Lausunto ehdotuksesta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vesialueiden jakamiseksi kalatalousalueiksi
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.3.2017
Lapin ELY-keskus
PL 8060
96101 Rovaniemi
kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö 31.1.2017
Asia: Lausunto ehdotuksesta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun vesialueiden jakamiseksi kalatalousalueiksi
Vuoden 2016 alusta voimaan tulleen uuden kalastuslain 1 § mukaan lain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.
Kalakantojen kestävän käytön ja hoidon järjestämiseksi muodostetaan uudet kalatalousalueet entisten kalastusalueiden tilalle. Kalatalousalue muodostuu kalataloudellisesti riittävän suuresta yhtenäisestä alueesta. Sitä määritettäessä on erityisesti otettava huomioon vaelluskalojen elinkierto, kalastuksen tarkoituksenmukainen järjestäminen, valuma-aluejako sekä vesialueiden jako vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa. Kalatalousaluejako ei koske meressä olevaa yleistä vesialuetta siltä osin kuin kalavarojen kestävä käyttö ja hoito ei vaadi alueen sisällyttämistä kalatalousaluejakoon.
Kalatalousalue on julkisoikeudellinen yhdistys, joka suunnittelee kalavarojen kestävää käyttöä ja hoitoa sekä laatii kalavesilleen käyttö- ja hoitosuunnitelman ja seuraa sen toteutumista.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kalatalouden yhteistyöryhmän ehdotus kalatalousalueiksi vastaa hyvin kalastuslain säädöksiä. Kalatalousalueita on kalastusalueita vähemmän ja ennen kaikkea ne on jaettu pääosin eheiksi vesistökokonaisuuksiksi ja merelle kylänrajaan asti. Nykyisessä järjestelmässä ongelmana on ollut jokialueen katkeaminen alimpaan nousuesteeseen. Meri- ja jokialueiden kalastuksen intressiristiriidat ovat vaikeuttaneet vaelluskalakantojen koko elinkierron turvaamista.
Hallituksen esityksessä kalastuslaiksi (192/2014) korostetaan mahdollisuuksia järjestää hoito ja muut toimet niin, että eritoten vaelluskalojen elinkierto turvataan mahdollisimman kattavasti sen kaikissa vaiheissa. ”Kalatalousaluejakoa toteutettaessa olisikin siten varmistettava se, että kalatalousalueiden sisällä voidaan vaikuttaa riittävän laajoilla alueilla yhdenmukaisilla toimilla kalatalouden kokonaisvaltaisen kestävyyden edistämiseksi. Nykyisestä kalastusaluejaosta olisi edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoituksenmukaista siirtyä laajempiin aluekokonaisuuksiin.”
Joiltain osin kalatalousalueita voi edelleen vähentää ja yhtenäistää koko valuma-alueen kattaviksi. Pilkkomisille ei löydy kalastuslain mukaisia perusteluja, vaan ne liittyvät ilmiselvästi paikallisiin intresseihin.
Iijoen vesistöalue on rajattu kahteen kalatalousalueeseen. Vesistön latvavedet on Koillismaan kalatalousalueessa. Iijoen vesistöalue yhtenäisenä kalatalousalueena tukisi kuitenkin parhaiten kalaston suojelua ja kestävän käytön suunnittelua ja toteuttamista. Esimerkiksi Irnijärven luusuaan on suunniteltu kalatie. Kalastuksen järjestämiseksi ja kalatien toimivuuden varmistamiseksi olisi järkevää, että myös Kuusamon puoleiset järvialueet olisivat Iijoen kalatalousalueessa. Ehdotuksessa on kuitenkin hyvää se, että koko Livojoen vesistö Livojärvineen on sisällytetty Iijoen vesistön kalatalousalueeseen.
Huomiota kiinnittää myös joidenkin järvien rajaaminen omaksi kalatalousalueekseen. Pyhäjärvi on erotettu Kärsämäen Venetpalon kohdalta muusta Pyhäjoen vesistöalueesta. Perustelut eivät selviä käytettävissä olevasta aineistosta. Samaten Oulujoen vesistö on jaettu useaan kalatalousalueeseen, Kainuun puolen osaan, Oulujärveen ja järven luusuasta merelle.
Vesistön pilkkominen useaan osaan vaatii panostuksia kalatalousalueiden yhteistyöhön, jotta kalastuslain kalatalousalueille asettamat tehtävät kalavarojen kestäväksi käytöksi ja hoidoksi tulevat asianmukaisesti täytettyä. Tietäen kalastukseen ja kalastoon liittyvät voimakkaat intressit esitettyä vieläkin vähemmän kalatalousalueita voi olla toimivampi ratkaisu, asiantuntemuksen riittävyys paremmin turvattu ja kalavarojen hoito tuloksellisempaa.
Esko Saari pj, Merja Ylönen, sihteeri