Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan paikallisin maankäyttöratkaisuin
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Kairanmaan talolla Leskelässä 18.11.2017 pidetyn syyskokouksen kannanotto
Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan paikallisin maankäyttöratkaisuin
Pohjois-Pohjanmaa on soinen maakunta. Siikalatvasta suota on 70 prosenttia. Seudun maiseman peruselementti on valitettavasti ojitettu suo. Turvemaiden ojitusprosentti on yli 75. Elinympäristöjen muuttuminen, pirstoutuminen ja suoranainen katoaminen on tärkein luonnon köyhtymisen syy. Huolestuttavinta on tavallisena pidetyn harvinaistuminen. Tuttuja arkiympäristön lintulajeja on Suomessakin uhanalaistunut lyhyessä ajassa pitkä lista: muun muassa varpunen, räystäspääsky, hömötiainen, pajusirkku, punatulkku, taivaanvuohi, haapana. . .
Meneillään oleva kuudes sukupuuttoaalto on ihmisen tekoa ja siksi siihen voi myös haluttaessa vaikuttaa. Köyhtyminen on sovittu pysäytettäväksi vuoteen 2020 mennessä. Mittarit kertovat, että tavoitetta ei tulla saavuttamaan. Ikävintä on, ettei siihen vakavasti edes pyritä. Luonnon monimuotoisuuden suojelusta vastuu on yhteinen, mutta liian harva sitä kantaa.
Siikalatvan karttalehdet ovat sinistä viivaa täynnä, kun suoluonnon paljous on koettu lähinnä rasitteeksi. Seudun huomattavin säilynyt suoluontokeskittymä on Venenevan-Loukkunevan kokonaisuus. Kestilän Isoneva (675 ha) on Siikalatvan ainoa aivan uusi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeäksi suoalueeksi osoitettu kohde, mutta sekään ei ole suojeluvaraus. Pyhännällä jälkimmäisiä on neljä: Iso Hangasneva, Kurkinevan, Lähdeneva ja Peurasuo. Metsien suojeluohjelma METSOSSA yksityiset maanomistajat ovat Siikalatvalta suojelleet 250 hehtaarin verran kangasmetsiä, puustoisia soita ja pienvesien lähimetsiä.
Vesien heikko tila, ilmastonmuutos, suoluonnon köyhtyminen ei vielä ole tarpeeksi hätkäyttänyt. Uusia turpeenottovarauksia Siikalatvalla on 35 suolle ja Pyhännälläkin kymmenkunnalle mukaan lukien luonnontilainen Iso Pajusuo. Oireellisesti Siikalatvan kunta mainostaa verkkosivullaan luontokohteina tai oikeammin virkistyskäyttökohteina Kurunnevan lintujärveä, Uljuan tekoallasta ja Haapavuoren kalliomuodostelmaa.
Kunnan maankäyttöstrategiaan on kuitenkin löydetty poikkeuksellisen laajat erämaa-alueet kunnan valttikortiksi ja imagotekijäksi. Siikalatvan Luonnon puheenjohtaja, Antero Autio joutuu toteamaan, että sanoille ei ole katetta. ”Mainostettuja poikkeuksellisen laajoja erämaa-alueita ei nimen varsinaisessa merkityksessä ole lainkaan, vaan jokaiselle kankaalle johtaa autolal ajettava metsätie.”
Luontoarvojen säilyminen edellyttää tietoisia päätöksiä suojelun hyväksi. Kaavoituksessa on varattava tilaa luontokohteille, energiankäytössä vaihdettava fossiilinen turve uusiutuviin ja metsätaloudessa tuettava jatkuvaan kasvatukseen siirtymistä ja heikkotuottoisten turvemaiden metsätaloudesta luopumista. Valuma-alueiden aktiivinen kunnostaminen on vesien-, monimuotoisuuden ja ilmastonsuojelutyötä. Luonnon- ja ympäristönsuojelun on oltava valtavirtaa eikä taloudellisen toimeliaisuuden armopalojen varassa.