Lausunto Pohjois-Pohjanmaan 3. vai­he­maa­kun­ta­kaa­van luonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Pl 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

12.5.2017

Pohjois-Pohjanmaan liitto
Sepänkatu 20
90100 Oulu
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi

Viite:    Lausuntopyyntö 4.4.2017

Asia:    Lausunto Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta

Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan teemoja ovat pohjavesi- ja kiviainesalueet, mineraalipotentiaali- ja kaivosalueet sekä tarvittavat päivitykset ja täydennykset, jotka koskevat muun muassa Oulun kaupunkiseudun liikennejärjestelmää ja maankäyttöratkaisuja, seudullisia tuulivoima-alueita ja Vaalan ja Himangan maakuntakaavan merkintöjen tarkistuksia. Luonnonsuojelupiiri on tarkastellut errtyisesti tuulivoiman hyödyntämistä ja soiden käyttöä koskevia kaavaluonnoksen esityksiä.

Tuulivoima

Maatuulivoimavaraukset

Vahvistetussa Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitettiin 57 varausaluetta seudullisen kokoluokan maatuulivoiman toteuttamiseen. Ympäristöministeriö jätti 23.11.2015 tehdyssä päätöksessään 4 maa-alueille sijoittuvaa varausta vahvistamatta. Ne ovat Iin Olhava-Myllykangas (tv-1 310), Siikajoen Vartinoja (tv-1 318), Pyhäjoen Mäkikangas (tv-1 334) ja Kalajoen Jokela-Tohkoja (tv-1 337). Ympäristöministeriö totesi vahvistuspäätöksessään, että osoitettaessa tuulivoima-alueita maakuntakaavassa linnuston muuton pullonkaula-alueille ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja luonnonarvojen vaalimiseen linnuston osalta, joten mainitut varaukset tuli maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n vastaisina jättää vahvistamatta.

Laadittujen selvitysten perusteella 3. vaihemaakuntakaavassa osoitetaan 17 uutta tuulivoimarakentamiseen soveltuvaa aluetta ja siitä poistetaan 10 Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitettua tuulivoima-aluetta . Niistä 15 sijoittuu mantereelle ja kaksi merelle. Lopputuloksena Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavoissa on varausmerkinnällä yhteensä 69 tuulivoimaloiden aluetta.

Yksi 1. vaihekaavassa vahvistetuista ja nyt karsittavista tuulivoimala-alueista on Kalajoen Palokangas tv-1 342. Se sijaitsee lintujen päämuuttoreitillä, joten poistaminen on hyvin perusteltu. Maakuntakaavoittajalla tosin perusteluna on yhteisvaikutuksien lieventäminen kyläasutukseen.

Yllättävästi uusina varauksina 3. vaihemaakuntakaavasta esitetään yllämainitut ympäristöministeriön vahvistamatta jättämät tuulivoimala-alueet. Ne sijaitsevat Vartinojaa lukuunottamatta lainvoimaisella osayleiskaava-alueella ja ovat pääosin valmiiksi rakennettuja. Voimaloita ei ole määrätty purettaviksi eikä osayleiskaavoja kumottaviksi ympäristöministeriön päätöksen seurauksena. Ympäristöministeriö ei enää vahvista maakuntakaavoja, mutta se eikä voimaloiden olemassaolo kuitenkaan riitä perusteluksi esittää Vartinoja poislukien kyseisiä aluevarauksia uudelleen. Voimalapuistot ovat väärässä paikassa. Viestin on oltava selkeä muun muassa siksikin, että pyrkimys laajentaa alueita uusilla hankkeilla, joko seudullisilla tai niitä pienemmillä on yleistä.

Riittävä syy ei myöskään ole päätös, että sijainti päämuuttoreitillä ei ole automaattisesti poissulkeva tekijä, kun Iin Myllykankaalla tehty seuranta on osoittanut, että muuttolintujen törmäykset voimaloihin ovat harvinaisia. Törmäysriskin suuruus vaihtelee eri lajeilla ja erilaisissa sääolosuhteissa ja eri vuorokauden aikoina.

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittäviä selvityksiä. Seurantatieto on vielä liian vähäistä, että sen perusteella voisi sijoittaa ehdoin tahdoin tuulivoimala-alueita muuttoreitille. Varaukset on karsittava, koska mikään vahvistamatta jättämisen syy ei ole poistunut. Siitä todistavat myös 3. vaihemaakuntakaavaa laaditut muuttolintu- ja kohdekohtaiset selvitykset. Tuulivoima-alueet Olhava-Myllykangas (310), Mäkikangas (334) ja Jokela-Tohkoja (337) sijoittuvat linnuston päämuuttoreitille ja vieläpä sen pullonkaula- alueille.

Siihen neuvoo myös kaavoittajan hankkima asiantuntijatieto. Muuttolintuselvityksessä esitetään loppupäätelmänä ja suosituksena (sivu 52), että ”toistaiseksi on syytä pidättäytyä lisäsuunnittelusta metsähanhen, piekanan ja merikotkan päämuuttoreittien kriittisille kohdille sekä Oulun seudun kerääntymisalueelle (IBA-alue FI028). Näiden lajien muutto- ja levähdysalueiden huomioiminen maakuntakaavan jatkosuunnittelussa hyödyttää myös muita maakunnan muuttolintuja, koska huomioitavat alueet sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan rannikon päämuuttoreitille ja tärkeimmälle kerääntymisalueelle. Suositus jättäisi tuulivoimasta vapaan muuttoreitin Kalajoki – Pyhäjoki -väliselle rannikko-osuudelle.”

Merikotka mainitaan lajiksi, jolla törmäysriskin on todettu olevan tavanomaista suurempi, mutta mallinnus voi edelleenkin olla aliarvio. Rannikon voimalat ovat paitsi muuttoreitillä, myös keskeisellä merikotkien pesimäalueella. Lausunnonantajalla on tiedossa kolme törmäystä Pohjois-Pohjanmaalta. Törmäysriski on suuri varsinkin linnun pesimäreviirillä. Kokemuksia on kertynyt niin Norjasta kuin myös Perämereltä. Vaikutuksia merikotkaan on tarvetta selvittää tarkemmin, mutta kaavaa koskeva toimenpide on poistaa merikotkan muuttoreitiltä ja pesimäreviireiltä tuulivoimalavaraukset.

Oulun eteläpuoliset rannikon tuulivoimalapuistot eivät ole niinkään petolintujen muuttoreitillä, vaan erityisesti hanhien ja muiden rannikkoa pitkin muuttavien lajien. Hanhien ei massoina oleteta törmäävän yksittäiseen tuulivoimalapuistoon, vaan ongelmana on rannikolla jonona olevien voimalapuistojen yhteisvaikutus. Sellaisen seuranta on jo vaativampaa järjestää, mutta lähinnä se kuuluu maakuntakaavoitukseen ja yksittäisille hankkeille jää velvoite noudattaa kaavamääräyksiä, mikä tarkoittaa, ettei seudullisia hankkeita pystytetä maakuntakaavan ulkopuolisille alueille.

Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavaan esitetään myös lisävarausta Puskakorvenkallio tv-1 365. Sekin hanke on ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä, jossa tarkastellaan joko 23 voimalan (VE1) tai 19 voimalan (VE2) kokonaisuutta sijoitettuna Pyhäjoen Yppäriin kasitien itäpuolelle. Hankealue on kahden jo kaavoitetun tuulivoimala-alueen välissä. Niistä Karhunnevankankaalle on varaus myös vaihekaavassa tv-1 335. Karhunnevankankaan tuulipuiston osayleiskaavalla mahdollistetaan 33 voimalan rakentaminen alueelle ja Paltusmäen kaavalla 5 voimalan. Selvityskartta 5:n (tuulivoimarakentamisen suhde luonnonympäristöön) mukaan Puskakorvenkallion varaus ei ole perusteltu. Uusi varaus sijoittuu päämuuttoreitille ja sen pullonkaula-alueille.

Tuulivoimala-alueita sijoittuu sisämaassa myös etäälle asutuksesta. Ennalta pitäisi olla tietoa siitä, miten lähelle esimerkiksi maakotkan pesiä voidaan tuulivoimaa kaavoittaa. Maakotkien liikkeistä on satelliittiseurannasta saatua uutta tietoa, jota pitäisi hyödyntää. Vaikka sitä voidaan tehdä yksittäisissäkin hankkeissa, maakuntakaavoituksessa määrittyy kokonaisuus, joka parhaiten ohjaa tuulivoiman hyödyntämisen sijoittumista kestävästi.

Iin Olhava-Myllykangas on 3. vaihemaakuntakaavaluonnoksessa vieläpä laajentunut Olhava-Myllykangas-Palokangas -varaukseksi (tv-1 310). Laajennuksen osalta on meneillään ympäristövaikutusten arviointi. Sen ohjelman mukaan hankkeessa tarkastellaan enintään 12 voimalan vaihtoehtoa. Voimalat sijoittuisivat Nybyn ja Olhavan nykyisten voimaloiden itäpuolelle. Olhavaan on rakennettu yhteensä 19 voimalaa (8+3+8) ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sekä Myllykankaan 19 voimalan vaikutustenarviointimenettelyn läpikäynyt puisto.

Mainitut rakennetut voimalat sekä uusi enintään 12 voimalan hanke muodostavat yhtenäisen alueen, joka sijoittuu 1. vaihemaakuntakaavassa merkityn ask-rajauksen sisälle. Merkinnällä on osoitettu Iin Nybyn – Iso Heposuon ja Ryöskärin moreenipohjan suokehityssarjat, joiden säilyminen perustuu vesien luontaiseen liikkumiseen alueen soilla. Sitä tukevat aiempaa paremmin SL-1 -suojelumerkinnät. Luonnonsuojelulailla perustetaan Nybyn-Heposuon valtion maalle 587 hehtaarin soidensuojelualue ja lisäksi molemmista suokehityssarjan kohteista on hankittu valtiolle alueita suojelutarkoituksiin.

Suojelun ohella kaavan suunnittelumääräys estää tuulivoiman toteuttamisen Nybyn-Ison Heposuon suokehityssarjan alueella. Määräyksen mukaan alueelle tieyhteyksiä tai muuta käyttöä suunniteltaessa on huolehdittava siitä, ettei ojittamattomien soiden vesitaloudelle aiheudu merkittäviä muutoksia. Tuulivoimala-alueen rakentaminen perustuksineen, sähkönsiirron rakennelmineen ja teineen ei ole käytännössä mahdollista ilman haitallisia vaikutuksia ainutlaatuiseen suokehityssarjaan, joten varaus on poistettava suunnittelumääräyksen, maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain vastaisena.

Merituulivoimavaraukset

Ympäristöministeriö jätti 1. vaihemaakuntakaavasta vahvistamatta merituulivoima-alueiden merkinnät Maakrunnin matala (tv-2 201), Seljänsuun matala (tv-2 204) ja Ulkonahkiainen (tv-2 206) maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastaisina. Selvitykset olivat puutteellisia. Kolmannessa vaihekaavaluonnoksessa Ulkonahkiainen ja Seljänsuun matala esitetään uusina merituulivoimavarauksina. Seljänsuun matalan varausta on jonkin verran etäännytetty Hailuodosta maisemavaikutusten takia.

Varausten uudelleen esittämiseen ei ole perusteita, joten ne on poistettava. Selvitykset ovat edelleen aivan samalla tavalla puutteelliset. Lisäksi Seljänsuun matala sijaitsee lähellä Siikajoen ja Hailuodon tärkeitä lintualueita ja vesilintujen muuttoreitillä. Törmäyskertoimilla osoitettavat populaatiotason vaikutukset ovat teoreettisia. Moni tekijä, kuten ilmastonmuutos, heikentävät arktisilla alueilla pesivän linnuston elinolosuhteita. Riskejä kansainvälisesti merkittävällä muuttoreitillä ei pidä lisätä. Rannikon läheiset matalikot ovat monin tavoin biologisesti tuottavia, mutta vedenalaisista olosuhteista ei ole tietoa. Kaavavaraukset ovat ennenaikaisia myös teknistaloudellisesti arvioiden.

Merituulivoimavaraus Hoikka-Hiue-Luodeletto (tv 2 203) on vahvistetussa kaavassa eikä kaavoittaja esitä siihen 3. vaihemaakuntakaavaluonnoksessa muutoksia. Vaihekaavaa on kuitenkin siltäkin osin päivitettävä. Luonnonsuojelupiiri vaatii varauksen poistamista. Alue on lintujen tärkeä pesimä-, lepäily- ja muuttoalue ja osittain päällekkäinen valtakunnallisesti tärkeän lintualueen (FINIBA) kanssa, kuten myös selvityskartta 5 osoittaa. Se on myös Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen MAALI-kohde eli maakunnallisesti tärkeä lintualue. Alueella pesii muun muassa merkittävä osa maakunnan länsiosan selkälokeista ja Astekarissa on suuri räyskäyhdyskunta. Myös muu vesi- ranta- ja lokkilinnusto on monipuolinen. Hailuodosta pohjoiseen suuntautuva vesilintu- ja petolintumuutto kulkee pääosin alueen kautta. Tarpeeksi kattavaa ja asiantuntevaa linnustoselvitystä ei ole tehty, joten sama puutteellisten selvitysten peruste kuin Seljänsuun ja Ulkonahkiaisen kohdalla vaatii merkinnän poistamista.

Ulkomeri on merituulivoiman hyödyntämiseen todennäköisesti hyvin soveltuva alue. Kun sen toteutus ei vielä ole ajankohtaista, on tilaisuus keskittyä riittävien selvitysten tekoon ja vaikutusten arviointiin.

Maisema-alueet ja tuulivoima

Pohjois-Pohjanmaan liitolle esitämme tehtäväksi kaavaehdotusta varten maakunnallisen selvityksen laajemmista suojelu- ja maisema-arvoja omaavista kohteista, joiden maisemiin tuulivoimaa ei rakenneta ja johon jollain kaavamerkinnällä ja suunnittelumääräyksellä ohjeistetaan. On tärkeää, että maisemaa ei tulkita kapeasti ja arvoteta sen mukaan, paljonko maisemalla on katsojia. Esimerkiksi erämaiseen maisemaan tuulivoimalat eivät sovi. Niitä tulisi maisemallisesti suojella retkeilyrakenteiden puutteesta huolimatta. Voimaloiden koon kasvu myös lisää tarvetta maisemavaikutusten selvittämiseen monipuolisesti. Nykyisetkin korkeimmat voimalat näkyvät kymmenien kilometrien päähän.

Olvassuo on maakunnan suunnittelussa määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Toinen erämaa-alue, hieman Olvassuota suurempi Litokaira ja sen eteläosassa sijaitseva Puolakkavaara ansaitsevat ehdottomasti saman statuksen. Litokairan sijainti osaksi Lapin maakunnan alueella ei laske sen luonnonsuojelubiologista arvoa tai vetovoimaisuutta omaehtoisen luontoretkeilyn alueena.

Kaavoituksessa molempien mainittujen erämaa-alueiden ympärille on rajattava vähintään 30 kilometrin tuulivoimalaton vyöhyke. Tuulivoimaloiden rakentamista on rajoitettava myös Litokairan länsipuolella, Kuivajoen pohjoispuolen suojelualueiden maisemissa – myös vastapainoksi Kuivajoen eteläpuolen tuulivoimalakeskittymille. Muita maisemallisesti herkkiä suurempia alueita ovat Veneneva ja Muhoksen suot, jotka tarvitsevat riittävän suojavyöhykkeen. Suunnittelumääräyksessä tällaisille alueille on kiellettävä myös pienempien tuulipuistojen rakentaminen. Kuusamon Maaningan määrittäminen selvitysalueeksi on riittävä ratkaisu, vaikkakin sen olisi voinut karsia poiskin.

Luonnonsuojelupiiri esitti lausunnossaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta äänimaailman huomioon ottamista maankäytön suunnittelussa ja eritoten tuulivoiman sijoittelussa. Erämaisten maisemien suojelussa vaalitaan samalla myös luonnonäänimaailmaa.

Tuulivoiman osuuden uusiutuvan energian tuotannossa on suotavaa olla suuri. Sen hyväksyttävyyttä kuitenkin koetellaan monella tavalla. On ensiarvoisen tärkeää, että sen sijoittelussa luonto- ja maisema-arvotkin otetaan ratkaisevan hyvin huomioon. Alueidenkäyttötavoite tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvien alueiden osoittamiseksi ei 3. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa vielä toteudu.

Soiden käyttö

Vaalan suot

GTK:n Vaalassa turvetuotantoon soveltuviksi inventoiduista 99 suosta on valittu 29 suota ja 2600 hehtaaria jatkoselvitteluun (se-1). GTK:n kriteerit ovat koskeneet lähinnä turpeenpaksuutta ja -laatua sekä pinta-alaa. Kaavatyössä soveltuvuutta turpeenkaivuuseen selvitetään muun muassa uusien luontoinventointien avulla. Millaisin perustein 29 kohdetta on valikoitunut, siitä ei ole selostuksessa tietoa. Ilmeisiä syitä ovat turveyhtiön omistus sekä turpeenottohankkeen vireille tulo jossain vaiheessa.

Liitteessä 3 lueteltujen soiden joukossa on muun muassa Iso Lehmisuo ja Matkalamminkuru. Mainittujen soiden havittelulla turpeenkaivuuseen on jo pitkähkö historia. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut vuonna 2012. Sen kasvillisuusselvitykset ovat vuodelta 2009. Lisäksi luontotyyppi- ja lajistotietoa on myös vuodelta 1999. Luontoinventointien mukaan Iso Lehmisuo ei sovellu lainkaan turpeenottoon. Matkalamminkurua puolestaan reunustaa Vanhajoki. Matkalammelta on viitasammakkohavainto 27.5.2012 (Mauri Huhtala ja Merja Ylönen). Arviointiselostuksessa viitataan yhteysviranomaisen lausunnon (19.7.2012) mukaan GTK:n Turvetutkimusraporttiin 383, jossa todetaan, että Matkalamminkuru ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien vuoksi. Yhteysviranomainen toteaa lausunnossaan myös, että ”Lähes luonnontilaisen ja luontoarvoiltaan huomattavan Iso-Lehmisuon ottaminen turvetuotantoon on ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, Kainuun maakuntakaavan 2020 yleisten turvetuotantoa koskevien määräysten ja Kainuun ilmastostrategian 2020 tavoitteiden kanssa.” Suot on luokiteltu luokkaan 3 pienin varauksin. Iso Lehmisuon halki on joskus vedetty kanava, mikä on jossain määrin kuivattanut suota. Iso Lehmisuolla tulee lähinnä tehdä selvitys ennallistamisesta.

Liitteessä 3 on myös joitain se-1 -soita, joita koskevaa turpeenottohanketta on jo käsitelty eikä lupaa ole myönnetty. Saarisuo on erityisen sitkeä tapaus. Viimeisin käänne on hakea lupaa Niskansuon lisäalueena, josta on kuulutettu vuonna 2016. Susisuo puolestaan on saanut hylkäävän päätöksen sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta että Vaasan hallinto-oikeudelta (2012). Molemmat suot on jo todettu turpeenkaivuuseen soveltumattomiksi, joten niitä on enää turha mahdollisina tu-1 tai tu-2 -varaussoina selvittää.

Monet liitteessä 3 olevat 2-luokan suot sijaitsevat Oulujärven länsireunalla lähellä Puronräme-Kärjenrimmen laajaa nostokenttää. Eteläpuolella on Rumala-Kuvaja-Oudonrimmet -soidensuojelualue. Matorimmen, Kivirimmen ja Kuusirimmen suoluontolaikkujen kuivatuksesta ja turpeiden kaivuusta syntyisi entistä laajempi ja lähes yhtenäinen ojitettujen turvemaiden ja turpeenoton alue. Se rasittaisi vesistöjä ja heikentäisi jäljellä olevan suoluonnon tilaa.

Turpeenottoon soveltuvia varauksia pyritään Vaalasta merkitsemään noin 1600 hehtaarin verran. Sillä määrällä varaudutaan noin 40 prosentin eli 640 hehtaarin toteutumaan seuraavien 30 vuoden kuluessa. Mikäli ilmastonmuutoksen hillintä otetaan tosissaan, turpeen polttaminen tulee lopettaa mitä pikimmin, jolloin jäljellä olevat suot voidaan jättää hiilivarastoiksi ja -nieluiksi. Jos kuitenkin välttämättömästi joitain uusia soita varataan turpeenottoon soveliaina, niiden tulee olla korkeintaan luonnontilaluokkaan 0 tai 1 luokiteltuja soita. Sellaisia löytyy varmasti Vaalastakin tarvittavaksi katsottu määrä.

Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihekaavan suopäivityksistä

Selostuksen mukaan tuotantoon siirtyneet tu-1 ja tu-2 -suot tarkistetaan EO-tu -varauksiksi. Haapaveden Rahkaneva-Teerineva sekä Pudasjärven Karhusuo Livo NW ovat mainitunlaisia soita. Niillä ei kuitenkaan ole turpeenkaivuulupaa eikä sitä niille ole vielä haettukaan.

Lisäksi joitain liitteessä 2 lueteltuja aiemmin ilman turvesuovarausta olleita soita on nyt merkitty EO-tu -alueiksi. Tällaisena suona mainitaan muun muassa Pudasjärven Kallasuo. Perusteena on luvitusmenettely. Kallasuolla ei kuitenkaan ole lupaa. Sille on kyllä uudelleen haettu lupaa, josta on kuulutettu vuoden 2016 loppupuolella. Hakemus koskee 86.2 hehtaarin alaa. Kuusamon Kontiosuolla on lupa, mutta vain 16 hehtaarin alalle. Päätös on kestänyt molemmat valitusasteet.

Soidensuojelusta

Iin Kuivaniemen yksityinen Pekkasuon suojelualue tulee rajata yhteen läheisen Metsähallituksen Kauniinlamminaavan uuden suojelualueen kanssa. Pekkasuon eteläosan – Alimmaisen Uudenjärven seudun käsittävä suojelualue on arvokas lintusuo, Metso-kohde ja sen soilla kasvaa harvinaista suokasvillisuutta, muun muassa kämmeköitä ja velttosaraa.

Mineraalivaranto- ja kaivosalueet

Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavassa osoitetaan kehittämisperiaatemerkinnällä mineraalipotentiaalisia vyöhykkeitä (ekv), joilla on todettu merkittäviä malmi- tai mineraalivarantoja. Kun vyöhykkeellä on havaittu erityistä yhteensovittamistarvetta, niin se merkitään lisämerkinnällä -1.

Maakuntakaava ei ole geologinen kartta. Pelkkä tieto malmipotentiaalisista vyöhykkeistä ei riitä niiden merkitsemiseen kaavakarttaan. Tapa merkitä potentiaalit muistuttaa aiempaa menettelyä mieltää kaikki suojelun ulkopuoliset suot potentiaalisiksi turvekaivosalueiksi. Vyöhykkeet ovat laajoja. Niihin kaikkiin sisältyy runsaasti erilaista maankäyttöä ja niiden yhteensovittamista, ei vain Kuusamon ja Koillismaan matkailullisesti merkittäville vyöhykkeille. Vyöhykemerkinnät ovat ristiriidassa muun muassa suojelumerkintöjen kanssa. Ekv-merkinnät edustavat ylimitoitettua luonnonvarojen hyödyntämisen korostamista. Maankäyttö- ja rakennuslain edellytys riittävistä selvityksistä ei täyty eikä kaavan tarkoitus maankäytön ohjauksesta.

Liikenneväylät

Hailuodon yhteys on osoitettu 1. vaihemaakuntakaavassa yhteystarve-merkinnällä. Yhteyden merkintä on 3. vaihekaavaluonnoksessa vahvistettu ohjeelliseksi tielinjaukseksi. Merkintä on ennenaikainen, joten yhteystarvemerkintä on palautettava. Selvitysten riittävyys on kyseenalaistettu valituksin, joiden käsittely on kesken, eikä kiinteästä liikenneyhteydestä ole päätöstä.

Esko Saari puheenjohtaja           Merja Ylönen sihteeri