Lausunto Pohjois-Pohjanmaan 3. vai­he­maa­kun­ta­kaa­van eh­do­tusai­neis­tos­ta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

25.11.2017

Pohjois-Pohjanmaan liitto
kirjaamo(at)pohjois-pohjanmaa.fi

Viite: Lausuntopyyntö 20.10.2017

Asia: Lausunto Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan ehdotusaineistosta

Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavan teemoja ovat pohjavesi- ja kiviainesalueet, mineraalipotentiaali- ja kaivosalueet. Niiden ohella esitetään tuulivoima- ja suovarauksia koskevia muutoksia sekä Vaalan ja Himangan maankäyttövarauksia. Luonnonsuojelupiiri tarkastelee lausunnossaan soiden käyttöä, tuulivoiman rakentamista ja monimuotoisuuden edistämistä tai heikentämistä koskeviin maankäytön varauksiin.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue

Luo-merkinnän kuvaukseen ja suunnittelumääräykseen esitetään muutoksia. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa (2006) luo- merkinnällä osoitettiin suojelualueiden ulkopuolella olevia tärkeitä lintualueita sekä merkittävimmät uhanalaisten kasvien alueet. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan ”alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että edistetään alueen monimuotoisuuden säilymistä. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa tulee varmistaa, että suunniteltu maankäyttö ei vaaranna linnuston ja kasvien elinoloja.” Uudessa versiossa ”merkinnällä osoitetaan suojelualueiden ulkopuolella olevia tärkeitä lintualueita sekä muita luontoarvoiltaan merkittäviä alueita. Suunnittelumääräyksen mukaan ”Alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuteen liittyvät arvot ja niiden säilymisen edistäminen.”

Huomioon ottaminen toistaa 1. vaihekaavan luo-1 -merkinnän suunnittelumääräyksen linjaa, johon tehtiin viime hetken heikennys. Huomioon ottaminen ei ole selkeä eikä tarpeeksi velvoittava ilmaisu. Kaavoituksella tulee edistää mahdollisuuksia vastata tarpeeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Maakuntakaavan merkinnöistä tulee olla tietoinen ja toteuttaa niillä ilmaistua maankäytön ohjausta. Epämääräiset suunnittelumääräykset antavat viestin, että jokainen tulkitkoon niin kuin haluaa ja että kaikki käy, kun selkeä velvoite puuttuu.

Aiemmissa maakuntakaavoissa esitetyistä luo-merkinnöistä 9 esitetään poistettavaksi, vaikka selvitysraportin mukaan kohteet ja niiden luontoarvot ovat säilyneet pääosin hyvin. Periaatteessa luo-kohteiden luonnonarvojen olisi pitänyt säilyä vielä todettua paremmin. Yhdessä suunnittelumääräyksen heikennyksen kanssa toteutettava karsinta osoittaa, että varsinaisen lakisääteisen suojelun ulkopuolelle jäävät luontoarvot ovat olemattomasti turvattuja. Lakisääteinen suojelu ei kuitenkaan riitä edes monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen.

Karsittavat kohteet ovat Pyhäjärven Ryty, Ristimäki, Rönkkölänniemi ja Leväsuo, Kärsämäen Halmemäki, Pyhäjoen Yläsalo, Vaalan Polvijärvi, Iin Isoaho ja Pudasjärven Kokkolammen eteläpää. Niitä koskevien luo-merkintöjen karsimisesta tulee luopua. Erityisen tärkeää on Pyhäjärven Leväsuon luo-merkinnän säilyttäminen, joka voisi myös olla luo-1, kun soisesta kohteesta on kyse. Leväsuosta on runsaasti inventointitietoa. Siitä on laadittu 2010-luvun alussa myös turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Kaiken aineiston perusteella suon säilyneen keskiosan luontoarvot ovat huomattavia. Ottaen huomioon myös seudun korkean ojitusprosentin ei ole perusteltua karsia luontoarvojen säilymistä tukevaa merkintää.

Luo-merkinnät ja suunnittelumääräykset

Luo-1 -merkinnän suunnittelumääräystä muutettiin merkittävästi ehdotusvaiheen kuulemisen jälkeen. Miten lievennetty suunnittelumääräys käytännössä toimii, siitä ei seurantatietoa ole. Sekä luo- että luo-1 -merkintöjen suunnittelumääräykseen on sisällytettävä velvoite varmistaa luontoarvojen säilyminen.

Luo-merkinnän uusi kuvaus on hyvä: Merkinnällä osoitetaan suojelualueiden ulkopuolella olevia tärkeitä lintualueita sekä muita luontoarvoiltaan merkittäviä alueita. Suunnittelumääräykseksi esitämme sekä luo- että luo-1 -merkinnöille 1. vaihekaavaehdotuksessa olleen muotoilun: Alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että varmistetaan alueen luontoarvojen säilyminen.

Soiden maankäyttö

Vaalan liityttyä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan kunnan soiden käytöstä on laadittu vastaava tarkastelu ja samoin kriteerein kuin aiemmin 1. vaihekaavoituksessa muusta osasta maakuntaa. Kaavakartalla osoitetaan turpeenkaivuualueet ja siihen soveltuviksi katsotut alueet sekä vähintään maakunnallisesti merkittävät luonnonarvosuot.

Vaikka turpeen käyttö on vähentynyt ennakoitua nopeammin, arvioidaan sen kysynnän kasvukin mahdolliseksi tuotekehittelyn ansiosta ja biotalouden kylkiäisenä. Siksi turpeenottovarausten mitoitusta ei ole muutettu. Se tarkoittaa, että Pariisin ilmastosopimuksen sekä EU:n ja Suomen asettamia kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisvaatimuksia ei ole otettu huomioon. Suomi on asettanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2040 mennessä. Tämä edellyttää etenkin turpeenpolton samanaikaista alasajoa, sillä EU:ssa valmisteltavaan oleva maankäytön päästöjä koskeva lulucf-asetus nostaa turpeen polton kokonaispäästöt energiayksikköä kohti kymmeniä prosentteja suuremmiksi kuin kivihiilen. Kokonaisuutena turvemaiden hyödyntämisen aiheuttamat päästöt Suomessa nousevat niin suuriksi, että tavoitteeksi on asetettu niiden pienentäminen neljänneksellä. Kivuttomimmin se tapahtuu lopettamalla turpeenpolttaminen, sillä metsätalouden ja turvepeltojen viljelyn päästöjä on vaikeaa merkittävästi vähentää. Toinen hyvä keino vähentää turvemaiden käytön CO2-päästöjä on ennallistaa luonnontilaisuusluokan 2 soita.Niiden hydrologisen tilan korjaaminen palauttaisi nopeasti suodynamiikan lähemmäksi luonnontilaisen suon toimintaa eli käännettäisiin potentiaalinen turpeenkaivuuluokka (siis tu-2) potentiaaliseksi kansallisen ilmastokamppailun kohdealueeksi pienentämään kansallista kasvihuonekaasutasetta. Kaavoituksessahan on muutoinkin kyse päivittämisestä. Mitään syytä ei ole jämähtää soiden maankäytön ohjauksessa jo selvästi vanhentuneeseen mitoitukseen.

Suoselvitysaineiston mukaan turpeenhankintaan soveltuviksi on määritelty korkeintaan luonnontilaisuusluokan 2 suot kuten 1. vaihemaakuntakaavassa aiemmin muussa osassa maakuntaa. Kaikki vielä mahdollisesti tarvittava uusi turpeennosto on kuitenkin ohjattava jo ennestään kuivatuille soille (luonnontilaluokat 0 ja 1), sillä ojittamattoman suon kuivaus tekee siitä uuden maankäytöllisen päästölähteen, tarpeettoman, koska ojitettuja soita on riittävästi.

Suostrategian kestävyystavoitteen ja kaavoituskäytännön ristiriitaisuuksista

Suoselvityksessä todetaan myös, että todennäköisesti alueidenkäytön tavoitteiden muuttumisen takia luokan 3 suon osoittaminen turvetuotantoon ei olisi niiden vastaista. Voimassa on kuitenkin edelleen valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä käytöstä. Jos alueidenkäyttötavoitetta olisi aiemmin noudatettu kirjaimellisesti, tu-2 -soitakaan ei olisi turpeenhankintaan varattu 1. vaihekaavassa. Tiettävästi suostrategia ja valtioneuvoston periaatepäätös valmisteltiin tulkitsemaan ja selkeyttämään soiden maankäytön ohjausta ja vähentämään ristiriitoja. Nurinkuriselta vaikuttaa kehitys, kun ja jos alueidenkäyttötavoitteita ja säädöksiä tulkintoineen ollaan vääntämässä päinvastaiseen suuntaan. Uudessa ympäristönsuojelulaissa vihdoin otetaan huomioon myös suon tila (27.6.2014/527). Sen asetuksessa ohjeistetaan luonnonarvojen huomioon ottamisesta turvetuotannon sijoittamisessa (44 §).

Turvetuotanto voidaan ympäristönsuojelulain 13 §:n 4 momentin mukaan mainitun pykälän 1 momentin estämättä sijoittaa suolle, jonka luonnontila on ojituksen vuoksi merkittävästi muuttunut. Suon luonnontilan muutos on merkittävä, jos:

1) suon vesitalous on muuttunut peruuttamattomasti, suon vedenpinnan taso on alentunut kauttaaltaan ja suon kasvillisuus on muuttunut kauttaaltaan;

2) suon vesitalous on muuttunut kauttaaltaan, vedenpinnan taso suolla on alentunut kauttaaltaan ja muutokset suon kasvillisuudessa ovat selviä; tai

3) suolla on ojitettuja ja ojittamattomia osia, ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja sen ympäristön välillä ja osalla suon ojittamatonta alaa esiintyy kuivahtamista ja muutoksia suon kasvillisuudessa.

Kolmannessa kohdassa tarkoitetaan 2-luokan soita. Jos ne tulkitaan kokonaan muuttuneiksi, ristiriidat jatkuvat entiseen tapaan. Luokaan 2 määritellyt suot eivät suinkaan ole useinkaan kokonaan muuttuneita. Soilla voi olla laajoja, kymmenien ja jopa satojen hehtaarien laajuisia ojittamattomia osia. Jos sellainen kohde menettää automaattisesti ympäristönsuojelulain 13 §:n ensimmäisen momentin suojan, kyse on onnistuneesta lainsäätäjiin vaikuttamisesta. Tosin oikeusasteiden tulkintoja ei vielä ole. Pohjois-Pohjanmaan liitto oli aloitteentekijänä ja merkittävänä toimijana suostrategian laadinnassa. Tuskin sekään voi olla tyytyväinen, jos sen tavoitteet turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä valuvat tulkintakikkailuissa hukkaan. Selkeintä on määritellä muuttuneiksi soiksi ja siten turpeenottoon soveltuviksi ainoastaan 0- ja 1-luokan suot. Pohjois-Pohjanmaan liitto voi siinäkin olla edelläkävijä.

Vaalan suot

Kaavaluonnoksessa esitettiin GTK:n Vaalassa turvetuotantoon soveltuviksi inventoiduista 99 suosta 29 suota ja 2600 hehtaaria jatkoselvittelyyn. Ehdotuksessa on turvetuotantoon soveltuviksi määriteltyjä soita 17, joiden pinta-ala on yhteensä 1432 hehtaaria. Soista tu-1 -merkittyjä on 8 ja tu-2 soita on 9. Mainittu pinta-ala jakautuu tu-1 ja tu2 -varausten kesken suurin piirtein tasan.

Lausunnossaan luonnoksesta luonnonsuojelupiiri huomautti Ison Lehmisuon ja Matkalamminkurun soveltumattomuudesta turpeenottoon. Iso Lehmisuo on myös kaavoituksen yhteydessä tehdyissä selvityksissä osoitettu luontoarvoiltaan merkittäväksi suoksi. Isoon Lehmisuohon rajautuvaa Matkalamminkurua koskeva aineisto on sen sijaan hämmentävä. Ison Lehmisuon viereinen Matkalamminkuru on Vaalan soiden käytön selvityksen liitteen 1 mukaan luonnontilaluokan 3 suo. Tosin luontoarvopistemäärä on 2.15, joka on selvityksen mukaan liian vähän 3-luokan suolle. Matkalamminkuru on kuitenkin saanut tu-1 -varauksen. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että

Matkalamminkuru on luonnonarvoiltaan kaksijakoinen. Suurin osa suosta on ojitusten muuttamaa suota, mutta itäpäästään eli Ison Lehmisuon puoleisesta päästä se on vesitaloudellisesti toimiva. Ratkaisuna esitetään suon ositusta. Moinen on turhanaikaista näpertelyä ja liiallista turveteollisuuden edun varjelemista. Kuten luonnoksesta lausutussa huomautimme Matkalamminkurua reunustaa Vanhajoki. Matkalammelta on puolestaan viitasammakkohavainto. Viitasammakko on lammella kutuaikana, mutta sen elinpiiri ei siihen rajoitu. Toisekseen tieto siitä, että arviointiselostuksessa viitataan GTK:n Turvetutkimusraporttiin 383, jossa todetaan, että Matkalamminkuru ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien vuoksi, pitäisi olla selkeä viesti siitä, että Matkalamminkurua ei kannata listata tu-1-suoksi.

Vaalan turpeenottoala ja uudet varaukset keskittyvät pitkälti kunnan Siikalatvan puoleiseen osaan. Siikalatvan ojitusprosentti on yli 75 ja sillä on kymmenittäin tu-1 ja tu-2 -varauksia toiminnassa olevien turvekenttien lisäksi. Ilmaston-, vesistön- ja seudun monimuotoisuuden suojelu vaativat tu-varausten vähentämistä. Ensisijaisesti kaikki tu-2-varaukset tulee poistaa. Noston piirissä olevat ja tu-1-varaukset riittävät kattamaan turpeen saannin sen ajan, kun sitä vielä hyödynnetään teollisessa mittakaavassa. Matkalamminkurun tu-1-varauksen ohella on vähintään karsittava tu-2-soista Leppärimpi ja Matorimpi. Leppärimpi on selvästi keskiosiltaan hyvin märkä ja säilyttänyt siten vesitaloutensa ilmeisen hyvin. Suon kuivattaminen olisi myös merkittävä vesistökuormittaja.

Matorimpi on hyvin jänteinen suo. Se on osa keskiosiltaan ojittamatta jääneiden suolaikkujen ketjua Rumala-Kuvaja-Oudonrimmet -soidensuojelualueen länsipuolella. Matorimmen koillispuolella on Kuusirimpi. Nämä kaksi suolaikkua erottaa toisistaan kapea ojitettu kaistale. Suoluonnon yleinen heikko tila huomioon ottaen oikea maankäyttömuoto on ennallistaminen ja suojelu vesitalouden häiriöiltä. Esitämme maakuntakaavaan kaavamerkintää sitä varten. Se voi olla samantyyppinen aluemerkintä, joilla osoitetaan nyt esimerkiksi luonnon monikäyttöaluetta tai turvetuotantosoiden jälkikäytön kehittämiseen soveltuvaa aluetta. Kehittämisperiaate voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: alueen kehittämisessä pyritään korjaamaan soiden vesitalouden häiriöitä ja parantamaan siten veden pidättymistä valuma-alueella tulvien ja kuormituksen vähentämiseksi ja suoluontoarvojen palauttamiseksi sekä hiilinielun vahvistamiseksi. Muitakin vastaavia ennallistamiskohteita varmasti on, mutta ennallistaminen on maankäyttömuotona toistaiseksi sivuutettu eikä niin ollen ole sitä koskevia riittäviä selvityksiä käytettävissä.

Uudet suojelu- ja luo-merkinnät ovat erittäin perusteltuja. Huomiota kiinnittää varovaisuus niiden lisäämisessä. Kaikkia selvästi luontoarvosoiksi paljastuneita kohteita ei ole sellaisiksi kaavakartalla noteerattu. Jos kerran maakuntakaavoituksella haetaan tehoa soiden käytön ohjaukseen, on syytä merkitä selvästi ne suot, jotka eivät sovellu turpeenhankintaan, mutta joita on siihen yritetty saada. Sellaisia soita ovat ainakin Iso Lehmisuo ja Saarisuo-Haaposuo. Tietenkin on samalla tärkeää laatia suunnittelumääräys, joka velvoittaa varmistamaan soiden vesitalouden säilymisen häiriöttömänä muusta maankäytöstä huolimatta.

SL-1 ja S-1 -merkinnät

Merkintöjen suunnittelumääräyksestä tulee poistaa viimeinen lause: ’Määräys ei koske alueellisesti tärkeää pohjavedenhankintaa. ’ Sillä tarkoitetaan Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavesihanketta. Se on kuitenkin nyttemmin varaveden järjestelyä koskeva hanke, jolle on lukuisia vaihtoehtoja. Maakuntakaavoituksella ei pidä edistää haitallisten ympäristövaikutusten sallimista. Niille ei ole olemassa mitään välttämätöntä perustetta.

Tuulivoima

Lausunnonantajia pyydetään kiinnittämään erityistä huomiota kaavakartalla selvitysaluemerkinnällä (se-3) osoitettuihin tuulivoimatuotannon suunnittelualueisiin sekä kaavaselostuksen kohdassa ’Kaavan tuulivoimaratkaisun perustelut’ avattuihin Perämeren rannikkoalueen erityiskysymyksiin.

Tuulivoima on merkittävä osa maakunnan uusiutuvan energian tuotantoa ja kulutusta. Lähes puolet Suomen tämänhetkisestä tuulivoimakapasiteetista sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle. Isojen tuulivoimala-alueiden rakentamista ohjataan maakuntakaavoilla. Sen lisäksi on mahdollista rakentaa paikallisia alle kymmenen yksikön voimalaryhmiä. Voimaloiden koon kasvu mahdollistaa tuulivoiman rakentamisen käytännössä kaikkialle, kunhan vain se on sovitettavissa muuhun maankäyttöön. Tuulivoimalahankkeiden runsaudesta seuraa kasvavassa määrin myös ongelmia. Tavoitteena on kuitenkin pitää tuulivoimarakentamisen kehitys kestävänä. Siinä onnistuu paremmin, jos pelisäännöt ovat selvät ja yleisesti hyväksytyt ja niistä myös pidetään kiinni.

Selostuksen mukaan tuulivoimarakentaminen on alkuvaiheessa keskittynyt rannikolle, mutta on nyt leviämässä tasaisemmin eri puolille maakuntaa. Rannikolla on kansainvälisestikin merkittävä lintujen muuttoreitti, joka asettaa joitain reunaehtoja tuulivoiman toteuttamiselle. Muuttoreitti on rajattu kaavakarttaan aluemerkinnällä, joka kattaa Perämeren Pohjois-Pohjanmaan rannikon. Tavoitteena on, että rajaus tehostaa tuulivoiman sijoittumista mahdollisimman haitattomasti. Uusin suunnittelumääräyksin hyvä aie on kuitenkin vesitetty.

Poistettavaksi esitetään suunnittelumääräys: Muuttolinnustoon kohdistuvien yhteisvaikutusten ehkäisemiseksi voimalat tulee sijoittaa ensisijaisesti maakuntakaavoituksen yhteydessä määriteltyjen muuton painopistealueiden ja tärkeiden levähtämisalueiden ulkopuolelle.

Tilalle ehdotetaan uusia yleisiä suunnittelumääräyksiä: Perämeren rannikkoalueella tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa ensisijaisesti maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille. Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimaloiden sijoittamista myös muille alueille, mikäli se ei merkittävästi lisää tuulivoimarakentamisesta aiheutuvia haitallisia yhteisvaikutuksia asutukseen, maisemaan, linnustoon tai muuhun ympäristöön.

Tuulivoimalat tulee lähtökohtaisesti sijoittaa linnuston kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle. Tapauskohtaisesti voidaan harkita tuulivoimarakentamista myös näille alueille, mikäli tuulivoimarakentaminen ei heikennä alueiden linnustoarvoja.

Suunnittelumääräyksessä pitää ilmaista täsmällisesti, että Perämeren rannikkoalueella tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa vain maakuntakaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden alueille ja että tuulivoimalat tulee sijoittaa linnuston kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavoissa on osoitettu yhteensä 71 tuulivoimaloiden aluetta. Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitetuista varauksista on poistettu 12 ja osoitettu 20 uutta aluetta, joista 17 sijoittuu maalle ja 3 merelle. Edelleen joukossa ovat myös ne 1. vaihekaavasta vahvistamatta jääneet juuri mainitulle muuttoreitille ja linnustolle tärkeille pullonkaula-alueille sijoitetut seudulliset tuulivoimala-alueet, jotka on osayleiskaavoituksen avulla myös toteutettu. Luonnonsuojelupiiri toistaa luonnoksesta antamassaan lausunnossa esittämänsä vaatimuksen poistaa kaavasta merkinnät Iin Olhava-Myllykangas (tv-1 310), Pyhäjoen Mäkikangas (tv-1 334) ja Kalajoen Jokela-Tohkoja (tv-1 337). Iin Olhava-Myllykangas on esimerkki myös voimala-alueen laajenemisesta yhä uuusilla hankkeilla. Varaus Olhava-Myllykangas-Palokangas tv-1 310 on kaavasta poistettava. Ympäristöministeriö totesi vahvistuspäätöksessään, että osoitettaessa tuulivoima-alueita maakuntakaavassa linnuston muuton pullonkaula-alueille ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ja luonnonarvojen vaalimiseen linnuston osalta, joten mainitut varaukset tuli maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n vastaisina jättää vahvistamatta. Mikään lisäselvitys ja väite populaatiotason vaikutusten epätodennäköisyydestä ei riitä perusteluksi hyväksyä ja sinetöidä lainvastaisesti rakennettuja voimala-alueita.

Olhavan Palokangas sijoittuu myös haitallisesti keskelle suojeltavan suokehityssarjan soita. Tuulivoimaloiden rakentaminen teineen ei ole mahdollista aiheuttamatta soille vesitaloudenhäiriöitä. Suokehityssarja on ainutlaatuinen. Varaus on poistettava suunnittelumääräyksen, maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain vastaisena.

Perämeren rannikkoalue -rajauksen sisällä on seudullisten tuulivoima-alueiden lisäksi alle 10 voimalan kokonaisuuksia, joita ei ole kaavamerkinnällä osoitettu (kohdemerkintä en-tv). Perämeren rannikkoalueella kuitenkin on tai sinne suunnitellaan 5-9 tuulivoimalan alueita: Kokkokangas (Kalajoki), Torvenkylä (Kalajoki), Juurakko (Kalajoki), Paltusmäki (Pyhäjoki), Parhalahti itäinen (Pyhäjoki) ja Vartinoja (Siikajoki), joka jätettiin tv-1 318 -varauksena vahvistamatta 1. vaihemaakuntakaavasta.

Yksi 1. vaihekaavassa vahvistetuista ja nyt karsittavista tuulivoimala-alueista on Kalajoen Palokangas tv-1 342. Se sijaitsee lintujen päämuuttoreitillä, joten sen poistaminen on hyvin perusteltu. Syynä tosin on yhteisvaikutusten lieventäminen kyläasutukseen eivätkä vaikutukset linnustoon. Selostuksen kuvan 10 mukaan samalle alueelle osoitetaan kuitenkin alle 10 voimalan tuulivoimala-alue, Kokkokangas ja lähelle Torvenkylä. Kaikkiaan pisteitä on kuusi. Ne on poistettava, jonka tulee tarkoittaa, ettei voimalahankkeita voi toteuttaa ollenkaan. Vartinojaa on käsitelty jo monta kertaa ja todettu huonoksi. Turhauttavasti joutuu toistamaan myös Paltusmäen ja Puskakorvenkallion (tv-1 365) soveltumattomuudesta tuulivoimarakentamiseen. Ne muodostavat toteutuessaan ison yhtenäisen kokonaisuuden Karhunnevankankaan (tv-1 335) kanssa. Kuten selvityskartta 5 Tuulivoimarakentamisen suhde luonnonympäristöön Pohjois-Pohjanmaalla osoittaa, ne sijaitsevat linnustolle tärkeällä muutonaikaisella levähdysalueella. Rannikkoalueella mitataan tuulivoimarakentamisen kestävyyttä. Kun varauksia tuulivoiman rakentamiseksi on runsain mitoin, oikeaa lähtökohtaa jättää muuttoreitti ja linnuston pullonkaula-alueet ilman tuulivoimaloita ei ole tarvetta tehdä tyhjäksi.

Vaihekaavaan esitetään myös useita kaukana asutuksesta sijaitsevia isoja tuulivoima-aluevarauksia: muun muassa Oulun Lavakorpi tv-1 376, Maaselkä tv-1 377, Hepoharju tv- 378 ja Maaninka tv-1 367. Maaninka tv-1 367 oli luonnoksessa selvitysalueena ja nyt varauksena. Sitä koskevat elvitykset osoittavat muun muassa, että hankkeen vaikutukset maisemaan ovat suuria, eritoten Riisitunturin kansallispuistoon. Ne eivät kuitenkaan selvästikään paina mitään harkittaessa hankkeen toteuttamiskelpoisuutta. Vaikuttavia perusteluja ovat maanjalostus ja uusiutuvan energian tuottaminen. Samat syyt perustelevat muitakin erämaisille alueille suunniteltuja ja kaavoitettavia isoja tuulivoimarakentamisen hankkeita.

Mainitut kohteet ovat metsätalousalueita, mutta niihin sisältyy paljon esimerkiksi ojittamattomia soita ja vesistöjä varsineen. Tuulivoimarakentaminen tarkoittaa alueen voimaperäistä muokkausta paitsi voimaloineen myös tieverkostoineen ja sähkönsiirtoineen. Kaavoittaja on turvautunut hankkeiden YVA-selvityksiin, mutta niistä puuttuvat arviot hankkeiden luontoalueita pirstovasta vaikutuksesta. Se on maisemavaikutuksia merkittävämpi asia ja kohdistuu laajaan kirjoon lajeja. Maakuntakaavoituksessa on velvoitteena kokonaisvaikutusten selvittäminen. Tältä osin aineisto on hyvin puutteellista.

Merituulivoimavaraukset

Hoikka-Hiue-Luodeletto (tv-2 203) -varaus on poistettu, mikä on erinomainen ratkaisu. Alue on erittäin tärkeä lintujen pesimä-, lepäily- ja muuttoalue, jota osoittaa status sekä valtakunnallisesti että maakunnallisesti tärkeänä lintualueena. Hailuodosta pohjoiseen suuntautuva vesilintu- ja petolintumuutto kulkee pääosin alueen kautta.

Uudet merituulivoimavaraukset keskitetään Hailuodon eteläpuolelle. Niitä ovat Seljänsuunmatala itäinen tv-2 204 ja läntinen tv-2 207) ja Ulkonahkiainen (tv-2 206). Lisäksi merituulivoimaa varten on varaukset Pitkämatala-Suurhiekka tv-2 202 ja Maanahkiainen tv-2 205. Nahkiaiset ja Seljänmatalan alueet sijaitsevat samassa pohjoisetelälinjassa Perämeren rannikkoalue -rajauksen ulkopuolella. Selvitykset ovat tähän asti olleet liian puutteellisia kaavallisten varausten tekemiseksi. Kaavaehdotuksessa on käytettävissä sekä Ulkonahkiaisesta että Seljänsuunmatalasta tehdyt selvitykset, mutta ne ovat alustavia selvitysten laatijoidenkin mielestä. Ne eivät ole riittäviä varsinaisten varausten tekemiseksi. Merialueelle rakentaminen ei vaikuta olevan vielä ajankohtaista, joten kiirehtimiseen ei ole maakuntakaavoittajallakaan syytä. Siksi kaavavaraukset voisivat edelleen olla paremminkin selvitysaluevarauksia. Kattavan tietoaineiston pohjalta olisi varmempaa tehdä päätös merituulivoiman sijoittumisesta, jotta se olisi mahdollisimman haitatonta. Riskejä kansainvälisesti merkittävällä muuttoreitillä ei ole syytä lisätä. Niin Ulkonahkiainen kuin Seljänsuunmatala ovat valtakunnallisesti merkittävän lintujen päämuuttoreitin varrella. Hankealueiden kautta muuttaa merkittäviä määriä arktisia vesilintuja (alli, pilkkasiipi, mustalintu), kuikkalintuja ja merimetsoja. Johtopäätöksenä esitetään kohdekohtaisesti, että suunnitteilla oleva tuulivoima-alue ei kuitenkaan muodosta lintujen muuttoväylälle sellaista estettä, jota linnut eivät kykenisi kiertämään. Lisäksi muuttoreitin painopiste on lähempänä rantaviivaa. Aihe vaatii kuitenkin lisätutkimuksia ja kokonaisuuden arviointia, koska varaukset mahdollistavat vierekkäin ja peräkkäin ison rakennusmassan pystyttämisen.

Mineraalivaranto- ja kaivosalueet

Mineraalivarantoaluerajaukset (ekv) ovat laajoja käsittäen suuren osan maakunnan pinta-alasta. Kaavoittaja vastasi kritiikkiin, että merkintä on informatiivinen eikä aluevaraus. Vaikka vain erittäin harvat malminetsintäkohteet kehittyvät kaivoksiksi, ei ole hyväksyttävää, että mikä tahansa alue saa olla kaivokseen tähtäävän mielenkiinnon kohteena. Potentiaalisista varannoista on tietoa Suomessa aktiivisesti kerätty. Selitys kaavakarttaan merkitsemisestä hyvän tiedon pohjalta on ontuva. Mahdollisessa muussa tulevassa maankäytön suunnittelussa ei ole missään mielessä järkevää ottaa huomioon sijaintia malmipotentiaalisella vyöhykkeellä. Miten sen ylipäänsä on ajateltu ohjaavan tai rajoittavan muuta maankäyttöä, jää epäselväksi.

Liikenneväylät

Kaavakartassa on Hailuodon ja mantereen välinen yhteys osoitettu uusi kantatie -merkinnällä. Selostuksessa todetaan, että kiinteä yhteys -hankkeelle on laadittu yleissuunnitelma, joka valmistui vuonna 2014 ja Liikennevirasto on hyväksynyt sen vuoden 2016 lopulla. Yleissuunnitelma ei kuitenkaan ole lainvoimainen. Tiesuunnitelman laatiminen on tunnetusti ollut käynnissä pitkään. Valitusoikeudesta piittaamattomuus on osoitus huonosta hallinnosta. Samalla kuitenkin on otettu riski verovarojen kuluttamisesta hankkeeseen, joka saattaa oikeusasteissa kumoutua tai muuttua. Uusi kantatie -merkintä on ennenaikainen, joten yhteystarvemerkintä on palautettava.

Esko Saari                                                      Merja Ylönen
puheenjohtaja                                                 sihteeri