Lausunto Kylmäluoman retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta 2017-2032
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri r
28.4.2017
Metsähallitus
kirjaamo(at)metsa.fi
Viite: Dnro MH 4575/5015
Asia: Lausunto Kylmäluoman retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta 2017-2032
Retkeilyalueet eivät ole talousmetsiä
Kylmäluoman retkeilyalue on myös Natura-alue, jonka puitteissa suojellaan koillismaalaista harjumetsien, soiden ja vesistöjen mosaiikkia – hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan Suomen mittakaavassa merkittävästi. Kun suojelu on kuitenkin toteutettu ulkoilulain nojalla, muut kuin luontodirektiivin mukaiset luontotyypit voidaan käsitellä talousmetsinä. Näin myös tapahtuu. Alue on jaettu erilaisiin vyöhykkeisiin, aarniosaan, puisto-osaan ja talousosaan. Talousosia on myös aarniosan sisällä, joten se ei ole yhtenäinen kokonaisuus. Retkeilyalueella on metsämaata 4 500 hehtaaria, josta noin puolet hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan säilytetään luonnontilaisena.
Luonnonsuojelupiiri toistaa tässäkin yhteydessä periaatteellisen kantansa, että retkeilyalueet tulee irrottaa kokonaan metsätalouskäytöstä. Kylmäluoman osalta se tarkoittaa, että alueen ei pidä enää miltään osin olla nykyisen Metsähallituksen Metsätalous Oy:n nautinta-aluetta. Metsätalouden harjoittamisen sijaan Kylmäluoman retkeilyalueella tulee keskittyä sekä luonnonsuojelun että virkistyskäytön edistämiseen niiden painotuksia aarniosassa ja puisto-osassa vaihdellen.
Tarvetta irrottaa vihdoin retkeilyalueet metsätalouden hallinnasta tukevat tutkimustulokset metsien terveysvaikutuksista. Samaten vahva peruste on biotalouden nimissä kasvatettavat hakkuumäärät ja samanaikainen metsien suojeluun käytettävien resurssien karsiminen -siitäkin huolimatta, että on hyvin tiedossa metsäluonnon monimuotoisuuden uhanalaisuus ja se ettei köyhtymistä saada pysäytettyä ainakaan vuoteen 2020 mennessä, johon kuitenkin on sitouduttu. Mitä etäämmälle tavoitteen saavuttaminen karkaa, sitä vaikeampaa ja kalliimpaa sen toteuttaminen on.
Metsien käsittely sopii huonosti yhteen retkeilyn, virkistyskäytön ja matkailun kehittämisen kanssa, kun taas niiden suojelu tukee monikäyttöä. Talousmetsät hallitsevat suomalaista metsämaisemaa. Retkeilyalueita on vain muutamia. (Luonto)matkailu on kasvuala. Hyvinvointimatkailu tarjoaa mahdollisuuden maankäytön kehittämiseen, jossa metsät säilyvät metsinä. Retkeilyalueilla se voi olla vapaampaa kuin suojelualueilla. Imago ja houkuttelevuus voivat olla yhtä hyviä kuin kansallispuistoilla, kun virkistys pohjaa kattavasti luontoon ja sen suojeluun. Kylmäluoman retkeilyalue nivoutuu Hossan kansallispuistoon. Mielenkiinto Kylmäluomaa kohtaan kasvaa samalla, kun voi luottaa siihen, että metsämaisema on sielläkin häiriintymätön niistä joka paikassa tutuista metsätalousjäljistä.
Monimuotoisuuden lisääminen
Aiemmat metsätaloustoimenpiteet ja ojitukset heikentävät keskeisten suojeluperustearvojen tilaa. Monimuotoisuutta lisätään ennallistamalla soita ja metsiä, joista metsien ennallistaminen tehdään polttamalla. Suunnitelmassa on esitetty alueen poltettavat metsäkuviot noin 50 vuoden ajalle. Polttamisen avulla palautetaan puuston luontaiset rakennepiirteet metsätalouskäytössä olleille alueille, turvataan palaneesta puusta riippuvaisen lajiston säilyminen sekä paloalojen jatkumo. Kartassa nro 7 on esitetty retkeilyalueella tehtävien luonnonsuojelun toimenpiteiden kohteet.
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan, että ennallistamispolttojen avulla lisätään alueen boreaalisten luonnonmetsien pinta-alaa. Kartan nro 7 perusteella ei kuitenkaan ole selvää, että poltot kohdistuisivat kaikilta osin talousosiin. Mahdollisesti polttoon on valittu talouskäytöstä poisjääneitä, mutta rakenteeltaan vielä talousmetsiä. Sen ohella tärkeä monimuotoisuutta ja luonnonmetsien osuutta lisäävä keino on käyttää ennallistamispolttoja talousosassa sen metsien luonnontilaistamiseksi tavoitteenaan metsien luonnontila koko Kylmäluoman alueella.
Kalasto ja kalastus
Kylmäluoman retkeilyalueen vesistöihin tehdään runsaasti kalanistutuksia ja niitä aiotaan myös jatkaa. Alueen vesissä esiintyy luontaisesti ahventa, haukea, siikaa, muikkua ja särkikaloja. Säännöllisesti istutettavia lajeja ovat taimen, kirjolohi ja harjus. Useisiin retkeilyalueen vesiin (muun muassa Ahveninen, Kalajärvi ja Iso-Valkeinen) on istutettu siian kesänvanhoja poikasia ja Iso-Pajuluomaan ja Katkeimanlampeen pyyntikokoista kirjolohta, taimenta ja harjusta.
Vesistöt ovat Natura-luontotyyppejä ’karut kirkasvetiset järvet’ ja ’humuspitoiset järvet ja lammet’ ja ne mainitaan luonnontilaisiksi valuma-alueineen. Kalaston hoito tehdään oman vuotuisen suunnitelmansa mukaan. Sen periaatteista ja pääpiirteistä tulisi olla tiedot hoito- ja käyttösuunnitelmassa.
Luonnonsuojelupiiri painottaa varojen käyttöä ensisijaisesti luontaisen kalaston ylläpitoon. Luonnonvesiin sopimattomista kirjolohi-istutuksista tulee luopua kokonaan. Istutukset voivat ylipäänsä vääristää kalaston rakennetta eivätkä ne edes aina tuota toivottua tulosta. Niiden kautta voi myös levitä tauteja ja ne voivat muuttaa kalakantojen geneettistä pohjaa. Istutukset ovatkin usein vieraslajien tuomista vesistöön. Sen ekologista merkitystä ei kalataloudessa enää saa sivuuttaa.
Kylmäluoman retkeilyalueen vesistöjen kalaston ja kalastuksen hoitoa on uudistettava uuden kalastuslain (10.4.2015/379) mukaisesti kalakantojen luontaista elinkiertoa sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuutta ja suojelua tukien.
Esko Saari pj, Merja Ylönen sihteeri