi polttoaineiden verokohtelun, markkinahinnan tai päästöoikeuksien hinnan vaikutuksista todelliseen polttoainejakaumaan laitoksen käytön aikana ei arvioida. Fossiilisia päästöjä aiheuttavilla turpeella ja kierrätyspolttoaineella, joka pääosin koostuu öljypohjaisesta muovista, olisi joka tapauksessa edelleen merkittävä osuus polttoainejakaumasta.

Oulun Energia kuvaa verkkosivullaan ympäristövastuutaan seuraavasti: Maailmanlaajuisesti tärkeäksi tavoitteeksi on noussut ilmastomuutoksen torjuminen kasvihuonekaasujen kuten hiilidioksidin päästöjä leikkaamalla. Oulun Energia on mukana ilmastotalkoissa monipuolistamalla ja tehostamalla tuotantorakennettaan ja panostamalla uusiutuvien energialähteiden käyttöön.

Helsingin Energia, nyttemmin Helen puolestaan tiedottaa, että tavoitteena on tuottaa energiaa kokonaan ilman hiilidioksidipäästöjä. Pääkaupungin energiayhtiöllä on meneillään samantyyppinen kaukolämmön tuotannon uusimishanke, mutta siinä painopiste on enemmän juuri polttoainevalikoimassa.

Oulun Energian YVA-selostuksessa käydään läpi kansainväliset ja kansalliset strategiat ja ohjelmat ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Seuraava ilmastokokous on Pariisissa vuoden 2015 lopulla. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää kahteen celsiusasteeseen, tarvitaan entistä jyrkempiä toimia päästöjen leikkaamiseksi. Ajankohtaisia ovat tavoitteet nollapäästötasosta lähivuosikymmeninä. Selvää on, että päästötavoitteet kiristyvät koko ajan ja nopeassa tahdissa ja että toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi on tehtävä NYT.

Hankevaihtoehdoissa turvetta käytettäisiin 140 000- 235 00 tonnia vuodessa, joka nostettaisiin 1100-1800 hehtaarin alalta. Sen oletetaan olevan maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen ja soiden ja turvemaiden käytöstä laaditun periaatepäätöksen mukaisesti ojitettua tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttunutta suota ja suopeltoa. Niin ei asianlaita kuitenkaan käytännössä useinkaan ole. Turveyrittäjä pyrkii edelleen saamaan noston piiriin soita, joissa usein suon keskiosa on ojittamatonta. Suon muuttuneisuuden arviointi aiheuttaa erilaisia näkemyksiä, mikä tarkoittaa ristiriitojen jatkumista turpeenottoon soveltuviksi luokitelluista soista. Lisäksi on otettava huomioon periaatepäätökseen sisältyvä takaportti, jonka mukaan päätös koskee vain uusia vuoden 2011 jälkeen hankittuja soita.

Toppila 1:n korvaava laitos olisi käytössä 2020 luvun alussa ja olisi toiminnassa ainakin seuraavat 40 vuotta. Vaikka kattilatekniikka tulee mahdollistamaan monenlaisten energiaraaka-aineiden käytön, investointia suunniteltaessa ja sen kulurakennetta ja kannattavuutta laskettaessa, lähtökohdaksi tulee ottaa luopuminen kokonaan turpeesta. Oulun Energia käyttänee jossain määrin turvetta polttoaineena Toppila 2 -laitoksessaan sen käyttöiän, mutta uusi laitos tulee toteuttaa ilman turvetta. Se turve, mikä vielä tarvitaan Toppilan 2 -voimalassa, tulee nostaa täysin luonnontilansa menettäneiltä soilta, jotka edustavat luonnontilaisuusasteikon luokkia 0 ja 1. Siten turpeen hankinnan vesistö- ja ilmastovaikutukset jäävät vähäisimmiksi. Turpeen ostajan on siis kannettava vastuunsa turpeen hankinnan aiheuttamista ympäristövaikutuksista olemalla selvillä ja vaikuttamalla siihen, miltä suolta ostettu turve on peräisin.

Polttoainejakaumassa peltobiomassat saavat yleensä vähän huomiota, vaikka ne metsäbiomassojen ohessa mainitaankin. Peltobiomassan hiilen kiertoaika on kuitenkin huomattavasti edullisempi eli lyhyempi kuin metsäbiomassan. Karkean arvion mukaan Oulun eteläpuolen viljelyslakeus tuottaa yksin noin 150 000 tonnia olkea vuodessa. Sen hiilen kiertoaika on yksi vuosi, kun se metsäbiomassoilla on laskelmissa noin 100 vuotta. Vaikka biopolttoaineet eivät tuota fossiilisia hiilidioksidipäästöjä eivätkä kuulu päästökaupan piiriin, hiilen lyhyt kiertoaika on sellainen ominaispiirre, jonka voi laskea peltobiomassan eduksi. Peltobiomassojen saanti energiamarkkinoille suuressa mitassa auttaisi myös kehittämään niiden korjuutekniikkaa ja logistiikkaa kokonaisedullisuuden takaamiseksi.

Selostuksessa väitetään, että turpeen poltosta aiheutuvat maakunnan kasvihuonekaasupäästöt olisivat alhaiset ja että uuden kattilalaitoksen siitä johtuvat päästöt olisivat mitättömät. Hankevaihtoehdon VE1 toiminnasta aiheutuva fossiilinen hiilidioksidipäästö mainitaan olevan noin 178 000 tonnia vuodessa, joista noin 150 970 tonnia aiheutuu turpeen poltosta. Onko päästömäärä laskettu turpeen 25 prosentin osuudesta polttoainejakaumassa, jää epäselväksi. Hankkeella korvattavan Toppila 1 -laitoksen vastaavat päästöt ovat olleet keskimäärin 234 000 tonnia vuodessa vuosina 2009-2013 ja 192 000 tonnia vuonna 2013. Sitä ei kuitenkaan kerrota, mikä on ollut mainittuina vuosina turpeenpolton määrä Toppila 1:ssä, mutta luultavimmin se on ollut reilusti yli 50 prosenttia. Hankevaihtoehdossa VE2 hiilidioksidipäästöt olisivat noin 274 000 tonnia vuodessa, josta noin 249 100 tonnia vuodessa on peräisin turpeen poltosta. Se tarkoittaa, että sähkön ja lämmön tuotannon hiilidioksidipäästöt Oulussa kasvaisivat entisestään, vaikka kehityksen pitäisi olla selvästi päinvastainen. Lukujen valossa vaikuttaa myös siltä, että tosiasiassa turvetta aiotaan polttaa runsaasti.

Toisin kuin selostuksessa esitetään maakunnan kasvihuonekaasupäästöt ovat korkeat juuri turpeenpoltosta johtuen, kun Raahen Rautaruukin päästöt lasketaan valtakunnallisiksi. Toisekseen on otettava huomioon pyrkimys hiilineutraaliuteen. Ilmastopolitiikan tavoitteiden ja kaikille lankeavien velvoitteiden takia turpeenpoltosta aiheutuvia fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjä ei pidä vähätellä. Mitä enemmän niitä leikataan, sitä enemmän käytetään uusiutuvia energiaraaka-aineita.

Oulun kaupunki on omassa ilmastostrategiassaan asettanut tavoitteeksi vähentää asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2012 mennessä päästöt ovat laskeneet 14 prosenttia, joten kiristämisen varaa ja tarvetta on, etenkin kun päästöt parina viime vuonna ovat olleet pikemminkin nousussa. Raportista Oulun kasvihuonekaasupäästöt 2010-2012 taas selviää, että Oulun asukaskohtaiset päästöt ovat useimmissa päästöluokissa verrokkikuntien kanssa samaa tasoa tai selvästi vähäisempiä, ainoastaan kaukolämmön päästöt ovat noin kaksinkertaisia muihin verrattuna. Edellä mainitun perusteella voidaan ennustaa, että asetetun päästötavoitteen saavuttaminen edellyttää turpeen korvaamista kokonaan uusiutuvilla uudessa voimalaitoksessa. Toppila 2:ssa vastaavaa vähennystä ei pystytä aikaansaamaan.

Oulun kaupungin verkkosivuilta löytyy myös viikottainen tilasto CO2-päästöistä, jotka sisältävät kuluttajien sähkönkulutuksen, rakennusten sekä käyttöveden lämmityksen, maatalouden, jätehuollon ja tieliikenteen päästöt. Raportin mukaan viikolla 6 Oulun päästöt olivat 37 prosenttia maakunnan päästöistä ja niistä 38 prosenttia kertyi kaukolämmöstä (http://www.ouka.fi/oulu/ilmasto/kasvihuonekaasupaastot).

Kuluttajien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat pääosin kaukolämmön kulutuksesta ja liikenteestä. Kuluttajien aiheuttamien päästöjen syntymiseen voidaan vaikuttaa kiinnittämällä erityisesti huomiota asuntojen ja käyttöveden lämmitykseen, liikkumisen valintoihin sekä laitteiden energiankulutukseen.

Jäähdytysveden lämmön talteenotto

Jäähdytysveden ympäristövaikutuksia käsitellään ylimalkaisesti. Pääviesti on, että lämpökuorma laimenee Oulujoen suureen vesimäärään ja että jäähdytysvesi ei sisällä vierasaineita. Merkityksellisiä eroja ei sijoituspaikkojen välille löytynyt, vaikka Toppilassa vedet johdettaisiin nykyistä purkuputkea pitkin Toppilansalmeen ja Laanilassa Oulujokeen suurin piirtein Kemiran nykyisen purkuputken viereen uutta putkea pitkin.

Fortumin Vantaan Suomenojan voimalaitokselle rakennetaan parhaillaan lämpöpumppulaitosta, jossa jätevedenpuhdistamon puhdistetusta jätevedestä otetaan lämpöä talteen ja hyödynnetään kaukolämmityksessä. Myös Oulun Energian hankkeessa on selostuksen mukaan tarkoitus ottaa talteen savukaasusuodattimen tai pesurin laudeveden sisältämä lämpö ja ohjata se kaukolämpöveteen, mikä parantaa voimalaitoksen energiatehokkuutta.

Fortum taisi ympäristölupahakemuksessaan mainita myös jäähdytysveden lämmön talteenoton olevan tavoitteena. Sen luulisi olevan hyvin mahdollista nykytekniikallakin. Jäähdytysveden lämmön talteenotto on merkittävä mahdollisuus lisätä energiatehokkuutta ja vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Varsinkin jos laitospaikaksi valikoituu Laanila, on käytettävä hyväksi keinot lämpökuormapäästön vähentämiseksi Oulujokeen. Asian käsittelemättä jättäminen on iso puute.

Savukaasupäästöt

Rikkidioksidipäästöjen puhdistuksessa pesurilla muodostuu suolaisia jätevesiä. Niiden eikä muidenkaan mahdollisten päästöjen vaikutuksia pidetä merkittävinä. Päästöt vaikutuksineen sitä paitsi selviävät vasta käyttökokemusten myötä!

Päästöjä on selvitetty liian ylimalkaisesti. Suolapitoinen jätevesipäästö on Talvivaaran myötä saanut huonon kaiun. Lähtökohdaksi ei myöskään pidä ottaa laimennusmahdollisuutta, vaan haittojen ennaltaehkäisy. Olettaisi myös, että on jonkin verran eri asia, johdetaanko suolaista jätevettä Oulujokeen Laanilan kohdalle vai melkein merelle Toppilansalmeen.

Summa summarum

Luonnonsuojelupiirin palaute arviointiohjelmasta jäi pääosin vastakaikua vaille. Palautteessa selostuksesta painotamme kuitenkin edelleen samoja seikkoja, tarvetta panostaa uusiutumiseen energiantuotannossa, laitostekniikassa sekä polttoaineiden hankinnassa ja käytössä. Sijoituspaikkojen vertailuun keskittyminen on yksioikoinen ja vajaa lähestymistapa ja polttoaineen hankinnan ulkoistaminen on vastuunpakoilua. Sitä voi lievittää käyttämällä uudessa laitoksessa alusta lähtien 100 prosenttia uusiutuvia raaka-aineita. Niistä on kilpailu kiihtymässä, joten sikälikin kannattaa olla ajoissa hyvällä ja pitkäkestoisella suunnitelmalla liikkeellä, mikäli Toppila 1 korvataan uudella kattilalla.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri