Vastine Fortumin kalatalousvelvoitemuutosta koskevaan valitukseen
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Vaasan hallinto-oikeudelle
7.6.2017
Viite: Dnro PSAVI/16/04.09/2014
Hakija: Fortum Power and Heat Oy
Asia: Vastine hakijan valitukseen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä nro 19/2017/2 koskien Oulujoen voimalaitosten (Montta, Pyhäkoski, Pälli, Utanen, Ala-Utos, Nuojua ja Jylhämä) kalatalousvelvoitteen muutosta, Muhos, Utajärvi, Vaala
Vaatimus
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöstä hylätä hakemus ei tule kumota eikä asiaa tule palauttaa uuteen käsittelyyn.
Perustelut
Fortum perustelee valitustaan väärinymmärryksellä. Toisin kuin päätöksessä esitetään yhtiö on oman ilmoituksensa mukaan hakenut muutosta vain istutusvelvoitteen tasoon eikä lainkaan kalatievelvoitteen ensisijaisuuteen. Siten hakemuksessa esitetty muutos on ollut hakijan mielestä merkitykseltään vähäinen eikä toisen oikeutta tai etua loukkaava ja on ollut käsiteltävissä vesilain 3 luvun 23 §:n mukaan.
Hakemuksessa todettiin, että ”Fortum Power and Heat Oy hakee omistamiensa, Oulujoessa sijaitsevien Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Ala-Utoksen, Nuojuan ja Jylhämän vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin muutosta. Lupamääräysten muuttamisen seurauksena istutusvelvoite kasvaa. Taso perustuu Oulujoen alimman voimalaitoksen, Merikosken, kalatalousvelvoitteen tarkistamisen yhteydessä määritettyyn Oulujoen voimalaitosten rakentamisesta aiheutuneeseen kalataloushaittaan.
”Merialueen vuosittaisiksi istutusmääriksi muodostuisi yhteensä lohen osalta 258 000 kpl (nykyinen 200 000 kpl), meritaimenen 40 800 kpl (nykyinen 50 000 kpl) ja vaellussiian 1 190 000 kpl (nykyinen 20 000 kpl). Uudella lupamääräyksellä vahvistettaisiin myös nykyiset jokialueen istutukset velvoitteeksi. Jokialueen istutusten kokonaismäärä on pyyntikokoista kirjolohta 3 250 kg ja järvitaimenta 1 000 kg sekä kesänvanhaa kuhaa 2 700 kpl ja harjusta 6 000 kpl vuosittain. Oikeasta merialueen velvoitehoidon tasosta ja hakemuksen sisällöstä on neuvoteltu asianosaisten kanssa. Tarkoituksena on vahvistaa neuvoteltu ratkaisu lupamääräyksellä. Hakemuksen mukaisen velvoitteen myötä jokaiseen voimalaitokseen saadaan myös oma kalanhoitoa koskeva lupaehto, joka määrittää yksiselitteisesti velvoitehoidon tason.”
Mainittujen voimalaitosten lupamääräyksiin esitettiin taustamuistiossa samansisältöinen muutos. Pällin osalta se kuuluu seuraavasti:
”Vesilaitoksen omistaja on velvollinen, siksi kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan, osaltaan ottamaan osaa toimenpiteisiin Oulujoen kalakannan lisäämiseksi ja siinä suhteessa Pällin vesilaitoksen omistajana suorittamaan tarkoitukseen vähintään yksi miljoona markkaa vuodessa sidottuna tukkuhintaindeksiin heinäkuussa 1952.
Jos kuitenkin osoittautuu, että tämän vesilaitoksen tai useampien Oulujokeen rakennettavien vesilaitosten rakentamisesta aiheutuu vahinkoa kalastukselle, on vesilaitoksen omistajan mainitut vahingot ja haitat joko yksin tai useammista vesilaitoksista kyseen ollen yhdessä toisten vesilaitosten omistajien kanssa osaltaan asianomaisille oikeudenomistajille korvattava.
Hakija velvoitetaan hankkeen johdosta häviävän Pyhäkosken kalanviljelyslaitoksen korvaamiseksi rakentamaan vastaava laitos sopivaksi katsottuun paikkaan tai, mikäli ryhdytään suunniteltua keskuskalanviljelyslaitosta Oulujoen vesistöä varten rakentamaan, osallistumaan sanotun keskuskalanviljelyslaitoksen rakentamiseen vähintään 11.617.500 markalla, mitä summaa on tällöin pidettävä korvauksena Pyhäkosken kalanviljelyslaitoksesta.
Vaihtoehtoisesti edellisten kolmen kappaleen sijaan kalakannoille ja kalastukselle merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi luvanhaltijan on istutettava vuosittain 94 240 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia,14 880 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 434 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.”
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry katsoo, että kyse ei ole hakemuksessa esitetyn väärinymmärtämisestä. Täysi syy on ollut perustaa päätös käsitykseen hakemuksen vähäistä suuremmasta merkityksestä ja siten vesilain vastaisuudesta. Valituksen peruste väärinymmärryksestä on tahallisen harhaanjohtava. Oikeastaan valitus on laadittu väärin perustein vetoamalla jälkikäteisiin selityksiin.
Hakemuksessa esitetyt istutusmäärät on saatu ja ”oikeiksi” todettu voimayhtiön ja joidenkin ”asianosaisten” kanssa. Asianosaisiksi on nimetty merialueen osakaskuntia ja kalastajainseuroja. Muutos on voimayhtiön mielestä vähämerkityksinen, vaikka siikaistutusten määrä nousee merkittävästi ja samalla myös niiden rahallinen arvo kasvaa.
Olennaista on kuitenkin se, että esitys uusista istutusmääristä on tutkimuistiedon valossa edelleen moninkertaisesti alimitoitettu. Siten sopimus ns. asianosaisten kanssa ei ole ainakaan yleiseltä kannalta vähämerkityksinen eikä se ole yleispäteväkään. Alimitoitus on merkittävä ja on ollut sitä jo vuosikymmeniä ja jatkuisi myös edelleen, jos hakemus olisi hyväksytty.
Kalanviljelyn laajentaminen ei ole järkevää monista syistä, kuten viljelypoikasten heikosta menestymisestä ja geneettisestä rappeutumisesta johtuen. Istutusvelvoite ei yksinään tuota yleisesti hyväksyttyä tyydyttävää tulosta. Siksi velvoitteen painopistettä on siirrettävä vaellusesteiden poistamiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja niiden rahoittamiseen.
Kansallisessa kalatiestrategiassa, laissa vesien ja merenhoidion järjestämisestä ja siihen perustuvassa Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa, Itämeren lohen hoitosuunnitelmassa ja kansallisessa lohi- ja meritaimenstrategiassa vahvistetaan linjaus, että nykyiset istutukset eivät enää vastaa tutkimustietoa eivätkä vallitsevaa käsitystä vaelluskalakantojen kestävästä hoidosta. Niissä painotetaan luontaisen lisääntymiskierron mahdollistamista elinvoimaisten kalakantojen säilymiseksi.
Hakemuksessa vain vaellussiian istutuksia esitettiin nostettavaksi suurin piirtein tutkimustiedon osoittamalle tasolle. Istutusmäärien tarkistaminen ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide. Olellisinta Oulujoenkin osalta on velvoitteen arvon kohottaminen RKTL:n (nykyisin LUKE) selvityksessä (Maare Marttila, Panu Orell, Jaakko Erkinaro, Atso Romakkaniemi, Ari Huusko, Erkki Jokikokko, Teppo Vehanen, Jorma Piironen, Alpo Huhmarniemi, Tapio Sutela, Ari Saura ja Aki Mäki-Petäys: Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja aklatalousvelvoitteet. RKTL:n työraportteja 6/2014) esitetylle tasolle ja siitä riittävän osan määrääminen säännöstelijälle asetettavaksi velvoitteeksi kalankulun esteiden poistamiseen luonnonpoikastuotannon tukemiseksi. Kalanviljelyä ei pidä lisätä, mutta merialueen istutuksia tulee jossain määrin edelleen jatkaa, koska Oulujoen kutupaikat eivät pysty tuottamaan kovin suuria poikasmääriä. Istutusten taso on kuitenkin määriteltävä vesilain 3 luvun 22 pykälän mukaisessa prosessissa osana kalatalousvelvoitteita.
Oulujoen kalakantojen tulevassa hoidossa ykkösprioriteetiksi nousee aikanaan ensisijaiseksi velvoitteeksi asetettu kalateiden rakentaminen. Hakemuksessa esitetyt muutokset istutusten määrissä kohdentuisivat kokonaan merialueelle ja jokivarteen istutettaisiin edelleen jonkin verran ns. talouskaloja. Kirjolohi-istutukset eivät riitä kompensoimaan joessa tapahtuneita kalastollisia ja kalataloudellisia muutoksia eikä poistamaan epäoikeudenmukaiseksi koettua nykytilaa.
Päätös kalankulun esteiden poistamisesta on tehtävä ennen tai samalla kertaa, kuin päätetään poikasistutuksista. Fortumin esitys päinvastaisesta järjestyksestä voi vain hidastaa pääasian eli kalateiden rakentamisen aloitusta ja on ehkä siksi tarkoitettukin, kun on tiedossa, että velvoitteiden muutos vesilain 3 luvun 22 §:n nojalla on lähitulevaisuudessa tulossa vireille. Fortumin valitus Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä on hylättävä aiheettomana.
Esko Saari puheenjohtaja Merja Ylönen sihteeri