Mielipide lupahakemuksesta koskien pohjaveden ottoa ja sen valmistelua Viinivaara-Kälväsvaara -alueelta, Utajärvi ja Pudasjärvi

Kannanotot 4.4.2018

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
Iijoen suojeluyhdistys ry

4.4.2018

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Viite: Dnro PSAVI/716/2017

Hakija: Oulun Vesi liikelaitos

Asia: Mielipide lupahakemuksesta koskien pohjaveden ottoa ja sen valmistelua Viinivaara-Kälväsvaara -alueelta, Utajärvi ja Pudasjärvi

Vaatimus

Lupaa pohjaveden ottoon eikä poikkeuslupaa joidenkin lähteiden tuhoamiseen tule myöntää. Hanke on vesilain, vesienhoitolain ja luonnonsuojelulain vastainen.

Jos lupa kuitenkin annetaan, valmistelulupaa ei tule myöntää ennen luvan lainvoimaisuutta.

Perustelut

Oulun Vesi liikelaitos hakee vesilain (587/2011) 4 luvun 4 §:n mukaista lupaa ottaa pohjavettä Viinivaaran ja Kälväsvaaran pohjavesialueilta keskimäärin 11000 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 11 vedenottamosta, joista 9 sijaitsee Viinivaaran pohjavesialueilla ja 2 Kälväsvaaran alueella. Kolmen luonnontilaisen lähteen tilan heikentämiselle haetaan poikkeuslupaa (vesilain 2 luvun 11 §:n 2 mom). Lisäksi haetaan vesilain 3 luvun 16 §:n mukaista valmistelulupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta.

Hakemus koskee oikeutta rakentaa seuraavat vedenottamot ja kaivoalueet:
Katosharju K7 300-500 m3/d
Viinivaara AK7 1 100-1 500 m3/d
Viinivaara MV9 400-600 m3/d
Viinivaara MV9/3 400-600 m3/d
Viinivaara 8/1 1 200-1 600 m3/d
Viinivaara Por 73 400-600 m3/d
Viinivaara Por 11/5 1 300-1 700 m3/d
Viinivaara V4 800-1 200 m3/d
Hanganvaara Por 49 500-900 m3/d
Kälväsvaara 5/3 1 300-1 700 m3/d
Kälväsvaara Por 25 1 300-1 700 m3/d

Viinivaarasta on suunniteltu hyödynnettävän 8000 kuutiota vuorokaudessa ja Kälväsvaaran alueelta 3000. Ottamokohtaiset vuorokautiset maksimit ovat enimmäisvesimäärien kuukausikeskiarvoja. Ottamokohtaisten vedenottomäärien maksimiarvojen summa on suurempi kuin pohjavedenoton yhteenlaskettu enimmäismäärä 11000 m3/d. Hakemuksen mukaan vedenoton painopistettä voidaan siten tarvittaessa siirtää alueelta toiselle pienentämättä kuitenkaan pohjavedenoton enimmäismäärää 11 000 m3/d. Epäselväksi jää, mikä on lopulta ottamokohtainen maksimiottomäärä.

Muutoksena aiempaan hakemukseen kokonaan pohjaveden käyttöön siirtymisestä kanta-Oulussa on luovuttu. Pohjaveden hankinta-alueesta on karsittu Vaanaharju-Kiviharjun, Sarvivaaran ja Pitääminmaan alueet. Oulujoen pintavesi säilyy pääraakavesilähteenä, mutta hakemuksen mukainen määrä pohjavettä olisi jatkuvassa käytössä. Ratkaisun on tarkoitus täyttää tavoite poikkeustilanteisiin varautumisesta ja vedenhankinnan varmuuden parantamisesta. Viinivaara-vaihtoehtoa pidetään kokonaistaloudellisesti edullisimpana ratkaisuna, jolla kyetään parhaimmin ja varmimmin vedenhankinnan turvaamiseen pintaveden rinnalla.

Tosiasiassa vaihtoehto ei ole kokonaistaloudellisin. Se on ehkä mieluisin joillekin, kun alunperin on ollut tavoitteena saada pohjavesi myös Oulun raakavedeksi. Tavoite myös rajasi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn koskemaan vain pohjaveden ottoa ja vain Viinivaaran alueelta, johon lukeutuivat Kälväsvaara, Vaanaharju-Kiviharju, Sarvivaara, Pitääminmaa ja Kokkomaa (Viinivaaran pohjavesihanke, ympäristövaikutusten arviointiohjelma 8.12.2000 ja arviointiselostus 16.4.2002).

Aika on kulutettu Viinivaara-Kälväsvaara -vaihtoehdon edistämiseen ja samalla laiminlyöty muiden varteenotettavien vaihtoehtojen tasapuolinen selvittäminen aidosti kokonaistaloudellisen ratkaisun löytämiseksi. Siitä seuraten hakemuksessa vedotaan siihen, että pohjavesihanke on yleisen edun vaatima. Pohjavesihanke ei kuitenkaan ole yleisen edun vaatima, vaan kriisi- ja poikkeustilanteissa vedensaannin ja -jakelun varmistaminen II luokan mukaisesti, jolloin varavesilähteestä on saatavissa vettä vähintään 50 l/as/d. Sen vaatimuksen täyttää hyvin usea tiedossa oleva vaihtoehto ja ilman mittavia heikennyksiä luonnon monimuotoisuudelle ja vesien tilalle. Esimerkkejä toimivista vaihtoehdoista on esimerkiksi Oulun vedenhankinnan monitavoitearvioinnissa, jonka loppuraportti on julkaistu 12.8.2014 (hakemuksen liite 28).

Aikaa tuhlataan edelleen yleisen edun vastaisesti, vaikka on käynyt selväksi, että Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke myös nykyisessä muodossaan on luonnonsuojelulain 64 pykälän vastainen: ”Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää.”

”Lain 66 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.

Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto.

Valtioneuvoston on 2 tai 3 momentin nojalla tekemässään hankkeen tai suunnitelman toteuttamista koskevassa päätöksessä määrättävä Natura 2000 -verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Toimenpiteiden kustannuksista vastaa hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Kustannusvastuuta voidaan kohtuullistaa ottaen huomioon hankkeen tai suunnitelman perusteena oleva yleisen edun kannalta pakottava syy."

Oulun Vesi liikelaitos ei ole hakenut valtioneuvostolta poikkeuslupaa, vaikka sekä Metsähallitus että Varsinais-Suomen ELY-keskus (hakemuksen 2017 päivitetyn Kiiminkijoen Natura-arvion liitteet nrot 9 ja 10) ovat virkavastuulla lausuneet, että ennalta objektiivisesti arvioiden ei ole poissuljettua, että hakemuksen mukainen pohjavedenottohanke ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, jotka ovat olleet Natura-kohteen valintaperusteena Kiiminkijoen ja Olvassuon osalta.

Molemmissa lausunnoissa tuodaan perustellusti esille hakijan selvitysten heikkoudet, kielteisten vaikutusten johdonmukainen vähättely sekä suoranainen ammattitaidon puute, mikä tulee esille etenkin arvioissa vedenoton vaikutuksista Olvassuon lähdevesistä riippuvaisiin suotyyppeihin. Niiden osuus Olvassuon aapasuotyypeistä on pieni ja keskittyy suon etelälaidalle. Pohjaveden vähenemisen arvioidaan vaikuttavan heikentävästi siitä riippuvaisiin suotyyppeihin etenkin pitemmän ajan kuluessa. Nämä ympäristöään selvästi rehevämmät suotyypit ovat monimuotoisuudeltaan koko Olvassuon Natura-alueen arvokkaimpia. Hakija on tulkinnut tilanteen siten, että näin pienen osan heikentyminen ei juuri heikennä Olvassuon Natura-alueen välipintaisten aapasoiden suotyyppien kokonaisuutta, siis ikäänkuin suotyyppien laadulla ei ole mitään väliä, kunhan määrä pysyy suurin piirtein ennallaan.

Lähteet ja lähdepurot

Poikkeusta lähteiden Isohete, Hanganvaara N ja Hanganvaara tuhoamiseen haetaan, koska ”pohjavedenotto muuttaa lähteiden ominaispiirteitä siten, että niiden luonnontila on vaarassa muuttua.” Hakemuksen mukaan vaikutus on suuri moneen muuhunkin lähteeseen (esimerkiksi taulukko 29), joten on todennäköistä, ettei merkittävä heikennys koskisi vain mainittuja kolmea lähdettä.

Hankealueen lähteet ja lähdepurot -luontotyypin edustavuus on poikkeuksellinen. Alueen lähteitä eivät voi korvata esimerkiksi Puolangan vaara-alueen lähteet, koska ne ovat erityyppisiä. Toisekseen hakija edelleen esittää korvaaviksi lähteiksi jo suojeltuja lähteitä, kuten Venkaan lähdettä, tai kunnostamista edellyttäviä lähteitä, kuten Pyöriäsuon NE (ID 367) . Esitetyillä keinoilla ei kuitenkaan millään tavoin korvata lähteet ja lähdepurot -luontotyypin heikennyksiä eikä paranneta lähdeluonnontilaa, joka on todettu erittäin heikoksi.

Vesilain edellyttämät poikkeusluvan myöntämisperusteet eivät täyty: Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään (vesilain 2 luvun 11 §).

Vesilain muu vastaisuus

Lupahakemus on hylättävä myös vesilain 3 luvun 4 §:n perusteella. Pykälässä säädetään, että lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos:

1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai

2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

`Kuten todettua yleinen etu ei vaadi luvan myöntämistä, koska varavesijärjestelmäksi on useita toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke aiheuttaisi toteutuessaan huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa ja vesiluonnossa sekä melko välittömästi että pitkän ajan kuluessa enenevästi- paitsi vesilain myös vesienhoitolain vastaisesti.`
Vesienhoitolain vastaisuus

Lisäksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä 12.12.2012 (nro 12/0363/1) todettiin, että hanke on Nuorittajoen ja Ison Olvasjärven osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden vastainen. Myös tältä osin vaikutus on edelleen kielteinen, vaikka ottomääriä onkin pienennetty. Vuoden 2013 arvion mukaan Nuorittajoki on tyydyttävässä ja Iso Olvasjärvi välttävässä tilassa. Myös Kiiminkijoen Natura-ohjelmaan kuuluva Iso-Timonen on luokiteltu ja todettu vuonna 2013 olevan tyydyttävässä tilassa.

Metsähallituksen lausunnon mukaan vaikutus Isoon Olvasjärveen olisi lähes sama kuin aiemmalla hankkeella, sillä pohjaveden virtauksessa järveen tapahtuisi vain lievä väheneminen – 35 prosentista 31 prosenttiin. Järven tilan paraneminen välttävästä tilasta estyisi vesienhoitolain vastaisesti sen lisäksi, että pohjavesivaikutuksen väheneminen heikentäisi järven Natura-suojeluarvoja. Samaten arvellaan hyvän tilan saavuttamisen olevan vaikeaa Nuorittajoella hankkeen vaikutuksista johtuen – sekä suoraan vedenlaatuun ja virtaamiin alivirtaamakautena että välillisesti Sorsuanojan tilan heikentymisen kautta.

Valmisteluluvalle ei perusteita

Vesilain 3 luvun 16 §:n mukaan valmistelulupa voidaan myöntää, jos:

1) valmistelevat toimenpiteet voidaan suorittaa tuottamatta muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa haittaa; ja

2) kyseisten toimenpiteiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan.

Jos lupa myönnetään, valmistelulupa tulee kuitenkin evätä, koska pohjavedenoton vaikutukset Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-ohjelman kohteille ovat tärkeitä kynnyskysymyksiä hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa. Siten hanke vaatii valitusprosessin arvion luonnonsuojelulain Natura-pykälien ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Metsähallituksen Natura-lausuntojen merkityksestä siihen. Kaikkinainen pohjavedenoton valmistelu on tarpeetonta ja aiheuttaisi vain turhia vaikutuksia hankealueella.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

Esko Saari Merja Ylönen
puheenjohtaja sihteeri

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

Pirkko-Liisa Luhta Leena Puhakka
puheenjohtaja sihteeri

Iijoen suojeluyhdistys ry

Pekka Kaukko Eero Moilanen
puheenjohtaja varapuheenjohtaja