Muistutus Hietasaaren kaupunginosaa koskevasta asemakaavaehdotuksesta (Holstinsalmentie, Vellamontie, Nallikarinranta, kaavatunnus 564 – 1976)
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
29.1.2016
Yhdyskuntalautakunta
Oulun kaupunki
kirjaamo(at)ouka.fi
Viite: OUKA/1814/10.02.03/2013
Asia: Muistutus Hietasaaren kaupunginosaa koskevasta asemakaavaehdotuksesta (Holstinsalmentie, Vellamontie, Nallikarinranta, kaavatunnus 564 – 1976)
Vaatimus
Hietasaaren kaupunginosan asemakaavaehdotuksessa esitettäviä muutosehdotuksia ja tonttijaon muutoksia ei kaikilta perusteluissa tarkennetuilta osin tule hyväksyä maankäyttö- ja rakennuslain ja ympäristönsuojelulain vastaisina. Erityisesti huvipuistoa ja sille osoitettua paikoitusaluetta koskevat varaukset on poistettava kaavasta ja säilytettävä kyseisillä alueilla nykyinen maankäyttö.
Perustelut
Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaisten asemakaavaa koskevien sisältövaatimusten mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen.
Maakuntakaava ja yleiskaava ovat asemakaavan laadinnassa ohjeina. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa, joka on hyväksytty ympäristöministeriössä vuonna 2005, Hietasaaren alue on seudullisesti merkittävää retkeily-, ulkoilu-, urheilu- ja virkistysaluetta (V). Alue on luokiteltu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi. Kaavaa ollaan uudistamassa vaiheittain ja 2. vaihemaakuntakaavaluonnoksessa Hietasaaren alue on Oulun keskustaan liittyvää virkistys- ja vapaa-ajan aluetta (V). Nallikari on osoitettu seudullisesti merkittäviä matkailupalvelujen keskittymiä ja kehittämiskohteita koskevalla merkinnällä (matkailupalvelujen keskuksen kohdemerkintä RM).
Voimassa olevassa Oulun yleiskaavassa rakennettu osa Hietasaaresta on RA 1/s- ja RM-aluetta ja muutoin virkistysaluetta (V). Koko uuden Oulun yleiskaavaehdotuksessa Hietasaarta kutsutaan keskuspuistoksi ja se on tunnistettu keskeiseksi virkistysalueeksi, vaikka yleiskaavaehdotukseen on myös istutettu samaan aikaan meneillään olevan asemakaavoituksen varauksia, jotka korostavat entisestään matkailu- ja muuta rakentamista viihtyisyyden ja ympäristöterveyden kustannuksella. Yleiskaavaprosessi on kuitenkin kesken ja sen tulisi ohjata asemakaavoitusta eikä päinvastoin. Asemakaavoituksessa Hietasaari on pilkottu pieniin palasiin, josta on aiheutunut muutosten ketjuuntuminen. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 pykälässä esitetyt yleiskaavan sisältövaatimukset edellyttävät muun muassa mahdollisuutta turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön, ympäristöhaittojen vähentämistä, rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaalimista sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyttä. Se edellyttää muun muassa Hietasaaren maankäytön suunnittelua kokonaisuutena.
Melu on ympäristönsuojelulain tarkoittama ympäristöä pilaava päästö (5 §), josta aiheutuu muun muassa terveyshaittaa ja ympäristön yleisen viihtyisyyden ja ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltumisen vähenemistä sekä yleisen tai yksityisen edun loukkaamista. Jos toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa, sille ei voi saada lainvoimaista ympäristölupaa.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskeviin erityistavoitteisiin sisältyy ympäristömelu (MRL 22 §): Alueiden käytössä on ehkäistävä melusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa. Jotta kaavoituksella ennaltaehkäistään pilaantumisen vaaraa, sen on perustuttava riittäviin selvityksiin sekä niiden tulosten huomioon ottamiseen kaavoituspäätöksiä tehtäessä.
Ympäristömelulla tarkoitetaan ei-toivottua tai haitallista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ulkona esiintyvää ääntä, haitoilla ihmiselle aiheutuvia terveyshaittoja ja häiritsevyydellä melun aiheuttamaa kielteisenä koettua elämyspiirrettä. Melun säätelemiseksi on asetuksella määritelty joitain melutason ohjearvoja. Niiden mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona klo 7-22 55 dB:n päiväohjearvoa. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamassa voidaan kuitenkin soveltaa 55 dB:n ohjearvoa. Nallikari on kai kuitenkin ensisijaisesti leirintäalue.
Melu koetaan merkittäväksi ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen vaikuttavaksi haitaksi, jota pyritään vähentämään. Siihen tähtää valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2006 (Ympäristöministeriön raportteja 7 | 2007 ). Meluntorjunnan päämääränä on terveellinen, viihtyisä ja vähämeluinen elinympäristö. Melusta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ehkäistään melun syntymistä, estetään melun leviämistä, sijoitetaan toiminnot melun kannalta tarkoituksenmukaisesti ja suojataan melulle altistuvia kohteita sekä säilytetään erityyppisiä hiljaisia alueita, todetaan periaatepäätöksessä. Siinä tavoitteeksi on asetettu melulle altistumisen vähentäminen siten, että vuoteen 2020 mennessä päiväajan keskiäänitason yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin vuonna 2003.
Asuinalueiden lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota melutasojen alentamiseen oppi- ja hoitolaitosten alueilla sekä virkistysalueilla. Meluhaittojen ehkäisemisessä keskeisessä asemassa ovat suunnittelussa ja lupapäätöksissä sovellettavat ohjearvot, mutta melutason ohjearvojen soveltamiskäytännössä on ongelmia. Maankäytön suunnittelussa, uusissa väylähankkeissa sekä teollisuuden ja muiden meluavien toimintojen sijoittamisessa pyritään asuntojen oleskelualueiden päiväajan keskiäänitaso saamaan alle 55 desibelin. Keskiäänitaso ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa kerro riittävästi melun haitallisuudesta, vaan melua tulisi tarkastella myös muita tunnuslukuja käyttäen. Tavoitteena on säilyttää myös hiljaisia alueita, jotka ovat väestökeskittymässä alueita, joissa minkään melulähteen aiheuttama melutaso ei ylitä päivällä 50 dB. Hiljaisten alueiden säilyttäminen on meluntorjunnan tavoite myös muun muassa matkailun ja luonnon virkistyskäytön edistämiseksi. Asuinalueidenkin läheisyyteen tarvitaan alueita, joissa ulkoilu ja virkistäytyminen on mahdollista kohtuullisen hiljaisissa olosuhteissa. Näiden virkistysalueiden melutilanteeseen on jatkossa kiinnitettävä huomiota.
EU:n edellyttämä meluselvitys ja meluntorjunnan toimintasuunnitelma on laadittava yli 100 000 asukkaan kunnista. Oulu on laatinut vaaditun meluntorjuntasuunnitelman. Se käsittää vuodet 2013-2018. Siinä pidetään valtakunnallista tavoitetta kovana ja todetaan, että ”meluntorjuntatoimien tehokkuus jää lähes poikkeuksetta huonoksi, mikäli suojaustoimia suunnitellaan ja toteutetaan jälkikäteen, kun uudet hankkeet on jo toteutettu. Käytännössä tällaisen tilanteen syntyminen ei pitäisi enää olla edes mahdollista sillä ympäristömelu täytyy ottaa huomioon uusien hankkeiden suunnittelussa.” Määrällisten tavoitteiden lisäksi Oulun kaupungin meluntorjuntatyössä asetetaan toimintaan kohdistuvia laadullisia tavoitteita: a) melulle altistuvien asukkaiden määrät eivät lisäänny vuoden 2013) tasosta, b) ympäristömelu otetaan huomioon uusien alueiden suunnittelussa ja c) uusien melua aiheuttavien hankkeiden suunnittelussa (teollisuus, liikenneväylät, melua aiheuttavat vapaa-ajan toiminnot). Hiljaisten alueiden suojelu otetaan mukaan meluntorjuntatyöhön, niiden määrittelyä tarkennetaan ja ne otetaan mukaan uuden Oulun yleiskaavaan! Meluntorjuntasuunnitelman liitteissä on karttoja myös nykyisistä eli vuoden 2013 hiljaisten alueiden sijoittumisesta. Hietasaari (liite 8, 8/14) on pääosin keskimelutasoltaan 35-40 dB:n vyöhykettä ja juuri siltä osalta, jota asemakaavoitus koskee.
Asemakaavassa on varaus huvipuistolle Mustasalmen molemmin puolin. Sitä varten on laadittu laskennallinen ympäristömeluselvitys, jossa melulähteinä on otettu huomioon asiakkaiden aiheuttama liikennemelu, ihmisten tuottamat äänet (juttelu, kiljunta) ja huvipuiston laitteiden tuottamat äänet, mutta ei äänentoistoa, koska sitä on selvityksen mukaan helppo säädellä. Liikenteen aiheuttamaa ympäristömelua on arvioitu vain Hietasaarentien ja Holstinsalmentien osalta, vaikka ei ole perusteita olettaa, että liikennettä ei jakautuisi entistä enemmän myös uuden Toppilansalmen sillan kautta. Huvipuiston laitteiden ja ihmisten aiheuttama päiväajan keskimelutaso 2 tai 20 metrin korkeudelta mitattuna on yli 55 desibeliä laajalla kehällä huvipuistovarauksen ympärillä ja vielä 50-55 desibeliä keskeisellä alueella Hietasaarta, johon kaupalliset ja matkailupalvelut keskittyvät ja jossa on myös pysyvää asutusta, yhteisöjen käytössä olevia kiinteistöjä ja päiväkoti. Maksimiäänitasoja kuvaavien karttojen mukaan koko Hietasaari olisi ympäristömelualuetta. Huvipuiston aiheuttaman melun hetkelliselle maksimiäänitasolle ei ole ohje‐ tai raja‐arvoja. Kaavasta aiheutuvan ympäristömelun lisääntyminen on kuitenkin selvä ja meluntorjunnan tavoitteet ja suunnitelmat huomioon ottaen kehitys olisi nurinkurinen, jos kaava toteutuisi. Meluntorjunta on vaikeaa tai mahdotonta melua tuottavien huvipuistolaitteiden korkeuden takia ja vallien rakentaminen on muutoinkin epätarkoituksenmukaista kehitystä keskeisellä alueella Hietasaarta. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä ympäristönsuojelulain vastaisuuden takia onkin oletettavaa, että hankkeen toteuttamiskelpoisuus kyseisellä sijoituspaikalla on heikko, joten huvipuistovaraus tulee kaavasta poistaa.
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Kaavaselostuksen vaikutusten arvioinnissa esitetyt johtopäätökset ovat harhaanjohtavia ja paikkansa pitämättömiä. Niillä on vain tuettu ja selitetty omia ratkaisuja. Arviossa todetaan muun muassa, että liikennettä aiheuttavien ja aktiiviseen käyttöön suunniteltujen toimintojen keskittämisen ansiosta myös asemakaavan muutoksen ympäristövaikutukset kohdistuvat pääosin suppeahkolle Nallikarin ydinalueelle. Alue täydentyy ”sisään päin”, jolloin keskeisen alueen eheytyessä reuna-alueet säilyy vastaavasti yleisessä virkistyskäytössä. Palstaviljelyn käytössä nyt olevien alueiden maankäyttöä halutaan tehostaa ja varata ne toiminnoille, joille keskeiselle sijaintipaikalla on olennaista merkitystä. Se uusi käyttö olisi huvipuiston ohella sen tarpeeseen tuleva autojen paikoitusalue ja lisätila Nallisportin rakennuksille, joissa ei mitenkään ole tähänkään asti otettu huomioon ympäristö- ja maisema-arvoja.
Asemakaavaehdotuksessa virkistyskäytössä ja kasvillisuudeltaan luonnontilankaltaisten alueiden määrä on vähentynyt oleellisesti nykyiseen vallitsevaan tilanteeseen ja myös voimassa olevaan asemakaavaan verrattuna. Kaavaehdotuksessa lähivirkistysaluetta on jäljellä vain kapeina vyöhykkeinä. Mustasalmen rantavyöhykkeet molemmin puolin salmea on osoitettu lähivirkistysalueiksi koko pituudeltaan ja asemakaavamerkinnän s-2 mukaan rantavyöhykkeen luontoarvoja ei saa vaarantaa.
Huvipuiston ja sen tarvitsemien autopaikkojen ohella kaavaehdotuksesta on poistettava tontille 3 osoitettu kerrosala 600 kem ja sitä koskevat autopaikat sekä Mustasalmen eteläpuolinen tontti 1, joka on osoitettu huvi- ja viihdepalvelujen alueeksi (PV). Samalla poistuu tarve huoltoliikenteelle Keulapuomintieltä käsin. Mainitut alueet on varattava lähivirkistysalueiksi (VL) sekä palstaviljelyalueiksi nykyisen maankäytön mukaisesti. Mustasalmen rantapenkereitä koskeva kaavamääräys s-2 on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Kaavamääräyksen pitäisi yksiselitteisesti edellyttää luontoarvojen suojelua. Tällaisenaan kaavamääräyksen uskottavuus luontoarvojen säilyttämiseksi on heikko ja se myös sallii maanmuokkausta ja rakentamista, mikä palvelee huvipuiston tarpeita. Jos huvipuisto toteutuisi ja se levittäytyisi kaavan mahdollistamana myös Mustasalmen eteläpuolelle, siltojen rakentamisesta salmen yli sekä vaatimuksista maiseman avartamisesta ja siistimisestä koituvat luontoarvojen menetykset olisivatkin todennäköinen ja toteutuva kehityskulku, vaikka kaavamääräys edellyttäisi vahvemmin suojelua, jota se nyt ei edes vaadi. Siinä mielessä kaavaselostus ja kaavamääräys eivät ole yhteneväisiä.
Palstaviljelyalueiden raivaaminen nykyisen Hietasaari 3:n yhteyteen ja muu siihen yhdistetty vireillä olevassa kaavamuutoksessa esitetty lisärakentaminen Vaaskiventien ympäristöön Mustasalmen eteläpuolelle entisestään kaventaisi lähivirkistysalueita. Sitä vaikutusta ei ns. Nallikari-kaavan vaikutusten arvioinnissa ole edes otettu huomioon. Alueen mainitaan olevan entistä peltoaluetta, joka on myöhemmin metsitetty. Alueen raivaaminen jälleen viljelykäyttöön palauttaa sen ympäristökuvaa 1900-luvun alkupuolella vallinneen tilanteen suuntaan, jolloin huvilakulttuuri oli kukoistavimmillaan, kaavoittaja perustelee. Tosiasiassa raivaus tarkoittaisi aiemman maankäytön palauttamista sen sijaan, että alue nyt pikkuhiljaa luonnontilaistuu, mikä tukee alueen virkistyskäyttöä lähiluontokohteena. Metsittyminen on luonnollinen kehitys. Istutusmännikötkin ovat jo melkoista tukkimetsää, jonka ilme ja luontoarvot ajan kuluessa vain paranevat.
Yleisen virkistyskäytön näkökulmasta ei voi allekirjoittaa myöskään vaikutusten arvioinnissa esitettyä väitettä siitä, että alueen monipuolistuessa sen käyttö lisääntyy ja se tarjoaa hyvät puitteet arkiliikunnalle sekä liikunnalliselle ja terveelle elämäntavalle. Ympäristömelun lisääntymisen ohella alueiden yksityistäminen vähentää julkista virkistyskäyttöön soveltuvaa ja maksutonta tilaa. Kuten kaavoittaja toteaa alueen liikunta-, ulkoilu- ja virkistyskäyttö tehostuu lähitulevaisuudessa jo siitäkin syystä, että Toppilansalmen ympäristöön rakennetaan koko ajan uutta asuntokantaa, osin edelleen myös Hietasaaren puolelle. Se tarkoittaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaan velvoitetta varata alueita myös lähivirkistykseen. Asemakaavoituksella ollaan sitä tilaa nyt päinvastoin vähentämässä.
Asemakaavaehdotus on edelleen liian raskas ja perusteluissa esille tuoduista näkökulmista sekä yleisen että yksityisen edun vastainen. Hietasaaren maankäyttöä ei tule ”kehittää” erillisinä asemakaavoina. Oulujoen suiston ja sen osana Hietasaaren maankäyttöä on selvitettävä ja suunniteltava kokonaisuutena ja vuorovaikutteisesti ottaen huomioon myös lukuisten järjestöjen, myös Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin, ja yhteisöjen allekirjoittama uudistettu aloite kansallisesta kaupunkipuistosta Oulujoen suistoon. Siten alueen vetovoimaisuutta on aidosti mahdollista säilyttää ja myös parantaa.
Luonnonsuojelupiiri pyytää ilmoittamaan yllä mainittuun osoitteeseensa kaupungin perustellun kannanoton esitettyyn mielipiteeseen (MRL 65 §) ja tiedon kaavan hyväksymisestä (MRL 67 §).
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri