Mielipide Savonnevan turpeenkaivuuhankkeen ympäristölupahakemuksesta, Siikalatva
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
1.12.2017
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Viite: Dnro PSAVI/2361/2015
Hakija: Kanteleen Voima Oy
Asia: Mielipide Savonnevan turpeenkaivuuhankkeen ympäristölupahakemuksesta, Siikalatva
Vaatimus
Lupahakemus tulee hylätä ympäristönsuojelulain ja vesienhoitolain vastaisena.
Perustelut
Hakija on ilmoittanut 100.5 hehtaarin Savonnevan vuosipäästöiksi 20 kiloa fosforia, 651 kiloa typpeä ja 2452 kiloa kiintoainetta. Hakemuksessa todetaan useaan kertaan, että Savonnevan päästöillä ei ole minkäänlaista vaikutusta alapuolella sijaitsevien Lamujoen ja Siikajoen tilaan. Savonnevan päästöt ilmoitetaan arvioidun Bioenergia ry:n (Pöyry 2014) selvityksen mukaisesti turvetuotannon vuosien 2008 – 2012 keskimääräisten päästöjen, ns. ominaiskuormituslukujen perusteella. Hakijan käsityksen mukaan myös ylivirtaamien aikaiset päästöt ja niiden vaikutukset on otettu huomioon selvityksen päästölaskelmissa ja vaikutusarvioissa.
Se ei pidä paikkaansa. Pöyryn laskelmat perustuvat perinteisen velvoitetarkkailun näytteenottoon. Siinä ei pystytä selvittämään voimakkaiden, mutta lyhytaikaisten virtaamahuippujen päästöjä. Menetelmä tuottaa siksi aina päästöjen systemaattisen aliarvion. Tutkimuksin on kuitenkin osoitettu, että suurin osa turpeennostoalueiden kuormituksesta tapahtuu lyhytaikaisten virtaamahuippujen aikana, joita viikon kahden välein näytteitä ottava velvoitetarkkailu ei pysty saamaan selville.
Oleellista on, että suurimmat kiintoainemäärät lähtevät liikkeelle jo virtaaman nousuvaiheessa ja pitoisuus pienenee nopeasti virtaaman kääntyessä laskuun. Jos näytteenotto ei ajoitu juuri virtaaman nousuvaiheeseen, päästöpiikki jää havaitsematta ja vaikuttamatta kuormitustason arvioon, kuten tyypillisesti jääkin. Toinen ominaiskuormituslukujen luotettavuutta heikentävä tekijä on se, että ympärivuotista tarkkailua suoritetaan vain muutamalla suolla, joten myös suokohtaiset päästöerot jäävät piiloon. Hakija itsekin vetoaa useampaan kertaan soiden erilaisuuteen ja myös niiltä lähtevien vesien pitoisuuseroihin. Savonnevan tulevia päästöjä voisi arvioida suolta laskevien vesien laadusta, joista on tietoja viime vuosilta.
Lisäksi kokonaiskuormitusta kasvattavat eristysojien kautta tulevat vedet. Mainitut ojat ovat osa turpeennostohanketta ja niiden kaivuu tapahtuu heti hankkeen aloitusvaiheessa. Tarkoituksena on ohjata tehokkaasti ympäristön valumavedet turpeennostokentän vesiensuojelurakenteiden ohi. Eristysojat voivat olla vanhoja ojia, mutta turpeenkaivuualuetta ympäröivinä ne ovat vasta kaivettuja tai perattuja leveitä valtaojia, suorastaan kanavia, joiden vesiensuojelurakenteena on korkeintaan oja-altaita kiintoaineen laskeuttamiseksi. Laskeutusallas on kuitenkin todettu tehottomaksi metsätalouden ojitusten aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi. Paineisiin sen pienentämiseksi on vastattu ja monenlaisia parempia keinoja on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti. Eritoten se on tärkeää suometsätaloudessa. Turpeenottohankkeen eristysojien vesiensuojelua on vastaavasti tehostettava, sillä selvää on, että ne ovat merkittävä kuormituslähde ja varsinkin nykymenetelmin ja vastuu siitä kuuluu turpeenkaivuuhankkeelle.
Savonnevan hankkeen purkuvesistönä tulisi olemaan reitti Savonoja-Viitaoja-Lamujoki-Siikajoki. Savonoja laskee pintavalutuskentän mittapadon kohdalta Viitaojan alaosaan vajaan 4 kilometrin päässä. Siitä on puolen kilometrin matka Lamujokeen. Savonojan ja Viitaojan vedenlaatu on heikko. Hakemuksessa Savonojasta todetaan: ”Savonojan vedenlaadusta ei ole olemassa aikaisempia tietoja, mutta ojasta on suunnitellun turvetuotantoalueen ylä- ja alapuolilta otettu vesinäytteitä vuosina 2013-2014. Vedenlaatu oli heikko molemmilla havaintopaikoilla, mutta yläpuolisella pisteellä (hankealueen eteläpuolella) kuitenkin selvästi parempi kuin alapuolisella pisteellä hankealueen pohjoispuolella. Vesi oli molemmilla pisteillä kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja rautapitoisuuden perusteella runsashumuksista. Kokonaistypen ja -fosforin perusteella vesi oli alapuolella rehevää tai ylirehevää ja yläpuolella karua tai lievästi rehevää. Vesi oli hapanta, väriltään tummaa, sameahkoa tai erittäin sameaa ja kiintoainepitoista.”
Merkillepantavaa on, että Savonojan vedenlaatu heikkenee merkittävästi suunnitellun turpeennostoalueen jälkeen. Toki siihen vaikuttaa alueen nykyinen maankäyttö, mutta hyvin todennäköisesti myös Savonnevan turpeen ravinteisuus. Viitaojan ja Lamujoen tilasta hakemuksessa kerrotaan: ”Viitaojassa (Viitaoja 4-tien silta) veden keskimääräinen CODMn-arvo on ollut vuosina 2000-2011 (n=9) 27 mg/l O2, fosforipitoisuus 123 µg/l, typpipitoisuus 854 µg/l, kiintoainepitoisuus 16 mg/l, rautapitoisuus 5 400 µg/l ja pH 6,6. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella vesi on rehevää ja fosforin perusteella ylirehevää. Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja rautapitoisuuden perusteella vesi oli runsashumuksista. Lamujoessa 2.5 kilometriä Pulkkilan alapuolella veden keskimääräinen CODMn-arvo on ollut vuosina 2002–2012 (n=26) 25 mg/l O2, fosforipitoisuus 67 µg/l, typpipitoisuus 802 µg/l, kiintoainepitoisuus 9 mg/l, rautapitoisuus 3 200 µg/l ja pH 6,5. Kokonaistyppi ja – fosforipitoisuuksien perusteella vesi on rehevää. Kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) ja rautapitoisuuden perusteella vesi oli runsashumuksista.”
Luvuista näkee, että Viitaojan vesien kiintoaine- ja rautapitoisuus on paljon korkeampi kuin Lamujoen vesissä ja fosforitaso melkein kaksinkertainen. Todennäköisesti merkittävä osa fosforista on peräisin Savonnevan metsäojista ja suunnitellulta turvetuotantoalueelta. Mahdollinen turpeennoston aloittaminen lisäisi, päinvastoin kuin hakija esittää, etenkin fosforipäästöjä runsaasti. Tämä on vastoin vesienhoidon toimenpideohjelman tavoitetta, joka edellyttää vesien fosforitasojen laskua yli 50 prosenttia niin Lamujoessa kuin Siikajoessakin.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan hakijan on oltava selvillä hankkeensa ympäristövaikutuksista ja riskeistä sekä niiden hallinnasta ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Hakijalle 18.1.2016 lähetetyssä täydennyspyynnössä hakijaa pyydetään arvioimaan Lamujoen valuma-alueen turvetuotantopinta-alan ja turvetuotannon päästöjen kehitystä lähivuosina. Vastauksessa hakija toisaalta myöntää, että turvetuotantoa Lamujoen valuma-alueella on runsaasti, mainitsee jopa nimeltä joitakin soita, mutta kokonaisuus ei siitä selviä. Vaikutelmaksi jää, että hakijan mielestä näin vaikean asian selvittäminen kuuluisi jollekulle muulle, esimerkiksi viranomaiselle. Vastaus osoittaa, että hakija itse ei hallitse asiakokonaisuutta, mutta ei halua jostain syystä tilata selvitystä ulkopuoliseltakaan. Vastaus ei myöskään täytä 6 §:n selvilläolovelvollisuutta.
Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa turvetuotannon riskivesistöiksi on merkitty Lamujoki sekä Siikajoen ylä- ja alaosat. Suunnittelumääräyksen mukaan riskivesistöjen alueilla turvetuotanto on vaiheistettava voimakkaasti ja vesiensuojelumenetelmien tehokkuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Koska hakijalla ei ole mitään selvää tietoa nykytilanteesta, arviota tällaisesta vaiheistamisesta ei voi tehdä ja Kanteleen Voiman lupahakemus tulee hylätä.
Mauri Huhtala Merja Ylönen
varapuheenjohtaja sihteeri