Lausunto Iin Polvisuon turpeennostohankkeen YVA-selostuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.12.2017
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/17/07.04/2010
Asia: Lausunto Iin Polvisuon turpeennostohankkeen YVA-selostuksesta
Iin Polvisuon turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa tarkastellaan kahta toteuttamisvaihtoa, joista vaihtoehdossa 1 (VE1) suon kuivatus ja turpeiden kaivuu kohdistuisi 179.5 hehtaarin alalle ja jätevedet johdettaisiin Olhavanjoen vesistöön, kun taas vaihtoehdossa 2 (VE2) toimittaisiin 77.6 hehtaarin alalla ohjaten jätevedet Iijoen vesistöön. Vuonna 2009 päättyneessä ohjelmavaiheessa oli useampiakin vesienkäsittelyyn liittyviä vaihtoehtoja, mutta ne on vanhentuneina karsittu pois samaten kuin jätevesien purkaminen reitttiä Laskuoja-Katosoja-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Oijärvi-Kuivajoki. Hankkeen toteuttamatta jättäminen on mukana vertailussa.
Hanke on nimetty Polvisuon laajennukseksi. Vaihtoehdossa 1 suon kuivatus ja turpeenkaivuu laajenisivat koko jäljellä olevalle Polvisuolle, myös sen luonnontilaisimmalle osalle, joka selostuksen mukaan on pinta-alaltaan noin 100 hehtaaria. Vaihtoehdon 2 nykyisen nostokentän vieressä olevaa hankealuetta kuvataan ojitetuksi, mutta karttatarkastelun perusteella sitä voi paremminkin kutsua ojituksen rajaamaksi. VE2 noudattelee pääosin suon osan ympäri kaivettua ojaa, mutta kapea kopo-ojitus ei näytä pystyneen merkittävästi kuivattamaan luontaisesti suovesien lähteenä toimivaa suota.
Kasvillisuusselvityksessä on asiantunteva arvio ojitetuksi nimetyn osan nykytilasta. Senkin perusteella on selvää, että myöskään VE2 ei ole yksiselitteisesti muuttunutta suota, vaan ympärysojan ja viereisen turvesuon aiheuttama muuttuneisuus vaihtelee runsaasti, esimerkiksi ”ojien ympäröimän suuren rimpijännealueen keskellä kasvillisuus on vain varsin lievästi muuttunutta.” Kuitenkin koko Polvisuo on luokiteltu 2-luokan suoksi, mutta määrityksen on laatinut GTK ja se perustuu ilmakuva- ja karttatarkasteluun ja siinä noudatetaan laitoksen tapaa määrittää koko suo samaan luonnontilaluokkaan. Siihen myös selostuksessa viitataan. Kasvillisuusselvityksen mukaan Polvisuon tila kuitenkin vaihtelee suuresti, mitä selittää suon hydrologia. Sitä taas ei GTK ole ottanut huomioon. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tärkeää on pitäytyä tosiasioissa ja arvioida vaikutuksia niihin pohjautuen.
Vesistövaikutukset
Molemmissa toteuttamisvaihtoehdoissa olisi ympärivuotisesti käytössä ojittamaton pintavalutuskenttä. Siltä VE1:n jätevedet johdettaisiin Jakosuon eristysojan kautta Jako-ojaan, edelleen Paskajokeen, Kaihuanjärveen ja Olhavanjokeen. VE2:ssa vastaanottava vesistö on Saarisuon turpeenottoalueen eristysoja, Koppelo-Oja, Viitaoja, Siuruanjoki ja Iijoki.
Turpeenottoalueiden osuus Olhavanjoen valuma-alueesta on korkea ja edelleen kasvava. Samanaikaisesti turveyhtiöillä (Vapo ja Turveruukki) on vireillä kahdella suolla, Polvisuolla ja Hervanlatvasuolla, yhteensä 275 hehtaarin laajennussuunnitelmat.
Vuoden 2013 arvion mukaan Olhavanjoella suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Olhavanjoessa fosforin vähennystarve on 30-50 prosenttia. Korkeasta fosforitaseesta huolimatta Olhavanjoen ekologinen tila on vuonna 2015 määritetty hyväksi. Paskajoen ja Kaihuanjärven ekologinen tila on välttävä ja sekä fosforin että typen vähennystarve yli 50 prosenttia. Paskajoen ja Kaihuanjärven arvioidaan saavuttavan hyvän ekologisen tilan vuoteen 2027 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää etenkin Paskajokeen tulevan kuormituksen huomattavaa leikkausta, mikä tulee ottaa huomioon kaikessa valuma-alueen maankäytön suunnittelussa.
Paskajoen valuma-alue on 64 neliökilometriä. Siihen laskee 345 hehtaaria vanhoja turvesoita, mikä on 5.5 prosenttia sen valuma-alueesta. Polvisuon laajennus (VE1) tuo siihen 179 hehtaaria uutta turpeenkaivuupinta-alaa, jolloin turvesoiden osuus Paskajoen valuma-alueesta nousee 8.3 prosenttiin. Paskajoki ja alapuolinen Kaihuanjärvi ovat hyvin reheviä ja kasvua rajoittavana ravinteena on typpi (Pöyry Finland Oy 2016). Tämä merkitsee sitä, että Polvisuolta tuleva suuri typpipäästö rehevöittää koko määrällään vesistöä, sillä vesissä on jo valmiiksi liikaa fosforia.
Turveruukin Hervanlatvasuolta on lupahakemuksen mukaan tarkoitus laskea 95 hehtaarin turvevedet Vaaraojan kautta suoraan Olhavanjokeen. Tällöin koko Olhavanjoen vesistöalueen turpeennostoala nousee 629 hehtaariin, mikä on 1.9 prosenttia koko vesistön valuma-alueesta. Tämä nostaa pienen Olhavanjoen suhteellisen turvekuormituksen selvästi suurimmaksi kaikkiin Perämereen laskeviin vesistöihin verrattuna. Turvesoiden prosenttiosuus valuma-alueesta on keskeinen indikaattori turvetuotannon päästöjä arvioitaessa.
Polvisuon ja Hervanlatvasuon uusi turpeennostoala on lähes yhtä suuri kuin jo käytössä olevien turvesoiden (275/345 ha). Niiden käyttöönotto heikentäisi merkittävästi koko Olhavanjoen vesistön tilaa, vaarantaisi Olhavanjoen hyvän tilan säilymisen ja Paskajoella sekä Kaihuanjärvellä todennäköisesti estäisi vesienhoidon tilatavoitteen saavuttamisen suunnitteluaikana. Vesienhoidon näkökulmasta kummallakaan laajennushankkeella ei ole toteuttamisedellytyksiä, sillä vesien tilan kohentaminen edellyttää merkittäviä päästöjen leikkauksia, eikä niiden lisäämistä.
Siuruanjoen valuma-alueella turpeenottoalueiden osuus on omaa luokkaansa, mikä myös on voimakkaasti vaikuttanut jokivesistön tilaan. Siuruanjoen ala- ja keskiosan on katsottu saavuttaneen hyvän tilan vuonna 2015. Vuonna 2013 joen tila on määritelty tyydyttäväksi. Virtavettä ovat vaivanneet muun muassa talviset sinileväkukinnot. Yläosa on edelleen määritelty tyydyttävään tilaan. Siuruanjoellakin on kokonaisfosforin vähennystarvetta, yläosalla se on yli 50 prosenttia.
Vaihtoehdon 0 katsotaan myös olevan vesistöä kuormittavaa, vaikkakin kuormitus kohdistuu eri vesistöön kuin toteuttamisvaihtoehdoissa. Luontaisen huuhtouman kuvaaminen kuormitukseksi on harhaanjohtavaa. Taulukossa 18 on nykytilaa kuvaavia ominaiskuormituslukuja kiloina vuodessa. Tekstissä sivulla 69 on kovin erilaisia määriä kiintoainetta lukuunottamatta. Kuitenkin turpeenkaivuualueilta tuleva kuormitus on vielä omissa lukemissaan. Niitä arvioitaessa on käytettävä bruttolukuja. Nettoluvut ovat harhaanjohtavia ja selostuksessa myös selittämättömän pieniä bruttolukuihin verrattuna. Esimerkiksi toteuttamisvaihtoehdossa 1 kemiallinen hapenkulutus olisi kunnostusvaiheessa bruttona 31 292 kiloa vuodessa ja nettona 5 465 kiloa, joka olisi lähinnä peräisin kesäkaudelta. Tuotantovaiheessa vastaavat luvut olisivat 25 275 ja 241 kiloa vuodessa. Johtopäätös olisi siten se, että suon kuivatus ja turpeiden kaivuu vähentäisivät kemiallista hapenkulutusta alapuolisessa vesistössä ja erityisen pieni siitä olisi turvetuotannon osuus. Kuitenkaan pintavalutus ei vähennä tutkitusti humusta, jota kemiallinen hapenkulutus ilmaisee. Toisekseen keskimääräiset luvut eivät kerro kokonaiskuormitusta, joka syntyy isolta osin ylivirtaamista. Lisäksi kuormitusarvioista puuttuu eristysojien kautta tuleva kuormitus, joka kuuluu turvetuotannolle. Vaikka eristysojina käytettäisiin vanhoja metsäojia, niiden syventäminen ja leventäminen ja virtaamien lisääntyminen ovat seurausta turpeenkaivuuhankkeesta. Luvuilla kikkailu peittää hankkeen todelliset vesistövaikutukset tehokkaasti, mutta kuormituksen kasvu käy joka tapauksessa selväksi. Vesienhoitolaki kuitenkin edellyttää vesistön tilan selkeää parantamista, mikä tarkoittaa kuormituksen merkittävää vähentämistä.
Selostuksen kappaleessa 6.2 todetaan, että hankealueella ja sen ympäristössä on laajoja metsäojituksia, joissa veden virtaussuuntaa on vaikea karttatarkastelun perusteella arvioida. Hankealueella ei kovin paljon ojia ole, mutta kasvillisuusselvityksessä on kerrankin tiedot myös virtaussuunnista. Selvityksestä käy myös ilmi, että hankealue on paikoin lähteinen ja luhtainen eli hyvinkin vetinen. Näiden ominaisuuksien vaikutuksia kuivatukseen ja vesistökuormitukseen ei ole otettu huomioon. Polvisuolle ominainen hydrologia sivuutetaan kokonaan, vaikka sillä on oma merkityksensä valuma-alueellaan.
Monimuotoisuusvaikutukset
Kappaleessa 3.3 käsitellään vaihtoehtoisena maankäyttönä suon ennallistamista (VE0). Kasvillisuusselvityksen mukaan Polvisuo on suovesien lähtöaluetta. Selostuksessa kuitenkin väitetään, että ojitetun alueen palauttamista ennallistamalla rajoittavat Saarisuo, Jakosuon ja Polvisuon olemassa olevat turvetuotantoalueet. Päinvastoin voisi väittää, että ennallistaminen ei tässä tapauksessa vaikuttaisi heikentävästi mainittujen turvesoiden vesiensuojeluun, sillä Polvisuon virtaamat päätyvät turvesoiden eristysojien kautta suoraan vesistöön. Väärältä vaikuttaa myös väittämä, että ennallistamistoimiin ryhtyminen edellyttäisi luontoarvoja, jotka tekisivät suosta maakunnallisesti keskimääräistä edustavamman. Linnustoltaan suo on sitä paitsi todettukin maakunnallisesti merkittäväksi. Ennallistamisesta hyötyisivät vesiensuojelu, ilmastonsuojelu ja monimuotoisuuden suojelu, jälkimmäinen sisältäen myös kytkeytymistä niin Oijärven itäpään lintuveden kuin lähialueiden suojeltujen soiden kanssa.
Tuoreimman linnustoselvityksen mukaan Polvisuolla havaittiin 15 suolintulajia. Maakuntaliiton inventoitujen soiden luontoarvohavainnot ja pisteytys 16.8.2012 -taulukossa Polvisuon suolintujen lajimääräksi mainitaan 22. Lähteenä siinä on Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suolinnustoselvitys. Siinä tosin Polvisuon suolintulajien määrä on 21. Linnustolaskentoja tulee aina toistaa muun muassa olosuhteiden vaihtelun takia. Tässä tapauksessa toistoja on tehty eri vuosinakin. Kuten viime mainitussa selvityksessä todetaan ”Polvisuon lajisto on monipuolinen, koska suolla on paljon metsäsaarekkeita suojapaikoiksi ja myös vetistä avosuota kahlaajalajeille. ” Biotooppien monipuolisuus ei tule kovin hyvin esille hankkeen selvityksessä, joten muu materiaali on hyvänä täydennyksenä. Polvisuo on maakunnallisesti merkittävä lintusuo.
Selostuksen kappaleessa 6.13.1 arvellaan, ettei turpeenkaivuuhanke ole pääosiltaan ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Niiden kanssa hanke nimenomaan on ristiriidassa, kun kyse on ennen vuotta 2015 lainvoiman saaneesta maakuntakaavasta ja tuolloin voimassa olleista alueidenkäyttötavoitteista. Tässä tapauksessa on kuitenkin otettava huomioon erityisesti Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ohjausvaikutus. Sen merkitystä ei ole selostuksessa pohdittu. Polvisuo on inventoitu 1. vaihemaakuntakaavan laadinnan yhteydessä. Suo määriteltiin luonnontilaluokkaan 2, mutta se todettiin kuitenkin luontoarvoiltaan niin merkittäväksi, että turpeenottovarausta sille ei voinut laittaa, mutta ei myöskään luo- tai SL-suojeluvarausta mitä ilmeisimmin Vapon vastustuksesta johtuen. Suoalueen jääminen maakuntakaavassa valkoiseksi tarkoittaa ensisijaisesti, että sen ei ole katsottu soveltuvan turpeenottoon. Mahdollinen luvanhaku tapahtuu uuden ympäristönsuojelulain 27.6.2014/527 nojalla, joten lain 13 §:llä turvetuotannon sijoittumisesta on hankkeelle merkitystä.
Ilmastovaikutukset
Hankkeen ilmastovaikutuksia käsittelevässä osassa todetaan aluksi asian ydin: ”Energiaturpeen ilmastovaikutukset aiheutuvat pääasiassa hiilidioksidipäästöistä, kun vuosituhansien aikana turpeeseen sitoutuneet hiilivarannot vapautuvat turpeen poltossa ilmakehään. Tämän lisäksi hiiltä sitova ekosysteemi menetetään (Ympäristöministeriö 2015).” Turve kuitenkin virheellisesti määritellään biomassapolttoaineeksi, kun se polttoaineluokituksessa on omassa luokassaan fossiilisten ja biomassapolttoaineiden välissä. Muutoinkin aihetta pyöritellään yleisluonteisesti erilaisin lähdeviittauksin niin perusteellisesti, että loppukappaleessa voidaan tulla johtopäätökseen, että ”hankealueen kasvihuonekaasupäästöillä ei ole käytännössä merkitystä Suomen kasvihuonepäästöjen kannalta.” Selostuksessa on sorruttu esittelemään ja selittelemään turvepropagandaa.
Suot ovat YK:n ilmastosopimuksen määrittelemiä hiilivarastoja, joita allekirjoittaneet osapuolet, Suomi mukaan luettuna, ovat sitoutuneet suojelemaan ja lisäämään. GTK:n raportissa 117 (Suomen turvevarat, Eino Lappalainen ja Pekka Hänninen 1993) todetaan, että keskimääräinen turvesuohehtaari sisältää noin 1200 tonnia hiiltä. Vähän alaspäin pyöristäen siitä tulee 4000 tonnia hiilidioksidia hehtaarilta, mikä käytännössä jää lähes kokonaisuudessaan lämmittämään ilmastoa, sillä mikään jälkikäyttötapa ei pysty vuosisatoihin palauttamaan päästöä kuin vähäiseltä osin. Koko Polvisuon hankealan hiilidioksidipäästöt nousevat yli 700 000 tonniin. Määrä ei ole merkityksetön, vaan osa Suomen turvemaiden intensiivisen käytön aiheuttamaa ongelmaa, jonka takia maamme maankäytön päästöt tulevat nostamaan kokonaispäästöjä kymmenillä prosenteilla vaiheessa, jossa LULUCF-sektorin päästöt lasketaan mukaan. Siihen laskentaan voi jo tutustua Tilastokeskuksen päästöinventaariosivuilla.
Lopuksi
Polvisuo on tyyppiesimerkki käytetyn kaavamaisen suoluokituksen kohtuuttomuuksista. Sillä ei ole minkäänlaisia luonnontieteellisiä perusteita, vaan määritelmän poliittisena tavoitteena on ainoastaan turvata paljon ojittamattomia soita hallussaan pitävien turveyhtiöiden edut. Polvisuon läntisin osa on hyvin märkää suovesien lähtöaluetta, joka tulee säilymään jatkossakin suotyypeiltään ja lajistoltaan luonnontilaisen kaltaisena vesi- ja hiilivarastona sekä hiilensitojana. Karttatarkastelun mukaan suurin osa sen kivennäismaareunoista näyttää olevan ojittamatta. Näillä kriteereillä Polvisuon länsiosan luonnontilaluokka on lähempänä neljää kuin kahta. Suon paikallista luonnonarvoa korottaa myös sen sijainti laajan turvesuokeskittymän alueella, jossa suurin osa suurimmista soista on jo tuhottu sekä sen linnustoarvo. Sekä suostrategian että valtioneuvoston periaatepäätöksen alkuperäisenä tavoitteena oli nimenomaan ohjata soita muuttava käyttö pois tällaisilta kohteilta. Polvisuon ympäristövaikutusten arviointimenettely olisi voinut hyvin perustein jäädä lopullisesti ohjelmavaiheeseen. Aika on ajanut hankkeesta ohi, vaikka tarkoitushakuisesti selostuksen laadinnassa on vältelty sen paljastumista. Polvisuo on monin tavoin sopimaton turpeenkaivuuseen.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri