Lausunto Siikajoen Karhukankaan tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
8.2.2016
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/143/2015
Asia: Lausunto Siikajoen Karhukankaan tuulipuistohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Karhukankaan tuulivoimahankkeessa on yksi toteuttamisvaihtoehto, johon ei ole tullut ohjelmavaiheen jälkeen muutoksia. Hankealueelle suunnitellaan rakennettavan enintään 16 voimalaa. Niiden yksikkötehoksi esitetään 3-5 MW ja kokonaiskorkeudeksi maksimissaan 230 metriä. Vertailussa on myös nollavaihtoehto, jossa tarkastellaan vastaavan sähkömäärän tuottamista jossain muualla jollain muulla tavalla.
Sähkönsiirrolle on kaksi vaihtoehtoa. VEA:ssa tuulivoimala-alue liitettäisiin Siikajoen sähköasemaan uudella 11-13 kilometrin johdolla Fingridin olemassa olevan johtokäytävän pohjoispuolella ja VEB:ssä Fingridin voimajohtojen eteläpuolella.
Karhukankaan hanke on osa isoa voimalahankkeiden rypästä, joten kyseisessä tapauksessa hankkeiden yhteisvaikutukset korostuvat. Varsinkin muuttolinnustoon kohdistuvia vaikutuksia arvioitaessa Karhukankaan, Kangastuulen, Navettakankaan ja Isonevan (I ja II) hankkeita voi tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Selostuksessa onkin yhteisvaikutusten tarkastelu, jossa mukana ovat vielä Hummastinvaaran ja Siikajoen pohjoispuolen Vartinojan voimalahankkeet. Siinä on muun muassa arvioitu kaikkien hankkeiden estevaikutusta. Hankkeet sijaitsevat tärkeällä päämuuttoreitillä ja muodostavat sille lintujen muuttosuuntaan nähden kohtisuoran esteen.
Selostuksessa todetaan muun muassa, että arvioitavien hankealueiden väliin jää noin kolmen kilometrin itä-länsisuuntainen aukko, joka mahdollistaa lintujen lentämisen voimala-alueiden välistä. Se vähentää kiertomatkaa. Estevaikutus on kuitenkin esitetty epäselvästi ja arvioitu puutteellisesti. Selostuksessa ei ole tietoa Isonevan, Karhukankaan, Kangastuulen ja Navettakankaan muodostaman yhtenäisen hankekokonaisuuden pituudesta eikä voimaloiden tai hankkeiden väliin jäävistä aukoista.
Linnuilla on lajikohtaisia eroja siinä, miten ne tuulivoimalat tai voimala-alueet kohtaavat. Osa kiertää koko alueen ja osa lentää suoraan väleistä ja väistellen. Kartan mukaan mainittu kolmen kilometrin aukko sijaitsee Hummastinjärvien kohdalla. Sen sijaan varsinkin Karhukankaan ja Kangastuulen kokonaisuus vaikuttaa hyvinkin yhtenäiseltä ja tiiviiltä voimaloiden alueelta.
Arvioinnissa on korostettu lintujen tapaa kiertää voimala-alue ja pidetty väistämismatkaa muuttomatkan kokonaispituudessa vähäisenä. On syytä myös kysyä, onko oletettavaa, että linnut kiertävät Siikajoelle muuttoreitille esitettävänkaltaisen kokonaisuuden vai pyrkivätkö lentämään sen läpi. Törmäys- ja estevaikutusta voi vähentää voimaloiden sijoittelulla. Nyt jää epäselväksi, onko sitä mahdollisuutta otettu huomioon.
Ympäristöministeriö on vahvistanut Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan 23.11.2015. Vahvistamatta jäivät maatuulivoima-alueiden merkinnät (tv-1) Olhava-Myllykangas (310), Mäkikangas (334), Jokela-Tohkoja (337) ja Vartinoja (318) maankäytön- ja rakennuslain 28 §:n vastaisina. Ympäristöministeriön mukaan maakuntakaavoituksessa on toimittu virheellisesti hyväksyttäessä asiantuntijatiedon vastaisesti tuulivoimalle varauksia linnuston muuton pullonkaula-alueille. Siikajoen Vartinojan kaavavarauksen hylkäys johtui olennaisen linnustotiedon huomiotta jättämisestä.
Se tieto on jätetty huomiotta myös kyseisessä hankkeessa. Arosuohaukka on uusi pesivä laji alueella. Sen saalistustapaa ja -aluetta pitää arvioida muissakin Siikajoen tuulivoimalahankkeissa, vaikka pesimähavainnot ovatkin Vartinojan alueelta.
Metsähanhi on puolestaan taantunut edelleen voimakkaasti. Tuoreessa lintujen uhanalaistarkastelussa (Suomen lintujen uhanalaisuus 2015) lajin uhanalaisluokka on muuttunut silmälläpidettävästä vaarantuneeksi. Metsähanheen kohdistuva törmäysriski ja estevaikutus tulee minimoida.
Siikajoelle suunnitellun tuulivoimaloiden kokonaisuuden sijaintipaikkaa ei pidetä ns. pullonkaula-alueena, kun aivan välittömässä läheisyydessä ei ole ruokailu- ja levähdysalueita. Jos ja kun osayleiskaavoitus suoritetaan jokaisesta hankkeesta erikseen, yhteisvaikutusten huomioon ottaminen kuitenkin heikentyy. Se voi vaikuttaa siihen, että loppujen lopuksi kokonaisuuden massiivisuudesta muodostuu pullonkaula muuttoreitille.
Vertailun nollavaihtoehdossa vaikutukset jäävät syntymättä tai ne ovat negatiivisia muiden hankkeiden vaikutuksesta. Esimerkiksi maankäyttömahdollisuudet kapenevat ympäröivien alueiden tuulivoimaloiden takia. Selvitystä muista korvaavista energiantuotantomuodoista ei ole tehty.
Nollavaihtoehtoa olisi voinut joustavammin tarkastella osana kokonaisuutta arvioiden esimerkiksi juuri estevaikutuksen lieventymistä, jos voimaloita voi ryhmittää toisin, kun kyseinen tai jokin toinen osahanke jää toteutumatta. Kiinteästi toisiinsa liittyvien hankkeiden pilkkominen ja erillistarkastelu tuottaa selvästi näennäistuloksia.
Merja Ylönen
aluepäällikkö / sihteeri