Metsänhoidon tukea hukkaojitusalojen ennallistamiseen – jatkuva kasvatus sopii suometsiin
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Kevätkokouksen kannanotto 24.3.2018
Metsänhoidon tukea hukkaojitusalojen ennallistamiseen – jatkuva kasvatus sopii suometsiin
Suomen soista on ojitettu yli puolet. Laajamittaisilla ojituksilla on ollut lukuisia haittavaikutuksia. Suoluonnon tila on heikentynyt, mikä näkyy soisten luontotyyppien ja suolajiston uhanalaistumisena, esimerkiksi useat suoperhoslajit ovat hävinneet laajoilta alueilta Etelä-Suomesta. Ojitusten aiheuttama kuormitus on heikentänyt merkittävästi vesistöjen tilaa ja laskenut soiden virkistyskäyttöarvoa.
Neljäntenä haittapuolena on ilmastovaikutus. Ojitus käynnistää turpeen hajoamisen, joka muuttaa suon maaperän hiilinielusta päästölähteeksi. Hyvin voimakasta turpeen hajoaminen on suopelloilla ja turvetuotantoalueilla.
Erityisen harmillisia ovat ns. hukkaojitukset, joiden tuloksena on saatu kaikki mainitut haitat, mutta hyöty eli puuston lisääntynyt kasvu on jäänyt tulematta. Hukkaojituksia on viidesosa kaikista ojituksista. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on parasta, että hukkaojitusalueet palautuvat luonnontilaan. Se pienentäisi päästöjä, lisäisi virkistyskäyttöarvoja sekä parantaisi suoluonnon ja sen lajiston tilaa. Kestävän metsätalouden edistämiseen tarkoitettua Kemera-tukea tulisikin kohdistaa voimakkaasti hukkaojitusalueiden ennallistamiseen.
Vanhoista ojitusalueista metsätalouskäytössä on ja säilyykin suuri osa. Avohakkuut eivät sovi suometsiin. Avohakkuun jälkeinen maanmuokkaus on tutkimusten mukaan varsinainen vesistöhaittapommi. Vesistövaikutuksia voidaan sen sijaan merkittävästi pienentää soveltamalla jatkuvaa kasvatusta, jossa metsä pidetään peitteisenä. Puuston haihdunta riittää yleensä ylläpitämään pohjavedenpinnan niin matalalla, ettei kunnostusojitusta tarvita. Suon kosteassa maaperässä metsä taimettuu myös hyvin itsestään. Mikä tärkeintä jatkuvalla kasvatuksella ylläpidetään metsän hiilivarastoa.
Metsän uudistaminen on iso investointi eikä suometsän hidas kasvu takaa sitä, että investointi maksaisi itsensä takaisin. Metsäsijoittajat ovatkin enenevässä määrin siirtyneet suosimaan jatkuvaa kasvatusta varsinkin suometsissä.
Ennallistaminen on tutkitusti paras ratkaisu kunnostusojituskelvottomien soiden jatkokäytöksi. Tähän asti se on keskittynyt suojelualueille ja niihin rajautuviin suomaihin. Luonnonsuojelupiiri vaatii valtion maille laajamittaisia valuma-aluekunnostuksia. Yksityismailla kannustimina toimivat sekä tukipolitiikka että tulo, jota on saatavissa ennallistettavien soiden puiden poistosta.