Lausunto Hällämönharjun ja Valkeiskankaan Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
8.9.2017
Pohjois-Savon ELY-keskus
Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue/
Toni Nevalainen
kirjaamo.pohjois-savo(at)ely-keskus.fi
Viite: Dnro POSELY/ 1453/2017
Asia: Lausunto Hällämönharjun ja Valkeiskankaan Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta
Luonnonsuojelupiiri kiittää saamastaan lausuntopyynnöstä. Hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten on koottu mittava aineisto, joka esitetään selostuksen ohella teemakartoilla. Materiaalin pohjalta keskeiseksi ja myös kynnyskysymykseksi nousee harjumetsien käsittely. Harjumetsät ovat alueen pääluontotyyppi, johon toisaalta kohdistuu metsätaloudellisia intressejä. Kahtaalle johtavista tavoitteista syntyvä ristiriita on vaikuttanut vahvasti suunnitelman tekoon.
Hällämönharju-Valkeiskangas on harjujensuojeluohjelman kohde ja nyttemmin suojeltu myös Natura 2000 -suojeluohjelmassa. Alue on suunnitelman mukaan pinta- alaltaan kymmenen merkittävimmän Natura-alueen harjumetsän joukossa Suomessa. Pohjois-Savon harjumetsistä alue on merkittävin Suonenjoen Lintharjun ohella. Pohjois-Pohjanmaalla harju on myös varsin merkittävä, koska topografialtaan yhtä jyrkkiä harjuja on Natura-verkostossa vähän.
Suojelu toteutetaan maa-aineslailla ja vesilailla, mutta myös metsälailla ja luonnonsuojelulailla. Maa-aineslailla suojellaan ensisijaisesti geologista muodostumaa. Näin asia esitetään myös hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnoksessa. Mutta alueella on myös määriteltyjä Natura-luontotyyppejä, joiden säilymiseksi on omat määräyksensä ja reunaehtonsa. Natura-alueella sellaisia luontotyyppejä ovat harjumetsät, luonnonmetsät, lehdot, puustoiset suot, vaihettumissuot ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot, letot, aapasuot, karut kirkasvetiset järvet, humuspitoiset lammet ja järvet, luonnontilaiset jokireitit ja pikkujoet ja purot. Natura-luontotyypit on esitelty myös liitekartoissa 16. Käytännössä koko geologisen muodostuman alue on luontotyyppiä harjumetsä. Harjumetsien pinta-alasta pääosa eli 726 hehtaaria on kuitenkin määritetty ei merkittäväksi, merkittäväksi 260 hehtaaria ja hyväksi ja erinomaiseksi peräti 5 hehtaaria.
Natura-luontotyyppistatuksesta huolimatta harjumetsät ovat suunnitelman mukaan yksinomaan tavanomaista talousmetsää. Luonnonsuojelulain Natura-luontotyyppeihin kohdistuvista velvoitteista muistutetaan, mutta vaikuttaa siltä, että mitään velvoitetta ei kuitenkaan käytännössä ole. Niin on siitä huolimatta, että aineiston mukaan luontotyypin suojelutaso on epäsuotuisa ja huono ja edelleen heikkenevä. Tosiasiassa epäsuotuisasta suojelutasosta pitäisi seurata selkeä syy muuttaa kehityssuunta ja missä se parhaiten tehdään, ellei jo suojelluilla alueilla. Jos suojelutason negatiivista suuntaa ei saada käännettyä muun muassa Hällämönharjun ja Valkeiskankaan hoito- ja käyttösuunnitelman avulla, se on sisällöltään liian löysä. Hyväksi ja erinomaiseksi arvioitujen harjumetsä-luontotyypin edustajienkin eli paahdeympäristöjen ja luonnontilaisimpien ja jyrkimpien harjurinteiden 5 hehtaarin metsänkäsittelystä todetaan vain, että se tulisi tehdä aina monimuotoisuutta painottavan suunnitelman pohjalta. Paahdeympäristöjen hoito on tosin eri asia kuin metsätalouden harjoittaminen.
Suunnitelman mukaan Natura-luontotyyppien säilymiselle ei ole rajoitteita, mutta ”Natura-luontotyyppien säilyminen otetaan huomioon metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä. Ilmoitukseen on hyvä kirjata Natura-luontotyypit ja paahdeympäristöt ja näiden huomioiminen metsänkäsittelyssä. Natura-alue ei rajoita siihen rajautuvien alueiden tavanomaisia metsätaloustoimia.” Maanomistaja on vastuussa riittävistä tiedoista ja oikeista toimenpiteistä, mutta mitä ne sitten ovatkaan? Selkeä ohjeistus auttaisi myös maanomistajaa ja/tai metsänkäsittelijää suunnittelemaan työnsä paremmin ja välttämään virheitä. Luonnonsuojeluviranomaisella on vastuunsa käyttää asiantuntemustaan suojelun edistämiseksi. Hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos ei vastaa siltä osin tarpeeseen.
Metsien ikäluokkakartta ja selostus painottavat metsien tavanomaista talousmetsäilmettä. Eniten on nuoria metsiä. Ikäluokkiin 21-40 ja 41-60 sijoittuvat varsinkin metsäyhtiöiden alueen metsät. Niillä on paljon myös hakkuualoja ja taimikoita. Suojeltuna harjumetsistä on yhteensä 40 hehtaaria, josta 20 hehtaaria sijoittuu valtion maalle ja toiset 20 yksityismaalle. Liitekartan nro 1 mukaan suojelualue sijoittuu Hällämön luoteisreunalle. Luontotyypeiltään suojelulaikut ovat luonnonmetsää ja harjumetsää ja ikäluokaltaan ne ovat yli 100-vuotiaita ja enimmäkseen yli 121-vuotiaita. Suojeluala on siten erittäin hyvin valittu ja suojelu vahvasti perusteltu. Suojelualue kattaa kuitenkin vain 3 prosenttia Natura-alueen noin 1406 hehtaarin pinta-alasta.
Vanhojen ikäluokkien metsiä ja metsäsirpaleita on ikäluokkakartan mukaan myös Pyhännän puolella kunnan omistamalla maalla ja yhtiöiden mailla maakuntien rajalla. Metsähallituksen palstalla Pyhännällä näyttää myös olevan selvästi varttuneempaa ja jopa vanhaa metsää. Natura-alueen kuvauksessa todetaan, että Hällämönharjulla ja Linnaharjulla harjumetsä on jykeväpuustoista. Osa harjumuodostuman metsistä on varttuvia tai nuorehkoja kasvatusmetsiä ja taimikoita. Erirakenteisia männiköitä on kuitenkin kautta koko harjujakson. Metsäkuva ei kaiken aineiston pohjalta olekaan ihan niin yksitoikkoinen, kuin suunnitelmassa annetaan ymmärtää.
Geologisina muodostumina suojellut harjut ovat joka tapauksessa myös maisemiltaan ja lajistoltaan monimuotoisia, arvokkaita ja merkityksellisiä erikoisuuksia, joiden kohtelu talousmetsäalueina on johtanut ja johtaa näköjään edelleen maiseman ja monimuotoisuuden köyhtymiseen. Sen välttämisen jatkossa pitäisi vaikuttaa voimakkaammin alueen hoito- ja käyttösuunnitelman linjauksiin ja painotuksiin. Intressiristiriitojen puristuksessa ei kokonaisuuden vaalimisessa ole onnistuttu. Suunnitelma on hampaaton nojatessaan vain suosituksiin, jotka nekin ovat kovin epämääräisiä.
Maanomistus ei kuitenkaan ole kovin pirstaleinen. Yhteismetsällä ja metsäyhtiöillä on isoja yhtenäisiä lohkoja omistuksessaan (liitekartta nro 4). Suunnitelmanteon ohjausryhmässä heillä on ollut myös edustus (Tornator ja Ahvenpuron yhteismetsä). Sinänsä on hyvä, että maanomistajien näkemykset ovat olleet koko ajan tiedossa ja käytettävissä, mutta niihin on myös alistuttu ja tyydytty kirjaamaan asiat ympäripyöreästi vanhalta pohjalta. Ennallistamisesta ja luonnonhoidosta on kohdistettua tietoa lähinnä paahdeympäristöistä ja aina ilahduttavasti myös ojitetuista aloista, mutta laajat harjumetsät jäävät vaille maankäytön ohjausta. Hyvä olisi esittää teemakartalla esimerkiksi alueet, joihin ensihätään olisi suunnattava suojelualan kasvattaminen ja myös kohdentaa harjumetsien käsittelyohjeita. Siltä osin kuin metsien hakkuita jatketaan, käsittelytapoihin on saatava merkittäviä muutoksia, jotta harjumetsien edustavuuteen ei enää vaikuta tuleva metsien käsittely.
Niinikään virkistyskäytön ja luontomatkailun edistämiseksi harjumetsistä tulee rajata alueita, joilla metsänkäsittely jää historiaan ja metsät pääsevät pikkuhiljaa luonnontilaistumaan. Periaatteessakin pitäisi voida luottaa siihen, että harjujen- ja Natura-suojelualueella maisema säilyy eheänä ja kauniina. Hällämönharjun ja Valkeiskankaan kokonaisuus on harvinaisuus ja sopii parhaiten sekä monimuotoisuuden että kauneuden vaalimiseen ja niiden hyödyntämiseen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteenä.
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri