Lausunto Lassila & Tikanojan Materiaalitehokkuuskeskus-hankkeen YVA-ohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.3.2018
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
PL 86
90101 Oulu
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/482/2018
Asia: Lausunto Lassila & Tikanojan Materiaalitehokkuuskeskus-hankkeen YVA-ohjelmasta
Lassila &Tikanoja suunnittelee materiaalien ja jätteiden vastaanottoa ja käsittelyä sekä loppusijoitusta harjoittavaa hanketta Kiimingin Välimaalle. Hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja on kaksi, joista vaihtoehdossa 1 (VE1) käsiteltäisiin vuodessa enintään 150 000 tonnia eri materiaaleja ja vaihtoehdossa 2 (VE2) 350 000 tonnia. Vastaanotettavien ja käsiteltävien sekä loppusijoitettavien jätteiden määrä on ainoa vaihtoehtoja erottaja tekijä. Jätteet voivat olla teollisuusjätettä, rakennus- ja purkujätettä, pilaantuneita maita, tuhkia, lietteitä sekä kaupan ja yhdyskuntien jätettä.
Keskukselle kaavailtu tila on 16 hehtaaria. Alueen naapurissa sijaitsee vanha, toiminnasta poistettu kaatopaikka sekä Oulun jätehuollon, nykyisen Kiertokaari Oy:n pilaantuneiden maiden käsittely- ja loppusijoituspaikka. Viime mainitulle on lupa enintään 250 000 kuution vuosittaiseen käsittelyyn ja enintään noin miljoonan kuutiometrin loppusijoitukseen, mutta toimintaa ei ole käynnistetty.
Keskuksen alueelle suunnitellaan kahta uutta loppusijoitusaluetta, toinen tavanomaiselle jätteelle ja toinen vaarallisen jätteen kaatopaikaksi. Alueelle muodostuisi sekä teollisuus- että yhdyskuntajätteen kaatopaikka. Jäte olisi pääosin peräisin Pohjois-Suomesta. Ensisijainen toiminta on materiaalin kierrätys uudelleen hyödynnettäväksi.
Välimaan valintaa sijoituspaikaksi perustellaan kaavoituksella. Pohjois-Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaavassa sekä Uuden Oulun yleiskaavassa vain Välimaalle on osoitettu uusi varaus jätteiden tai paremminkin materiaalien käsittelyalueeksi. Materiaalikeskus tai jätteenkäsittelyaluetta koskevan ej-kohdemerkinnän suunnittelumääräyksessä todetaan seuraavaa: ”Alueen suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristöhaittojen ehkäisemiseen. Alueelle tai sen välittömään läheisyyteen voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa jätemateriaalin hyödyntämiseen liittyvää tai alueelle muuten soveltuvaa yritys- ja teollisuustoimintaa. ” Sekä suunnittelumääräys että kaavaselostuksen taustaselvitys korostaa varauksen käyttötarkoituksessa materiaalikierrätystä, vaikkakaan loppusijoitusta ei ole poissuljettu. Kuitenkin selostuksessa on syytä arvioida, miten hyvin suunniteltu toiminta täyttää kaavan tarkoituksen.
Liekö syynä lainsäädännölliset muutokset materiaalikierrätyksen nimissä erilaisia jätteisiin liittyviä hankkeita on vireillä lukuisia. Esimerkiksi Tyrnävälle on suunnitteilla teollisuusjätekeskus, josta myös paraikaa on meneillään ympäristövaikutustenarviointi ja jonka vaihtoehtojen jätemäärät ja -jakeet ovat samaa luokkaa ja laatua. Myös Oulun Energia laajentaa liiketoimintaansa jätehuoltoon ja arvioitavana on Ruskoon tai Laanilaan sijoittuva jätteen lajittelulaitos ja biojätteen käsittelylaitos -hanke. Niinikään lisäkapasiteettia on suunnitteilla sekä Laanilan jätteenpolttolaitokseen että Ruskon biokaasun tuotantoon jne.
Sinänsä on oikea lähtökohta tehostaa materiaalikierrätystä ja huolehtia muun jätteen asiallisesta käsittelystä. Kun kyse on liiketoiminnasta, voiko jokainen uusi kierrätyksen nimissä perustettava hanke toteuttaa alueellisesti valtakunnallisen jätehuoltosuunnitelman tavoitteita yhteiskunnan edun mukaisesti. Jos tyydytään siihen, että kilpailu ratkaisee, kuka jää alalle, yhteiskunnalle syntyy riski jälkien siivoamisesta.
Kokonaisuuden hahmottaminen ja yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen sopii ympäristövaikutusten arviointivaiheeseen ja on lukuisten samankaltaisten ja samanaikaisten hankkeiden takia välttämätöntäkin tehdä. Se edellyttää omasta tontista hellittämistä ja katsomista asiaa yleisemmältäkin kannalta. Se on tärkeää siksikin, että kaikkien esillä olevien suunnitelmien perusteella syntyy vaikutelma kehityksen kääntymisestä 180 astetta, ensin keskitettiin ja nyt taas hajautetaan.
Pelkän volyymin lisäksi vaihtoehdoissa voisi olla jätejaekohtaisia tai käsittelyä varioivia eroja. Esimerkiksi lietteiden vastaanottamisesta voisi luopua, jos ja kun lietteiden käsittelylle on tarjolla vain aumakompostointi. Siitä ollaan monin paikoin luopumassa muun muassa hajuhaittojen takia, kun siitä syystä ympäristöluvan saanti on vaikeutunut. Biokaasutus edustaa parempaa lietteiden ja biojätteiden käsittelytekniikkaa, jota on enenevässä määrin tarjolla myös Oulussa. Lietteiden ohjaaminen parhaan käytännön mukaiseen käsittelyyn edustaisi myös tervetullutta yhteistyötä. Jos kuitenkin lietteiden käsittely jää valikoimaan, selostuksessa on arvioitava kompostoidun materiaalin määrälliset ja laadulliset jälkikäyttömahdollisuudet.
Elektroniikkaromun kierrätyksessä olisi paljonkin kehitettävää. Siihen soisi panoksia laitettavan materiaalikierrätyskeskushankkeissa. On tärkeää, että siltäkään osin jätemateriaalin käsittelyä ympäristövaikutuksineen ei siirretä heikomman infrastruktuurin, lainsäädännön ja valvonnan maihin. Metallien kierrätyksellä vähennetään myös tarvetta monihaitallisten kaivosten perustamiseen.
Vaikutuksista pintavesiin tarvitaan lisätietoa. Ohjelman kuvassa 2 esitetään kiinteistön rajat, joiden sisälle sijoittuvat myös vanha kaatopaikka sekä pilaantuneiden maiden jo luvitettu alue. Maaperä mainitaan soiseksi. Ohjelmasta ei selviä ympärysojien sijainti. Noudattavatko ne kiinteistön rajoja vai varsinaista hankealuetta? Ympärysojien kaivamisesta seuraa suoria päästöjä, jotka ovat hankkeen aiheuttamaa lisäkuormitusta, kuten myös pintamaa poisto, massanvaihdot ja hankealueen kuivatus.
Hankealueella myös liikutellaan monenlaisia vesiä ja moniin tarkoituksiin ja kerätään altaisiin ennen vesien johtamista joko viemäriin tai ympäristöön. Avonaiset altaat saattavat houkutella lintuja ja niihin liittyy ylivuotoriski. Myös pohjarakenne voi pettää. Altaiden mitoitus ja niissä olevan veden laatu on kuvattava selkeästi ja riskit arvioiden.
Vanhan kaatopaikan seurannassa on käynyt ilmi, että Sivusuon valtaojaan, johon uudenkin hankkeen pintavesiä johdettaisiin, kohdistuu kuormitusta. Valtaojasta vedet johdetaan edelleen Pieneen Sivujärveen, Isoon Ahvenlampeen ja Jolosjokeen, joka laskee Kiiminkijokeen. Sivujärven ja Ahvenlammen tilasta ei ole valmista tietoa, joten sitä pitää vaikutusten arvioimiseksi hankkia. Nykytilaan verrattuna toiminnot alueella kasvavat merkittävästi ja kun kuormituksen vaikutus on kumuloituvaa, lisäkuormituksen merkitys kasvaa myös aikaa myöten.
Kiinteistö rajautuu Sivusuohon ja hankealue sijoittuu sen ojitettuun osaan. Suosta on kuitenkin edelleen osa ojittamatonta. Sen keskeltä kaakkoon johtava valtaoja mainitaan lähes umpeenkasvaneeksi. Siihen johdetaan kuitenkin vanhan kaatopaikan suotovesiä. Kun vaikuttaa siltä, että Sivusuon tilaa ei ole tarvetta hankkeen johdosta heikentää, siihen tulee kiinnittää huomiota ja välttää esimerkiksi ympärysojien kaivuussa vesitalouden häiriöitä suolle. Samalla muutoinkin vähennetään ympäristön kuormitusta.
Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri