Lausunto Fortumin EKOenergia-ympäristömerkkiä koskevasta hakemuksesta Oulujoen Montan ja Pyhäkosken voimalaitoksille
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
19.5.2015
EKOenergiaverkosto
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Itälahdenkatu 22 b
00210 Helsinki
info(at)ekoenergy.org
Asia: Lausunto Fortumin EKOenergia-ympäristömerkkiä koskevasta hakemuksesta Oulujoen Montan ja Pyhäkosken voimalaitoksille
Fortum Power and Heat Oy hakee ekoenergiakelpoisuutta Oulujoen Montan ja Pyhäkosken voimalaitoksien tuottamalle sähkölle. Kyseiset voimalaitokset sijaitsevat Muhoksen kunnan alueella. Kaikkiaan Oulujoen pääuomassa on seitsemän voimalaitosta. Montan ja Pyhäkosken yläpuolella ennen Oulujärveä ovat Pälli, Utanen, Nuojua ja Jylhämä ja joen suulla Oulussa Merikosken voimalaitos. Lisäksi Utosjoessa on Ala-Utoksen voimalaitos .
Yhtiön tavoitteena on vaelluskalakantojen palauttaminen Oulujoen vesistöön. Vaelluskalojen luontaisen elinkierron tukemiseksi tehtäviä toimenpiteitä ovat kalojen ylisiirrot Utos- ja Kutujokien kunnostetuille koskikohteille, kalojen kiinniottolaitteen suunnittelu ja mahdollinen toteuttaminen Montan padon alapuolelle, lohenpoikasten istutukset Oulujoen sivujokiin sekä selvitys Utosjoelta alaspäin vaeltavien smolttien määrästä ja alasvaelluksen ajankohdasta.
Oulujoki on nimetty Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa ala-, keski- ja yläosaltaan voimakkaasti muutetuksi. Joen alaosan vesimuodostuma kattaa Oulujoen Montan voimalaitokselta alavirtaan ja Oulujoen keski- ja yläosa Montan voimalaitoksen yläpuolisen alueen.
Jokisuussa olevassa Merikosken voimalaitoksessa on kalatie, jota pystyvät tiettävästi käyttämään kaikki kalalajit. Muut Oulujoen kuusi voimalaitosta ovat ehdottomia vaellusesteitä. Voimalaitokset patoavat joen peräkkäisiksi altaiksi ja käytännössä kaikki kosket ovat hävinneet. Voimalaitoksilla harjoitetaan lyhytaikaissäätöä. Virtaama on pienimmillään viikonloppuisin ja yöllä. Vuosisäännöstelyn seurauksena Oulujoen tulvat ovat lähes hävinneet ja joen talven keskivirtaama on kasvanut merkittävästi.
Ensimmäisellä, kuluvana vuonna päättyvällä vesienhoitokaudella joen tila on määritetty hyväksi parhaasta saavutettavissa olevasta ja samaa esitettiin uuden hoitokauden vastikään nähtävillä olleessa suunnitelma-asiakirjassa. Suomen ympäristökeskuksen arvioinnin tuloksena Oulujoen ala-, keski- ja yläosan vesimuodostuman ekologinen tila on kuitenkin laskettu tyydyttäväksi. Tilaluokan alentamisen perusteluna ovat menetelmälliset muutokset. Jos vesistö on hyvässä ekologisessa tilassa, sitä ei voi nimetä voimakkaasti muutetuksi.
Yhteenveto toteutuneista toimenpiteistä
Oulujärven alapuolisista sivujoista merkittäviä kalataloudellisia kunnostuksia on vuosien 2009-2015 vesienhoitokaudella valmistunut Muhos-, Kutu- ja Utosjoella. Utosjoella kalataloudellisia kunnostuksia viimeisteltiin vielä vuonna 2014. Näissä osa rahoituksesta on ollut muuta kuin kalataloudellisten kunnostusten määrärahaa, kuten voimayhtiön, kuntien ja ELY- keskuksen yhteishankkeiden tai maa- ja metsätalousministeriön erillistä rahoitusta.
Oulujoen alaosalla on kunnostettu kaloille soveltuvia virtavesielinympäristöjä Laukan alueella tekemällä alueelle virtauskarikoita. Vaelluskalojen lisääntymis- ja kalastusmahdollisuuksien parantaminen Oulujoen alaosalla – hankkeen yhteydessä Montan padon alapuoliselle Oulujoelle on tehty virtaus- ja elinympäristömallinnuksia sekä selvitetty mahdollisuuksia lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantomahdollisuuksien parantamiseksi. Hankkeen tuloksena on tehty kunnostussuunnitelma muun muassa Turkansaaren uomien ja Montan alapuolisen alueen kunnostamiseksi paremmin virtavesikalojen elinalueeksi soveltuviksi.
Oulujoen keski- ja yläosalla virtavesielinympäristöjä on lisätty Utajärvellä Ahmaskosken kunnostuksella, Lassilankarin kutusoraikolla sekä Utasen alapuolisen läjitysalueen kunnostuksen yhteydessä. Utajärven etelä- ja pohjoispuolen altaiden kunnostamiseksi on tehty suunnitelma, joka parantaa hieman myös joen ekologista tilaa. Vaalassa pyrittiin Kurenkosken kunnostuksella parantamaan virtavesikalojen elinolosuhteita ja Iso-Kauvansaaren alueelle on suunniteltu elinympäristökunnostus.
Vuosina 2006–2007 toteutetun Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin -hankkeen yhteydessä selvitettiin mahdollisuuksia parantaa Oulujokea lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueena Montan padon yläpuolisella alueella. Iso-Kauvansaaren virtavesialueen kunnostukselle on ympäristölupaviraston lupa (2007). Tavoitteena on lisätä Oulujoen vanhan uoman vesitystä sekä lisätä kelvollisen virtavesielinympäristön määrää erilaisin rakentein.
Myös jatkossa pyritään kehittämään säännösteltyjen vesien käyttöä ja parantamaan myös niiden ekologista tilaa. Hankkeita on toteutettu ja toteutetaan vapaaehtoiselta pohjalta, jossa toimijoina ovat kunta, voimayhtiö (tai säännöstelyluvan haltija) ja ympäristökeskus.
Yhtiön tavoitteista
Fortum pyrkii ilmoituksensa mukaan lieventämään pitkäjänteisesti vesivoimantuotantonsa ympäristövaikutuksia voimalaitospaikkakunnilla ja pitää tärkeänä olla mukana vesiekosysteemeihin ja niiden monimuotoisuuteen liittyvissä hankkeissa. Se on odotuksia herättävä lupaus, sillä toistaiseksi keskustelukin tärkeälle käyttömuodolle eli lähinnä vesivoimantuotannolle merkittävän haitan suuruudesta on Suomessa vielä käymättä.
Ylläluetelluissa toimenpiteissä on huomattavan paljon selvityksiä. Konkreettiset toimet ovat tähän asti kohdistuneet pienempiin vesistöihin. Tämänhetkinen asiantuntija-arviokin kuuluu edelleen, että useita pieniä, vaikutukseltaan vähäisiä toimenpiteitä on tehtävissä, joiden yhteisvaikutuksia voi pitää ekologisesti merkittävinä – tuottamatta haittaa tärkeälle käyttömuodolle eli vesivoimantuotannolle.
EKOenergia-merkki Montan ja Pyhäkosken sähkölle ennenaikainen
Vesivoima on uusiutuvaa eikä vesivoimala tuota kasvihuonekaasupäästöjä, mutta vesivoimantuotannolla on omanlaisensa rankat ja moniulotteiset vaikutukset ympäristön tilaan. Vesivoiman tuottajilta odotetaan koettua vaativampia tekoja haittojen vähentämiseksi, ennenkuin ns. vanhaa vesivoimaa voi hyväksyä EKOenergia-merkin arvoiseksi. Pääosa hakemuksessa esitetyistä toimenpiteistä toteutuu ilman ekologisen tuotannon erikoisleimaa.
Lisäksi yhtiön tulee ansaita hyväksyttävyyttä yleisemminkin energiantuotannossaan. Yhtiö on uutisoinut hakevansa merkittävää kasvua vesi- ja ydinvoiman sekä yhdistetystä sähkön ja lämmön tuotannosta. Fortum on osa Kemijoki Oy:tä ja on ilmaissut kiinnostuksensa noin 15 prosentin osuuteen Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta. Uudenkaan vesivoimantuotannon havitteleminen ei ole vielä päättynyt, josta tässä mainittakoon Kemijoen Sierilän voimalaitoshanke.
Vaelluskalojen luontaisen elinkierron palautumista tuetaan poistamalla vaellusesteet ja kunnostamalla kutupaikkoja ohitusuomiin ja sivujokiin. Samalla parannetaan muidenkin vesieliöiden elintilaa. Oulujoessa on kalateitä rakentamalla mahdollista taata vesipuitedirektiivin tarkoittamalla tavalla liikkumismahdollisuus kaikille eliölajeille muuta tärkeää käyttömahdollisuutta vaarantamatta.
Fortumin hallussa olevista Oulujoen voimalaitoksista vain Montan kalatiehanke on edennyt. Kalatiellä on lainvoimainen vesitalouslupa, mutta sen haltijana ovat alueen kunnat. Fortum kylläkin lupaa korvauksetta juoksuttaa kalatiehen sen tarvitseman vesimäärän sekä luovuttaa tarvittavat alueet kalatien rakenteille, jos se rakennetaan. Kalatien rakentaminen on siis muiden tehtävä ja ehkä pääosin rahoitettavakin. Riittävä vesimäärä kalatiehen on myös avoin kysymys. Ympäristövirtaaman takaaminen ei vielä ole Suomessa toimenpidelistassa.
Ylisiirto on vaelluskalojen palautuksen tärkeä valmisteluvaiheen tukitoimi. Hakemuksessa mainitut kalataloudellisesti merkittävät sivujoet, Utosjoki ja Kutujoki sijaitsevat usean voimalaitoksen takana. Ilman nousu- ja laskuesteiden poistoa alaspäin vaeltavat istutetut smoltit jauhautuvat turbiineissa, mikä tekee ylisiirroista näennäistoimintaa.
EKOenergian-merkin saanti edellyttää vesivoiman tuotannolta vesiekosysteemien ennallistamista ja niiden lajien elinolosuhteiden parantamista, joihin vesivoimalaitokset vaikuttavat heikentävästi. Fortumin hakemus ei täytä vaadittuja kriteerejä. Siksi toistaiseksi ei ole edellytyksiä hyväksyä EKOenergia-statusta Montan ja Pyhäkosken voimalaitosten sähköntuotannolle.
Suurten jokien valjastaminen sähköntuotantoon alkoi sotien jälkeisessä tilanteessa, jossa tavoitteena oli ainoastaan sähköntuotannon nopea lisääminen. Ekologisista seurauksista ei juuri välitetty. Laiminlyömällä kalateiden rakentaminen tuhottiin samalla suurin osa jokien vaelluskalakannoista. Paikalliset ovatkin tutkimusten mukaan kokeneet jokien patoamisen olleen kuin sodan jatkoa.
Yleisen oikeusperiaatteen mukaan aiheuttaja maksaa aikaansaamansa ympäristövahingon korjaustoimenpiteet. Kalateiden rakentamisen kustannukset kuuluvat yksiselitteisesti edunsaajille eli vesivoimayhtiöille. Vastuiden pallottelu kuitenkin jatkuu, joten varsinaiset vaikuttavat teot vanhan vesivoimantuotannon haittojen vähentämiseksi ovat toistaiseksi olleet varovaisia sekä ekologisesti että liiketaloudellisesti. Ilman kalateiden toteuttamista EKOenergia-merkki tukee lähinnä vain sitä liiketaloutta.
Esko Saari pj Merja Ylönen sihteeri