Niskansuon turvetuotantoalueen lupamääräysten tarkistaminen ja lisäalueen ympäristölupa, Vaala, Utajärvi
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
2.6.2016
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Viite: Dnro PSAVI/146/04.08/2013
Hakija: Vapo Oy
Asia: Niskansuon turvetuotantoalueen lupamääräysten tarkistaminen ja lisäalueen ympäristölupa, Vaala, Utajärvi
Vaatimus
Lisäaluetta koskeva lupahakemus on hylättävä. Saarisuon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 pykälän vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja olisi vesilain ja vesienhoitolain vastainen.
Niskansuon lupamääräyksiä tulee tarkistaa pilaantumisen vaaran vähentämiseksi.
Perustelut
Vaalan Saarisuolle haetaan nyt lupaa Niskansuon lisäalueena. Hakija väittää suon ”teknisesti” liittyvän Niskansuohon. Se tarkoittanee lyhyttä välimatkaa sekä yhteistä jätevesien purkusuuntaa ja niiden puhdistusta Niskansuon lohkon nro 7 kanssa. Muutoin suot ovat erillisiä ja erillisiä suoaltaita ne varmasti ovat.
Saarisuolle on haettu lupaa ensimmäisen kerran vuonna 2007. Luvan epäävä päätös annettiin vuonna 2009. Vaasan hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja palautti hakemuksen uuteen käsittelyyn toiminnanharjoittajan niin halutessa. Palautukseen vaikutti luvanhakijan valituksessaan esittämät muutokset ns. tuotantosuunnitelmaansa. Uusi hakemus jätettiin 2012, mutta se peruttiin.
Vaasan hallinto-oikeus edellytti lisäselvityksiä luontodirektiivin liitteen IV a lajien esiintymisestä hankealueella (viitasammakko, eräät perhos-, korento- ja sukeltajalajit), kuivatusvesien vedenlaadusta ja vesienkäsittelyn tehosta pilaamisen vaaran arvioimiseksi sekä vaikutuksista Haapolampeen. Sitä koskien hallinto-oikeus arvioi, että hankkeesta voi aiheutua vesilain 1 luvun 15 §:ssä (264/1961) tarkoitettuja muutoksia vesioloihin.
Saarisuon hankealue on uudessa hakemuksessa 78.5 hehtaaria, kuten se oli myös Vaasan hallinto-oikeuteen tehdyssä Vapo Oy:n valituksessa, jossa hylkäävän päätöksen saanutta hankesuunnitelmaa oli hivenen muutettu. Lupaa oli alunperin haettu 82 hehtaarin alalle.
Nyt tarkastelussa olevaa Saarisuon hakemusta on pidettävä paitsi erillisenä myös uutena siitä huolimatta, että 29.5.2015 päivätyksi merkitty työmaasuunnitelma on identtinen vuoden 2012 suunnitelman kanssa. Sitä ei ole lupaharkinnassa vielä käsitelty.
Haapolampi
Hakijan valituksessa Vaasan hallinto-oikeudelle esittämät muutokset koskivat ns tuotantoalueen ja Haapolammen välistä etäisyyttä ja vesienjohtamista eristysojasta Haapolampeen korvauksena valuma-alueen pienentymisestä. Hakemusta tuli täydentää suunnitelmalla toimenpiteistä lammen veden korkeuden, veden laadun, lähiympäristön vesiolosuhteiden ja luonnontilan pysyttämiseksi. Suunnitelman perusteella tulisi pystyä arvioimaan tarvetta vesilain poikkeusluvaksi.
Mitään varsinaista suunnitelmaa ei hakemus liitteineen ja täydennyksineen sisällä. Hakemuksessa esitetään, että hankkeella ei ole suoria vaikutuksia Haapolammen veden laatuun. Vaikutusten arviointi Haapolammen tilaan pääosin sivuutetaan. Hakemuksessa myös todetaan yksioikoisesti, että Haapolampi ei ole ns. vesilakikohde. Lausunnon merkitys jää hämäräksi. Vaasan hallinto-oikeushan ei viitannut lammen osalta vesilain (264/1961) luontotyypin suojelua koskevaan 1 luvun 15 a pykälään.
Saarisuon lupahakemus on tullut vireille vuonna 2013 ja kun se on uusi lupahanke, sitä on tarvittaessa tarkasteltava uuden vesilain (587/2011) nojalla. Hankkeesta voi aiheutua vesilain 3 luvun 2 §:n 1-3 mom tarkoittamia muutoksia Haapolammessa. Hakemus ei sisällä riittäviä selvityksiä, joiden nojalla voisi arvioida, ettei Haapolammen tilaan aiheudu vesilain vastaisia muutoksia.
Lammen valuma-alue on arvioitu liian suppeaksi. Arviossa käytetään tarkoitushakuisesti lähivaluma-aluekäsitettä, jotta voidaan väittää lammen länsireunan puoleisen eristysojan kautta tulevien vesien riittävän korvaukseksi valuma-alueen pienentymisestä. Todellinen nykyinen valuma-alue on huomattavasti laajempi. Hakijan mukaan metsäojitukset olisivat pienentäneet alkuperäistä valuma-aluetta 145 hehtaarista 80 hehtaaria, mutta todellisuudessa metsäojitukset ovat pienentäneet sitä vain vähän. Lännen puoleiselta ojitusalueelta on vesiä ohjautunut suolle ojituksen jälkeenkin laajalta alueelta sekä suon länsilaidan kivennäismailta. Kesän 2008 maastokäynneillä todettiin suon säilyttäneen luontaisen vesitaloutensa hyvin. Suon länsi-lounaislaidan metsäojat olivat umpeutumassa siksi, että luontaisen vedon järjestäminen muualle ei ole ojitusvaiheessa onnistunut, vaan vedet valuivat ojituksista huolimatta pääosin edelleen vähitellen Haapolampeen. Myös vuoden 2010 luontodirektiivin IV a lajeja koskevassa selvityksessä todetaan suon olleen lammen lähellä hyvin vetinen. Eristysojan vesien johtamisella ei todennäköisesti pystyttäisi lammen vesitasetta säilyttämään. Siihen vaikuttaisi sekin, että lammen valuma-alueen veden varastointitilavuudesta menetettäisiin valtaosa. Sen vaikutus korostuisi etenkin kuivina aikoina lammen vesipinnan haitallisena alenemisena.
Lammen eteläkärjen ja tuotantoalueen välistä etäisyyttä on alkuperäisestä suunnitelmasta jonkin verran levennetty, jolloin Haapolammen eteläosan ja nostokentän eristysojan välinen etäisyys olisi hakemuksen mukaan 150-190 metriä. Sen katsotaan riittävän veden suotautumisen välttämiseksi lammesta. Luonnonsuojelupiiri esittää uudelleen epäilynsä suotautumisen hallitsemisesta suunnitellulla tavalla. Uusi hakemus ei sisällä mitään lisäselvityksiä eikä tarkennuksia pohjaveden pinnan alenemisen vaikutuksista Haapolammen vesitilavuuteen ja veden virtaussuuntiin. Hakemuksen mukaan Saarisuon turvekuivatuksilla olisi vaikutusta Haapolammen vedenkorkeuksiin vain erityisen pitkinä kuivuuskausina. Lammen etäisyys suunnitelmakartasta mitattuna on lyhimmillään noin 100 metriä. Lisäksi konsultin selvityksessä on jäänyt ottamatta huomioon, että pinnanmyötäisesti rahkoittuvan Haapolammen vesitilavuus ulottuu paikoin 20-30 metriä näkyvän vesirajan ulkopuolelle, mikä huomattiin esimerkiksi katselmustilaisuudessa 29.8.2007.
Konsulttiselvityksessä esitettiin, että Haapolammen ja kuivatusalan väliin jäisi 200 metriä leveä kannas, jolla pohjavesipinta säilyisi lammen vesipintaa korkeammalla, vaikka se eristysojan toisella puolella putoaisi noin kaksi metriä. Laskelmien mukaan vesipinta nousisi lammen ja kannaksen välillä likimain suon pinnan tasoon. Todellisuudessa Haapolammen vapaan vesipinnan ja turvealueen reunaojien väliin jäi vain 60-70 metriä leveä turvekerros, mikä heikentää suotovirtauslaskelmien paikkansapitävyyttä. Edelleen on epäselvää, olisiko etäisyys riittävä, sillä lammen lähiympäristö on hyvin vetinen. Märän turpeen painuminen syvien veto-ojien vaikutuksesta voi olla niin suurta, että Haapolammen vedet karkaavat niihin pintoja pitkin. Epävarmuus edellyttää lisäselvityksiä, jotta vesilain mukainen arvio on mahdollista.
Vuoden 2009 päätöksessä todetaan, että pölyn vaikutuksia Haapolammen tilaan ei ole selvitetty. Asiaa ei ole selvitetty edelleenkään. Lampeen johdettavien uusien turvealueen eristysojien vedenlaatu olisi jo sinällään huomattavasti heikompaa kuin nykyisen, osin vanhojen metsäojien kautta tapahtuvan tulovirtaaman vedenlaatu. Muutosta vielä ratkaisevasti pahentaisi se, että laskuoja ja Haapolampi ovat turvekenttään nähden vallitsevien tuulten alapuolella välittömien pölylaskeumien alueella. Pölyämisen likaava vaikutus kestäisi samankaltaisena koko nostoajan.
Vaikutukset alapuolisiin vesistöihin
Niskansuolta lohkoilta 1-6 jätevedet on johdettu pintavalutuskentiltä 1 ja 2 reittiä laskuoja – Kutujoki – Järvenjärvi – Välijoki – Koskijärvi – Lamminlampi – Nuojuanlampi – Oulujoki. Niskansuon lohkon 7 kuivatusvedet on tähän asti johdettu pintavalutuskentälle 3 sulan maan aikana ja talvella laskeutusaltaan kautta laskuojaan. Pintavalutuskentältä 3 kuivatusvedet on johdetttu Hetejärveen ja siitä edelleen reittiä Heteoja – Naamanjoki – Oulujoki tai laskeutusaltaan kautta laskuojaan ja siitä Jämminojaan ja edelleen Jämminojasta Hetejärven ohi suoraan Heteojaan.
Lupahakemuksen mukaan Niskansuon lohkojen 1-6 vedet aiotaan laskea edelleen Kutujokeen ja uutena kuivatettavana suona esitetyn Saarisuon sekä Niskansuon lohkon 7 vedet Naamanjokeen. Molempiin jokiin laskettavien turvevesien vesienkäsittelyä aiotaan tehostaa muuttamalla pintavalutuskentän käyttö ympärivuotiseksi. Samalla Naamanjoen suuntaan laskeva kuivatuspinta-ala kasvaa 78.5 hehtaarilla, lähes kolminkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Lisäalue (Saarisuo) on luonnontilaista suota, minkä vesistöpäästöt etenkin toiminnan alkuvaiheessa ovat suuria. Hakijan käsitys siitä, että Heteojan (Naamanjoki) suuntaan vesistövaikutukset olisivat vähäisiä, tuntuu asiattomalta, sillä Niskansuon lohkon 7 ja Saarisuon yhteinen osuus Heteojan valuma-alueesta on 5 prosenttia.
Ympäristönsuojelulain 50 § edellyttää, että pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Oulun kaupungin raakavesilähteenä toimivan Oulujoen vedenlaatua on viime vuosina heikentänyt humuksen voimakas lisääntyminen, mikä on johtanut lisääntyvään vedenpuhdistuskemikaalien käyttöön. Humus on pääosin peräisin joen valuma-alueilla tapahtuvasta maankäytöstä ja tulisi nykyistä paremmin ottaa huomioon kaikessa maankäytön suunnittelussa. Eloperäisen kiintoaineen ja humuksen pääasiallisina lähteinä toimivat metsätalous ja turvetuotanto.
Vesienhoitosuunnitelmassa Oulujoen keski- ja yläosa on määritelty olevan hyvässä ekologisessa tilassa, mutta paineiden johdosta tila on kuluvalla (2016-2021) vesienhoitokaudella vaarassa heikentyä ilman vesienhoitotoimenpiteiden tehostamista tai uusia toimenpiteitä. Tilan heikkenemisen perussyynä hoitosuunnitelmassa pidetään sivujokien tuomaa kuormitusta.
Kutujoen ekologinen tila on hyvä, mutta 2013 tehtyjen sähkökoekalastuksen mukaan harjus on voimakkaasti taantumassa. Raportin mukaan harjusta oli aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen vähän eikä kesänvanhoja luonnonpoikasia saatu yhtään. Vastaava harjuksen dramaattinen taantuminen on dokumentoitu esimerkiksi Kuivajoella sen jälkeen, kun vesistön latvoille kuivatettiin laaja turvesuokeskittymä.
Naamanjoen ekologinen tila on vain tyydyttävä ja sen vesien fosforitasoa tulisi alentaa 10-30 prosenttia. Vesienhoitosuunnitelman mukaan rehevyyden vähentäminen on avaintekijä pyrittäessä hyvään ekologiseen tilaan. Tilanteen parantamiseksi Naamanjoelle aiotaan laatia elinympäristöjen kunnostussuunnitelma kuluvan vesienhoitokauden aikana.
Aluehallintovirasto on pyytänyt 24.4.2015 päivätyssä asiakirjassa hakijaa täydentämään hakemustaan uudella tiedolla Kutujoen kalastosta ja kalastuksesta liittyen esimerkiksi Kutujoen kunnostukseen. Kutujoki on Oulujoen sivujoista merkittävimpiä vaelluskalojen palautusta koskevissa suunnitelmissa ja joelle on kunnostettu muun muassa lisääntymissoraikkoja. Kutujoen kalataloudellisista kunnostuksista ja suunnitelmista ei hakemuksessa jaeta tietoa eikä arviota hankkeen vaikutuksista kunnostusten tuloksellisuuteen ja vaelluskalojen palautusponnisteluihin ole tehty. Niin ollen hakemus on myös siltä osin puutteellinen.
Hakija katsoo, että hakemuksen vesiensuojelurakenteet edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Se ei pidä paikkaansa. Oulujoen kohdalla on tärkeintä sovittaa maankäyttömuodot ja niiden vesiensuojelu siten, että tärkeän raakavesilähteen kiintoaine- ja humuskuormaa voidaan vähentää. Pintavalutuksella voidaan kiintoainekuormaa vähentää useita kymmeniä prosentteja, mutta humusta ne eivät juuri poista ja useat pintavalutuskentät ovat suorastaan humuksen päästäjiä. Ainoa menetelmä, joka tehoaa sekä kiintoaineeseen että humukseen on kemikalointi. Kemikaloinnin jälkeen vedet on vielä neutraloitava, sillä kemikaloinnin jäljiltä ne ovat hyvin happamia. Vastaanottavan vesistöön olosuhteet huomioiden, vasta tämän jälkeen on perusteltua puhua parhaan käyttökelpoisen tekniikan käytöstä.
Tehokkainta pitkäjänteistä vesiensuojelua on se, että luonnontilaisia soita ei enää ojiteta, vaan sopivia kohteita valuma-alueilla ennallistetaan, jolloin ne vähitellen saavuttavat luontaisen virtaamia tasaavan ja vesiä puhdistavan kykynsä. Samalla palautuu niiden hiilensidontakyky, mikä on tärkeä ominaisuus ilmastonmuutoksen hillinnässä. Hakemuksessa tämä koskee ennen kaikkea Saarisuota, jolla on lisäksi monia luonnonarvoja.
Ilmastomuutoksen hillintä edellyttää myös turpeen polton alasajoa jo lähivuosikymmeninä, sillä polton, turvekenttien ja aumojen yhteenlaskettu päästökuorma ylittää kymmenillä prosenteilla kivihiilen vastaavat päästöt. Mahdollisesti vielä tarvittavat uudet turpeenkaivuualueet löytyvät jo kuivatuilta turvekankailta.
Vaikutusten arviointi luontodirektiivin liitteen IV a lajien elinympäristöihin
Uudella hakukierroksella aineistoa on täydennetty viitasammakkoselvityksellä. Selvitys tehtiin 25.5.2015 kiertelemällä Haapolammen rantaa. Lajia ei havaittu Haapolammelta tai Saarisuolta. Suo lampineen on kuitenkin todettu viitasammakon potentiaaliseksi elinympäristöksi. Se tarkoittaa, että ilman konkreettista havaintoakin hankkeen vaikutukset lajin elinympäristöön koko sen elinkierron aikana on arvioitava. Siten poistuu myös yhden yksittäisen havainnointikerran aiheuittama epävarmuus lajin esiintymisestä alueella. Vaikutusarviota ei ole tehty.
Vuonna 2010 hakemusta täydennettiin myös selvittämällä direktiivin liitteessä mainittujen sukeltajakuoriaisten, sudenkorentojen ja perhosten potentiaalista esiintymistä hankealueella. Haapolampi todettiin sukeltajakuoriaisten, jättisukeltajan ja isolampisukeltajan mahdolliseksi
elinympäristöksi, vaikka lajihavaintoja ei saatukaan. Se tukee tarvetta säilyttää Haapolammen tila mahdollisimman häiriintymättömänä.
Luontoarvot
Uudessa lupahakemuksessa on liitteinä Saarisuon suunnitellulle alueelle vuosina 2003 ja 2008 tehdyt linnustoselvitykset, joista jälkimmäinen koski Haapolammen ja sen lähiympäristöä (Liitekohta 7). Lisäksi vuonna 2010 on Saarisuolla on tehty luontodirektiivin liitteen IV (A) lajien selvitys (Ramboll 2010). Suotyyppien ja kasvilajiston selvityksestä ei ole mainintaa eikä kasvillisuudesta ole tietoja myöskään hakemustekstissä. Jo vuoden 2009 päätöksessä silloisen Kainuun ympäristökeskuksen lausunnossa todetaan, että kasvillisuusselvitys alkaa olla vanhentunut. Nyt se on jo 16 vuotta vanha, joten kasvillisuus- ja suotyyppikartoitus olisi pitänyt uusia.
Sikälikin luontoarvoselvitykset ovat vanhentuneita ja ylimalkaisia, että niissä ei tarkastella suota kokonaisuutena, vaan Haapolampea ympäristöineen erikseen ja muuta suon osaa omana osa-alueenaan. Siten voidaan luoda vaikutelma, että suunnitellulla kuivatusalalla ei ole luontoarvoja.
Vaikka lähes koko luonnontilainen suoalue hävitetään, kaikki luontoarvot säilyvät, kun kerran Haapolampi lähiympäristöineen säästyy.
”Saarisuota koskevassa vuoden 2009 päätöksessä todetaan muun muassa, että suo on lähes täysin ojittamaton ja etenkin linnustoltaan yhdessä Haapolammen kanssa monipuolinen ja edustava luonnontilainen suoalue. Lisäksi ympäristölupavirasto toteaa, että vuonna 2008 julkaistun Suomen
luontotyyppien uhanalaisuus -teoksen mukaan Saarisuolla esiintyvät sara-, kalvakka- ja lyhytkorsinevat on luokiteltu vaarantuneiksi keskiboreaalisella vyöhykkeellä ja valtaosa muista Saarisuon räme- ja nevatyypeistä silmälläpidettäviksi. ” Kainuun ympäristökeskus pitää suota seudullisesti arvokkaana luontokohteena ja alueen monimuotoisuutta tukevana.
Vaasan hallinto-oikeudelle osoittamassaan vastineessa luonnonsuojelupiiri toteaa ojittamattoman Saarisuon Haapolampineen yhtenäiseksi ja monipuoliseksi suoluonnoksi. Eri maastokäyntien yhteydessä tehdyt lintuhavainnot ovat tarkentaneet kuvaa luontokokonaisuuden monimuotoisuudesta. Lintulajilista on täydentynyt merkittävästi: 23.8.2007 muun muassa isolepinkäinen (2), sinisuohaukka, suopöllö, teeri, korppi, nuolihaukka ja joutsenperhe. Luontodirektiivin liitteen IV a lajeja koskevan selvitystyön yhteydessä lammelta tavattiin kaakkuri poikasensa kanssa. Haapolammen ja sen lähiympäristön merkitystä lintujen muuton- ja pesimäaikaisena ruokailu- ja levähdyspaikkana ei kuitenkaan edelleenkään ole asianmukaisesti selvitetty.
Lisäksi todettakoon, että Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -raportin (Anne Raunio, Anna Schulman ja Tytti Kontula (toim.). Suomen ympäristö 8 / 2008) mukaan vain yksi Sakari Rehellin turpeenottoalueeksi rajatulta alalta määrittämistä suotyypeistä kuuluu säilyviin, lopuista 60 prosenttia on silmälläpidettäviä ja 40 prosenttia vaarantuneita (taulukko 11 raportin osa 1 sivulla 87: Luontotyyppitason eli suotyyppien ja suotyyppiryhmien uhanalaisuusluokat, uhanalaistumisen syyt ja uhkatekijät.).
Luonnontilaisuus ja monipuoliset luonto- ja virkistyskäyttöarvot puoltavat näkemystä hankkeen yleisen edun ja lain vastaisesta sijoituspaikasta.
Niskansuon lupamääräysten muuttaminen vesiensuojelun tehostamiseksi
Lupaehdossa 13 säädetään häiriö- ja muista poikkeuksellisista tilanteista: Toiminnan häiriötilanteista ja niiden aikaisista poikkeuksellisista vesien johtamisjärjestelyistä on viipymättä ilmoitettava Kainuun ympäristökeskukselle ja Vaalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä järjestettävä niiden edellyttämä tarkkailu.
Ohijuoksutukset ovat osoittautuneet tavanomaiseksi toiminnaksi, johon liittyviä järjestelyjä ei kuitenkaan ole lupahakemuksissa esitetty eikä niistä aiheutunutta kuormitusta ole otettu huomioon. Niskansuon ohijuoksutukset ovat ilmeisesti myös valvovalle viranomaiselle outoja. Aluehallintoviraston täydennyspyynnössä kysytään, mistä johtuvat vuoden 2011 tuotantoalueelta lähtevien vesien poikkeuksellisen suuret kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet. Siihen luvanhakija vastaa, että tuona vuonna vedenlaatu on ollut heikkoa koko alkuvuoden toukokuun loppuun, koska jätevedet on johdettu laskeutusaltaan kautta suoraan laskuojaan. Ohijuoksutusta selitetään koko kevään kestäneillä pumppaamon ja pumppaamoaltaan muutostöillä. ”Vesiensuojelurakenteiden rnuutostyöt ovat todennäköisesti ajoittain heikentäneet Niskansuolta Iähtevän veden laatua.”
”Niskansuon lohkon 7 vesienkäsittelyä tehostetaan muuttamalla pumppaus kentälle ympärivuotiseksi. Pumppaamon ohitusmahdollisuus jätetään käyttöön samoin rakentein, kuin se on nytkin. Pumppaamon häiriö- ja huoltotilanteissa voidaan tarvittaessa kuivatusvedet johtaa laskeutus-/ pumppausaltaasta laskuojaan 3. Muutos ympärivuotiseen käyttöön tehdään tuotantokauden 2016 alkuun mennessä.”
Ohijuoksutusmahdollisuus on kiellettävä. Toiminnanharjoittaja käyttää mahdollisuutta omin luvin ja välittämättä siitä aiheutuvasta kuormituksesta alapuoliseen vesistöön. Vesienpuhdistusrakenteet ja niiden käyttö on suunniteltava siten, että puhdistusteho säilyy aina riittävän korkeana. Niskansuolla on selkeästi rikottu lupaehtoja ja aiheutettu vesistön pilaantumisen vaaraa ja heikennetty kalataloudellisen kunnostuksen tuloksellisuutta.
Kokonaiskuormituksen selvittäminen
Ohijuoksutus saattaa johtua myös ylivirtaamatilanteesta. Se on tilanne, joka edellyttää tavanomaista tiheämpää näytteenottoa kokonaiskuormituksen mittaamiseksi. Suurimmat päästöt tapahtuvat nimenomaan ylivirtaaman alussa ja luotettavaan mittaustulokseen pääseminen edellyttää vähintään sitä, että ylivirtaaman jatkuessa näytteet otetaan kolmena ensimmäisenä päivänä viikon aikana ja myöhemmin kerran viikossa.
Ylivirtaamatilanteessa on tärkeää paitsi kuormituksen arviointi myös lisäkuormituksen estäminen. Siksi toiminnanharjoittajalla on oltava aina valmius tihennettyyn näytteenottoon sekä ylivirtaamien estämiseen tai vähintään niiden hillitsemiseen. Koska pumppukapasiteettia ei voi rajattomasti kasvattaa vaarantamatta vesiensuojelurakenteiden toimivuutta, luvanhaltijalla tulee olla keinoja vesien tilapäiseen pidättämiseen suolla virtaamansäädön, pengerrysten, altaiden ja ojastojen avulla.
Tihennetyn näytteenoton aikaistaminen
Kevättulvat ovat aikaistuneet merkittävästi ja voimakas lumen sulaminen alkaa usein jo ennen huhtikuun puoltaväliä. Näin ollen ylipäänsä tiheämpään näytteenottoväliin on siirryttävä jo ennen toukokuuta. Jos suolla on talvella tehty ojien kaivuja tai turpeen siirtelyä ja nopeasti sulavaa lunta on runsaasti, kevättulvan päästöt voivat nousta hyvin suuriksi. Ne painottuvat virtaaman nousuvaiheeseen, jolloin paksuimmat lietteet lähtevät liikkeelle. Tämän vaiheen voi ennakoida ilmatieteen laitoksen ennusteista ja ajoittaa useampana peräkkäisenä päivänä tapahtuva näytteenotto oikein todellisen kuormituksen selvittämiseksi.
Puhdistusteho selville
Lisätietoa on pyydetty myös pintavalutuskenttien puhdistustehosta ja ehdotus kuivatusvesien päästörajoiksi. Luvanhakijan mukaan pintavalutuskenttien puhdistustehosta ei ole Niskansuolta muuta tietoa, kuin kaksi näytettä vuodelta 2010. Lähtevän veden enimmäispitoisuusrajoiksi hakija esittää: kiintoaine 7 mg/l, kokonaisfosfori 75 mikrogrammaa/l ja kokonaistyppi 1400 mikrogrammaa/l. Raja-arvot on määritetty keskiarvojen keskiarvoista ja asetettu korkeiksi.
Pintavalutuskentän puhdistustehon selvittämiseksi myös kentälle tulevan veden pitoisuudet on mitattava. Puhdistusjärjestelyiden toimivuudesta on oltava tieto, jotta pilaantumista ja pilaantumisen vaaraa voidaan arvioida. Korkein hallinto-oikeus on tuoreissa päätöksissään edellyttänyt toiminnanharjoittajilta parempaa selvilläoloa toimintansa ympäristövaikutuksista ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.
Hakemuksen uudessa lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon turpeenoton sijainninohjaus ympäristönsuojelulain 6 §:n edellyttämällä tavalla. Sen mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Nykyisten lainsäädännöllisten ja hallinnollisten sekä turvealan omien linjausten mukaan pilaantumista ja sen vaaraa voidaan osaltaan merkittävästi ehkäistä ohjaamalla turpeenotto ennestään ojitetuille turvemaille, joilla ja joiden vaikutusalueella ei ole erityisiä luontoarvoja ja vesistökohteita, kunhan alapuolisen vesistön tila sen myös sallii. Saarisuo on keskeisiltä osiltaan ojittamaton. Reunaojituksista huolimatta sen vesitalous on myös pysynyt lähes häiriintymättömänä.
Niskansuolla voidaan vain tehostaa vesiensuojelua, Saarisuolla vesien pilaaminen ja luontoarvojen hävittäminen on kokonaan estettävissä. Toistamiseen uusitussa hakemuksessa ei ole mitään sellaista oleellista muutosta, jonka perusteella päätös voisi olla tällä kertaa muu kuin hylkäävä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri