Valitus Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen lupapäätöksestä läjittää ylijäämämaita Pyyryväissuolle
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.11.2017
Vaasan hallinto-oikeus
vaasa.hao(at)oikeus.fi
Viite: Dnro OUKA/7002/11.01.00.01/2016 (liite 1 valitusajasta)
Asia: Valitus Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen lupapäätöksestä läjittää ylijäämämaita Pyyryväissuolle (liite 2 lupapäätös)
Vaatimus
Lupa tulee kumota ympäristönsuojelulain (27.6.2014/527) ja vesienhoitolain vastaisena.
Perustelut
Lupapäätöksessä sallitaan sijoitettavan Oulun Kiimingin kaupunginosan Välikylän Pyyryväissuolle pilaantumattomia maa-aineksia 13.5 hehtaarin alalle enintään 50 000 tonnia vuodessa ja kaikkiaan lupa-aikana 480 000 tonnia tai 300 000 kuutiometriä. Läjitysalue on suon ojittamattomana säilynyt keskiosa, jolle läjitys tapahtuu suunnitelman mukaan suoraan suon päälle päätypengertäyttönä itäreunasta alkaen.
Pyyryväissuon soveltuvuutta ylijäämämaiden läjitykseen on selvitetty ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (liite 3), joka päättyi yhteysviranomaisen lausuntoon 23.6.2014 (liite 4). Menettelyssä tarkasteltiin kaikkiaan 16 alueen soveltuvuutta ylijäämämaiden läjitykseen. Ne valikoituivat 44 alueesta kriteereinään kaupungin omistus, sijoittuminen eri puolille kaupunkia ja lähelle läjitettävien maa-ainesten syntypaikkoja hyvien kulkuyhteyksien päähän. Pyyryväissuon käyttöönottotarvetta on perusteltu sen lähialueen rakennushankkeilla. Hakemuksessa on kaikilta osin viitattu arviointimenettelyssä hankittuun tietoon ja vaikutusselvityksiin eikä lisäselvityksiä tai tarkempia suunnitelmia ole laadittu.
Pyyryväissuo sijaitsee Perämereen laskevan Kalimenojan eli Kalimenjoen valuma-alueella. Joelle on suolta noin kilometrin matka. Suon halki on vedetty metsäoja, joka laskee Pyyryväisojaan ja edelleen Kalimenjokeen. Suon pohjoisosa on eteläpuoliskoa kuivahtaneempi ojitusten seurauksena. Avosuota on säilynyt eteläosassa, johon hankekin sijoittuu. Luontotyyppikartoituksen mukaan suon eteläpuolen keskiosan luontotyyppeihin kuuluu uhanalainen minerotrofinen lyhytkorsineva. Suon keskiosassa kasvaa alueellisesti uhanalaista ja Suomen vastuulajia, vaaleasaraa. Linnustosta selvityksessä todettiin, että se on paikallisesti keskimääräistä korkeampi ja varsinkin suon eteläosan avosuolaikku reunavyöhykkeineen on linnustollisesti arvokkainta aluetta.
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitetään johtopäätöksenä, että kaikki selvitetyt alueet ovat toteuttamiskelpoisia maiden läjitykseen. Sen sijaan yhteysviranomaisen lausunnossa sellaista päätelmää ei esitetä toisin kuin luvanhakija ilmoittaa. Yhteysviranomaisen lausunnossa viitataan selostuksessa esitettyyn johtopäätökseen kaikkien tarkasteltujen kohdealueiden toteuttamiskelpoisuudesta, mutta omana kantanaan yhteysviranomainen ei sellaista esitä.
Lausunnossa luetellaan varaumia ja lisäselvitystarpeita, jos ja kun hankkeet realisoituvat. Kappaleessa ”Vaihtoehtojen vertailu ja toteuttamiskelpoisuus ’ esitetään yhteenvetona seuraavaa: ”Johtuen osittain kohteiden ennakkokarsinnasta, jossa osa ylijäämämaiden mahdollisista sijoitusalueista rajattiin tarkastelun ulkopuolelle niihin liittyvien merkittävien ympäristövaikutusten vuoksi, arviointityön tuloksena saadut erot kohteiden välillä ovat suhteellisen vähäiset. Kohteiden selkeä priorisointi edellä esitettyä laajempana tai tarkempana on tulosten perusteella vaikeaa. Myöskään selkeästi toiminnan ulkopuolelle rajattavia kohteita ei voi ehdottomasti tulosten perusteella nimetä. Hankkeiden toteuttamisaikataulua ja priorisointia saattaa edesauttaa tässä lausunnossa tarpeellisiksi todettujen tarkentavien selvitysten laatiminen.” Lisäksi todetaan, että ”YVA-menettelyssä tarkastelluista kohteista ELY-keskus pitää kyseenalaisena Pyyryväissuon ja Riita-ahon ottamista ylijäämämaiden läjitysalueiksi kyseisiin kohteisiin liittyvien luontoarvojen vuoksi.”
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Lain 7 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on myös järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi sekä rajoitettava toimintansa päästöt ympäristöön ja viemäriverkostoon mahdollisimman vähäisiksi. Hakemus ja lupapäätös perustuvat puutteellisiin tietoihin, minkä seurauksena ympäristönsuojelulain vaatimus selvilläolosta ja haittojen estämisestä ennalta ei toteudu.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä mukana olleiden kohteiden soveltuvuutta ja vaikutuksia arvioitiin yleispiirteisten suunnitelmien ja selvitysten pohjalta eikä niitä ole Pyyryväissuon lupahakemusta varten täydennetty (liite 5). Vaikka arviointiselostuksessa todettiinkin yleinen toteuttamiskelpoisuus, suositeltiin muun muassa joillekin herkkiin vesistöihin purkautuviin sijoitusalueisiin pintavesiin liittyviä suojelutoimia eli laskeutusaltaita. Pyyryväissuo kuului mainittuihin sijoituspaikkoihin. Yhteysviranomaisen lausunnossa suositusta pidettiin vaatimattomana. Valumavesien käsittelyä oli ELY-keskuksen mielestä syytä tarkastella hankesuunnittelussa monipuolisemmin ja selvittää muun muassa pintavalutuksen käyttömahdollisuus valumavesien käsittelyssä.
Hakemuksen mukaan pintavedet johdetaan alapuoliseen vesistöön rakentamalla sitä varten laskuojat. Lupahakemuksen täydennyksessä (liite 6) todetaan, että läjitysalueen valumavedet keräytyvät ympäristössä oleviin ojiin ja kulkeutuvat niitä pitkin kalimenojaan. Mitään erilliskäsittelyä ei lupahakemuksessa eikä täydennyksessä valumavesille esitetä, koska ne arvioidaan vähäisiksi. Ainoa mahdollinen kuormituslähde on hakijan mukaan läjityspenkalta tapahtuva runsaiden sateiden ja sulamisvesien aiheuttama kiintoaineiden ja humuksen huuhtoutuminen. Kuormituksen arvellaan jäävän pääosiin ojiin ja vain vähäisessä määrin päätyvän noin kilometrin päässä sijaitsevaan Kalimenojaan.
Yhteysviranomainen edellytti Kalimenojan varren luontokohteisiin ja vesistöön kohdistuvien vaikutusten arviointia tarkennettavaksi ja täydennettäväksi. Lisäksi vaadittiin hankesuunnitelmassa esitettäväksi toimenpiteet varautumiseksi Kalimenojan tulvimiseen. Lupahakemuksesta puuttuvat tiedot kuormituksesta eikä siinä siitä seuraten ole myöskään arviota ylivalumien aiheuttamasta kuormituksesta. Lupapäätöksessä on tosin määräys numero 12 läjitysalueelta lähtevien vesien tarkkailusta vähintään kolme kertaa vuodessa otettavin näyttein. Vaikka määräyksellä velvoitetaan seuraamaan nimenomaan ylivirtaamatilanteiden vedenlaatua, se on riittämätön. Ylivirtaama- ja rankkasadetilanteen näyte tulee ottaa viivyttelemättä mahdollisimman pian tilanteen havaitsemisesta. Ylivalumien mukana kulkeutuu alapuoliseen vesistöön merkittävä osa kuormituksesta ja lyhyessä ajassa. Jos näytteenotto ei ajoitu oikein, pääosa kuormituksesta jää todentamatta. Kalimenojan tulvimista ei hakemuksessa tai sen täydennyksessä mainita.
Vesiensuojelurakentein ei aiota kuormitusta leikata, kun siihen ei hakemuksen mukaan ole mitään tarvetta. Niin ollen hakijalla ei ole valmiuksia haitallisten vaikutusten estämiseen. Lupaviranomainen on tyytynyt hakemuksen tietoon siitä, että hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia pintavesiin. Hakemuksen täydennyksessä kohdassa 4 todetaan valumavesien käsittelytarpeesta, että läjityksen ei arvioida vaikuttavan alueelta lähtevän veden määrään tai laatuun. Arviointiselostuksessakaan ei ole mitään arvioita läjityksen vaikutuksista suolta suotautuvien vesien laatuun ja määrään. Oletettavaa kuitenkin on, että läjitettävien maa-ainesten vaikutuksesta suon turvekerrokset tiivistyvät ja suovesien virtaaminen suokerroksista pois lisääntyy. Tiivistymisen seurauksena suon hapeton alue kasvaa, mikä lisää puolestaan metaanipäästöjä.
Ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan ympäristöluvassa on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Kalimenoja on arvokas vesistö (pienvesistö), joka sijoittuu kokonaisuudessaan Oulun alueelle. Vesistön valuma-alue on yli 200 neliökilometriä, joten se on vesilain (2011/587) määritelmän mukaan joki. Sen tila luokiteltiin välttäväksi ensimmäisessä vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa ja voimassa olevassa tyydyttäväksi lisätiedon pohjalta (Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2016-2021, osa 2 toimenpiteet: 4.5.7 Perämeren rannikon pintavesivesimuodostumat sivulta 183). Vesienhoitolain hyvän tilan tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisäaikaa arvion mukaan vuoteen 2021 saakka. Suurimpana esteenä Kalimenojan hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on vesistöalueella ilmenevä liiallinen ravinne- ja kiintoainekuormitus, mikä näkyy vesien rehevöitymisenä (toimenpideohjelman taulukko 4.40).
Toimenpideohjelmassa todetaan vesiensuojelun keinoista muun muassa, että ”vesistöalueelle tullaan suuntaamaan tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita metsätalouden vesienhoidon toimenpiteitä. Metsätaloudessa keskeisintä on kunnostusojitusten, hakkuiden ja lannoitusten kuormituksen vähentämisen tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä kuten pintavalutuksella ja muilla kosteikoilla. Toimenpiteitä suunniteltaessa on otettu huomioon myös metsänomistajien neuvonta ja koulutus.” Hakemuksessa on selvästi puutteellisesti otettu huomioon Kalimenojan tila ja sen parantamiseksi tehdyt vesienhoidon toimenpideohjelman linjaukset.
Kalimenoja sijaitsee 100 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Happamuuskuormituksen estämiseksi kaikessa maankuivatuksessa tulee ottaa huomioon happaman sulfaattimaan mahdollinen esiintyminen. Velvollisuus olla tietoinen happamuusriskistä on laiminlyöty, vaikka ojien kaivuita vesien johtamiseksi hakemuksen mukaan tehdään. Happamuusriskiä tarkoittaa myös lupamääräyksellä nro 5 sallittu happamien sulfaattimaiden läjitys Pyyryväissuolle. Pelkkä seuranta ei estä riskin toteutumista. Jos sulfaatti pääsee hapettumaan rikkihapoksi, se myös todennäköisesti päätyy metsäojien kautta Kalimenojaan.
Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää 49 §:n mukaan, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa:
1) terveyshaittaa;
2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa;
3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta;
4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella;
Yhteysviranomainen totesi lausunnossaan luontoarvojen (kasvillisuuden ja luontotyyppien) kannalta ongelmallisimmiksi ja eniten haitallisia vaikutuksia aiheuttaviksi läjityskohteiksi Riita-ahon ja Pyyryväissuon. Kohteiden pienialaisuudesta huolimatta niillä on merkitystä luontotyyppien sekä uhanalaisten lajien kannalta, mikä tulee ottaa huomioon kohteiden jatkovalinnassa. Lausunnossaan hakemuksesta Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus viittasi luontoarvoihin ja piti siksi Pyyryväissuota soveltumattomana läjitykseen. Luontoarvojen tuhoamiselle ei kuitenkaan ole lainsäädännöllistä estettä, joten luontoarvot sivuutettiin lupaharkinnassa (liite 7). Se on vähintään yleisen edun vastaista ja huonoa hallintoa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja oikeastaan köyhtymisen pysäyttäminen kuuluu myös kunnan vastuisiin.
Ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaan lupaharkinnassa on otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Luvan myöntäminen maa-ainesten läjitykseen Pyyryväisuolle on yleisen edun vastaista. Asiakirjoissa ei ollut ympäristölupaharkinnan kannalta riittäviä tietoja suunnitellusta maankäsittelystä ja puutteellisten selvitysten vuoksi ympäristöluvan edellytykset puuttuivat.
Pyyryväissuon läjityksen vaikutukset Kalimenjokeen on siksikin huolellisesti selvitettävä, että moni ympäristövaikutusten arvioinnissa olleista maamassojen läjityskohteista sijaitsee joen valuma-alueella ja usean kuivatusvedet ohjataan jokeen. Läjitysalueet eivät ole vaihtoehtoisia, vaan ne on kukin tarkoitettu käyttöön otettaviksi. Kuormitus voi olla samanaikaistakin. Se koskee myös pölyämisen vaikutuksia, sillä sijainti on usein hyvinkin lähellä uomaa. Pölyämisestä on mainittu jokaisessa kohdearvioinnissa, että pöly jää pääosin läjitysalueelle, mutta arvio on kovin karkea. Lisäksi siinä painottuvat vaikutukset asutukseen eikä vaikutuksia vesistöihin tai luontotyypeille ole selvitetty.
Ympäristönsuojelulain 36 §:n mukaan lupa-asia on asia siirrettävä valtion ympäristölupaviranomaisen ratkaistavaksi, jos asian selvittämisen yhteydessä ilmenee, että toiminnasta voi aiheutua vesistön pilaantumista. Kyseisessä hankkeessa on laiminlyöty vesistövaikutusten selvittäminen, mutta pilaamisriski on ilmeinen. Asian käsittely on siirrettävä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ratkaistavaksi, jos valitusasteessa todetaan tarve palauttaa asia uuteen harkintaan.
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri
[Ei liitteitä tässä]
Liitteet:
Liite 1. Julkipanoilmoitus
Liite 2: Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen maa-ainesten läjitysalueen ympäristölupapäätös, Pyyryväissuo, Oulu, OUKA/7002/11.01.00.01/2016.
Liite 3. Ylijäämämaiden sijoitusalueet ja alueiden jälkikäyttö uuden Oulun alueella. ympäristövaikutusten arviointiselostus 20.2.2014.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Ylijaamamaiden_sijoitusalueet_ja_alueiden_jalkikaytto_uuden_Oulun_alueella/Ylijaamamaiden_sijoitusalueet_ja_alueide(17217)
Liite 4. Yhteysviranomaisen lausunto 23.6.2014, POPELY/7/07.04/2013
Liite 5. Ympäristölupahakemus 25.8.2016
Liite 6: Ympäristölupahakemuksen täydennys 14.10.2016
Liite 7: Vastine 30.6.2017