Muutoksenhaku Sanginjoen ulkometsän suojelua ja hoitoa koskevaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen
KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE
korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi
VALITUS
Valituksen tekijät:
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa@sll.fi
Oulun luonnonsuojeluyhdistys ry
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY)
Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ry
Asia: Muutoksenhaku Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee valitusta Oulun kaupunginvaltuuston päätöksestä 16.6.2014 § 47, Sanginjoen ulkometsän suojelu ja hoito. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös. Antopäivä 13.6.2016. Päätösnumero 16/0519/2 Diaarinumerot:10655/14/2299, 10689/14/2299, 10690/14/2299
Uudistamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle esittämämme vaatimukset. Vaadimme kumottavaksi kaupunginvaltuuston Sanginjoen ulkometsän suojelua ja hoitoa koskevan päätöksen laittomana ja virheellisessä järjestyksessä syntyneenä ja asian käsittelyä uudelleen Oulun kaupunginvaltuustossa.
Toistamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle esittämämme perustelut, mutta haluamme erikseen vielä korostaa seuraavia seikkoja, joita mielestämme ei ole huomioitu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksessä:
Päätöksen perusteleminen
Hallintolain 45 §:n mukaan ”päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.”
Myös hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) 53 §:ssä todetaan velvoite päätöksen perustelemisesta. Perusteluista on ilmettävä, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisella perusteella siihen on päädytty.
Todellisuudessa valtuuston epämääräisissä oloissa tekemän kielteisen suojelupäätöksen perusteluna ei ole mitään ”seikkoja ja selvityksiä”. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus tulkitsee, että Sanginjoen suojelun pitkällisen valmistelutyön aineisto, joka yksiselitteisesti tuki suojelualueen perustamista, olisi muka yhtä lailla kielteisen päätöksen perustelu.
Tämä on terveen järjen ja lain vastaista. Päätöksen perusteleminen ei voi olla päinvastaisen päätöksen perustelujen käyttöä, varsinkaan kun asetelma on selkeästi joko tai. Jos suojelun kaatopäätös olisi ollut laillinen, olisi tarvittu esimerkiksi tietoa siitä, että metsänsuojelun pinta-ala on ilman Sanginjokeakin riittävä Oulussa tai ympäristössä. Koska tämä ei ole totta (metsälajiston kohtuullinen säilyminen edellyttää asiantuntijoiden mukaan n. 10 prosentin pinta-alan suojelua, kun Oulun Pohjanmaalla ollaan noin 1 prosentin tietämillä), moisia ”perusteluja” ei voitu esittää. Hallintolain tavoite on hyvä hallinto (ks. tästä lisää kolme kappaletta edempänä), joka tarkoittaa aidosti perusteltuja päätöksiä eikä asioiden ratkaisua satunnaisella enemmistöllä sekavissa oloissa.
Kohdassa ”suojeluarvot ja yleiskaava” Pohjois-Suomen hallinto-oikeus sanoo myös, että muutosta kaupunginvaltuuston päätökseen ei voida hakea päätöksen tarkoituksenmukaisuutta koskevilla perusteilla” [kuten suojeluarvot, huomautus meidän]. Tässä Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ole ymmärtävinään, että suojeluarvot, joita havainnollistimme mm. valituksemme taulukolla 1, ovat olennainen osa lain vaatimaa päätöksen perustelua, eivätkä vain ”tarkoituksenmukaisuus-kysymyksiä”. Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen Nagoyan osapuolikokouksen tavoite on lisätä suojelupinta-ala 17 %iin. Sopimusvelvoitteet ovat laillinen osa Suomen oikeusjärjestelmää, ja lakia rikotaan, jos tavoitteita ei noudateta. Päätöksen mukaan suojelutavoitteet tulee saavuttaa 2020 mennessä. Sopimusvelvoitteita ei voi täyttää yhdellä mahtikäskyllä, vaan niin valtion kuin kuntienkin on toimittava tähän suuntaan.
Hallintolain 45 §:n mukaan perustelut voidaan jättää esittämättä vain (muut kohdat eivät sovi asiayhteyteen mitenkään), jos ” tärkeä yleinen tai yksityinen etu edellyttää päätöksen välitöntä antamista”. Tämä tarkoittaa jotain kiireellistä tilannetta, ja sellainen ei voi olla kyseessä hankkeessa, jonka valmistelu oli jatkunut jo 10 vuotta.
Hallintolain tarkoitus ei ole vain säätää jotain muodollisuuksista, vaan 1§:n mukaan nimenomaan ”tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa ja edelleen ”lain tarkoituksena on myös edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta”. Tämä ei voi tarkoittaa sitä, että vastakkaisen päätöksen perusteet olisivat hylätyn vaihtoehdon perusteita.
Hallintolain tavoittelema hyvä hallinto on lisäksi myös perustuslain mukainen perusoikeus. Lain 21 §:n mukaan hyvän hallinnon takeisiin kuuluu muun muassa perustellun päätöksen saaminen, kuten olemme valituksessamme vuonna 2014 todenneet.
Valtuutetun painostus ja kokouksen kaaos
Kuntalain 15a §:n mukaan ”mikäli valtuutettu käytöksellään häiritsee kokouksen kulkua, puheenjohtajan tulee kehottaa valtuutettua käyttäytymään asianmukaisesti. Jos valtuutettu ei noudata kehotusta, puheenjohtaja voi määrätä valtuutetun poistettavaksi. Jos syntyy epäjärjestys, puheenjohtajan on keskeytettävä tai lopetettava kokous.”
Puheenjohtaja Talvitie (kok) näki paikaltaan korkealta salin edestä, mitä salissa tapahtui, mutta ei puuttunut valtuutettu Ojalehdon (kepu) rynnistykseen valtuutettu Lepistön (kepu) luo kesken äänestyksen. Kuten Lepistö on sanonut, hän hämääntyi hyökkäyksestä ja painoi lopulta vahingossa väärää nappia.
YouTubessa nyt oleva versio videotallenteesta antaa tilanteesta harhaanjohtavan kuvan, kun kamera on suunnattu koko ajan puheenjohtajaan, joka toistelee vain, että äänestys jatkuu. Tallenteessa on vain tämän kameran kuvaa, vaikka salissa piti olla kaksi muuta kameraa. Vain puheenjohtajan läheltä ottava mikki on ollut käytössä ja taustan yltyvä melu ei kuulu tallenteessa.
Salin takaosan yleisölehtereiltä näkyi hyvin, kun suojelu oli voittamassa yhdellä äänellä. Vaikka äänet oli jo annettu, puheenjohtaja jatkoi äänestystä, jolloin Ojalehto ryntäsi kohti Lepistöä. Lepistön painettua kertomansa mukaan väärää nappia hän pyysi työjärjestyspuheenvuoroa, mikä näkyi myös hyvin salin takaosaan. Salissa kuului myös huutoja ”Lepistö pyytää puheenvuoroa” tms., mutta puheenjohtaja ei reagoinut siihenkään, vaan sulki pykälän käsittelyn. Tästä tapausten kulusta toimitamme valaehtoisen todistajalausunnon KHO:lle.
Videotallenteessa on sellainenkin outo piirre, että siitä puutuvat valikoidusti puheenvuorot, joissa kerrotaan Ojalehdon toiminnasta. Lepistön lisäksi valtuutettu Veikko Ervasti (vihr) ja valtuutettu Mikko Salmi (sd) pyysivät työjärjestyspuheenvuoroa ja saivatkin sen pykälän sulkemisen jälkeen, mutta videolla ei kuulu näistä puheenvuoroista mitään. Ääni palasi vasta valtuutettu Lepistön kertoessa tapahtuneesta vahingosta. Myös valtuutettu Järvenpään puheenvuoro, missä hän vähättelee puheenjohtajan virheitä, kuuluu erittäin hyvin. Järvenpää ei seurannut itse salin takaosan tapahtumia toisin kuin hänen ryhmätoverinsa Mikko Salmi (sd), joka kaikkein kovimmin arvosteli kepulaisen Ojalehdon naispuoliseen puoluetoveriinsa kohdistamaa häirintää. Kaikki tämä antaa syyn verrata Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen toimitettua ja YouTubessa olevaa versiota ja pyytää Korkeimman hallinto-oikeuden käyttöön myös kahdella muulla kameralla kuvattu, toivottavasti leikkaamattomana säilytetty aineisto. Aikoinaan myös YouTubessa olevaa videota katsoneet ovat kertoneet, että valtuutettu Ojalehdon ryntäys näkyi videolla. Näyttää siltä, että todistusaineistoa on peukaloitu jälkikäteen.
Mielestämme päätössekoilu ei ollut puheenjohtajalle sattunut vahinko – mikä sekin tekisi päätöksestä laittoman – vaan osa Sanginjoen suojelun vastustajien erittäin kovaa politiikkaa. Käsittelemme sitä tässä jonkin verran, koska se muodostaa taustan sille, mitä valtuustossa tapahtui. Puheenjohtaja Talvitien ryhmä, kokoomus, vastusti valtuustossa suojelua yksimielisesti, kun jopa kepun ryhmässä Lepistö ja yksi toinenkin, valtuutettu Jari Latvala, kannattivat tai yrittivät kannattaa suojelua.
Suojelu oli edennyt hitaasti, mutta varmasti vuodesta 2004 lähtien. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa mukaan tulivat ensi kertaa ns. uuden Oulun liitännäiskunnat, joista valtuuston tuli runsaasti lisää kokoomuksen ja erityisesti keskustapuolueen valtuutettuja. Näiden asenne luonnonsuojeluun on pääosin erittäin kielteinen. Tapahtumista päätellen he ajoivat puolueissaan läpi uuden, entistä selvästi suojeluvastaisemman linjan.
Kun vanhassa Oulussa suojelua oli edistetty yksimielisesti kaupunginhallituksessa ja yhdyskuntalautakunnassa (kansallispuistovaihtoehtoa kannatti osa, osa kaupungin omaa suojelualuetta, vastustanut ei yksikään ryhmä), uudessa kaupunginhallituksessa keväällä 2014 Sanginjoki-asia pantiin ensin pöydälle ja seuraavassa kokouksessa 7.4.2014 äänestettiin yhdellä äänellä nurin yhden vasemmistoliiton edustajan poistuttua toiseen kokoukseen. Kokoomus ja keskusta eivät olleet esittäneet mitään ennakkovaroitusta tästä käänteestä, sillä heidän edustajansa yhdyskuntalautakunnassa olivat olleet samalla kannalla kuin muutkin 3.9.2013, jolloin asiaa oli edellisen kerran käsitelty. Kaupunginhallituksen hetkellisellä enemmistöllä päätettiin samalla, ettei Sanginjoen suojeluasiaa viedä valtuustoon ollenkaan.
7.4.-16.6.2015 kokoomuksen ja kepun ryhmät ja yksittäiset valtuutetut kieltäytyivät osallistumasta mihinkään luonnonsuojelujärjestöjen tarjoamista tutustumisretkistä 7.4.-16.6.2014 (ja aiemminkin), mutta monet menivät mukaan vastustajien järjestämiin vastapropagandaiskuihin, joihin kutsuttiin kepun, kokoomuksen ja perussuomalaisten, mutta ei ainakaan vihreitten tai vasemmistoliiton valtuutettuja.
10 vuotta valmisteltu asia olisi pysähtynyt tähän, ellei 22 Oulun kaupunginvaltuutettua olisi 15.4.2014 esittänyt kuntalain 54 §:n mukaisen pyynnön kaupunginvaltuuston koollekutsumiseksi. Pyyntöä käsiteltäessä varmistui, että kaupunginhallituksella ei ollut toimivaltaa päättää Sanginjoen alueesta 7.4., ja kaupunginhallituksen kokouksessa 12.5. enemmistö päätti esittää valtuustolle suojelua monivuotisen valmistelun mukaisesti.
Valtuuston kokouksessa 16.6.2014 kova peli jatkui, ja sitä osoittaa mm. se, että kun suojelua kannattanut valtuutettu Jämsä-Uusitalon (ps) kompromissiesitys oli voittanut valtuutettu Takkulan (kepu) suojelua vastustavan esityksen, suojelun vastustajien pelintekijänä esiintynyt eläkkeellä oleva matematiikan ym. opettaja Matti Roivainen (kok) vaati ja sai neuvottelutauon. Sen aikana vastustajat hioivat viimeiset laskelmansa ja toimintataktiikkansa lopullista äänestystä varten. Tapahtuneen valossa on selvää, että valtuuston puheenjohtajan Mari-Leena Talvitien (kok) toiminta oli osa tätä taktiikkaa.
” Paikallisella tasolla luottamustehtäviin valittujen tulee voida vapaasti hoitaa tehtävänsä,” sanoo Euroopan neuvoston Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan I osan 7 artiklan 1. kohta, ja se sitoo Suomeakin. Tämän ja joidenkin muidenkin säädösten voidaan tulkita tarkoittavan mm. sitä, että puolueiden käyttämät ns. ryhmäpäätökset ovat laittomia. Ryhmäpäätöksiin pakottaminen tapahtuu yleensä julkisuudelta piilossa, ja siksi näyttöjä on vaikea saada. Sen sijaan Ojalehdon hyökkäys tapahtui julkisessa tilassa, ja sen tarkoitus oli saada valtuutettu Lepistö muuttamaan kantansa ryhmän enemmistön mukaiseksi. Tämä oli selvästi teko, joka esti valtuutettua hoitamasta tehtäväänsä vapaasti, omantuntonsa, vakaumuksensa ja tietojensa mukaisesti.
Päätöksen jälkeen tuoreeltaan valtuutetut Veikko Ervasti, Maarit Sihvonen, Ari Matila, Janne Hakkarainen, Jenni Pitko, Satu Haapanen, Latekoé Lawson Hellu (vihr.) Hanna Sarkkinen, Mikko Raudaskoski, Irma Pellinen, Paavo J Heinonen, Rauno Hekkala, Mikko Viitanen, Anne Huotari, Kaarina Kailo, Risto Kalliorinne, Mauno Murtoniemi (vas), Pirjo Sirviö, Tuija Pohjola, Mikko Salmi, Seppo Ahde, Sari Halonen, Timo Autio, Yrjö Harju ja Johannapiritta Huovinen (sd) jättivät seuraavansisältöisen eriävän mielipiteen, joka perustui juuri paikalla tehtyihin havaintoihin: ”Äänestys olisi pitänyt uusia, koska valtuutettu Ojalehto häiritsi valtuutettu Lepistön ja myös muiden takarivin valtuutettujen äänestystä. Kyse on törkeästä äänestysrauhan rikkomisesta.”
Oulun kaupunginvaltuuston työjärjestyksen pykälä 22 § (Äänestystapa ja äänestysjärjestys) kuuluu: ”Äänestys on toimitettava avoimesti. Jos äänestys on toimitettu muulla tavalla kuin nimenhuudolla tai äänestyskoneella, äänestys on vaadittaessa tai puheenjohtajan katsoessa sen selvyyden vuoksi tarpeelliseksi toimitettava uudelleen nimenhuudolla tai äänestyskoneella.” Näin selvästi ei toimittu, ja paitsi kuntalain, valtuuston päätös on laiton myös kaupungin oman valtuuston työjärjestyksen perusteella.
11.7.2016
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Oulun luonnonsuojeluyhdistys ry
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ry
Liitteet [ei tässä]
1) Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös: antopäivä 13.6.2016, päätösnumero 16/519/2, diaarinumerot 10655/14/2299, 10689/14/2299 ja 10690/14/2299 (PDF)
2) Selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta:
Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ylituomari Pirjo Pyhäjärvi ilmoitti 4.7.2016 Ari-Pekka Auviselle, että Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisellä yhdistyksellä valitusaika päättyy 15.7., Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piirillä 16.7. ja Oulun luonnonsuojeluyhdistyksellä sekä Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirillä 20.7., mutta koska valitus on yhteinen, valitusaika päättyy 15.7., 30 päivää tiedoksisaannista, jolloin valitusaika alkoi.