Lausunto Uuden Oulun yleiskaavaehdotuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
18.9.2015
Oulun kaupunginhallitus
PL 27
90015 Oulun kaupunki
kirjaamo(at)ouka.fi
Viite: OUKA/827/10.02.02/2014
Asia: Lausunto Uuden Oulun yleiskaavaehdotuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri kiittää lausuntopyynnöstä sekä tarjotusta mahdollisuudesta saada pyydettäessä kopio haluamastaan kaavamateriaalista. Eritoten kaavakarttojen tulosteet ovat hyödyksi, koska sähköisesti ne latautuvat hitaasti ja niiden sisältöä on työlästä pieneltä näytöltä tutkia.
Luonnonsuojelupiiri palaa lausunnossaan teemoihin, joita se nosti esiin yleiskaavaluonnosta kommentoidessaan. Lausunnossa keskitytään lähiluontoa koskevaan maankäytön ohjaukseen, joka kaipaa lisätukea ja uusia ratkaisuja. Lisäksi lausunnon lopussa otetaan kantaa laajojen tuulivoimapuistoalueiden sijoittamisen ongelmiin.
LUONTO KAUPUNGISSA
Kantakaupungin alueella on menossa vilkas täydennysrakentamisen kausi. Asutuksen kasvaessa ja tiivistyessä riittävän laajojen ja monipuolisten viheralueiden merkitys korostuu. Ne ovat tärkeitä sekä viihtyvyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi että viherympäristöjen ekologisen toimivuuden varmistamiseksi. Tiivistäminen on haettava muista alueista. Paljolti täydennysrakentaminen kohdistuukin vanhoille tyhjentyneille teollisuus- ja vastaaville alueille Oulussakin. Näin on tapahtunut myös suiston ympärillä, jonne on noussut ja nousee uusia kerrostalokokonaisuuksia. Kerrostalovaltaisen asuntoalueen laajentamista kuitenkin esitetään edelleen jopa Hietasaaren puolelle, tällä kertaa ns. Vaakunakylän paikalle Hartaanselän länsireunalle. Se on virheellinen kehityskulku.
Kanta-Oulun keskeisin viheralue on Oulujoen suisto ja siinä varsinkin Hietasaarena tunnettu usean saaren kokonaisuus. Oulun viheralueverkostossa Hietasaarta kutsutaan keskuspuistoksi ja se on siinä tunnistettu keskeiseksi virkistysalueeksi. Hietasaari on siksikin merkityksellinen, että mitään uutta ja lisää ei kantakaupungin viheralueverkostoon esitetä eikä sellaista ole odotettavissakaan. Monille nykyisille viheralueille sen sijaan suunnitellaan asuntorakentamisen ohella rakenteita kaupallisia toimintoja varten. Hietasaari on tärkein ja uhatuin siinä mielessä, mutta ei suinkaan ainoa. Maankäytön kehittäminen on kantakaupungissa tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavoitusta koskevien sisältövaatimusten vastaista. Viher- ja virkistysalueet eivät saa olla rakentamisen ja kaupallisten hankkeiden reservialueita.
Oulujoen suisto
Kaavaehdotuksessa on Oulujoen suiston kaupunkipuisto -aluemerkintä. Se on suurin piirtein sama kuin jo voimassa olevassa yleiskaavassa 2020. Kaavoittajan mukaan nykyinen merkintä turvaa riittävästi arvojen säilymisen ja alueen kehittämismahdollisuudet. Kansallisen kaupunkipuiston status koetaan rajoittavaksi. Kokemuksen mukaan kaupunkipuisto-rajauksella ei kuitenkaan tosiasiassa vaalita julkituotuja arvoja, erityisiä maisema-, historia-, kaupunkikuva-, luonto- ja virkistysarvoja, vaan kehittäminen on synonyymi alueen muokkaamiselle uuden rakentamisella. Kansallinen kaupunkipuisto -status, jonka hakemista Oulujoen suistoalueelle luonnonsuojelupiiri monen muun tahon ja yksityishenkilön ohella kannattaa, tarkoittaisi sitä, että kaupunkilainen voisi luottaa siihen, että aluetta hoidetaan ja kehitetään niin, että sen erityisarvot säilyvät. Edelleen kehittäminen olisi kuitenkin kaupungin omassa hallussa.
Ensinnäkin Oulujoen suiston kaupunkipuisto -rajaukseen tulee sisällyttää myös Hietasaarentien ja Hartaanselän välinen alue ja poistaa kerrostalovaltainen asuntoaluevaraus AK Mustasaaren koillisnurkasta. Alueella tulee säilyttää voimassa olevan yleiskaavan varaukset lisäten kuitenkin Fellmanin talo pihoineen suojelun piiriin.
Oulunjoen suiston kaupunkipuisto -rajaukseen kuuluvan alueen erityisarvojen säilyminen tulee varmistaa hakemalla alueelle kansallinen kaupunkipuisto -statusta.
Hietasaari
Hietasaari tulee rauhoittaa lisäasuntorakentamiselta. Vaatimus koskee myös Mustasalmen eteläpuolelle merkittyä siirtolapuutarhaa koskevaa varausta RP. Varaus merkitsee virkistysalueen muuttamista yksityiseksi vapaa-ajan asuntoalueeksi. Hietasaaren yleisen virkistyskäytön kaventaminen ja sen luontoarvojen heikentäminen ei ole kestävää kehittämistä.
RM-aluetta on myös supistettava kattamaan korkeintaan vain nykyinen voimassa olevassa yleiskaavassa osoitettu matkailutoimintojen alue. Holstinsalmentien ja Vellamontien risteyksessä oleva RM-aluemerkintä voitaisiin kuitenkin poistaa ja mahdollistaa alueen ennallistaminen maisema- ja viheralueena. Mustasalmen pohjoispuolella on säilytettävä palstaviljelyalueet. Erityisen tärkeää on poistaa RM-aluevarauksen laajentaminen Mustasalmen eteläpuolelle. Mustasalmen luontoarvojen suojelu ei edes mahdollista RM-varauksen toteuttamiseen sisältyvää maanmuokkausta ja rakentamista.
Hietasaari on monimuotoisuuskeskittymä, mikä on selvityksin osoitettu. Sen tulee olla maankäytön suunnittelua ohjaava paikan ominaisuus. Hietasaaren virkistysarvokin perustuu isolta osin luontoarvoihin. Vaikka virkistyskäyttö toteutuukin pääosin polkuverkostoa hyväksi käyttäen, paikan houkuttelevuus ja elämyksellisyys syntyy ympäröivästä luonnosta. Sen olemassaolo taas riippuu luontotyyppien ja lajiston elinympäristövaatimusten huomioon ottamisesta ja ekologisen toimivuuden turvaamisesta.
Hietasaaren eteläisin osa on merkitty luonnonmukaisena säilytettäväksi virkistysalueeksi (V/S). Vielä parempi kaavamerkintä alueelle on S-1, joka edustaa erityisten luontoarvojen suojelua kaavalla. Siten maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat, äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi tulisi tehokkaammin vaalituksi.
Kalimenoja
Kalimenojan arvokas vesistö sijoittuu kokonaisuudessaan Oulun alueelle. Se on hyvä tilaisuus myös kaavoituksella parantaa vesistön asemaa. Ehdotuksessa joki onkin noteerattu kaavaluonnosta paremmin. Vesistöä koskee yleinen kaavamääräys, jonka mukaan yleiskaava-alueella tulee tarkemmassa suunnittelussa turvata erityisesti sen luonto- ja virkistysarvot.
Varsinkin Kalimenojan valuma-alueen länsiosa on muutoksessa. Joki virtaa kaupunkiasumisen laajentumisvyöhykkeeksi varatun alueen halki. Kaavamerkinnän suunnittelumääräyksessä mainitaan myös vesistön läheisyyden hyödyntäminen. Muutoin joen ympäristö on pääosin merkitty MU-alueeksi, maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on ulkoilun ohjaamisen tarvetta. Joki virtaa myös Sanginjoen ulkometsän pohjoisreunassa, joka kaavaluonnoksessa oli vielä SL-varauksella merkitty. Kaavakartassa nro 1 se on sen sijaan maaseutukehittämisvyöhyke Make-2-aluetta, joka kaavakarttaan nro 2 verrattuna tarkoittanee kuitenkin MU-aluetta. Joillain osilla jokivarresta on luo-merkintä.
MU-merkintä ei ohjaa riittävästi Kalimenojan ja sen lähialueen maankäyttöä valuma-alueesta puhumattakaan. MY-varaus vyöhykkeenä uoman molemmin puolin ja luo-varauksia täydentäen olisi osuvampi merkintä. Jotta joki erottuisi kaavakartasta nro 1, uoma tulee merkitä arvokkaaksi vesistöksi reittimerkinnällä.
Kaavaehdotuksessa on arvokas vesistö -aluemerkintä, joka kattaa Kiiminkijoen Natura-alueen ja sen valuma-alueen sekä koskiensuojelulailla suojellun osan Iijoen vesistöä. Kaavamääräys vesistöjen valuma-alueella toimimisesta vesiensuojelua painottaen on erinomainen korostus. Metsätaloudessa ei vesilain tarkoitus vesistöluonnon suojelusta haitallisilta muutoksilta toteudu riittävästi, kun ojitus ja maanmuokkaus eivät ole luvanvaraisia toimenpiteitä. Parhaiten myös Kalimenojan ja sen valuma-alueen maankäytöllistä ohjausta tehostaisi arvokas vesistö -aluemerkintä. Lisäksi joki on arvokkaana vesistönä lisättävä liitteeseen 15, jossa on kuvattu luonnonympäristön arvot.
Sanginjoen ulkometsän alue
Kaavoittaja ilmoittaa yleiskaavakaavaluonnoksen palautteeseen antamassaan vastineessa, että ”yleiskaavaluonnoksessa oli Sanginjoen luonnonsuojelualuetta esitetty laajennettavaksi yhdyskuntalautakunnan päätöksen mukaisesti. Yleiskaavaehdotuksen ratkaisut tullaan esittämään kaupunginvaltuuston päätöksen 16.6.2014 mukaisesti. Sen seurauksena Sanginjoen ulkometsän alueelle ei enää esitetä lainkaan uutta suojelupinta-alaa.”
Kaavaehdotuksessa Sanginjoen ulkometsän alue on merkitty tummanvihreällä värillä, joka ilmentää maaseutukehittämisvyöhykettä 3, monikäyttöinen luonto. Muita Make 3 -vyöhykkeen alueita ovat Haukiputaan Virpiniemi ja Salonselkä Oulunsalossa.
Vyöhyke muodostuu kaupunkikehittämisvyöhykkeiden läheisistä pääosin rakentamattomista maaseutu-, virkistys- ja luonnonympäristöistä. Vyöhykettä kehitetään osana Oulun seudun virkistys- ja vapaa-ajan verkostoa. Suunnittelumääräyksessä todetaan, että erityistä huomiota tulee kiinnittää maaseutuelinkeinojen toimintamahdollisuuksien turvaamiseen, virkistyksen, ulkoilun ja matkailupalvelujen kehittämiseen, rantojen ja vesistöjen yleisen käytön edistämiseen, pohjavesivarojen turvaamiseen sekä luonnonympäristön arvojen säilymiseen. Metsänhoidossa suositellaan noudatettavaksi kulloinkin käytössä olevia hyvän metsänhoidon suosituksia.
Kaavaluonnoksessa suojelualueeksi osoitettiin Sanginjoen ulkometsästä yhdyskuntalautakunnan päätöksen mukainen 1156 hehtaarin yhtenäinen alue. Se oli osa Hiukkavaara-Sanginjokialueen virkistyksen kehittämisvyöhykettä. Kaavaehdotuksessa sen sijaan korostetaan metsätalouskäyttöä (maaseutuelinkeinojen toimintamahdollisuuksien turvaaminen). Varsinainen kaavamerkintä onkin MU. Muutos on huomattava.
Sanginjoen ulkometsän alue on kaupungin omistuksessa. Luontojärjestöjen tavoite on kansallispuistotasoinen suojelu koko alueelle ajan kuluessa. Tärkeintä on luopua metsätaloudellisista hakkuista alueella, jotta sen metsien rakenne monipuolistuu ja jotta metsän jalostaminen metsänä toteutuu. Puuston metsätaloudellisen tuoton ulosmittaaminen ulkometsän alueelta on ristiriidassa suunnittelumääräyksen virkistys- ja ulkoilukäyttöä sekä luontoarvojen säilyttämistä koskevien tavoitteiden kanssa. Metsänhoitosuositusten noudattaminen ei tuo mitään lisäarvoa metsien monimuotoisuuden suojelulle tai virkistyskäytön kehittämiselle.
Kaavoituksella tulee säilyttää mahdollisuus kansallispuistotasoiseen suojeluun ja tukea metsän käyttöä virkistykseen ja matkailuun. Koko Sanginjoen ulkometsän alue tulee siksi merkitä luonnon ydinalue -kaavamerkinnällä (Merkinnällä on osoitettu luonnon ydinalueet, jotka tarjoavat monipuolisesti ekosysteemipalveluja. Alueen maankäyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ja eliölajien esiintymien säilymisedellytykset) ja yleiskaavaluonnoksessa esitetty SL-varaus vähintään LUO-merkinnällä (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnällä on osoitettu merkittävimmät suojelualueiden ulkopuoliset luonnon monimuotoisuuskeskittymät. Alueen maankäyttöä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen ja eliölajien esiintymien säilymisedellytykset).
Oulun luonnon monimuotoisuusselvitys tukee maankäytön ohjausta luonnon ydinalue ja luo -merkinnöin. Selvityksen mukaan myös Harakkalampi-Niilesjärven länsipuoli ja Isokankaan alue ovat monimuotoisuuskeskittymiä. Selvityksessä todetaan muun muassa, että Harakkalammen itä- ja kaakkoispuolelle jää suojelualueen ulkopuolelle varttuneen metsän alueita, jotka voivat toimia osana ekologista käytävää lähellä sijaitsevalle Isokankaan alueelle. Niilesjärven länsipuolen alueella on suojelematon arvokas alue, jossa on metsälakikohteita ja uhanalainen elinympäristö. Myös näiden kahden alueen väliin jää arvokasta aluetta, jossa on silmälläpidettävien lajien esiintymiä sekä arvokkaaksi elinympäristöksi määritetty kohde. Isokankaan alue Sanginjoen ulkometsän itäosassa on suojeltu yksityisenä suojelualueena ja se sisältää harvinaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintymiä. Suojelualueen ulkopuolelle jää metsälakikohteita, luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiksi määritettyjä alueita sekä uhanalaisen lajin esiintymä ja harvinaisten lajien esiintymiä.
Poliittinen tahto Sanginjoen ulkometsän hoidosta ja käytöstä tavanomaisena metsätalousalueena sai vain yhden äänen enemmistön kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.6.2014. Poliittinenkin näkemys alueen merkityksestä ja maankäytöstä saattaa muuttua toiseen suuntaan muun muassa siksi, että Sanginjoen ulkometsän kaltaisen yhtenäisen ja lähellä asutuskeskittymää sijaitsevan alueen merkitys virkistykselle ja hyvinvoinnille on tutkitusti suuri ja se myös yleisesti jo ymmärretään hyvin. Oulu on kasvukeskus. Kaavakartassa Sanginjoen ulkometsän alueeseen rajautuvat Hiukkavaaran ja Ritaharjun kaupunkirakenteen laajentumisvyöhykkeet (Kake 4). Lähiluonnon vaaliminen on myös ilmastonsuojeluteko.
Kansallisen metsäohjelman strateginen tavoite on, että metsäluonnon monimuotoisuus sekä ekologinen ja sosiaalinen kestävyys vahvistuvat ja sen alatavoitteena, että metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy vuoteen 2020 mennessä ja luonnon monimuotoisuudelle suotuisa tila on varmistettu vuoteen 2050 mennessä. Metsäluonnon monimuotoisuuden elpyminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Oululla on mittava metsäomaisuus. Kaupunki ei voi ulkoistaa metsäluonnon suojelutehtävää muiden kannettavaksi. Erinomainen tilaisuus tehdä osansa on luopua hakkuista Sanginjoen ulkometsän alueella. Tarvetta hakkuista pidättäytymisestä arvokohteilla korostavat myös metsälain muutokset ja strategiset tavoitteet puunkäytön lisäämiseksi. Sanginjoen ulkometsän käyttöä tulee jalostaa metsänä eikä puuvarantona.
Se käyttötarkoitus on alueelle osoitettu voimassa olevassa maakuntakaavassa ja myös 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa. Maakuntakaavoissa Sanginjoen ulkometsän alue on merkitty V-alueeksi. Virkistysalue-merkinnällä osoitetaan seudullisesti merkittäviä retkeily-, ulkoilu-, urheilu- ja virkistysalueita. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen virkistyskäytön kehittämiseen ja ympäristöarvojen säilymiseen. Vaihemaakuntakaavaluonnoksen ja maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavan sisältövaatimusten – 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, 6) ympäristöhaittojen vähentäminen, 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen ja 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys – täyttäminen edellyttävät Sanginjoen ulkometsän maankäyttövarausten muuttamista luonto- ja virkistyskäyttöarvoja painottavaksi.
TUULIVOIMA
Tuulivoiman sijoittumisen maankäytöllinen ohjaus on sekavaa. Luonnonsuojelupiiri huomautti kaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa esitetystä huomattavan suuresta varautumisesta tuulivoiman hyödyntämiseen. Vaihemaakuntakaavassa on maa-alueille osoitettu yhteensä 62 tuulivoimaloiden rakentamiseen seudullisesti merkittävää eli 10 voimalan tai sitä suurempien kokonaisuuksien aluevarausta. Tuulivoiman rakentaminen tullee kuitenkin ainakin hidastumaan tukijärjestelyjen muutosten takia.
Oulun yleiskaavaehdotuksessa on osoitettu vain nykyisten tuulivoimaloiden alueet. Kaavamääräyksessä todetaan, että seudullisia tuulivoimapuistoja voidaan toteuttaa maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Suuremmat ja useammasta tuulivoimalasta muodostuvat kokonaisuudet tai niiden laajentaminen edellyttävät tuulivoimarakentamista ohjaavan yleiskaavan laadintaa. Se näyttää tarkoittavan laajempien tuulivoimapuistohankkeiden ohjausta erillisillä osayleiskaavoilla. Varsinaisessa koko Oulun yleiskaavassa ei tuulivoiman sijoittumiseen enää oteta aluevarauksina kantaa. Tv-alueen kaavamääräyskin käsittelee yksittäisen hankealueen suunnittelun yksityiskohtia.
Lavakorven tuulipuistohanke osoittaa hyvin maankäytön ohjauksen puutteen. Hankkeessa Ylikiimingin Ala-Vuoton itäpuolelle ja Yli-Vuoton pohjoispuolelle esitetään 60 voimalan rypästä. Alue on yleiskaavaehdotuksessa maaseutukehittämisvyöhykettä. Vaikka voimaloiden määrä vähenisi suunnittelun kuluessa merkittävästikin, tuulivoimapuiston sijoittuminen kyseiselle alueelle toteuttaa huonosti maaseutukehittämisvyöhykkeen kaavamääräystä ja on suorastaan sen suunnittelumääräyksen vastainen. Tuulivoiman sijoittumista ohjaavassa vaihemaakuntakaavassa ei ole mitään aluevarausta kyseisellä alueella. Silti hankkeen osayleiskaavoituksesta on päätetty ja se on vireillä samalla kun sen ympäristövaikutuksia selvitetään arviointimenettelyssä.
Yleiskaavaluonnoksessa oli joitain tv-varauksia, mutta Lavakorven alue ei ollut niiden joukossa. Aluevarauksia varten oli asetettu joitain kriteerejä. Käytännössä tuulivoiman sijoittumista ohjaa lähinnä maanomistus, kunhan suojelualueet ja asutuksen läheisyys on otettu huomioon. Kaavoituspäätös tehdään prosessin nopeuttamiseksi samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin aloituksen kanssa, joten sijoituspaikan soveltuvuuden arviointi jää heikoksi. Lavakorvenkin tapauksessa tuulivoimaloita sijoitettaisiin mahdollisimman kauas asutuksesta, josta seuraa hankkeen toteutuessa asumattoman ja erämaisen alueen pirstoutuminen ja häiriintyminen.
Tuulivoiman hyödyntäminen on kannatettavaa, mutta siinäkin on olennaista harkita huolella toiminnan sijoittumista. Kaavamääräysten merkitys korostuu, jos itse kaavamerkintä on yleispiirteinen. Tuulivoiman kaavoittaminen yksittäisinä hankkeina erillään muusta maankäytön suunnittelusta saattaa lisätä ristiriitoja. Yleiskaavatasolla on mahdollista tarkastella isoja kokonaisuuksia ja estää niiden syntyä ennakolta.
Luonnonsuojelupiiri pyytää toimittamaan alussa ilmoittamaansa osoitteeseen vastineet kaavaehdotuksesta saatuun palautteeseen sekä valtuuston päätöksen kaavan hyväksymisestä (MRL 67 §).
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri