Valitus Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan vahvistamispäätöksestä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa@sll.fi
044-929 0550
22.12.2015
Korkein hallinto-oikeus
PL 180
00131 Helsinki
korkein.hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Viite: Ympäristöministeriön päätös Dnro YM1/5222/2014 23.11.2015 (liite 1)
Asia: Valitus Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan vahvistamispäätöksestä
Vaatimus
Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan kaavamerkinnät tu-2 (turvetuotantoon soveltuva alue) on jätettävä vahvistamatta maankäyttö- ja rakennuslain 1, 5, 9, 22, 24, 25 ja 28 pykälien ja maankäyttö- ja rakennuslain asetuksen 1 pykälän vastaisina.
Perustelut
Vaihemaakuntakaavan laadinnassa on ensimmäistä kertaa sovellettu uutta valtioneuvoston periaatepäätökseen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta liittyvää soiden luonnontilaisuusasteikkoa (liite 2). Se on tärkein työkalu 30.8.2012 hyväksytyssä soiden käyttöä suuntaavassa valtioneuvoston periaatepäätöksessä. Asteikolla kuvataan suon vesitalouden luonnontilaisuutta ja kasvillisuuden muutoksia vesitalouden häiriöiden seurauksena. Suolla tarkoitetaan tässä yhteydessä suokokonaisuutta, joka on suoyhdistymä tai suoyhdistymän sisällä oleva vesitaloudeltaan taikka maisemaltaan erillinen, yhtenäinen kokonaisuus. Vaihemaakuntakaava on luonnontilaisuusasteikon soveltamisen pilottihanke. Kaavatyössä asteikkoa on käytetty kuvaamaan soiden yleistä luontoarvoa.
Periaatepäätöksen mukaan soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö ja sen valmistelu kohdennetaan ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille. Periaatepäätöksessä luonnontilaisuusasteikon suhteesta valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin todetaan seuraavaa: ”Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) päätavoitteena soiden ja turvemaiden osalta on soiden suojelu- ja turvetuotantotarpeiden yhteensovittaminen. Tätä edistetään varaamalla turvetuotantoalueiksi jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat maankäytön suunnittelua. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä pyrittävä edistämään VAT:n mukaisten tavoitteiden toteuttamista. Periaatepäätöksen yleisohjeena on niiden mukaisesti turvetuotannon kohdentaminen luokkien 0 ja 1 soille, jotka ovat ojitettuja ja merkittävästi muuttuneita turvemaita.
Maakuntakaavoitusta varten on luokiteltu koko GTK:n Pohjois-Pohjanmaalla turvetuotantokelpoiseksi arvioima suoala, noin 100 000 hehtaaria. GTK:n aineisto ei kuitenkaan edusta mitään keskiarvoa maakunnan soista, sillä arviointi on kohdistettu suurimmille, yli 50 hehtaarin soille. Ne ovat myös soita, jotka ovat säilyneet kaikkein luonnontilaisimpina. Vastaavasti täysin muuttuneiden, ojitettujen turvemaiden osuus jää paljon todellisuutta pienemmäksi.
Luokittelussa arvokkaimpia, luonnontilaisuusasteikon luokkien 4 ja 5 soita löytyi yhteensä 3 prosenttia ja luokan 3 soita 27 prosenttia. Turvetuotannolta suojaan olisi siten jäämässä vain 30 prosenttia jäljellä olevasta turvetuotantokelpoiseksi arvioidusta suoalasta. Täysin muuttuneita, 0- ja 1-luokan soita oli luokittelun mukaan 33 prosenttia. Suurimmaksi ryhmäksi nousi 2-luokka 37 prosentin osuudella.
Periaatepäätöksen mukaan luonnontilaisuusasteikon mukaisessa luokituksessa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ovat luokkiin 0-2 kuuluvat suot. Kuitenkin kun luokan 2 soita harkitaan otettavaksi turvetuotantoon, on syytä arvioida ja ottaa huomioon toiminnan kohdentamisen suositukset. Niitä ovat keskimääräistä alhaisempi suon yleinen luonnonarvo seutukunnan ojitusasteen huomioon ottaen sekä erityisten luonnonarvojen puuttuminen. Lisäksi todetaan, että nykyisiin turvetuotantoalueisiin välittömästi liittyviä luokan 2 soiden muuttuneita osia voidaan ottaa turvetuotantoon, jos niiden erityiset luonnonarvot eivät ole merkittäviä.
Merkinnällä tu-2 on vaihemaakuntakaavassa osoitettu turvetuotantoon pääosin soveltuvat alueet. Alle 100 hehtaarin laajuiset suot on merkitty kohdemerkinnällä ja yli 100 hehtaarin aluemerkinnällä. Vahvistetussa kaavassa tu-2 -soiden suunnittelumääräyksen mukaan alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon luonnonarvot, vaikutukset asutukseen ja kulttuuriympäristöön, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin sekä poronhoitoalueella turvattava poronhoidon edellytykset.
Vaihemaakuntakaavan valmistelussa muuttuneeksi luokiteltuun 2-luokkaan on pääsääntöisesti rajattu koko suoalue. Kaavaselostuksen sivulla 24 (liite 3) todetaan, että varausten kokonaisala on yli kaksinkertainen suhteessa tuotantoalaan, sillä rajaukset on tehty pääosin luonnontilaisuusluokiteltujen suokokonaisuuksien mukaisesti. Luonnonsuojelupiiri on eri mieltä kaavoittajan kanssa luonnontilaisuusasteikon luokkaan 2 määriteltyjen soiden rajauksista ja pitää niitä periaatepäätöksen ohjeistuksen vastaisina ja lähinnä turvetuotannon edun mukaisina. Ristiriidan ratkaisulla on erittäin suuri merkitys suoluonnon tilan elpymiselle tai taantumiselle turpeenpolton keskittymäalueilla eteläisessä ja läntisessä Suomessa.
Kaavoittaja on todennut vastineessaan (liite 4), että eräissä tu-2 -soissa oli mukana sellaisia pienosia, joiden vesitalous on paremmin säilynyt kuin yleensä luonnontilaisuusluokan 2 soissa. Tämä heijastuu soiden luonnonarvossa ja juuri tämän vuoksi tu-2 -soiden suunnittelumääräys muotoiltiin niin, että se velvoitti näiden säilyneempien osien vesitalouden huomioon ottamiseen. Joillakin siihen soveltuvilla soilla käytettiin myös ositusratkaisua asian hoitamiseen, eli luonnonarvoiltaan parhaat osat rajattiin pois. Ottaen huomioon voimakkaasti ojitusten muuttamien soiden määrän voi kuitenkin pitää kohtuuttomana ja toimimattomanakin ratkaisuna varata mainitunlaisia soita turpeenottoa varten. Suoluontoa tuhoavan maankäytön jatkaminen on myös tarpeetonta. Täysin muuttuneiden soiden pinta-ala on noin 33 000 hehtaaria (kaavaselostuksen taulukko 4 sivulla 23) ja reservinä on lähes miljoonan metsäojitetun hehtaarin potentiaali, joten kaikki näköpiirissä oleva turpeen tarve voidaan saada niiltä, mikä myönnetään kaavan taustaselvityksissäkin.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota luonnonarvojen vaalimiseen. Kun suon vesitalous ylläpitää suoluonnonarvoja sekä kerryttää turvetta, suo tulee ainakin kaavallisessa ohjauksessa pitää muuttavan maankäytön ulkopuolella. Se on entistä tärkeämpää nyt, kun soidensuojelun täydennys näyttää suurelta osin vesittyvän. Sitä paitsi suurikaan soidensuojelualan lisääminen ei turvaa suoluonnon elpymistä, jos toisaalla jatketaan jäljellä olevan suoluonnon tuhoamista. Suomi on kansainvälisesti sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä. Soiden kohdalla se ei ole mahdollista, jos 2-luokan soille edelleen ohjataan muuttavaa toimintaa. Vastaavasti niiden ennallistaminen tarvittaessa tuottaisi kustannustehokkaimmalla tavalla suurimmat hyödyt monimuotoisuudelle ja vähentäisi soiden vesistö- ja ilmastopäästöjä. Soiden ennallistamismahdollisuuksia kaavavalmistelussa ei ole edes muodon vuoksi selvitetty, vaikka sen potentiaali nimenomaan luokan 2 soissa on kaikkein suurin. Soiden ennallistaminen niiden monimuotoisuuden palauttamiseksi sekä turpeenkäytön vesistö- ja ilmastovaikutusten vähentämiseksi on myös tärkeällä sijalla valtioneuvoston periaatepäätöksessä.
Ympäristöministeriön ohjeessa ”Suot ja turvemaat maakuntakaavoituksessa” turvesoiden rajaamista ohjeistetaan näin (liite 5): Uudet turpeenottoalueet voidaan pääsääntöisesti rajata luonnontilaisuusasteikon tarkoittaman suokokonaisuuden rajauksen mukaisesti. Luonnontilaisuusluokituksen mukaisesta rajauksesta voidaan poiketa myös sellaisten laajojen suokokonaisuuksien osalta, joissa on samanaikaisesti luonnonarvoja omaavia ojittamattomia osia ja muuttuneita turpeenottoon soveltuvia osia. Tällöin ojitettu osa suosta voidaan osoittaa turpeenottoon edellyttäen, ettei se vaaranna ojittamattoman osan luonnonarvoja.
Luonnonsuojelupiirin valituksen yhtenä pääperusteluna on ollut ja on edelleen näkemys siitä, että kaavan turvevaraukset ovat tarpeeseen nähden ylimitoitettuja, minkä seurauksena maankäytön ohjaus on 1. vaihemaakuntakaavassa vinoutunut. Vaihekaavoitusta varten laaditun selvityksen perusteella kaavaan on osoitettu 22 016 hehtaaria uutta turpeennostoalaa, joista tu-1 -merkinnällä 17 182 hehtaaria ja tu-2 -merkinnällä 4 834 hehtaaria, jotta suunnittelukauden turpeen saannin tarpeeksi arvioitu 10 000 hehtaaria varmistuu. Lähtökohdaksi on otettu vuoden 2010 6 TWh:n vuotuinen turve-energian kulutus, joka vuoteen 2020 mennessä laskisi 5 TWh:n tasolle, mutta olisi vielä vuonna 2040 2,5 TWh. Arvio on vahvasti yläkanttiin, sillä turpeen kulutus on jo kääntynyt jyrkkään laskuun. Haapavedellä oleva maailman ainoa turvelauhdevoimala on siirretty tehoreserviin, öljyllä toimivaksi varavoimalaksi ja Oulun Energian Toppilan voimalaitos käyttää yhä enemmän puuta. Vuonna 2013 Toppilan laitos käytti turvetta enää 1,6 Twh, kun määrä suurimmillaan on ollut yli kaksinkertainen.
Alan kehitys viime vuosina sekä kansainvälisen ilmastosovun syntyminen osoittavat, että Pohjois-Pohjanmaalla turpeenkäyttöodotukset ovat olleet aivan epärealistisia. Tavoitteita joudutaan pudottamaan paljon enemmän ja aikaisemmin kuin esimerkiksi maakunnan energiastrategiassa kaavaillaan. Turvelauhteen tuottaminen aiheuttaa lähes yhden kilon CO2-päästöt tuotettua kilowattituntia kohti, joten polttoaineella ei ole hiilineutraaliin energiantuotantoon pyrittäessä tulevaisuutta. Näköpiirissä olevaan tarpeeseen kaavan tu-1 -varaukset riittävät hyvin.
Ympäristöministeriön ohjeen luonnos on kaavaselostuksen mukaan ollut kaavavalmistelun käytössä, mutta sen ohjausta ei ole monessa tärkeässä kohdassa noudatettu. Luokan 2 soiden merkitsemistä kaavaan ohjeistetaan näin: ”Mikäli maakunnan turvetuotannolle asetetut tavoitteet edellyttävät, voidaan turpeenottoon osoittaa tietyin edellytyksin myös luonnontilaisuusluokan 2 soita. Etenkin seuduilla, joilla ojitettujen soiden osuus suoalasta on suuri – yli 75 % – tulisi luonnontilaisuusluokan 2 suot kuitenkin jättää soita muuttavan käytön ulkopuolelle.”
Maakunnan eteläosassa, jonka suot ovat yli 75-prosenttisesti ojitettuja, kaavaan on suunnitteluohjeen vastaisesti merkitty useita soita (liite 5). Niitä koskeva tu-2 -varaus tulee poistaa kaavasta senkin takia, että Haapaveden lauhdelaitos, joka on siirretty tehoreserviin, ei enää käytä turvetta. Uusille soille alueella ei ole enää tarvetta, sillä runsaspäästöistä turvelauhdetta tuskin tullaan enää käyttämään.
Selvitysten riittävyys
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Osa kaavaa varten tehdyistä luontoselvityksistä on laadukkaita, mutta tarkemmat selvitykset on suunnattu pääosin suuremmille ja jo etukäteen arvioituna parhaimmille kohteille. Vaihekaavaan merkittyjen 54 tu-2 -suon luontoarvoselvitykset ovat tasoltaan hyvin kirjavia, useimmiten yleispiirteisiä ja puutteellisia. Osaksi kasvillisuusselvitykset liittyvät turpeenottohankkeisiin, joiden yhteydessä on kartoitettu pääosin vain nostoon kaavailtu alue eikä virtaussuuntia tai ennallistamiskelpoisuutta tai -hyötyä ole selvitetty. Maakunnallisen suo-ohjelman yhteydessä luodun projektityökalun aineistossa on myös lukuisia suokasvillisuusselvityksiä, jotka ovat hyvin suppeita ja joista puuttuu kokonaan tieto inventointiin käytetyistä menetelmistä ja ajasta. Kaavaselostuksessa myönnetään, että kasvillisuusinventointien kulkureitti on jäänyt harvaksi etenkin isoilla soilla ja linnustoselvitykset puuttuvat monilta soilta kokonaan. Keväällä 2013 niitä on täydennetty 16 suon osalta, mutta tarve olisi ollut huomattavasti suurempi. Silmiinpistävää on linnustoselvitysten tason vaihtelu. Siitä on vertailuaineistoa, koska selvityksiä on tehnyt usea taho. Esimerkiksi Yli-Iin (Oulu) Järvisuolta Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kartoittaja löysi yli kaksinkertaisen määrän suolintulajeja Vapon kartoittajaan verrattuna. Sama suhde paljastui keväällä 2013 myös Iin Kuivaniemen Vasikkasuolla, jolla luonnonsuojelupiirin edustaja kävi tarkistamassa lintutilanteen. Linnustoselvitysten heikkous korostuu etenkin tu-2 -soilla. Ympäristöministeriön ohjeessa ”Suot ja turvemaat maakuntakaavoituksessa” kehotetaan suuntaamaan suoselvitykset ensisijaisesti maakunnan parhaille soille sekä niille 2-luokan soille, joita kaavassa esitetään turvevarauksiksi. Ohjetta on noudatettu melko hyvin etukäteen parhaiksi arvioitujen soiden kohdalla, mutta tu-2 -soiden nimeämisen tärkeimpänä kriteerinä näyttää olleen lähinnä niiden kuuluminen turveyhtiöille.
Luonnontilaisuusasteikon käyttöönotosta periaatepäätös ohjeistaa myös näin: ”Luonnontilaisuusasteikkoa hyödynnetään ensisijaisesti sellaisten soiden ja turvemaiden maankäytön suunnittelussa, jotka on tämän periaatepäätöksen antamisen jälkeen hankittu turvetuotantoon.”
Kyseisen ohjeen mukaan ainakaan tu-2 -soita ei olisi saanut esittää kaavaan ollenkaan, sillä pääosa elleivät kaikki vaihekaavan tu-2 -varauksista ovat vanhoja hankintoja, joista useille on jo aikaisemmin haettu ympäristölupaakin, mutta lupa on evätty pääosin vesistövaikutusten takia. Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan vaihekaavan tu-2 -varaukset tulee poistaa jo tämän valtioneuvoston periaatepäätöksen kanssa ristiriidassa olevan seikan perusteella.
Jos Pohjois-Pohjanmaan liiton hyväksymä ja ympäristöministeriön vahvistama 1. vaihemaakuntakaava tällaisenaan katsotaan perustelluksi, luonnonsuojelupiiri haluaa muistuttaa, että uudistetun ympäristönsuojelulain 13 §:n kolmas ja neljäs momentti aiheuttavat MRL:n 9 § vaatimille turvesoiden ympäristöselvityksille oleellisesti tiukempia vaatimuksia kuin vanha ympäristönsuojelulaki, sillä luonnontilaisuusasteikon 2-luokan suot sisältävät laajoja ojittamattomia ja vesitaloutensa säilyttäneitä osia.
Ympäristönsuojelulain 13 §:n säädös heikentää perustuslain vastaisesti esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen oikeusturvaa ja vaikutusmahdollisuuksia ympäristölupakäsittelyssä, elleivät kaavojen luontoselvitykset ole luotettavia ja riittävän korkeatasoisia. Erityisen tärkeää selvitysten riittävyys on turveyhtiöiden hallussa olevien soiden kohdalla. Niiden kohdalla on kuitenkin luotettu turveyhtiöiden vanhoihin selvityksiin tai luontokartoittajan pikakäyntiin suolla, josta tuloksena kaava-aineistossa on korkeintaan hyvin suppea sanallinen kuvaus ja joissakin lisäksi suotyyppikartta ja joissakin myös karttarajaus.
Suojeluun SL-1 merkinnällä kaavassa osoitettiin 18 739 hehtaaria luontoarvoiltaan parhaita soita. Kaavavaraus on voimassa viisi (5) vuotta kaavan lainvoimaiseksi tulosta, mutta se uhkaa jäädä valtionmaita lukuun ottamatta toteutumatta poliittisten linjausten sekä luonnonsuojelumäärärahojen leikkausten takia. Koska kaavassa ei ole osoitettu periaatepäätöksen edellyttämiä soiden ennallistamiskohteita, jää soiden monimuotoisuuden turvaaminen käytännössä hyvin heikoksi ja alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämä turpeenoton ja suojelun yhteensovittaminen suojelun suhteen tappiolliseksi.
Turvetuotannon suuntaamisessa tärkeää on luonnon monimuotoisuuden lisäksi kiinnittää huomio toiminnan vesistö- ja ilmastopäästöjen vähentämiseen. Tiedetään, että turvesuon kuivattaminen luonnontilaiselle suolle aiheuttaa maksimaaliset vesistöpäästöt jo ennestään ojitettuihin turvemaihin verrattuna. Viime aikoina Suomessa ja Ruotsissa tehtyjen turvesoiden elinkaaritutkimusten mukaan on myös selvinnyt, että luonnontilaisille soille perustetulta turvekentältä nostetun polttoturpeen ilmastovaikutus on jopa kivihiiltäkin suurempaa, sillä luonnontilaisen suon ojitus muuttaa hiiltä sitovan ekosysteemin päästölähteeksi. Vesistövaikutusten tapaan myös turpeen hyödyntämisen ilmastovaikutukset vähenevät, jos toiminta suunnataan ojitetuille soille ja suopelloille.
Vaihekaavassa ilmastokysymyksiä ei ole otettu huomioon turvesoiden sijoittelussa ollenkaan vetoamalla puutteellisiin tutkimustuloksiin. Tutkimustietoa kyllä on. Esimerkiksi Tilastokeskus on jo vuosien ajan raportoinut ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamista päästöistä YK:n ilmastosopimuksen velvoittamana. Turpeeseen takertuneella Pohjois-Pohjanmaalla näistä mielellään vaiettaisiin, mutta Pariisin ilmastosopu kyllä tarkoittaa myös turpeenpolton alasajon alkua.
Maakuntakaava on yleispiirteinen, mutta sen merkitys turpeenoton maankäytön ohjauksessa on suuri, koska turpeenhankinnan sijoittumista ei muutoin kaavallisesti ohjata. Merkitys on jopa kasvanut ympäristönsuojelulain muutoksen myötä. Vaikka turpeenhankinta on luvanvaraista toimintaa, kaavallinen sijainninohjaus on merkityksellistä eritoten haittojen ennaltaehkäisemiseksi.
Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavaan merkityt tu-2 -suot aiheuttavat merkittävää suoluonnon tilan heikkenemistä ja tarpeetonta vesien pilaamista ja hiilidioksidipäästöjen kasvua. Niiden turvekerrosten kaivua ja polttamista ei voi millään mittarilla pitää turvevarojen kestävänä käyttönä. Suoluonnon uhanalaisuus edellyttää monia erilaisia keinoja säilyttää jäljellä oleva ojittamaton suoluonto.
Mauri Huhtala Merja Ylönen
varapuheenjohtaja sihteeri
Liite 1: Ympäristöministeriön päätös Dnro YM1/5222/2014 23.11.2015
Liite 2: Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta
Liite 3: Vaihemaakuntakaavan selostus 2.12.2013
Liite 4: Kaavoittajan vastineet 1. vaihemaakuntakaavaehdotuksesta saatuun palautteeseen
Liite 5: Suot ja turvemaat maakuntakaavoituksessa, Suomen ympäristö 7 / 2015
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiset/Suot_ja_turvemaat_maakuntakaavoituksessa%2835419%29
Liite 6: http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/projects/index.php?id=4&paakansio=133, käyttäjätunnus aapa ja salasana suo > maakuntakaavan suot > hae dokumentteja
Liite 7: Inventoitujen soiden luontoarvohavainnot ja pisteytys 16.8.2012
Liite 8. Esimerkkejä tu-2 -varauksen saaneista soista, jotka on luokiteltu puutteellisen tiedon varassa tai joiden varaus on virheellinen tiedossa olevien luontoarvojen takia
Kärppäsuo, Pudasjärvi
Suot ja turvemaat maakuntakaavoituksessa: luonnontilaisuusluokkaan 2 kuuluvien soiden erityisistä luonnonarvoista on tehtävä selvitys aina, jos halutaan arvioida suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Tällaisia selvityksiä Kärppäsuolla ei ole tehty. Suo on esimerkki kohteesta, jolla ei ole käyty lainkaan, vaan se on ilmakuvasta todettu reunoiltaan ojitetuksi ja keskiosaltaan kuivahtaneeksi 2-luokan suoksi. Rajaukseen sisältyy kaksi Kärppäojan rajaamaa suokokonaisuutta Kärppäsuo NW ja SE. Kärppäojan SE-alue on ojitettu ja rajautuu turpeenottoalueeseen, kun taas NW-osa on laaja, lähes 100 hehtaarin ojittamaton suo.
Maastokäynnillä Kärppäsuon NW-osalla 17.10.2014 (Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) kävi selväksi, että pelkkä ilmakuvatarkastelu saattaa johtaa harhaan. Suo ei ole kuivahtanut keskiosaltaankaan eikä se ole lainkaan taimettunut. Suo on päinvastoin kokonaisuudessaan hyvinkin vetinen. Sen havaitsi kulkemalla suon poikki. Luoteisnurkkaa lukuun ottamatta, johon oli kaivettu oja, suo osoittautui hyvinkin märäksi ja paikoin hyllyväksi siitäkin huolimatta, että useamman yön pakkaset olivat jo jähmettäneet suon pinnan. Kuivahtamisen estää vesien virtaussuunta suon etelälaitaa kohti.
Pohjoisreuna saa puolestaan lisävettä sitä rajaavasta metsäkumpareesta, joka on ojitettu rinnettä alaspäin (ei välttämättä näy kartassa). Metsäsaareke on reheväpohjainen (ketunleipää muun muassa runsaasti), jonka seurauksena Kärppäsuon pohjoisreuna on ravinteikas ja lisävesien vuoksi myös luhtainen. Luhtaisuutta suossa on ollut muutoinkin, mistä ovat merkkinä vanhat hieskoivut suolla, runsaimmin sen pohjoisreunalla. Metsäojien kautta virtaavia kevättulvien vesiä ei johdeta suolta edelleen. Vesien johtaminen ojista suolle on hyvä metsätalouden vesiensuojelukeino. Se vaikuttaa suon vesitalouteen, mutta ei tee siitä turpeenottoon soveliaampaa. Suon määrittäminen muuttuneeksi sille pistävien ojien johdosta osoittaa selkeästi turpeenkaivuun intressin puoltamista suoluonnon, mutta myös vesien- ja ilmastonsuojelun kustannuksella. Luoteisosassa taimettuminen ei ulotu ojan suon puolelle, vaan rajautuu hyvin selvästi ojan länsipuolelle. Ojaan ei ole virtausta suolta päin.
Kärppäsuolla on säilynyt myös yhteys kivennäismaihin. Ilmakuvatarkastelun mukaan Kärppäsuon pohjoisosan ojittamaton reuna on noin 400 metriä pitkä ja suon lounaispuolella se on 300 metriä. Pohjoisreunassa ojittamattomalla osalla on useita korpityyppejä. Kun suota ei ole inventoitu, niiden kuin myös koko suon luonnonsuojelullinen arvo on jäänyt selvittämättä.
Kärppäsuon tu-2 -merkinnälle ei ole muita perusteita kuin sen oleminen turveyhtiön hallussa. Luvan saanti voi kuitenkin olla vaikeaa, koska suo sijaitsee hyvin lähellä Iijokea. Suon ympärillä on entuudestaan useita turpeennostoalueita, jotka kuormittavat Iijokea. Laajasti ojittamattomalta ja vetiseltä osalta Kärppäsuota (NW) tulee jättää vesiensuojelusyistäkin turvevaraus pois.
Ukonsuo, Pudasjärvi
Suon sijoitus luonnontilaluokkaan 2 on virhe. Tu-2 -soiden varaus listassa kerrotaan kokonaisalan olevan 748 hehtaaria ja 340 ns. tuotantoalan hehtaaria. Inventoitujen soiden pisteytystaulukossa ojittamatonta alaa on 143 hehtaaria. Pisteytystaulukon mukaan uhanalaisia suotyyppejä on 9 ja silmälläpidettäviä 12. Suolintujen lajimäärätieto puuttuu, vaikka kaavaselostuksen mukaan suolinnusto on tärkeimpiä kriteerejä. Siitä huolimatta suojelupisteiden kokonaismäärä on lähes 35 pistettä. Kaava-aineistossa on suotyyppikartta.
Ukonsuon keskiosa saa pääosan vesistään luoteispuolen metsäsaarekkeiden ojittamattomilta reunoilta, minkä takia sen luonnontila on säilynyt erittäin hyvin. Ukonsuon ojittamaton alue edustaakin hyvin selvästi luokan 3 soita. Suon itäpuolella on vesilain luontotyypit Törrönlampi ja Törrönoja.
Luonnonsuojelupiirin edustajien maastohavaintojen mukaan suon pohjoisosa on luonnontilaisine kivennäismaasaarekkeineen maisemallisesti edustava ja keskiosiltaan suo on hyvin märkä ja säilyttänyt hyvin vesitaloutensa. Lisäksi suo sijaitsee Kivarinjoen valuma-alueella, jolle vesiensuojelusyistä on vaikea saada lupaa ja entistä vaikeampaa se on luonnontilaiselle suolle, jonka kuivatuksesta johtuva vesistökuormitus on vielä suurempaa. Turvesuovaraus on jätettävä vahvistamatta.
Puutiosuo E (Kontiomaansuo S), Ii (Kuivaniemi)
Ojittamatonta on 14,7 ha. Raportissa (14.7. 2011) todetaan: Suo on pääosin ojitettu, mutta: ”Puutiosuon ojittamattomilla osilla esiintyy monipuolisesti erilaisia suotyyppejä, joista viisi on valtakunnallisesti ja 11 alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Vaihtelevuutta puuttomiin nevalakeuksiin tuovat Kontio- ja Puutio-ojat ympäristöineen. Alueella esiintyy myös uhanalainen kämmekkälaji. Lintulajeista havaittiin yksi valtakunnallisesti uhanalainen laji. Puutiosuo on porojen laidunmaata. Metsästykseenkin suota käytetään, alueella oli mm. hirven nuolukivi ja hirvitorni. Reunarämeillä oli käyty mönkijällä tarkistamassa hillasatotilannetta. Hyvien hillamättäiden ja -korpien lisäksi suolla oli runsaasti karpalon raakileita. Tieyhteyksien myötä alue tarjoaa myös retkeilymahdollisuuksia. Merkityksensä on silläkin, että Puutiosuo toimii puskurialueena turvetuotantoalueen ja soidensuojelualueen välillä.”
Tälle alueelle Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on jo myöntänyt luvan Kuivaturve Oy:lle, poislukien ylläkuvatut luonnontilaiset alueet. Kaavakartassa tämä pohjoispuoli on merkitty luo-1 alueena, eikä siihen enää mahdu turvesuota, joten alueen tu-2 varaus tulee poistaa.
Kivijärvensuo, Pusutussuo, Ii
Suot sijaitsevat Tannilan-Yli-Olhavantien varressa ja vastakkaisilla puolilla. Kivijärvensuosta on suoaineistossa vain kartta suotyyppikartoituksesta. Sillä on kuitenkin sekä SL-1 että tu-2 -varaus, joka koskee suon pohjoisosaa.
Pusutussuosta on lyhyt luonnehdinta, jossa mainitaan, että se on luonnontilaluokan 2 suo, mutta yltää läntisellä ojittamattomalla avosuo-osalla luonnontilaluokkaan 3. Tu-2 -merkintä edustaa siten ankaraa ja turpeenkaivuuta puoltavaa valintakäytäntöä. Soilla on sijaintinsa takia myös maisema- ja virkistyskäyttöarvoja.
Koska kummaltakin suolta puuttuvat tarkemmat luontoselvitykset, niiden turvevaraus tulee poistaa maankäyttö- ja rakennuslain 9 ja 28 §:ien sekä alueidenkäyttötavoitteiden vastaisena.
Tora-aapa-Laukkulammit, Ii (Kuivaniemi)
Samaan aikaan kaavoituksen kanssa paikallisella turveyhtiöllä, Kuiva-Turpeella on ollut vireillä ympäristölupahakemus Laukkulampiensuolle, mutta prosessi päättyi hakemuksen poisvetämiseen. Hakijalla, että Laukkulammista lähtevä piilopuro jossain vaiheessa yhtyy kuivajokeen virtaavaan Laukkuojaan. Metsähallituksen suunnittelija oli saanut laserkeilauksen avulla toisenlaisen käsityksen, jonka hän esitti Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kokoon kutsumassa neuvottelussa 16.10. 2013. ”Laukkulammista lähtevästä luonnonpurosta ei ole virtausyhteyttä Laukkuojaan laskeviin metsäojiin, vaan virtaus suuntautuu kohti Tora-aapaa. Suunnittelija kertoi tehneensä alueella vaaituksia ja todenneensa, että metsäojat sijaitsevat luonnonpuroa ylempänä. Piilopuro on lähinnä Kastellinaavan eteläosan metsätalousmaiden ojitusten johdosta muuttunut vähävetisemmäksi, mutta se ei ole missään tapauksessa kuivunut. Näin ollen Laukkulampien valuma-alueen vedet vaikuttavat Ison Hirviaavan – Lähteenaavan Natura-alueeseen Tora- aavalla. Tuloksen perusteella Metsähallituksen edustaja vaati Natura-arvioinnin tekemistä sekä jätti aluehallintovirastolle asiaan liittyvän selvityksen, joka on neuvottelumuistion liiteaineistona.
Laserkeilauksen tietoja ei ole ollut kaavan valmistelun aikaan käytössä, mutta ihmetystä herättää, miksi yksi turvetuotantovaraus on osoitettu Natura-alueen viereen, vaikka se kaavaselostuksen mukaan on muilta vastaavilta alueilta poistettu. Koska laserkeilaus on nyttemmin osoittanut turpeenottohankkeen väistämättä aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia viereiselle Natura-suojelualueelle ja turveyhtiö on tämän vuoksi vetänyt hakemuksensa pois, myös Laukkulampiensuon tu-2 -varaus tulee poistaa.
Suolla on ojittamatonta alaa 131,8 hehtaaria. Reunaojituksista huolimatta alueen suot ovat keskiosillaan säilyttäneet hyvin vesitaloutensa. Suo on komeaa keidas- ja aapasuon ja luhtaisen korven yhdistelmää. Suon yleisraportissa 11.7.2011 todetaan: ”Alueella havaittiin yksi valtakunnallisesti ja viisi alueellisesti uhanalaista suotyyppiä. Kasvilajistoon sisältyy ainakin kaksi alueellisesti rauhoitettua putkilokasvilajia. Lisäksi tehtiin kaksi kansallisiin suojelukategorioihin lukeutuvaa lintulajihavaintoa. Retkeilijän kannalta ympäristö on miellyttävää erämaalampineen ja puustoisine jänteineen. Keskimmäisen lammen rannalla oli mm. vene. Laukkulampien sijainti soidensuojelualueen kupeessa puskuroi myös toisella reunalla sijaitsevan turvetuotantoalueen vaikutuksia.” Suohanke ei ole selvittänyt alueen linnustoa, vaan käyttänyt ilmeisesti em. yleisraportin tietoja, jotka supistuvat muutamaan lajiin. Kaavaselostuksen kriteerien mukaan suon linnustoarvon ratkaisee kuitenkin lähinnä suolajien yhteismäärä, joten linnuston osalta suon luontoarvojen pisteytys on jäänyt vajaaksi.
Linnustohavaintoja 20.5.2012 (Mauri Huhtala): kurki 1, joutsen 3, liro 12, keltavästäräkki 8, niittykirvinen 4, tavi 1, telkkä 2, taivaanvuohi 1, harmaalokki 1, pajusirkku 2, käki 2, punarinta 1, sepelkyyhky 1. Paria päivää myöhemmin lisäksi metsähanhipari, riekkopari, valkoviklo, tuulihaukka ja kaakkuri. Suolintulajeja mainituista on kaavaselostuksen kriteerien mukaan 15. Jo pelkästään linnuston perusteella kaavan turvevaraus tulisi poistaa, mutta suon luonnonarvopisteytyksestä linnut puuttuvat lähes kokonaan. Lisäksi 20.5.2012 havaittiin suon koillisosan suuressa rimmessä viitasammakon soidinta. Alueella retkeillään kalastuksen ja hillastuksen merkeissä, joten myös sen virkistyskäytöllinen merkitys on suuri laajan turvesuokeskittymän alueella.
Tora-aapa on soidensuojelualuetta ja nyttemmin osa Ison Hirviaavan-Lähteenaavan Natura-aluetta, joten Laukkulampien alue sijaitsee mainitun soidensuojelu- ja Natura-alueen ja Klaavunsuon turpeenkaivuualueen välissä. Laukkulammit on nimensä mukaisesti vesilain suojelemien pienvesien kirjavoima suo, joten siltäkään osin turpeenottohankkeella ei ole toteuttamiskelpoisuutta. Sitä heikentää sekin, että kuivatusvedet johdettaisiin Natura-alueen kautta Kuivajokeen, joka on kaavaehdotukseen merkitty riskivesistö. Kaavaselostuksessa mainitaan, että soita, joiden käytöllä voi olla vaikutuksia Natura-alueisiin, ei osoiteta turvetuotantoon. Ainakaan Laukkulampiensuon kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Lisäksi suoalue sijaitsee Oijärven eteläpuolisen laajan turvesuokeskittymän alueella, jossa kaikki suoluonto on uhanalaista. Käytetyn luonnontilaluokituksen kummallisuuksiin kuuluu, että alueen suoluonnon uhanalaisuutta verrataan metsäojitusten määrään, mutta turvesoiden määrä, olipa niitä miten paljon hyvänsä, jätetään ottamatta huomioon. Alueen maankäytön suunnittelussa tulee jatkossa keskittyä säilyneen suoluonnon turvaamiseen ja lisäämiseen turvesuon pohjia ja ojitusalueita ennallistamalla.
Maakuntakaavan tu-2 -varaus tulee poistaa. On selvää, että alueen liittäminen esimerkiksi soidensuojelun täydennysohjelman puitteissa viereiseen Iso Hirviaavan-Tora-aavan-Lähteenaavan Natura-alueeseen on sille alueidenkäyttötavoitetta toteuttavaa maankäyttöä.
Vasikkasuo eli Karhunpesämaansuo, Ii (Kuivaniemi)
Vasikkasuolta ei ole vaihekaavan valmistelussa tehty minkäänlaisia luontoselvityksiä. Suon luontoarvojen pisteytys on tehty kymmenen vuotta vanhojen konsulttiyhtiö Pöyryn selvitysten mukaan, joista ainakin lintuselvitys on ollut heikkotasoinen. Se on tehty kesäkuun lopulla, jolloin osa suolajeista on jo muuttanut pois. Selvityksen vuorokaudenajasta ei ole edes tietoa. Valittajan esittämää lintuselvitystä ei ole otettu huomioon, vaan kaavoittaja pyörittelee vastineessaan lintuselvitysten epävarmuuksia. Puutteellisten selvitysten seurauksena luontoarvopisteytys aliarvioi suota.
Vasikkasuon itäisin allas on maisemallisesti edustava ja linnustollisesti arvokas, mutta ojitus on lännempänäkin harvaa ja koko alue on helposti ennallistettavissa. Kaavoittaja perustelee kaavaratkaisua suon hallintatilanteella sekä valtioneuvoston periaatepäätöksen yleissuosituksella turvetuotannon keskittämisestä. Tässä on yksi kaavoituksen ristiriitaisuuksista. Alueen runsas metsäojitus korottaa luonnontilaisen kaltaisen suon luontoarvoa, mutta runsas turvesoiden määrä vähentää! Karttatarkastelulla selviää, että tällä Oijärven eteläpuolen jälkikäyttöalueella turvetuotantoa on keskitetty niin, että suurempia soita ei juuri enää ole jäljellä. Niiden viimeistenkin polttaminen on kuitenkin yksiselitteisesti alueidenkäyttötavoitteiden vastaista.
Kaikki jäljellä oleva suoluonto tarvitaan tukemaan alueen kahden suojelualueen, Iso Hirviaapa-Lähteenaavan ja Viitaojanlatvasuon monimuotoisuutta.
Ympäristöministeriön ohjeen mukaan maastoselvitys on tehtävä aina, jos halutaan arvioida suon soveltuvuutta turvetuotantoon. Suuren suoalueen jättäminen kaavoitusoppaan ohjeistuksen vastaisesti ilman maastoselvityksiä, on selvä kannanotto turpeen hyödyntämisen puolesta. Liitteenä on kuvia suolta kesän 2014 hellejakson jälkeen.
Kaavakartan tu-2 -varaus on laajuudeltaan yli 200 ha ja käsittää kaiken käyttökelpoisen suon Klaavunsuon ja Vasikkasuon turpeennostoalueiden välillä. Yhdessä Laukkulampiensuon kanssa alueelle syntyisi hankkeiden toteutuessa laaja yhtenäinen 700-800 hehtaarin turpeenkaivuualue.
Vasikkasuon tu-2 -alueelle on jo kertaalleen Karhunpesämaansuon nimellä haettu lupaa. Pohjois-Suomen AVI on hylännyt turpeenottohankkeen vuonna 2010 lähinnä vesiensuojelusyistä. Siitä ei valitettu, joten päätös jäi myös voimaan.
Tähän hankkeeseen liittyvässä Pöyryn kasvillisuusselvityksessä vuodelta 2004 todetaan alueen suoluonto karuhkoksi, mutta suhteellisen vähän muuttuneeksi. Maisemiltaan ”Vasikkasuon itäpuolisko on laaja ja luonnontilainen avosuo, jolla on pitkälle komeaa ja häiriintymätöntä aapasuomaisemaa. Länsipuoliskon ojitetuilla pohjoisosilla kasvaa vähäisesti mäntyä.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin toimesta on selvitelty edellä mainitun Vasikkasuon itäisen altaan linnustoa 16.5.2013, klo 3.30-9.00 (Mauri Huhtala): Aamulla voimakasta teeren soidinta kuului useasta suunnasta, samoin kurkien ja joutsenten ääntelyä. Suolla havaittua: kurki 1 pari, riekko 2 paria, isokuovi 2 paria, metsähanhi 1 pari, valkoviklo 1 pari, toinen pari lensi suon yli, töyhtöhyyppä 1 pari, kapustarinta 1 pari + yksinäinen, taivaanvuohi 1 pari, liro 3 paria, keltavästäräkki 2 paria, niittykirvinen 2 paria, joutsen 1 pari kävi ruokailemassa suon pohjoispäässä, muuttohaukka 1 pari kävi pariin kertaan suolla metsästelemässä, piekana 1 lensi matalalla suon pohjoispäässä, suokukko 8 lintua lensi suon yli, teeri useita aamulla soitimella, varis 3, käpytikka 4 suon reunarämeillä. Suolajeja oli kaikkiaan 16. Nämä tiedot on välitetty kaavoittajalle luonnonsuojelupiirin valituksessa, mutta niitä ei ole otettu huomioon.
Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan, päinvastoin kuin Pöyryn selvitys väittää, selvitysalue on tärkeä osa Vasikkasuon säilyneiden osien suolinnustolle merkittäviä pesimä- ja ruokailualueita. Selvitysalueen lisäksi sellaisia löytyy Vasikkasuon länsiosan laajoilta märiltä rimpialueilta. Laukkulampiensuon tapaan suoalue sijaitsee Oijärven eteläpuolisen laajan turvesuokeskittymän alueella, jossa kaikki suoluonto on uhanalaista. Sen maankäytön suunnittelussa tulee jatkossa keskittyä säilyneen suoluonnon turvaamiseen ja lisäämiseen suojelutoimenpitein sekä turvesuon pohjia ja ojitusalueita ennallistamalla.
Varauksen poistoa tukee myös se, että suon kuivatusvedet tulisivat laskettaviksi joko Kuivajokeen (riskivesistö) tai Olhavanjokeen, jonka ekologinen tila on vain tyydyttävä.
Koivistonojanlatvasuo, Vaaraojanlatvasuo ja Järvisuo muodostavat yhdessä merkittävän suolinnuston lisääntymisalueen, jolle ei voi enää lisätä turvesoita aiheuttamatta huomattavaa haittaa lajistolle. Suot sijaitsevat myös Oijärven eteläpuolen turvesoiden keskittymäalueella ja ne tulee samoin perustein Vasikkasuon kanssa poistaa turvekaavasta.
– Koivistonojanlatvasuo, Ii (Kuivaniemi)
Suosta ei ole kasvillisuustietoja eikä pisteytystä, mutta sen suotyyppejä on kuvattu Vaaraojanlatvasuon kartalla. Linnustoselvityksessä havaittuja lajeja ovat muun muassa joutsen (hylätty pesä), riekko, isolepinkäinen ja sinisuohaukka. Suolajeja on yhteensä 15. Suo on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisen erityistä suojelua vaativan lajin pesimäreviirin ydintä. Yksi vaihtopesistä sijaitsee Koivistonojanlatvasuon lähimastossa. Suo ei siksikään sovellu turpeenottoon siitä toteutuessaan suojellulle lajille aiheutuvan pesimäaikaisen häiriön vuoksi.
– Vaaraojanlatvasuo, Oulu (Yli-Ii)
Suon ojittamaton ala on 132 ha. Sama varovaisuusperiaate koskee myös Koivistonojanlatvasuon eteläpuolella sijaitsevaa Vaaraojanlatvasuota. Luontoarvopisteytystaulukon mukaan suolla on muun muassa 7 uhanalaista suotyyppiä ja 7 silmälläpidettävää, mutta linnustotiedot puuttuvat. Suo sijaitsee Vaaraojanlatvasuon turpeenottoalueen vieressä. Ilmakuvan perusteella arvioiden kivennäismaalta on yhteys suolle tai ainakin ojitus on paikoin vanhaa ja umpeenpainunutta. Suo on mitä ilmeisimmin varattu laajennusosaksi, vaikka se on selvästi säilyvä ja paremminkin sellainen, joka rajataan maakuntaliiton vastineen mukaan turpeenottovarausalan ulkopuolelle. Vaaraojanlatvasuon turpeenottoalue sijaitsee myös suojellun Viitaojanlatvasuon vieressä.
– Järvisuo NW, Oulu (Yli-Ii)
Järvisuo NW on (ojittamatonta alaa 142 ha) luontoarvopisteytystaulukon mukaan määritetty luonnontilaluokkaan 3. Suolla on havaittu 16 uhanalaista suotyyppiä ja 10 silmälläpidettävää. Lisäksi suolla on poikkeuksellisen korkea suolintulajien määrä, 29; runsaimpina riekko (5), kapustarinta (7), taivaanvuohi (8), kuovi (7) ja niittykirvinen (30) paria. Suo kuuluu Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen inventoimien soiden listaan.
Järvisuo NW on myös tu-2 -soiden listalla. Suolla onkin kaavakartassa sekä SL-1 sekä tu-2 -varaus. Tu-2 -varaussuon kokonaisala on 219 ja ns. tuotantoala 111 ha. Suojelun ja turpeennoston sovittaminen samalle suolle on huonoa suunnittelua ja liioiteltua ”yhteensovittamista”. Järvisuon keskellä on nimensä mukaisesti järvi sekä pienvesiä. Turpeenottoalan rajaus kaavan taustamateriaalista puuttuu, mutta ennalta arvioiden suo ei sovellu turpeenottoa varten kuivattavaksi myöskään vesistövaikutusten takia. Linnustoarvo myös alenisi, jos vesistöjen tila muuttuisi.
Epäilyksensuo N, Pudasjärvi
Epäilyksensuo on määritetty luonnontilaluokkaan 4. Sillä onkin kaavassa SL-1 -varaus. Suon pohjoisreunalla on tu-2 -varaus. Epäilyksensuo yhdessä viereisen Paratiisisuon kanssa kuuluu suolinturaportissa kuvattuihin soihin. Se on merkittävä lintusuo. Tu-2 varauksen tarkoittama ala, Epäilyksensuo N ei ole tiedossa. Siitä ei ole rajausta eikä mitään inventointitietoja.
Kotisuo, Oulu, Utajärvi
Suosta on projektikansiossa lyhyt suotyyppikuvaus. Ojittamatonta alaa on luontoarvopisteytystaulukon mukaan 60.5 ha, kokonaisalaksi mainitaan 114 ha ja ns tuotantoalaksi 55 ha. Suosta ei ole kasvilaji- tai linnustotietoja.
Suo on suunnitellun SL-1 alueen rajauksella ja aluetta ympäröivän monikäyttöaluemerkinnän sisällä. Se on keskiosaltaan ojittamaton Kontiosuon jatke ja luonnonsuojelulain 47 §:n erityistä suojelua vaativan lajin reviiriä. Turpeenkaivuun sijoittuminen lajin reviirille tarkoittaisi reviirin tyhjentymistä, mikä olisi luonnonsuojelulain vastaista. Lisäksi suo on liian lähellä Pientä Kivijärveä, josta seuraa todennäköiset pölyhaitat järven runsaalle kesäasutukselle ja virkistyskäytölle.
Leipisuo-Kapustasuo, Utajärvi
Ojittamatonta pinta-alaa on 260,8 ha. Suojelupisteet ovat lähes 35 pistettä. Luonnontilaluokaksi on määritelty 2, jota luonnonsuojelupiiri pitää virheellisenä. Suo sijaitsee aivan Kiiminkijoen vieressä. Sitä koskeekin vaatimus Natura-suojelun piiriin kuuluvan Leipiojan huomioon ottamisesta mahdollisen turpeenottohankkeen ohessa. Kuten inventointiraportissakin kerrotaan suolla on laajasti säilyneitä osia. Luonnonsuojelupiirin edustajien 30.8.2013 tekemien havaintojen mukaan reunaojitusten vaikutus Leipisuon eteläosissa oli vähäistä. Kapustasuo puolestaan on kivennäismaasaarekkeiden pirstoma suo, joka on isolta osin luonnontilainen. Suon kivisyys heikentää vielä lisää turpeenkaivuun järkevyyttä. Leipisuon ja Kapustasuon välissä oleva metsäojitus ei ole muuttanut ojituksen ulkopuolisia osia Leipisuosta ja Kapustasuosta.
Turvesuovarauksen vahvistamatta jättämistä tukee myös se, että suo on isoksi osaksi valtion maata. Metsähallitus on sitoutunut noudattamaan kansallisen suostrategian linjauksia ja valtioneuvoston periaatepäätöstä. Leipisuo-Kapustasuo on katsottava luonnontilaluokan 3 suoksi, joten turvevaraus tulee jättää vahvistamatta.
Pilkkasuo
Pilkkasuo N on merkitty luo-1 -varauksella ja Pilkkasuo S SL-1 -varauksella. Pilkkasuolla N ja S on myös tu-2 -varaus. Suosta kokonaisuutena on useita kasvillisuus- ja linnustoselvityksiä sekä lisäksi erillinen arvio suon soveltuvuudesta turpeenottoon. Siihen kaavailluista alueista ei ole mitään karttarajausta, joten kaavan tu- 2- aluevaraus on liian epämääräinen ja kuvastaa ylimitoitettua tarvetta ”yhteensovittamisesta”. Luontoarvoselvitykset osoittavat, että Pilkkasuo on sekä kasvillisuutensa että linnustonsa puolesta niin merkittävä, että sen millekään osalle tai välittömään läheisyyteen ei pidä ohjata turpeenottoa. Maakuntakaavan turvevaraukset tu-2 tulee poistaa.
Varpusuo-Saukkosuo, Utajärvi
Saukkosuolta ei löydy minkäänlaisia inventointitietoja. Karttapaikan mukaan ojittamatonta suota on toistasataa hehtaaria.
Liite 9. Ympäristöministeriön kaavoitusohjeen mukaan etenkin seuduilla, joilla ojitettujen soiden osuus suoalasta on suuri – yli 75 % – tulisi luonnontilaisuusluokan 2 suot kuitenkin jättää soita muuttavan käytön ulkopuolelle. Ohjeen noudattaminen edellyttää soiden tu-merkinnän poistamista. Toinen merkittävä peruste on turpeenkäytön olennainen vähentyminen Haapaveden lauhdelaitoksen käyttömuutoksen takia.
Rahkaneva-Teerineva-Katajaneva, Haapavesi
Ojittamaton ala on 154,4 hehtaaria. Suolle oli luonnoksessa merkitty sekä SL-1 (Rahkaneva) että tu-2 -varaus (Teerineva). Kaavaehdotuksessa koko alueella oli tu-2 -varaus ja välittömässä lähiympäristössä vielä Katajanevan tu-1 -varaus. Merkinnät jäivät voimaan hyväksytyssä kaavassa. Haapaveden alueelle ei sen sijaan ole osoitettu yhtään luo-merkintäsuota ja vain yksi uusi SL-1 -merkintä, joka koskee Isonevaa Ainalin lintuvesialueen ja Korkattivuoren välissä.
Rahkaneva-Teerineva on luokiteltu luonnontilaisuusasteikolla luokkaan 2, mutta inventointi osoittaa suolla olevan säilyviä osia. Luontokartoitusraportissa todetaan luokan perusteluna, että suon keidasosat ovat luonnontilaisia ja säilyviä, mutta suon ojittamattoman osan minerotrofiset alueet ovat kuivahtaneet ja taimettuneet suota halkovan ojan lähellä. Muita ojituksesta aiheutuneita kasvillisuusmuutoksia ei ojittamattomassa osassa ole havaittavissa. Valtaosa suosta on ojittamatta, mutta suon reunaosia, etenkin aapasuo-osia, on laajalti ojitettu. Ojat ovat hyväkuntoisia ja kuivattavat suota yhä voimakkaasti. Koska kyseessä on sadevedestä ravinteensa saava keidassuo, sen keskeisimpien osien voidaan katsoa säilyvän kasvillisuudeltaan luonnontilassa ojituksista huolimatta. Suon luonnontilaa olisi kohtalaisen helppo parantaa tukkimalla suon rimpiä puhkovia ja ojittamatonta osaa reunustavia ojia. Ennallistamistoimilla olisi mahdollista parantaa erityisesti suon aapasuo-osien vesitaloutta. Tässä olisi suositeltunakin sopiva ennallistamiskohde alueella, jonka suoluonnon yleisilme on masentava.
Kesän 2013 (11.7. Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) maastokäynnillä Rahkanevan itäisestä puoliskosta löytyi harvinaisen rehevä luhtainen korpi, joka raportissa on määritetty luhtaiseksi ja mesotrofiseksi sarakorveksi. Korven valtapuuna oli koivu ja kenttäkerroksen ruohot, kurjenjalat, luhtavillat, vehkat ja järvikortteet olivat poikkeuksellisen kookkaita ja näyttäviä. Kuten raportissakin mainitaan suon itäreunalle oli kaivettu uusi oja, joka kuitenkin päättyi suolle. Vesi seisoi ojassa, joten sillä ei liene todellista kuivattavaa vaikutusta. Läntisellä keidasosalla taimettumista ei sanottavasti ollut tapahtunut, joten siltäkin osin reunaojitusten vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
Linnustoselvitys PPLY 27.6.2011: Suolajeja yhteensä 12, parimäärä erityisen korkea kapustarinnalla (8), pikkukuovilla (5) ja keltavästäräkillä (19). Yhdistyksen maakunnallisesti arvokkaita soita koskevassa selvityksessä (MAALI-hanke) suokokonaisuus osoittautui 13. parhaaksi omassa kokoluokassaan 50 suon joukosta. Turvevaraus tulee poistaa jo pelkästään linnuston perusteella. Huomioon on otettava sekin, että osa kahlaajista on ollut jo muutolla kesäkuun lopussa.
Suon suojeluvaraus poistettiin turveyrittäjien kanssa tehdyn maastokatselmuksen seurauksena. Katselmuksesta tehdystä muistiosta käy ilmi, että suon itäosalla, jossa on muun muassa luhtainen ja rehevä korpi, ei käyty, vaan tyydyttiin kiertämään kahden ojan rajaamaa suon länsiosaa. Kokonaisuus ei siitä hahmottunut, jonka takia näkemys suon vesitaloudesta ja luontoarvoista poikkeaa huomattavasti luonnonsuojelupiirin edustajien, mutta myös suon kartoittajan näkemyksistä, joita kuitenkin pidettiin oikeina.
Rimpineva, Kärsämäki
Projektityökalun aineistossa suosta on hyvin suppea ja harhaanjohtava kuvaus. Luontoarvopisteytystaulukon mukaan ojittamatonta alaa on 52.4 ha. Suosta on kuitenkin lisätietoja, koska siitä on käyty jo kertaalleen ympäristölupaprosessi loppuun. Lupa hylättiin vuonna 2009 vesiensuojelullisista syistä ja kielteinen päätös pysyi sekä Vaasan että korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Viimeisin päätös on vuodelta 2012. Suon kuivatusvesien laskuvesistö, Lamujoki on luokiteltu riskivesistöksi, jonka alueella turvesoiden kuormitusta tulee rajoittaa. Tehokkain keino on jättää luonnontilaiset suot kuivattamatta, joten Rimpinevan kaavavaraus turvesuoksi tulee jättää vahvistamatta. Suo on viimeisiä avosoita laajalti kauttaaltaan ojitetulla seudulla.
Varisneva, Pyhäntä
Suokasvillisuusselvitys: Suon ojittamattomassa osassa kasvillisuus on luonnontilassa eikä ojittamattomassa osassa ole havaittavissa huomattavaa vedenpinnan laskemista. Ojitetuissa osissa puuston kasvu on elpynyt ja varpuisuus lisääntynyt. Suon valuma-alue, josta suo saa vettä ja ravinteita on pienialainen, ja vesien valumissuunnat ovat säilyneet valuma-alueilla luontaisina. Tämän vuoksi suon ennallistaminen on mahdollista toteuttaa suhteellisen vähällä työllä.
Kuvaliitteet 10-19: Rimpineva, Kärsämäki, Rahkaneva ja Rahkaneva2, Haapavesi, Säilynneva, Sievi, Karhunpesämaansuo, Ii, Kärppäsuo, Pudasjärvi, Laukkulamminsuo, Ii, Kapustasuo, Utajärvi, Leipisuo, Utajärvi, Ukonsuo, Pudasjärvi