Lausunto Utajärven Pahkavaaran tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
2.11.2016
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/1342/2015
Asia: Lausunto Utajärven Pahkavaaran tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Vaihtoehdot
Pahkavaaran hankkeen toteuttamisvaihtona on noin 42 voimalan tuulipuiston rakentaminen (VE1). Voimaloiden nimellistehoksi esitetään enintään 4,5 MW ja napakorkeudeksi enintään 167 ja kokonaiskorkeudeksi 235 metriä. Hankevastaava on Pahkavaaran tuulipuisto Oy, jonka omistavat puoliksi Tornator Oyj ja NV Nordisk Vindkraft Oy.
Sähkönsiirtoa varten esitetään kaksi vaihtoehtoa A ja B. Molemmissa vaihtoehdoissa tuulivoimapuisto liitettäisiin yleiseen sähköverkkoon Muhoksen Pyhäkosken tai Pyhänselän sähköasemalla. Joko 110 tai 400 kilovoltin uuden sähkönsiirtoreitin pituus on noin 70 kilometriä. Linjauksia on kaksi. Pohjoinen on osittain yhteinen Oulun Lavakorven ja eteläinen Utajärven Maaselän ja Hepoharjun tuulipuistohankkeiden kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa johtokäytävä kulkisi Oulujoen yli ja joen eteläpuolta edelleen Pyhäkosken tai Pyhäselän sähköasemalle Muhokselle. Pohjoinen reitti vedettäisiin Juorkunaan ja sieltä Lavakorvesta Vepsään ja etelään Muhoksen sähköasemalle.
Vaihtoehto 0
Toteuttamatta jättämistä(VE0) verrataan vastaavan sähkömäärän tuottamiseen jossain muualla joillain muilla sähköntuotantomenetelmillä. Käytännössä niin ei kuitenkaan tehdä, vaan VE0 on vain vaihtoehto, jossa tuulivoimarakentamisen vaikutukset, niin hyödyt kuin haitatkin, jäävät toteutumatta.
Kaavallinen tarkastelu
Ympäristövaikutusten arvioinnin rinnalla on aloitettu tuulivoimapuiston kaavoitus. Utajärven kunta on hyväksynyt hankealueen osayleiskaavoituksen maaliskuussa 2015. Hanke ei kuitenkaan ole 1. vaihemaakuntakaavan mukainen. Seudullisen tuulivoimapuiston toteuttaminen edellyttää varausta maakuntakaavassa. Vireillä olevassa 3. vaihemaakuntakaavoituksessa aihetta käsitellään, mutta vielä ei ole varmaa, merkitäänkö kaavakarttaan Pahkavaaran kohdalle varaus tuulivoimahanketta varten.
Yksittäisten tuulivoimahankkeiden sähkönsiirron järjestelyt eivät yleensä sisälly niitä koskeviin osayleiskaavoituksiin. Uudet 110 ja 400 kilovoltin sähkönsiirtoreitit on kuitenkin mainitussa 3. vaihemaakuntakaavoituksessa otettava huomioon. Ympäristöministeriön päivitetyssä oppaassa tuulivoimarakentamisen suunnittelusta todetaan voimajohtojen osoittamisesta kaavoituksessa muun muassa seuraavaa: Maakuntakaavassa osoitetaan vähintään 110 kilovoltin suurjännitevoimajohdot. Jos voimajohdon linjaus ei ole tiedossa, mutta tuulivoima-alueesta on tehty verkkoselvitys ja liityntäpiste sähköverkkoon on tiedossa, merkitään liityntäjohto maakuntakaavaan yhteystarvetta osoittavalla merkinnällä.
Pohjois-Pohjanmaa on tuulivoimarakentamisen keskittymäaluetta. Kun oletettavasti 3. vaihemaakuntakaavaan tulee entisten lisäksi runsaasti uusia varauksia, myös sähkönsiirron kokonais- ja yhteisvaikutuksia on arvioitava, vaikka näinkään hyvin eivät yksityiskohdat olisi tiedossa. Asian tärkeys vielä korostuu, kun sähkönsiirto edellyttää kymmenien kilometrien mittaisia uusia johtokäytäviä.
Vaikutukset lajeihin ja luontotyyppeihin
Liityntävoimajohtojen luontotyyppiselvitys on Oulun Lavakorven ja Utajärven Maaselän ja Hepoharjun tuulipuistohankkeiden kanssa yhteinen. Sinänsä on hyvä, että eri hankkeissa voidaan hyödyntää samoja sähkönsiirtoreittejä. Ottaen huomioon tuulivoimahankkeiden suuren määrän se on suorastaan välttämätöntä.
Lavakorpi-Pyhäkoski/Pyhänselkä on yhteinen Pahkavaaran pääjohtoreitin A kanssa. Vepsä-Kerälä -osuudella se sijoittuu pääosin olemassa olevan reitin rinnalle leventäen sitä 16-31 metriä valittavasta jännitteestä riippuen. Selostuksessa todetaan myös, että yhtenä sähkönsiirron liittymistapana tarkastellaan uuden 110 kV:n voimajohdon kytkemistä Vepsän alueella Carunan olemassa olevaan 110 kilovoltin voimajohtoon. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan käsitellä tarkemmin.
Huolimatta paikoin olemassa olevasta johtokäytävästä sähkönsiirtoreitti A on ristiriidassa 1. vaihemaakuntakaavan aluevarausten ja kaavamääräysten kanssa. Voimajohtokäytävä kulkee laajojen ojittamattomien soiden kautta tai niitä sivuten. Jakosuo ja Muuraissuo on merkitty turvetuotantoon hankituiksi alueiksi, mutta ne eivät ole siihen tarkoitukseen 1. vaihemaakuntakaavassa varattuja. Susisuo, Iso Matinsuo, Vehkasuo ja Oisavansuo on tunnistettu jossain määrin arvokkaiksi luontokohteiksi ja niitä on käyty maastossakin inventoimassa, kuitenkin vain voimajohtokäytävän kohdalta noin 50-100 metrin leveydeltä. Selvityksen yhteenveto-osuudessa todetaan, että huomionarvoisia luontotyyppejä esiintyy yhteensä runsaan neljän kilometrin matkalta. Sivulla 110 kappaleessa 11.4.1 todetaan vähättelevästi, että Iso Matinsuo on luokiteltavissa lähinnä maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Kappaleessa 12 luetellaan maakuntaliiton suo-ohjelman suoselvitystietoja, mutta niitä ei ole hyödynnetty vaikutusten arvioinnissa. Maastotyössä ei vastaavia suotyyppejä ole tunnistettu, vaan vastaan on tullut lähinnä lyhytkorsinevoja.
Suo-ohjelman kartoittajat ovat tunnistaneet Ison Matinsuon ympäristöineen poikkeuksellisen arvokkaaksi ja monimuotoiseksi suoluontokokonaisuudeksi. Iso Matinsuo ja Vehkasuo on määritetty luonnontilaluokkaan 4 ja Susisuo ja Oisavansuo luokkaan 3. Kaikilla mainituilla soilla on vaihemaakuntakaavassa suojeluvaraus SL-1. Jako-Muuraissuokin on luokiteltu luonnontilaltaan 3-luokkaan ja suolta on inventoitu lukuisia uhanalaisia suoyhdistymä ja suotyyppejä.
Iso Matinsuo-Lääväsuo-Kivisuo kuuluu 1. vaihemaakuntakaavassa luonnon monikäyttöalue -merkinnällä osoitettuun virkistyskäytön kannalta kehitettäviä ja arvokkaita luontokohteita sisältävään aluekokonaisuuteen. Luonnon monikäyttö -aluerajauksen suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota arvokkaiden luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Matinsuo-Lääväsuo-Kivisuon aluekokonaisuuden maankäytön suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota arkojen eläinlajien elinmahdollisuuksien säilymiseen. Suunnittelumääräystä ei ole noudatettu.
Reittivaraus on uusi, joten maakuntakaavoittaja ei siitä huomauttanut lausunnossaan arviointiohjelmasta. Luonnonsuojelupiiri mainitsi suokokonaisuuden ja yhteysviranomainen totesi, että luonnon monikäyttöalue on syytä huomioida ympäristövaikutusten arvioinnissa. Siitä huolimatta selostuksesta puuttuvat arviot vaikutuksista suoluontokokonaisuuteen. Selostuksessa pääjohtoreitistä A esitetty herkkyysarvio on väärä. Vaikutus olisi suuri muutoinkin kuin vain Vepsä-Kerälä -osuudella. Haitallisia vaikutuksia koituisi maisemaan, suoluontoon ja linnustoon koko siirtolinjan matkalta.
Yleispiirteinen luontotyyppien kuvaus ei toimi vaikutusten arvioinnissa. Kasvillisuus- ja luontoselvityksessä (liite 2) ja sen liitekartassa 1 esitetään luontokohteita hyvin niukasti. Selvityksessä esimerkiksi mainitaan joitain yli 100-vuotiaita metsäkuvioita. Niitä ei ole kuitenkaan merkitty liitekarttaan huomioarvoisiksi luontokohteiksi. Vaikka ne olisivat talousmetsää ja säilyvät vain maanomistajan niin halutessa, ne ovat tuulivoimahankkeen kannalta huomionarvoisia kohteita ja vaikutuksia niihin tulisi välttää. Sama koskee ojittamattomia soita ja suon osia. Pajakansuota ei ole noteerattu arvokohteena. Kuitenkin pääosin sen laiteet vaihettuvat ilman ojituksia kivennäismaahan, varsinkin Pahkavaaran puolella, mutta osin myös vastakkaisella reunalla. Rakentamisen vaikutuksia soiden vesitalouteen pitää arvioida huolimatta suotyypin tai lajien uhanalaisuudesta. Sitä paitsi lähes kaikki suotyypit ovat uhanalaisia.
Pesimälinnustoselvityksen liitteistä 1 ja 3 löytyy kaivattua lisätietoa arvokkaista luontokohteista. Pajakansuon itäpuolinen K17 on lahopuustoinen metsikkö, K19 Hevosvaaranaution vanhaa puustoa sisältävä sekametsä, K21, 22, 23, 24 avosoita. Karhusuon-Viitasuon soidensuojelu- ja Natura-alueen ja Pajakansuon välissä sijaitsevat voimalapaikat T34, T35, T36, T37 tulee karsia linnustolle ja muulle monimuotoisuudelle haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisemiseksi.
Pienvedet
Pahkavaaran hankealueella on useita pienvesiä. Kuormitusvaikutusten ohella tärkeää on arvioida hankkeen vaikutuksia vesistöjen uomiin ja rantavyöhykkeeseen. Luontotyyppiselvityksessä tyydytään pienvedet vain luettelemaan. Selvitys on puutteellinen, kun vain tuulivoimalapaikat on kuvattu eikä uuden tai muokattavan tiestön vaikutuksia pienvesiin ole selvitetty, jos ne eivät ole vesi- tai metsälakikohteiksi määritettyjä.
Tierummut on todettu merkittäviksi vaellusesteiksi. Tuulivoimahankkeeseen liittyvien teiden kunnostuksessa ja uusien rakentamisessa on tilaisuus korjata tehdyt virheet ja huolehtia siitä, että kaikissa pienvesien ylityksissä ei enää synny uusia vaellusesteitä. Selostuksen mukaan tarve on tunnistettukin, mutta teiden rakentamisesta tai kunnostamisesta esitetään vain muutama perustieto, joiden pohjalta ei voi arvioida, poistetaanko vaellusesteet hankkeen yhteydessä.
Johtopäätöksiä
Tarve pitkään sähkönsiirtoon on merkittävä heikkous. Sellaisen mielekkyyttä on arvioitava osana tuulivoiman hyödyntämistä. Tuulisähkön tuotanto tulisi sijoittaa lähtökohtaisesti sinne, missä sähkölle on käyttöä.
Kyseisessä hankkeessa varsinkin pääjohtoreitistä A aiheutuisi merkittäviä haitallisia luonto- ja maisemavaikutuksia. Kun selostuksessa johtopäätöksenä esitetään, että voimajohdon sijoittuminen suurelta osin puuttomille tai vähäpuustoisille suoalueille vähentää kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutuksia, on todettava, että vaikutusten arviointi on siltä osin epäonnistunut. Vaikka selostuksesta puuttuvat asiantuntevat arviot olennaisista ympäristövaikutuksista, muutoin on pääteltävissä, että pääjohtoreitti A on toteuttamiskelvoton.
Tuulivoimapuistohankkeita suunnitellaan yhä enemmän erämaisille seuduille. Kymmenien voimaloiden kokonaisuudet teineen pirstovat maastoa ja köyhdyttävät luontoa, vaikka kyse olisi metsätalouskäytössä olevista alueista. Elinympäristön heikentymistä tai luonnonvaraiseen eläimistöön kohdistuvia häiriövaikutuksia ei hankkeissa kuitenkaan sanottavasti selvitetä. Vaikutusten asiantuntevaa arviointia luonnon monimuotoisuuteen, erämaiseen maisemaan ja äänimaailmaan on parannettava -eikä tarve koske vain suojelualueita tai virkistykseen osoitettuja alueita tai uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä, vaan tyypillistä ympäristöä, sillä sen varassa on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri