Lausunto Pohjois-Pohjanmaan alueellisesta metsäohjelmasta 2016-2020

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

3.12.2015

Suomen metsäkeskus
PL 4
90401 Oulu
pohjoinen(at)metsakeskus.fi

Viite: Dnro 34/09/2015 Lausuntopyyntö 19.11.2015
Asia: Lausunto Pohjois-Pohjanmaan alueellisesta metsäohjelmasta 2016-2020

Luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää ohjelmaan joitain muutoksia metsien- ja vesiensuojelun tavoitteiden edistämiseksi.

Johdanto

Metsäohjelman tehtävänä on luoda mahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä sekä antaa
suuntaviivat alueen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle, puun käytölle ja jatkojalostukselle sekä metsien monikäytölle. Ohjelma ei kuitenkaan ole tavoitteiltaan tasapainoinen. Tosiasiassa ohjelman tarkoitus on edistää suurimman kestävän hakkuukertymän toteutumista. VMI11:n tulosten mukaan Pohjois-Pohjanmaan metsämaan 2.46 miljoonasta hehtaarista puuntuotantoon on käytettävissä 94 prosenttia. Se tarkoittaa, että talousmetsien pinta-aloilla ratkaistaan paljolti myös metsien monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen ja virkistyskäyttömahdollisuudet. Se on vaikeaa, kun jälleen valitaan vaihtoehto, jolla metsän kuva ja rakenne pysyvät ennallaan. Valittu vaihtoehto kerrotaan määritellyn teknistaloudellisin kriteerein. Ottaen huomioon aiemmin toteutuneen odotukset vaikuttavat ylimitoitetuilta. Siinäkin mielessä olisi hyvä uudistaa määrällisten tavoitteiden asettamista.

Suurin kestävä hakkuumahdollisuus

Alueellisen metsäohjelman kehittämistavoite 1.1 nostaa hakkuut suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle vuoteen 2020 mennessä on väärä. Hakkuiden kasvattaminen 28.5 prosenttia nykytasosta vaatii koko metsäpinta-alan kattavaa hyödyntämistä. Jos vähänkään otetaan huomioon esimerkiksi luonnon monimuotoisuus ja metsien hiilinielu, ovat hakkuut jo nyt kestämättömällä tasolla. Esitämme, että ohjelman tavoitteeksi ei aseteta hakkuiden kasvattamista nykytasosta, ellei myös metsien suojeluun voida vastaavasti kohdentaa lisäresursseja.

Taloudellisen aktiviteetin lisääntyminen metsissä vähentää väistämättä luontoarvoiltaan suojelualueverkon täydentämiseen sopivien metsien määrää. Mitoituksessa ei ole otettu huomioon toimenpiteitä, joita vaaditaan metsäluonnon köyhtymisen pysäyttämiseen. Näiden toimenpiteiden vaikutusta kestävään suurimpaan hakkuumahdollisuuteen on arvioitu muun muassa raportissa Mitä metsä kestää? Suomen metsien ekologisesti vastuullinen hakkuupotentiaali. Vaikutusten arviointi metsäohjelmasta sen sijaan puuttuu kokonaan. Se on ilmoituksen mukaan tekeillä, mutta jälkijättöisenä sillä ei ole ohjelman sisältöön vaikutusta.

Hakkuiden lisäämiseen suunnataan noin kymmenkertainen rahamäärä ympäristönhoitoon ja suojeluun verrattuna. Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) varojen käytön painopiste tulee siirtää metsänkäsittelytoimenpiteiden tukemisesta biologisen monimuotoisuuden lisäämiseen ja ylläpitämiseen. Ilman verovaroista maksettavien tukien uudelleen suuntaamista kyseisenkin luonnonhoidon toteutusohjelman keinot saavuttaa metsäluonnon köyhtymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä Pohjois-Pohjanmaalla jäävät ponnettomiksi.

Tieteellisen tutkimustiedon perusteella voidaan arvioida, että metsien suojeluun tulisi varata noin 10-17 prosenttia pinta-alasta, jotta metsäluonnon monimuotoisuus voisi säilyä edes nykytasolla. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä Suomen metsien suojelualueverkkoa tulee kasvattaa vähitellen tieteellisten suositusten mukaiseksi jokaisella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä ja tarvittaessa myös heikentyneitä elinympäristöjä ennallistaen. Lisäsuojelun kohdentamisen tavoitteena tulee olla uhanalaisten luontotyyppien suojelu, lajistokeskittymien turvaaminen sekä suojelualueverkon yhtenäisyyden kehittäminen.

Lisäsuojeluun sopivia toteutuskeinoja yksityismailla ovat METSO-ohjelma sekä muut vapaaehtoisuuteen perustuvat metsätaloustoimilta ensisijaisesti pysyvään suojeluun tähtäävät toimenpiteet. Tähänastiset kokemukset osoittavat metsänomistajilla olevan myös kiinnostusta ja valmiutta suojeluratkaisuihin, kunhan niihin varataan riittävät resurssit ja metsänomistajat ovat mahdollisuuksista tietoisia. Tärkeää olisi kuitenkin myös lisätä omistajavastuuta metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen, kuten puronvarsien, vaalimiseksi metsätaloustoimilta. Myös vesilain säädösten huomioon ottaminen edellyttää metsätaloudelta suurempaa vastuunkantoa pienvesien varsilla toimittaessa.

Ristiriitaisesti metsäohjelmassa painotetaan metsätaloudellisen neuvonnan kohdistamista nimenomaan niihin metsänomistajiin, joiden metsissä ei ole pitkään aikaan tehty toimenpiteitä. Niissä metsissä on kuitenkin käytännössä jäljellä oleva METSO-potentiaali. Myös valtion, yhtiöiden, kuntien ja seurakuntien mailta löytyy vielä runsaasti suojeluun sopivia metsiä, jopa laajempina kokonaisuuksina, joiden säästäminen hakkuilta tulee olla varteenotettava mahdollisuus. Biodiversiteetin kadon pysäyttämiseksi sovitut raamit voivat olla liian ahtaat. Kaikki suojelupotentiaali ja -halukkuus kannattaa kaivaa esiin.

Luontaisesti kehittyneissä erirakenteisissa metsissä tulee siirtyä suosimaan avohakkuutonta metsätaloutta, mikä auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttömahdollisuuksia suojelualueiden ulkopuolella myös aikana, jolloin resurssit suojelualueiden perustamiseen ovat vähäiset.

Kappaleessa 1.1.3 käsitellään puun hyödyntämistä rakentamisessa, mutta siinä keskitytään vain määrälliseen lisäämiseen. Puusta rakentajien usein esittämään huoleen käyttämänsä raaka-aineen laadusta tulee myös kiinnittää huomiota.

Metsät ja ilmastonmuutos

Hiilen sitoutuminen metsien ja soiden maaperään, puustoon ja pitkäikäisiin puutuotteisiin on tärkeä osa ilmastonmuutoksen hillintään tarvittavaa keinovalikoimaa. Siksi myös hiilensidontaan liittyvää laskentaa ja tilastointia kehitetään jatkuvasti, mikä mahdollistanee metsien hiilensidonnan alueellisen seurannan jo lähivuosina. Metsäohjelmaan tulee asettaa tavoite Pohjois-Pohjanmaan metsätalouden (puuston, maaperän ja maakunnan puusta valmistettujen puutuotteiden) sitomalle hiilelle. Metsien sitoman hiilen määrän on arvioitu kasvavan Suomessa 15 prosenttia vuosien 2020-2050 välillä. Tästä johdettuna sopiva vähimmäistavoite voisi olla metsien sitoman hiilen määrän kasvu 0.5 prosenttia vuosittain. Tavoitetta tulee tarkistaa tarvittaessa kansallisten ja kansainvälisten ilmastotavoitteiden mukaisesti.

Luonnonsuojelupiiri pitää puun energiakäyttöä tärkeänä. Energiapuun vuotuiseksi käytöksi maakunnassa tilastoitiin vuosina 2011-2014 noin 1.3 miljoonaa kuutiometriä. Metsäohjelma asettaa tavoitteeksi 1.8 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2020, mitä voidaan pitää oikeansuuntaisena.

Vesiensuojelu

Ohjelman toimenpiteessä 2.3.2 turvemaiden metsien käsittelyyn ja puunkorjuuseen sekä vesiensuojeluun haetaan ja otetaan käyttöön uusia ratkaisutapoja. Uusimmat tutkimustulokset ovat osoittaneet ojitusmätästyksen vesistöhaitat varsin suuriksi. Turvemaiden maanmuokkauksen välttäminen jatkuvaa kasvatusta suosimalla vaikuttaa lupaavalta keinolta metsätalouden vesistöhaittojen kustannustehokkaaseen pienentämiseen.

Turvemaiden käsittelyä koskevaa kappaletta tulee täydentää kirjauksilla, joissa tavoitteeksi asetetaan metsätalouden vesistöhaittojen selkeä vähentäminen sekä avohakkuuttoman suometsätalouden ja muiden vaihtoehtoisten menettelyjen hakeminen, jotta ojitusmätästyksestä voidaan luopua ja kunnostusojituksia merkittävästi vähentää.

Esko Saari pj Merja Ylönen sihteeri

[ei liitteitä tässä]
Viitteet:
Suomen luonnonsuojeluliiton metsäohjelma 2020. http://staging.sll.fi/mita-me-teemme/metsat/copy_of_tavoitteemme
Mitä metsä kestää? Suomen metsien ekologisesti vastuullinen hakkuupotentiaali –raportti. http://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Metsaluonnon-monimuotoisuus-on-mahdollista-sailyttaa-nykyisilla-hakkuumaarilla—mutta-vain-tiukoin-reunaehdoin-2380.a.
Dissolved Organic Carbon Export from Harvested Peatland Forests with Differing Site Characteristics. LUKE:n tieteellinen julkaisu. http://www.luke.fi/tiedote/suometsien-hakkuut-lisaavat-vesistojen-tummumista/
Luonnonvarakeskus: Pohjois-Pohjanmaan metsävarat ja hakkuumahdollisuudet, Suomen metsäkeskuksen tilaisuus VMI11:n tuloksista, Oulu 8.9.2015.pdf