Valitus Karhusuo II:n turvetuotantoa koskevasta lupapäätöksestä, Pudasjärvi
Karhusuo II:n turpeenottoluvasta valitus 20.1.2017
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Vaasan hallinto-oikeus
PL 204
65101 Vaasa
vaasa.hao@oikeus.fi
Dnro: PSAVI/145/04.08/2010
Hakija: Vapo Oy
Asia: Valitus Karhusuo II:n turvetuotantoa koskevasta lupapäätöksestä (liite 1), Pudasjärvi
Vaatimus
Vapo Oy:lle myönnetty ympäristölupa kuivattaa Karhusuon 53.2 hehtaarin suuruinen suoalue turpeennoston aloittamiseksi tulee kumota ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena.
Hakijalle myönnetty poikkeuslupa tuhota luonnontilainen lähde on niinikään kumottava vesilain vastaisena.
Perustelut
Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Karhusuon kuivatuksesta ja turpeiden kaivuusta aiheutuisi erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista suojelluille Pikku-Lavasuolle ja Heikkilän kosteikolle. Karhusuo II:n turpeenkaivuualue sijoittuu suojeltujen soiden välittömään läheisyyteen (liite 2).
Hakija väitti alkuperäisessä hakemuksessaan, että hankealueen vedet valuvat luontaisesti etelään suunnitellun laskuojan suuntaan. Tämä käsitys on usean lausunnonantajan toimesta todettu virheelliseksi. Asiantuntijalausunnon ja maastohavaintojen mukaan Karhusuon ja suojellun Lavasuon sekä yksityisen suojelualueen, Heikkilän kosteikon vesitalous on yhteinen. ELY-keskuksen asiantuntija on käynyt Karhusuolla 11.10.2010 ja todennut, että nykyisin Karhusuo II:n pohjoisosan vesistä karkeasti puolet virtaa Leskelänmaan salmen kautta suojellulle suon eteläosalle muun vesivirran ohjautuessa Väliojan latvoille. Saman totesivat myös luonnonsuojelupiirin edustajat (Mauri Huhtala ja Merja Ylönen) käydessään suolla 8.7.2010. Samalla havaittiin, että suon pääallas on erittäin märkä ja sen ylittäminen onnistui vain laitoja kierrellen. On aivan selvää, että tällaisen vesivaraston virtaussuunnalla on ratkaiseva merkitys myös suojelualueen vesitaloudelle, sillä Karhusuon vesipatjan paine oli kokonaan tukkinut Karhusuonsaarista Leskelänmaan päähän kaivetun ojan. Myös suon reunaojat etenkin Karhusuonsaarien kohdalla olivat lähes umpeenpainuneet samoista syistä (liite 3).
Luonnonsuojelulain (1096/1996) 17 a §:n mukaan muuhun luonnonsuojelualueeseen sovelletaan samoja rauhoitussäännöksiä kuin kansallis- ja luonnonpuistoihin. Kiellettyjä ovat muun muassa luontoa muuttava toiminta, eliölajien vahingoittaminen ja hävittäminen ja kaikki toimet, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eliölajien säilymiseen. Soidensuojelualueilla olennaista on, ettei tehdä toimenpiteitä, jotka saattavat muuttaa suoalueen luonnonmukaista vesitasapainoa.
Pikku-Lavasuon ja Karhusuon hydrologinen yhteys on lupapäätöksessä tunnustettu tosiasiaksi. Sen lupamääräyksen nro 7 mukaan luvan haltijan tulee huolehtia Lavasoiden vesitalouden säilymisestä järjestämällä Karhusuo II:n turvetuotannon vuoksi poistuvan valuma-alueen tilalle korvaava valuma-alue aluehallintovirastoon 6.6.2013 saapuneessa vastineessa sekä vastineen liitteessä 7 esitetyllä tavalla. Korvaava valunta tulee järjestää mahdollisimman luonnollisesti hakijan hallinnassa olevia alueita hyväksi käyttäen. Tarkempi suunnitelma ja aikataulu korvaavan valuma-alueen järjestämisestä tulee toimittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle viimeistään kolme kuukautta ennen pintavalutuskentän rakentamistöihin ryhtymistä.
Lupamääräyksen katsotaan varmistavan haittojen ehkäisyn. Sen toimivuudesta ei kuitenkaan ole mitään tietoa. Lupaviranomainen vain olettaa, että suojelualueelle johtuu tuotantoalueen pohjoispuolelta poistuvan valuma-alueen valumaa vastaava määrä valumaa. Vaikka niin tapahtuisikin, Karhusuon kuin myös Lavasuon vesitalous häiriintyisi pahasti. Vesivaraston kuivaamisella olisi dramaattiset vaikutukset myös suojelualueen vesitalouteen. Turpeennostoalueen kuivuessa myös suon reunaosat kuivuvat ja painuvat niin, että valunta voi kääntyä suojellulta suon osalta turvesuolle päin. Eristysojat ja lähes suojelualueen rajalle suunniteltu pintavalutuskentän ympärysoja ovat syviä ja leveitä kanavia, jotka nostokentän tehokuivatuksen ohella laskevat pohjaveden pintaa varsinaista hankealuetta laajemmalta alueelta. Muun muassa näistä seikoista ei ole mitään etukäteisarviota. Tilanteen hallinta voi olla paljon monimutkaisempaa kuin Vapo antaa lupahakemuksessaan ymmärtää.
Jälkikäteinen korvaavan menettelyn suunnittelu ja luvan hakeminen toimenpiteille haittojen ehkäisemiseksi on virheellinen menettely. Se tarkoittaa, että lupaa myönnettäessä lupaedellytysten täyttymisestä ei ole ollut lain tarkoittamaa varmuutta. Se myös kaventaa luonnonsuojelu-viranomaisen harkintavaltaa vastuullaan olevassa asiassa.
Lupaviranomaisen olisi tullut pyytää Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunto suunnitelmasta korvaavan veden johtamisesta ja sen vaikutuksista osaksi lupaharkintaa. Lausunnolla olisi todennäköisesti ollut ratkaiseva merkitys koko luparatkaisuun, sillä suojelualueen vesitalouden turvaaminen on olennainen asia ja se on turvattava pitkällä aikavälillä.
Poikkeusluvan myöntäminen luonnontilaisen lähteen tuhoamiseksi on perusteeton. Päätöksen hyväksyttävyyttä heikentää muun muassa turpeenottohankkeen sijoittumisen ojittamattomalle ja suojelualueeseen rajoittuvalle suolle. Ennen kaikkea lupa tulee kumota, koska se perustuu hakijan tuottamaan puutteelliseen tietoon ja virhearvioon, josta luonnonsuojeluviranomainen on huomauttanutkin, mutta joka on lupaharkinnassa sivuutettu.
Poikkeusluvan perusteluksi Vapo esittää ”lähdeselvityksen” (liite 4), joka on karttatarkastelu lähialueelta. Siinä osoitetaan 12 lähdettä, joista sijainnin lisäksi ei kuitenkaan muuta tietoa anneta. Selvityksellä halutaan osoittaa, ettei vesiluontotyyppi yhden lähteen tuhoamisesta merkittävästi vaarannu.
Pelkästään karttatarkastelulla lähteiden tilaa tai tyyppiä ei kuitenkaan voi määrittää eikä lähteitä verrata toisiinsa. Se karttoja ja ilmakuvia tarkemmin katsellen kuitenkin selviää, että Vapon kartoituksen lähteet sijaitsevat enimmäkseen puustoisilla alueilla. Ohtosen reunassa sijaitseva lähde on ilmeisesti suojelurajauksen sisällä. Lähde numero 6 saattaa olla nykytilassaan jonkinlainen allas ja lähteet 7, 8 ja 9 näyttävät sijaitsevan metsäojitusalueella. Tosin lähteiden ympärille on jätetty jonkin verran ojittamatonta alaa, mutta ympäristön ojituksen vaikutuksista lähteiden tilaan ei ole tietoa.
Karhusuon lähde on määritetty karuksi. ELY-keskuksen lausunnossa todetaan muun muassa, että oligotrofiset lähteiköt ovat harvinaisempia kuin mesotrofiset tai mesoeutrofiset lähteiköt ja että selvityksestä puuttuu olennainen arvio suojelutavoitteiden vaarantumisesta.
Kuten lausunnossa myös todetaan edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle eivät täyty. Tärkeää yhteiskunnallista tarvetta Karhusuon kuivatukseen turpeenkaivuuta varten ei ole, vaan päinvastoin hanke on yhteiskunnallisesti erityisen vahingollinen. Turpeen käyttöä energiantuotannossa ollaan asteittain lopettamassa sen polton korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen takia. Myös soiden kestävän käytön turvaamiseksi on linjattu, että varsinkaan luonnontilaiset suot eivät sovellu turpeenottoon. Lisäksi Suomen luontotyyppien uhanalaisluokituksen mukaan luonnontilaiset lähteiköt ovat Etelä-Suomen alueella, johon tämä alue uhanalaistarkastelussa kuuluu, erittäin uhanalaisia (EN).
Lupapäätöksessä sivuutetaan valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite ja siihen perustuva Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turpeenkaivuuta koskeva suunnittelumääräys. Karhusuo on luonnontilainen suo siltä osin kuin sille turpeenkaivuuta aiotaan sijoittaa. Sijoituspaikka on siten kaavan suunnittelumääräyksen vastainen. Hanke on ensimmäisen kerran kuulutettu kesällä 2010. Sen jälkeen turpeenkaivuun sijainninohjauksen tarve on vain vahvistunut eikä nykyisessä 1.vaihemaakuntakaavassa ole Karhusuon kohdalla varausta turpeenhankintaa varten.
Lupapäätöksen perustelujen mukaan lupaharkinnassa käytössä olevan ympäristönsuojelulain mukaan sijoituspaikkaa ei voida ottaa huomioon. YSL 42 §:n mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti ja sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään. Siinä todetaan, että toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1. toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys, 2. alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3. muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Turpeenkaivuualueita varten ei laadita yleis- tai asemakaavoja, vaan sijainninohjaus tapahtuu maakuntakaavojen välityksellä. Sijoituspaikkaan liittyvät ominaispiirteet on otettu lisätietona huomioon. Tässä tapauksessa tapahtuu kuitenkin myös pilaantumista eikä vain luonnonolosuhteiden huonontumista. Esimerkiksi turvetyömaalta leviävä pöly aiheuttaa pilaantumista hankealueen lähialueella, jossa on muun muassa suojeltuja kosteikkoja. Pölyämisen vaikutukset hakemuksessa kielletään ja lupapäätöksessä sivuutetaan. Niiden todetaan olevan merkityksettömiä, mistä johtuen pölyn vaikutuksia ei ole ylipäänsä arvioitu. Turvepöly on kuitenkin lannoittavaa ja sotkevaa. Sillä on vesitalouden häiriöiden ohella vaikutuksensa eliölajien elinympäristöön, mikä merkitsee lainvastaista muutosta. Muutokset eivät edes koske vain vesitasetta, vaan myös sen laatua, mikä voi olla erilainen nykytilaan verrattuna erinäisten epämääräisten järjestelyjen seurauksena.
Ennen suon kuivatusta tulisi olla valmiina kaikki rakenteet, joilla suojellun osan vesitalous turvataan mahdollisimman luonnonmukaisesti hyvin pitkiksi ajoiksi. Rakenteiden kunnossapitovelvollisuus tulisi määrätä Vapolle toistaiseksi voimassaolevana. Se voi merkitä ainakin vuosikymmenten, ellei vuosisatojen vastuita. Tällainen ei ole realismia, joten ympäristöluvan hylkääminen olisi Vaponkin etu. Karhusuo II on sijainniltaan ja ominaisuuksiltaan täysin sopimaton turvesuoksi.
Myös hankkeen vesistövaikutusten arvio on puutteellinen. Suurten virtaamahuippujen päästöjä ei ole arvioitu eikä otettu huomioon kuormituksen laskennassa. Kuitenkin pääosa päästöistä tapahtuu juuri niiden aikana.
Hankkeen vesistövaikutuksia hakija on pitänyt vaatimattomina. Hakijan mukaan hankealueelta lähtevää vuosikuormitusta on arvioitu käyttäen apuna Pohjois-Suomen keskimääräisiä ominaiskuormitusarvoja. Nykyisenkaltaisten, määräajoin otettaviin vesinäytteisiin perustuvien ominaiskuormituslukujen käyttö turvesoiden päästöarvioissa on viime vuosien aikana asetettu kyseenalaiseksi. Niillä ei saada selville lyhytaikaisia voimakkaita virtaamahuippuja, joiden nousuvaiheessa suurimmat päästöpiikit tapahtuvat.
Korkein hallinto-oikeus velvoitti Pyhännän Isoa Pajusuota koskevassa päätöksessään (1064/2015) toiminnanharjoittajaa täydentämään tarkkailusuunnitelmaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla niin, että tarkkailulla saadaan luotettavasti selville todellinen vesistöön kohdistuva kuormitus tilanteissa, joissa virtaama on poikkeuksellisen suuri. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on tehnyt päätöksen tarkkailusuunnitelmasta, mutta koska siitä on jätetty oikaisuvaatimuksia, se ei ole vielä lainvoimainen. Päätöksen sisällöstä voidaan kuitenkin todeta, että siinä on oikeansuuntaisia ajatuksia näytteenoton kehittämisestä ja täsmentämisestä niin, että on mahdollista päästä nykyistä selvästi luotettavampaan päästömittaukseen. Karhusuo II:n lupahakemus perustuu vanhaan, turvetuotannon päästöjä aliarvioivaan ominaiskuormituslukujen käyttöön. Sille myönnetty lupa tulee kumota ympäristönsuojelulain vastaisena.
Mauri Huhtala varapuheenjohtaja Merja Ylönen sihteeri
[Huomio: loppuvuodesta 2018 toteutuneen nettisivu-uudistuksen vuoksi liitteitä ei ole tässä]
Liitteet
Liite 1: Pudasjärven Karhusuo II:n turvetuotantoa koskeva ympäristölupapäätös nro 181/2016/1, Dnro PSAVI/145/04.08/2010
Liite 2: Kartta suojelualueen rajasta Karhusuon ja Pikku-Lavasuon välissä (pdf)
Liite 3: Suon reunaojat etenkin Karhusuonsaarien kohdalla olivat lähes umpeenpainuneet 8.7.2010 (kuva Mauri Huhtala)
Liite 4: Karhusuon lähdeselvitys 2014