Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Iin Pahkakosken tuu­li­voi­ma­hank­keen ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ar­vioin­tioh­jel­mas­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

27.1.2016

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: POPELY/445/2015

Asia: Lausunto Iin Pahkakosken tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Hankkeessa on kolme toteuttamisvaihtoehtoa: 21 voimalaa hankealueen länsiosaan (VE1), 11 voimalaa hankealueen itäosaan (VE2) ja 32 voimalaa koko hankealueelle (VE3). Lisäksi vertailussa on mukana toteuttamatta jättäminen (VE0).

Sähkönsiirrosta esitetään kaksi vaihtoehtoa VEA (eteläinen linjaus) ja VEB (pohjoinen linjaus). Ohjelman mukaan sähkö siirretään 110 kV:n uudella yhteydellä Isokankaan sähköasemalle hankealueesta länteen noin 21 kilometrin päähän. Pääosin johtokäytävän sijainti on yhteneväinen valituissa vaihtoehdoissa.

Sähkön siirrossa on hyödynnetty hankealueen läpi kulkevaa 400 kV:n voimajohdon reittiä. Sitä ei perustella, miksi sähkö on päätetty johtaa uutta linjaa Isokankaan sähköasemalle valtakunnan verkkoon liittämiseksi. Uusi sähköasema on arviointiohjelmassa sijoitettu hankealueen itäiselle lohkolle, joten vaikuttaa siltä, että tavoitteena on 32 voimalan kokonaisuus.

Kun tässäkin hankkeessa tuulivoimaloiden keskittymälle on haettu rauhallista ja erämaista aluetta, josta ihmisasutus on kaukana, sähkön siirtoa ja sen vaihtoehtoja voisi käsitellä laveammin eritellen vaihtoehtoja ja perustellen tehtyjä valintoja. Sinänsä on hyvä, että linjausta suunniteltaessa on pyritty välttämään herkät kohteet, kuten suojelualueet, muinaisjäännökset ja loma-asutus. Kun siirtolinjat annetaan valmiiksi pureskeltuina, jää epäselväksi, mitä vaihtoehtoja olisi ollut ja mitä on jätetty käyttämättä.

Kyseisessä hankkeessa sähkönsiirron herkkiä kohtia on edelleen niiden väistämispyrkimyksistä huolimatta. Kartan mukaan Poikainlammit-Karhusuon suojelualueen ja sen pohjoispuolelle 1. vaihekaavassa suojeluvarauksella merkityn Isosuon välissä näyttää menevän tie, joten jonkin verran suoalueiden välissä on muokattua ympäristöä. Selostuksessa tulee kuitenkin kuvata tarkkaan sähkön siirron reitti soiden välistä, kun se ohjelman mukaan kuitenkin viistää Isosuon laitaa.

Toinen ongelmakohta on Martimojoen ylitys. Reittivaihtoehdoissa VEA ja VEB on jonkin verran eroa sillä kohdalla. Parhaiten reittien erosta saa selvän kuvasta 8.12. Selostuksessa pitää selvittää ylityspaikkojen maasto-olosuhteet. Sähkönsiirtoreitti ylittää myös Poika-Martimon ja Nauruanojan. Lisäksi voimaloiden itäisellä osalohkolla on Koutuanoja, johon kohdistuu vaikutuksia ainakin olemassa olevan tiestön vahvistamisesta.

Sähkönsiirtolinjojen vaikutuksia virtavesiin ei ole tunnistettu. Ohjelman kappaleessa 10.2.1 puhutaan vain voimaloiden vaikutuksista pintavesiin. Martimojoki on hyvässä ekologisessa tilassa ja Nauruanoja välttävässä. Vuosien 2016-2021 vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan vesistölle on kunnostustarvetta ja selvitys on tekeillä, joten merkityksettömästä vesistöstä ei siinäkään tapauksessa ole kyse. Martimojoki ja Poika-Martimo ovat erämaisia vesistöjä, joilla on myös virkistyskalastusmerkitystä. Karttapaikan ilmakuvan perusteella myös Koutuanoja on suoristamaton ja sen varsi puustoinen. Ohjelmassa todetaan, että hankealueelle ei sijoitu täysin luonnontilaisia pienvesiä Sammakkolampea lukuunottamatta. Ojitukset ovat valuma-aluetta muokanneet, mutta se ei ratkaise uoman luonnontilaisuutta. Pelkästään vesilain 2 luvun 11 §:n huomioon ottaminen ei riitä.

Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitykset sekä hankealueelta että voimajohtojen varsilta on tehty vuoden 2015 maastokautena. Mitä ja miten loppujen lopuksi on selvitetty, ei käy ohjelmasta ilmi. Siinä luetellaan monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita, jotka on inventoinneissa pyritty havaitsemaan. Vaikka hankealue on isolta osin metsätalouden ja metsäojitusten muuttamaa, se ei ole sen koko kuva. Tärkeää on kartoittaa kaikki luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset kohteet, kuten ojittamattomat suolaikut ja vesistöjen ylityspaikat, jotta selostuksen tietojen perusteella voi arvioida, onko tarpeen siirtää tai poistaa voimaloita tai muuttaa voimajohdon reittiä haittojen poistamiseksi tai lieventämiseksi. Täsmällinen tieto on tarpeen myös kaavoitusta varten.

Ohjelman hankevaihtoehtoja esittävistä kuvista saa käsityksen, että voimalat sijoitetaan olemassa olevan tieverkon varsille. Ohjelmassa kuitenkin todetaan myös, että uutta tieverkkoa rakennetaan hankealueelle tarpeen mukaan. Kuvissa uusia tietarpeita ei havainnollisteta. Valmiin tiestön hyväksikäyttö on erinomainen lähtökohta. Tuulivoimarakentaminen vaatii kuitenkin yleensä teiden vahvistamista, mikä ohjelmassakin todetaan. Sitäkin varten on hyvä olla tarkka maastokuvaus.

Hanke sijoittuu muutaman kilometrin päähän Hirvisuon suojelualueesta. Sillä on siten todennäköisesti maisemavaikutusta koko suoalueelle. Tuulivoimalahankkeiden sijoittumisessa tulisi ennakoivasti ottaa arvokkaat suojelualueet huomioon myös maisemavaikutustensa takia. Niitä kuitenkin otetaan huomioon yleensä vain, kun suojelukohteella on aktiivista virkistyskäyttöä ja jota varten alueelle on rakennettu palveluvarustusta. Helposti saavutettavalla Hirvisuolla on jo pitkään ollut muun muassa pitkospuuluontopolku ja lintutorni ja ilmeisesti sinne on suunniteltu laajempaakin suoluonnon esittelykäyttöä. Näin ollen maisemavaikutukset Hirvisuolle tulee huolella tutkia ja arvioida, onko niitä tarvittaessa mahdollista voimaloiden paikkaa siirtämällä tai poistamalla vähentää.

Lentovaloillakin on vaikutusta maisemaan, erityisen voimakas se on erämaisissa maastoissa. Punaiset kiinteät valot on paras ratkaisu. Lentoturvallisuusmääräykset ratkaisevat, mutta valojen vaikutusta tulee kuitenkin selvittää. Ehkä niiltäkin osin on myös vaihtoehtoja.

Tuulivoimahankkeessa tarvitaan runsaasti maa-aineksia, johon ohjelmassa viitataan kappaleessa 10.4.1. Maa-ainesten hankinnan vaikutukset on tärkeä osa hanketta, kohdistuipa kaivuu vanhoihin tai uusiin ottopaikkoihin.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri