Valitus Varpunevan turvetuotannon ympäristölupapäätöksestä
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
pply@pply.fi
26.5.2016
Korkein hallinto-oikeus
korkein.hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Päätösnro: 16/0180/1
Antopäivä: 26.4.2016
Asia: Valitus Varpunevan turvetuotannon ympäristölupapäätöksestä, Haapavesi ja Kärsämäki (liite 1)
Vaatimus
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry (PPLSP) ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY) vaativat yhteisellä valituksellaan Haapaveden Varpunevan turpeenotolle myönnetyn luvan kumoamista ympäristönsuojelulain (86/2000), vesienhoitolain, luonnonsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena.
Perustelut
Vaasan hallinto-oikeus on pitänyt Pohjois-Suomen aluehallintoviraston myönteisen lupapäätöksen sellaisenaan voimassa. Perusteluissa todetaan muun muassa, ettei maankäyttö- ja rakennuslain alueidenkäyttötavoitteita eikä valtioneuvoston periaatepäätöstä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta voida pitää oikeudellisesti sitovina eikä siten luvan esteenä. Päätöksessä kuitenkin viitataan vanhan ympäristönsuojelulain 6 pykälään, jonka mukaan sijoituspaikan soveltuvuus on arvioitava ja otettava siinä huomioon alueen luontoarvot.
Varpuneva (Hankilanneva) on turpeenkaivuuhankkeessa määritelty välipintaiseksi ja rimpiseksi keskiboreaaliseksi aapasuoksi. Koska suota ympäröivät ojitukset, suon vesitalouden ja luontoarvojen on päätelty heikentyneen. Siitä on tehty johtopäätös, ettei suota voida pitää sellaisena poikkeuksellisena luontokokonaisuutena, jota vanhan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetaan. Niin ollen luontoarvot eivät ole ympäristöluvan myöntämisen esteenä arvioitaessa toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta.
Suon yhdistymätyyppi sekä sen vesitalouden tila on kuitenkin arvioitu väärin. Sen seurauksena lupaharkinta perustuu merkittävässä määrin virheelliselle tiedolle. Virheellinen määritys on tuotu valituksissa ja vastineissa selkeästi esille. Vaasan hallinto-oikeus on kuitenkin sivuuttanut asian ja ilmoittaa, että hakemus sisältää lupaharkinnan kannalta riittävät tiedot alueen luontoarvoista (s. 15).
Kysymys kohteen suoyhdistymätyypistä on ratkaisevan olennainen. Varpuneva (Hankilanneva) ei ole aapasuo vaan keidassuo. Tarkemmin ottaen kohde on todennäköisesti viettokeidas. Tämä määritys on tehty Oulun yliopiston asiantuntijan toimesta Pohjois-Pohjanmaan liiton 1. vaihemaakuntakaavoitusta varten tilaamassa selvityksessä (liite 2). PPLY on lisäksi pyytänyt Varpunevasta (Hankilannevasta) varmistuksen Suomen ympäristökeskuksen suoluontoasiantuntijoilta (vanhempi tutkija Tapani Sallantaus ja vanhempi tutkija Seppo Tuominen, elokuu 2015), jotka toteavat:
”Haapaveden Hankilannevan luontoselvityksessä (Aapa 2009) Hankilannevan suoyhdistymätyypiksi on määritetty välipintainen ja rimpipintainen aapasuo. Ilmakuvien ja korkeusmallien perusteella tätä määritystä on kuitenkin pidettävänä vääränä. Aapasoille tyypillistä vesien virtaamista ympäröiviltä mineraalimailta suolle ei esiinny kuin hyvin rajatusti suon koilliskulmalla, jossa Hankilanmäeltä voi suotautua suolle jonkin verran sekä pinta- että pohjavettä. Valtaosin veden virtaussuunnat ovat kuitenkin suolta poispäin. Suon korkein kohta on alueen pohjoispäässä, josta sen pinta laskee yli kymmenen metriä kaakkoa kohti. Aapasuon sijaan Hankilanneva on rakenteeltaan keidassuo. Tarkempi määritelmä voisi olla joko viettokeidas tai toispuoleinen kilpikeidas, mutta tämä vaatisi maastokäyntiä ja aineistojen tarkempaa tarkastelua. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelman yhteydessä biologi Antti Huttusen tekemää määritelmää voidaan pitää uskottavana: ”[Hankilanneva on] lähes monotoninen, mutta toimiva nuori eksentrinen keidas (vielä) heikosti kehittyneine kuljurakenteineen”.
Kysymys Hankilannevan suoyhdistymätyypistä on suon luonnontilaisuuden arvioinnin kannalta keskeinen. Suon reunojen ojittaminen vaikuttaa huomattavasti vähemmän keidassoiden kuin aapasoiden vesi- ja ravinnetalouteen. Suuresta koostaan ja keidassuoluonteestaan johtuen Hankilanneva on suon laitojen korkeasta ojitusasteesta huolimatta säilynyt pääosin luonnontilaisena. Koska suon avoimet keskiosat ovat pääosin sadevedenvaraisia, ei reunojen ojittaminen ole juurikaan vaikuttanut niiden tilaan. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelman yhteydessä Hankilannevan luonnontilaisuusluokaksi on määritetty 3. Pidämme tätä määritystä perusteltuna.”
Myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus pitää omassa vastineessaan (22.9.2014) todennäköisenä sitä, että kyseessä on juuri keidassuo ja toteaa, että virheellisellä määrityksellä on ollut vaikutusta heidän aiempaan arvioonsa. Valittavat liittävät liitteeksi Suomen ympäristökeskuksessa tuotetun kartan, jossa näkyvät havainnollisesti alueen korkeussuhteet ja veden virtaussuunnat (liite 3).
On huomioitava, että Varpunevan (Hankilannevan) ympäristöluvan saanut turvetuotantoalue sijoittuu sataprosenttisesti ojittamattomalle suon osalle. Suokokonaisuuden nykyiset ojat sijoittuvat alueen eteläosissa lähimmillään tuotantoalueen rajoille. Pohjoisosissa tuotantoalue rajautuu ojittamattomaan suohon.
Koska reunojen ojitukset eivät ole suon keidassuoluonteesta johtuen vaikuttaneet käytännössä lainkaan ojittamattomiin osiin, on luvan saanutta aluetta pidettävä kokonaan luonnontilaisena. Näin ollen Vaasan hallinto-oikeuden päätökselleen antama peruste – ”Suon vesitalous ja luontoarvot ovat kuitenkin heikentyneet ojitusten seurauksena eikä sitä enää voida pitää sellaisena poikkeuksellisena luontokokonaisuutena, jota ympäristönsuojelulain 42 § 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetaan” (s.15) – ei perustu asioiden todelliseen tilaan. PPLY:n omien suoasiantuntijoiden tekemän maastokäynnin perusteella ympäristöluvan kohteena olevalla alueella ei voida havaita ojituksista johtuvia muutoksia kuin korkeintaan viiden metrin etäisyydellä olemassa olevista ojista. Ympäristöluvan saaneen alueen osalta tämä vastaa mitättömän pientä osaa (alle 5 %) koko alueesta. Esimerkiksi ympäristöluvan saaneen alueen lintulajistossa ei voida käytännössä havaita mitään reunojen ojituksista johtuvia muutoksia.
Sekä keidas- että aapasuoyhdistymien suotyypit, kuten kyseisessä tapauksessa tupasvillakorpi ja pallosararäme, ovat samoja. Olennainen ero on soiden vesitaloudessa. Ympäristön ojitukset eivät vaikuta samalla tavalla sadevesivaraiseen keidassuohon kuin allasmaiseen aapasuohon, jolle kivennäismaayhteys on tärkeä. Tätä perustavanlaatuista eroa ei lupaharkinnassa ole otettu huomioon, mistä johtuen päätöksestä tosiasiassa puuttuu ympäristönsuojelulain 6 §:n mukainen arvio sijoituspaikan soveltuvuudesta.
Linnusto
Arvioitaessa Varpunevan (Hankilannevan) arvoa linnuston osalta käytettävissä tulisi olla kattavat kartoitustiedot ja arvion tulisi pohjautua ajantasaiseen lintujen uhanalaisarvioon. Kummatkaan ehdot eivät täyty siinä lupaharkinnassa, jota kohteen osalta on tähän mennessä tehty. Koska turvetuotanto tuhoaa suon ekosysteemin kokonaan ja peruuttamattomasti on tietotason oltava korkea. Kanteleen Voima Oy:n vuonna 2009 teettämät luontoselvitykset (Luonto‐osuuskunta Aapa 2009) ovat kuitenkin hankkeen mittakaavaan ja vaikutuksiin nähden täysin puutteelliset.
Varpunevan (Hankilannevan) linnustoselvitys on tehty yhden käyntikerran kartoituslaskennalla. Tällaisella selvityspanoksella ei saada riittävää kuvaa alueen linnustosta. On arvioitu, että yhden käyntikerran laskennassa havaitaan avoimessa maastossa karkeasti arvioiden kaksi kolmasosaa alueen todellisesta lintumäärästä (Repo & Auvinen 2011, s. 3–4 ja viitteet siinä). Esimerkiksi hankkeen vaikutusten arvioinnin kannalta keskeisen lajin, suokukon (äärimmäisen uhanalainen, CR), havaitseminen yhdellä käyntikerralla on hyvin epävarmaa. Haudonta‐aikaan, jolloin Hankilannevan laskennat tehtiin, se on jopa epätodennäköistä. Esimerkiksi Oulun Kivisuon kolmen käyntikerran kartoituslaskennassa kesällä 2014 havaittiin pesivä suokukko vasta viimeisellä, heinäkuun laskentakierroksella (Auvinen & Lehikoinen 2014). Samalla tavoin kävi välittömästi Hankilannevan pohjoispuolella sijaitsevalla Rahkanevalla, jossa pesivä suokukko havaittiin niin ikään vasta kolmannessa kartoituslaskennassa (Pöyry Finland Oy 2012). On siis täysin mahdollista, että suokukko pesii myös Varpunevalla (Hankilannevalla), mutta sitä ei ole alimitoitetuista kartoituksista johtuen havaittu.
Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä Varpunevan (Hankilannevan) linnustosta todetaan, ettei siellä havaittu Kanteleen Voiman tilaaman luontoselvityksessä valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja (s. 14). Tämä on yksiselitteisesti virheellinen väite. Ajantasaisessa lintujen uhanalaisarviossa (Tiainen ym. 2015) valtakunnallisesti uhanalaisiksi arvioiduista lajeista siellä havaittiin kolme: sinisuohaukka (1 pari), riekko (1 pari) ja taivaanvuohi (4 paria). Kaikkien edellä mainittujen lajien uhanalaisluokka on vaarantunut (VU).
Puutteellisten selvityksienkin perusteella on selvää, että Varpunevalla (Hankilannevalla) on erityistä linnustollista arvoa. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelmahankkeen yhteydessä tehdyissä kartoituksissa kohteen suolintujen tiheys oli Oulujoen eteläpuolisen alueen korkeimpia (Repo & Auvinen 2011).
Muut suon luontoarvot
Varpuneva on määritetty Hankilanneva-nimisenä Pohjois-Pohjanmaan liiton 1. vaihemaakuntakaavoitusta varten tilaamassa selvityksessä luonnontilaltaan luokkaan 3. Varpunevan eli Hankilannevan suoyhdistymä, viettokeidas, sekä neljä sillä tavattavista suotyypeistä ovat uhanalaisia. Lisäksi silmälläpidettäviä suotyyppejä on seitsemän. Suo on todettu kytkeytyneeksi, mikä on erityisen merkityksellistä seutukunnassa, jonka soiden ojitusprosentti on korkea, yli 75 prosenttia. Inventoitujen soiden luonnonarvojen vertailussa Hankilanneva sai yhteensä 40 pistettä, joka on Haapaveden ja Kärsämäen inventoiduista soista korkein luku (liite 4). Oulujoen eteläpuolella yli 40 pistettä sai vain noin 15 suota 331 vertaillusta suosta.
Kanteleen Voiman teettämiä luonnonarvoselvityksiä on pidettävä kokonaisuudessaan puutteellisina. Selvitykset koskevat vain suotyyppejä, linnustoa ja jossain määrin kasvilajistoa. Mitään muita eliöryhmiä ei ole kartoitettu. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus toteaa hakemuksesta antamassaan lausunnossa, että mikäli viitasammakoita havaitaan, tulee arvioida lampien merkitys lisääntymisalueena ja hankkeen vaikutus lampiin sekä suon merkitys luontodirektiivin tarkoittamana levähdys- ja ruokailualueena. Viitasammakkoselvitys on tehty täydennyksenä vuonna 2012. Sen mukaan suon viereisillä lammikoilla ei havaittu viitasammakoita eikä hankkeen vaikutuksia kyseisiin lampiin selvitetty.
Puhuri Oy:n Hankilannevan tuulivoimahankkeen yhteydessä laaditun luontoselvityksen mukaan (liite 5) suon laidalla olevalle maa-ainestenottokuopalle muodostuneessa lammikossa kuitenkin on viitasammakoita. Turpeenottohankkeen eristysoja sijaitsee lampien lähellä ja muutoinkin suon tehokuivatus saattaa heikentää lammen tilaa alentamalla pohjaveden pintaa. Lisäksi vaikutukset viitasammakon muuhun kuin kutuaikaiseen elinpiiriin on selvittämättä. Vaikka turpeenottohankkeessa lajista ei saatu havaintoa, lajille potentiaalisella paikalla vaikutusten arviointi olisi pitänyt tehdä. Viitasammakon havainnointi yhdellä käyntikerralla on sattumanvaraista. Lupa on siten myönnetty puutteellisin tiedoin eikä luvanhakija ole riittävästi selvillä toimintansa vaikutuksista.
Alueidenkäyttö
Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä käytöstä ja suojelusta on tehty 30.8.2012. Periaatepäätöksen linjaukset perustuvat ehdotukseen soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi, jonka maa- ja metsätalousministeriön asettama laajapohjainen työryhmä luovutti maa- ja metsätalousministeriölle 16.2.2011.
Maakuntaliiton suo-ohjelman luontoarvojen inventointi on tehty kesällä 2011. Turpeenottohankkeen lupahakemus on jätetty 13.5.2011 ja se on kuulutettu 28.10.–28.11.2011 välisen ajan. Hakemusasiakirjojen mukaan suo ei kuitenkaan ollut tuolloin luvanhakijan hallussa, vaan Haapaveden kaupungin omistuksessa. Omistuksen siirto luvanhakijalle on kytketty luvansaantiin.
Viranomaisten tulee edistää niin alueidenkäyttötavoitteita kuin valtioneuvoston periaatepäätöksiä ja hyväksymiä ohjelmia. Soiden ja turvemaiden kestävää käyttöä ja suojelua koskevan periaatepäätöksen mukaan luonnontilaa muuttava käyttö ei ole ylipäänsä suositeltavaa luokan 3 soilla ja turpeenkaivuuta niille voidaan suunnata vain poikkeustapauksissa. Tällöin suon yleisen luonnonarvon tulee olla seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, eikä suolla saa olla mainittavia erityisiä luonnonarvoja, seudun suoluonnon tulee olla määrällisesti runsas ja turvehankkeen tulee olla alueellisesti merkittävä. Eritoten kun Pohjois-Pohjanmaan suo-ohjelman puitteissa tehdyt kartoitukset osoittivat Hankilannevan luonnontilaluokaksi 3, suolle ei ole voitu vaihemaakuntakaavassa asettaa turpeenottovarausta. Suon jääminen siinä valkeaksi alueeksi selittyy eriävillä käsityksillä suon tulevasta käytöstä.
Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muut mahdolliset sijoituspaikat alueella. Varpuneva–Hankilannevalla ei ole ollut turvesuovarausta maakuntakaavassa, jonka 1. vaihemaakunta on nyt korvannut. Aiemmassa maakuntakaavasta suokohtaiset varaukset poistettiin puutteellisten selvitysten takia. Turvesoiden sijoittumista ohjattiin kuitenkin suunnittelumääräyksin, jotka noudattivat valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita turpeenkaivuun sijoittamisesta luontoarvosoiden ulkopuolelle. Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on Haapavedellä turvetuotannossa olevia EO-tu -varauksia 16, uusia turpeenottoon soveltuviksi määriteltyjä tu-1 -varauksia 7 ja tu-2 -varauksia 2. Sen sijaan yhtään suoluonnon monimuotoisuutta tukevaa luo-varausta ei Haapavedellä ole ja vain 1 uusi suojeluvaraus SL-1. Kaavaselostuksen (liite 6) liitteiden kaksi ja kolme luettelot ja kartat osoittavat Haapaveden seutukunnan olevan turpeenkaivuun keskittymäaluetta ja että vaihtoehtoisia soita kyseiselle maankäytölle on runsaasti.
Kun otetaan huomioon suon yhdistymätyyppi ja sen merkitys suon vesitaloudelle sekä seudun ojitusprosentti ja suoluonnon uhanalaisuus, vanhan ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan Varpuneva ei sovellu kuntoonpanoon turpeenkaivuuta varten.
Vesistön pilaantumisen vaara luvan esteenä
Lupa on lainvastainen myös, koska se estää hankkeen vaikutusalueen vesistöissä vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumisen Oulujoen–Iijoen vesienhoitosuunnitelman ja ympäristönsuojelulain 50 §:n vastaisesti.
Virtaamahuippujen aikaisten päästömittausten puutteet ovat viime aikoina nousseet suureksi kiistanaiheeksi turvesoiden luvituksessa. Hallinto-oikeus toteaa päätöksensä perusteluissa, että ylivirtaamatilanteisiin varaudutaan virtaamansäädön avulla entistä paremmin. Virtaamansäätö toimiikin pienemmillä virtaamilla, mutta suurten virtaamien, kuten kevättulvien aikana, jolloin liikkeellä ovat suurimmat kiintoainemäärät, sen merkitys on hyvin vähäinen. Olennaista on, että aluehallintoviraston myöntämän luvan vesistöpäästöjä koskevasta osasta puuttuvat keinot, joilla virtaamahuippujen päästöjä saataisiin selville. Luvassa on kyllä asetettu vesiensuojelulaitteille vaatimukset puhdistustehosta ja raja-arvot lähtevän veden pitoisuuksille. Näillä arvoilla ei ole kuitenkaan merkitystä, ellei voida olla vakuuttuneita siitä, että käytetyillä mittaustavoilla saadaan kaikki päästöt selville.
Sekä tutkimustiedon että käytännön kokemuksen valossa on selvää, että nykyisellä ominaiskuormituslukuihin ja ennalta määrättyihin näytteenottokertoihin perustuvalla menetelmällä pääosa ylivirtaamahuippujen aiheuttamasta kuormituksesta jää selvittämättä (liite 6). Näytteet tulisi ottaa verraten lyhyenä aikana virtaaman nousuvaiheessa, mutta harvoinpa velvoitetarkkailu juuri silloin osuu paikalle. Kevättulvan aikana se ei ole edes mahdollista, sillä kevättulvan aikainen ensimmäinen näyte otetaan yleensä vasta päiviä tai viikkoja tulvahuipun jälkeen. Viime vuosien aikaistunut lumensulaminen on vain lisännyt kevättulvan päästömittauksen myöhästymistä.
KHO on päätöksessään Pyhännän Ison Pajusuon ympäristöluvasta (23.4.2015) velvoittanut hakijan (Vapo Oy) määräajan sisällä jättämään Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi suunnitelma ylivirtaamien aikaisten päästöjen luotettavaksi mittaamiseksi. ELY-keskus on hiljakkoin päättänyt asiasta, mutta päätös ei ole vielä lainvoimainen. Päätöksessä on muun muassa kohta, jossa toiminnanharjoittajille esitetään velvoite ennakoida kevättulvan huippua säätiedotuksia seuraamalla ja ajoittaa näytteenotto tähän aikaan. Luotettavan tuloksen saamiseksi tällöin olisi tarvetta useampaan peräkkäiseen näytteenottoon, mutta Ison Pajusuon päätöksessä kevättulvalle on määrätty vain yksi näytteenotto, joten ELY-keskuskaan ei katsonut voivansa päätöstä muuttaa.
Sinänsä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen täsmennys on selvä edistysaskel pyrittäessä kokonaisvaltaisesti selvittämään turvetuotannon kaikkia vesistöpäästöjä.
Varpunevan lupahakemus perustuu ylivirtaamien osalta puutteelliseen tietoon ja paikkansa pitämättömiin käsityksiin. Myöskään Pyhäjoen keski- ja alaosan vedenlaadussa ei ole kuluneen vesienhoitokauden aikana tapahtunut odotettua paranemista, vaan tila on säilynyt tyydyttävänä. Näissä oloissa ei ole perusteita kuivattaa uutta luonnontilaista suota Patasuon tilalle, sillä luonnontilaisen suon ottaminen turvetuotantoon aiheuttaa suurimmat mahdolliset vesistöpäästöt. Kanteleen Voiman ympäristölupahakemus tulee hylätä. Varpunevan turve ei ole edes tarpeen, sillä turpeen käyttö alueella on romahtanut Haapaveden turvelauhdelaitoksen alasajon takia.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Risto Tornberg
puheenjohtaja
Ari-Pekka Auvinen
suojelutoimikunnan puheenjohtaja
Kirjallisuus:
Auvinen, A.-P. ja Lehikoinen, A. 2014. Suolinnustokartoitukset 2014: Peurasuo–Vesisuo (Muhos, Tyrnävä), Keinonsuo (Kempele), Heinisuo (Oulu) ja Kivisuo (Oulu). Finventia, Pori & Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry, Oulu. 33 s.
Luonto-osuuskunta Aapa. 2009. Haapaveden Hankilannevan luontoselvitys. Tutkimusraportti 56. 18 s.
Pöyry Finland Oy. 2012. Kanteleen Voima Oy: Rahkanevan luontoselvitys, Haapavesi. 21 s.
Repo, J. & Auvinen, A.-P. 2011. Suolinnustoselvitys. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suoohjelma. Pesimälinnustoinventoinnit 2011. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. 54 s.
Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015
– The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.
Liitteet [Ei tässä]
Liite 1: Vaasan hallinto-oikeuden päätös
Liite 2: Hankilannevan kohdekortti, Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma
Liite 3: Kartta alueen korkeussuhteista ja veden virtaussuunnista. SYKE.
Liite 4: Yhteenveto luontoselvityksistä. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma
-hankkeen raportteja.
Liite 5: Hankilannevan luontoselvitykset. Puhuri Oy. 3.12.2014.
Liite 6: Kontio-Klaavunsuon Kuivajokeen laskeva purkuoja 19.4.2016. Kuva osoittaa, että suon ylivirtaaman nousuvaiheessa kiintoainetta on ollut hyvin runsaasti liikkeellä, mutta kuvanottoaikaan ojan vesi oli aivan puhtaan näköistä. Näiden kuormituspiikkien kiinnisaaminen edellyttää oikein ajoitettua useamman näytteen sarjaa. Kuva Mauri Huhtala.