Muhosuon turpeenottohankkeen ympäristölupahakemuksesta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
17.5.2018
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro PSAVI/3323/2017
Hakija Turveruukki Oy
Asia Muhosuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Oulu, Ii
Vaatimus
Hakemus on hylättävä ympäristönsuojelulain ja vesienhoitolain vastaisena.
Perustelut
Oulun ja Iin alueilla sijaitseva Muhosuo on uusi turpeenkaivuuseen haviteltava kohde. Hankealueen pinta-ala on 82.3 hehtaaria. Kuivatusvedet suunnitellaan johdettavan ympärivuotisesti pintavalutuskentältä laskuojan kautta Muho-ojaan ja edelleen Muhojokeen, joka laskee Perämeren Seljänlahteen.
Suunnitellusta tuotantoalueesta on hakemuksen mukaan ojittamatonta avosuota runsas kolmannes ja muu osa metsäojitettua ja metsittynyttä turvemaata. Muhosuo E on Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitettu turvetuotantoon soveltuvaksi kohdemerkinnällä tu-1. Sen kokonaisala on kaavaselostuksen liitteen 3 A mukaan 172 hehtaaria, josta tuotantoalaksi on määritetty 59 hehtaaria.
Turpeenottovarauksen vieressä on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä suoalue -merkintä, joka koskee niinikään Muhosuota. Luo-1 -rajauksen pinta-ala on 464 hehtaaria (kaavaselostuksen liite 5). Luo-1 -merkinnällä osoitetaan sellaisia suoalueita, joilla osassa suoaluetta on todettu olevan maakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että otetaan huomioon alueen luontoarvot.
Laaditut luontoselvitykset vuosilta 2013 ja 2016 kattavat tiukasti ja niukasti vain turpeenkaivuuseen suunnitellun alan sekä pintavalutuskentät. Vuoden 2013 selvityksessä tuotantoala oli pilkottu kolmeksi osa-alueeksi, joilta selvitettiin suotyypit, kasvillisuus ja linnusto kertalaskentana. Täydentävässä kasvillisuusselvityksessä esitetään tulokset niinikään osa-alueilta 2 ja 3, jotka sijoittuvat vuoden 2013 selvitysalueiden väleihin.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Lain vaatimus selvilläolosta ei täyty, koska luontoselvitys on olennaisilta osin puutteellinen. Hankealue on Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa merkitty turpeenottoon soveltuvaksi alueeksi, mutta hankealue ei vain rajaudu luo-1 -alueeseen, vaan ulottuu luo-alueelle. Kummassakaan luontoselvityksessä ei kuitenkaan ole tietoa hankealueen ja luo-alueen rajapinnan ja sen lähialueiden suotyypeistä eikä vesien virtaussuunnista eikä vaikutuksia viereiseen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeään suoalueeseen ole arvioitu. Hakija irtisanoutuu hankkeensa vaikutuksista luo-alueeseen todetessaan, että ”vaikutuksia Muhosuon turvetuotannosta voisi käytännössä ko. suoalueelle aiheutua lähinnä kuivattavan vaikutuksen sekä pöly- ja meluhaittojen takia. Kokonaisuudessaan Muhosuon turvetuotannon arvioidaan vaikuttavan suhteessa vähän tähän suoalueeseen; yleispiirteisten valunta- ja virtaamatarkastelujen perusteella varovaisuusperiaatteen mukaisesti Muhosuon ottaminen tuotantoon voi vähäisissä määrin ja pienialaisesti kuivattaa luo 1-suoalueen itälaitaa. Luo 1- alueen sijoittuminen suhteessa tuotantoalueeseen sekä hakijan näkemys alueen kuivatusvaikutuksesta on esitetty liitteenä 4.8 olevalla kartalla. Turvetuotantosuon aiheuttama pöly- ja meluhaitta arvokkaalle suoalueelle on puolestaan hyvin vähäinen, sillä tutkimusten mukaan pöly- ja meluhaitat eivät yleisesti ole enää merkittävällä tavalla havaittavissa 500 metrin etäisyydellä turvetuotantosuosta.”
Ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus. Lain 12 §:ssä säädetään, että luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. YSL 13 §:n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Arvioitaessa luonnonarvon merkittävyyttä otetaan huomioon sijoituspaikalla esiintyvien suolajien ja -luontotyyppien uhanalaisuus sekä esiintymän merkittävyys ja laajuus sekä suon luonnontilaisuus. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan vastaavasti ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella sijaitseville luonnonarvoille.
Pohjois-Pohjanmaan liiton 1. vaihemaakuntakaavoitusta varten laaditussa inventoinnissa Muhosuo (345.9 ha) määritettiin luonnontilaluokkaan 4. Uhanalaisia suoyhdistymätyyppejä suolla tavattiin 3 ja uhanalaisia suotyyppejä 9 ja silmälläpidettäviä 10 (liitteet 1-3). Luo-merkintä länsiosalle Muhosuota on siten vahvasti perusteltu. Muhosuon kuvauksessa todetaan muun muassa, että ”suokompleksin perushydrologia on kunnossa, luonnontilainen, koska hyvin laajat ojittamattomat suonreunat ovat juuri veden tuloalueilla” (liite 4). Kuten hakemuksen karttaliitteestä 4.8. sekä vaihemaakuntakaavan luo-alueen rajauksesta (liite 5) käy ilmi, turpeenottoala on ulotettu luo-1 -alueelle. Se on vastoin vaihemaakuntakaavaa ja sen suunnittelumääräystä. Suoluontoarvoja ei ole otettu huomioon, kun on ehdoin tahdoin ulotettu sekä eristysoja että sarkaojitus ja nostokenttä alueelle, jonka luontoarvot on kaavalla määritelty vaalimisen arvoisiksi.
Turpeennosto synnyttää suoalueelle jopa metrien syvyisen kuopan, jolla vääjäämättä on laaja-alaisia vaikutuksia myös ympäristön hydrologiaan. Luontoarvojen vaaliminen edellyttää, että turpeennostoalueen kuivatus ei pitkänkään ajan kuluessa aiheuta kuivumista luo-1 -kohteella.
Vesitalouden häiriöiden välttämiseksi vähintään lohko 3 on suunnitelmasta karsittava pois. Varovaisuusperiaate edellyttää kuitenkin lupahakemuksen hylkäämistä, sillä vaihekaavan selostuksen mukaan 4- ja 5-luokkien soita on maakunnassa enää 3 prosenttia. Niiden reuna-alueiden käytölle ainoa soveltuva maankäyttömuoto on ennallistaminen. Sen sijaan vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja turpeenkaivuulle on runsaasti (tu-1 -varaukset).
Pintavalutuskenttä on puustoista ojitettua suota ja osa siitä on maatunut jo turvekangasasteelle. Kunnostamisesta huolimatta sellainen toimii usein huonosti ja joka tapauksessa vajavaisesti. Kuivatuksesta ja turpeenkaivuusta alapuoliseen vesistöön aiheutuvista ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen pitoisuuslisäyksistä esitetään laskennallinen arvio, joka perustuu keskimääräisiin virtaamiin. Eristysojien kaivuusta aiheutuvaa kuormitusta ei ole laskettu hankkeen vaikutuksiin. Eristysojat ovat kuitenkin osa hanketta. Niiden tehtävä on estää tehokkaasti ns. ulkopuolisten vesien päätyminen turpeennostokentälle, joten ojat kaivetaan leveiksi ja syviksi kanaviksi. Kuitenkin niiden ainoita vesiensuojelurakenteita ovat lietesyvennykset.
Hakemuksen vesistövaikutuslaskelmista puuttuu myös selvitys lyhytaikaisten virtaamahuippujen kuormituksesta. Tällöin kuormituspiikki osuu hyvin lyhyeen aikaan virtaaman nousuvaiheeseen, eikä sitä juuri koskaan havaita määräajoin otetuissa vesinäytteissä. Puute on aivan oleellinen, sillä useiden selvitysten mukaan pääosa vuotuisesta kiintoainekuormituksesta aiheutuu virtaamahuipuista. Selvityksen laiminlyöminen johtaa vesistöpäästöjen selkeään aliarvioon. Muho-ojan kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksien arvioidaan joka tapauksessa kasvavan. Hankealueella on myös paikoin happamuusriski. Muho- ojasta ja Muhojoesta on mitattu ennakkotarkkailussa melko alhaisia pH-arvoja, todetaan hakemuksessa.
Muho-ojasta tai Muhojoesta ei ole tehty tilaluokitusta, mutta molemmat vesistöt ovat reheviä. Muho-ojan kokonaisfosforipitoisuudeksi mainitaan 32–34 μg/l ja kokonaistypen noin 700 μg/l) ja Muhojoen ja kokonaisfosforipitoisuudeksi ka 59 μg/l (ilman heinäkuun 2014 yksittäistä poikkeuksellisen suurta pitoisuutta keskiarvo olisi ollut 25 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuudeksi ka 519 μg/l. Hakija esittää vesienpuhdistusrakenteilleen seuraavia raja-arvoja: toisena tuotantovaiheen tarkkailuvuonna pintavalutuskentältä 1 lähtevän veden vuoden keskimääräiset pitoisuudet eivät saa ylittää tai reduktiot eivät saa alittaa seuraavia kalenterivuoden pitoisuuskeskiarvoja: kiintoaine 8 mg/l, kokonaisfosfori 95 μg/l*, kokonaistyppi 1700 μg/l* tai reduktiot 50 %, 30 %*, 20 %* (*tavoitteellinen). Raja-arvot on asetettu vastaanottavan vesistön kokoon, tilaan ja tilatavoitteisiin nähden aivan liian korkeiksi. Jos ne vielä määritellään vain tavoitteellisiksi, niillä ei ole juuri mitään merkitystä. Turveruukin hankealueen pinta-ala on 1.8 prosenttia Muhojoen valuma-alueesta. Läheisellä Olhavanjoella turvesoiden osuus oli suurimmillaan 1.6 prosenttia ja sen vaikutus koettiin erittäin haitalliseksi joen kalastolle ja virkistyskäytölle. Vastaavan lisäkuormituksen salliminen Muhojoella estää sillä vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttamisen ainakin lähimpien vuosikymmenten aikana.
Paikallisten näkemys Muhojoen vedenlaadusta eroaa hakijan arviosta. Hakija korostaa Muhojoen veden ruskeaa väriä ja humuspitoisuutta. Paikallisilta saadun tiedon mukaan vedenlaatua pidetään hyvänä ja väriä suhteellisen kirkkaana verrattuna esimerkiksi Olhavanjokeen. Vesien sanotaan olevan kesälläkin hyvin kylmää, mikä viittaisi lähteisyyteen sen valuma-alueilla. Hakijakin myöntää, että ”Muhosuon alapuolisten vesistöjen vedenlaatutiedot ovat vähäiset erityisesti Muho-ojasta, mutta myös Muhojoesta, mikä osaltaan aiheuttaa epävarmuutta joen nykytilan arvioinnissa.”
Näin on selvästi käynyt. Laskuvesistön osalta hakija ei ole ollut ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista, eikä siitä johtuen myöskään vesienhoitolain vastaisuudesta.
Hakijan selvitys kalastosta on jäänyt torsoksi, mutta kansalaiskyselyn mukaan Muhojoessa esiintyy nahkiaista, harjusta, haukea, ahventa, särkeä, vaellussiikaa ja rapuja. Muhojoki toimii vastaajien mukaan myös harjuksen ja nahkiaisen poikastuotantojokena. Kalastotietojen eroavaisuutta selittää varmasti hakijan liian vähäinen selvitysaineisto vesistöstä.
Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää (49 §), ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.
Joki laskee Perämeren Seljänlahteen. Kyseinen merialue kuuluu Ii-Olhava-Taipale -vesimuodostumaan, joka on tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vuosien 2016-2021 toimenpideohjelman (osa 2 toimenpiteet) taulukon 5.4. luvut osoittavat, että kyseiseen rannikkovesimuodostumaan kohdistuu merkittävä vuosittainen kuormitus (tn/v). Rannikkovesien hyvää huonommassa tilassa olevista vesimuodostumista valtaosalla on kokonaisfosforipitoisuuden vähennystarvetta. Se koskee myös Ii-Olhava-Taipale -vesimuodostumaa. Jotta hyvä tila saavutettaisiin kuluvalla hoitokaudella vesienhoitolain vaatimalla tavalla, erityisesti jokivesien vesiensuojelua on tehostettava. Muhojoki laskee suoraan mereen, joten nykytilassaan rehevää vesistöä ei voi lisäkuormittaa.
Turpeenottohankkeen lupahakemus on hylättävä yleistä etua loukkaavana. Siitä aiheutuisi haittaa luonnolle ja sen toiminnoille sekä ympäristön yleisen viihtyisyyden virkistyskäyttöön soveltumisen vähentymistä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
[ei liitteitä tässä!]
Liite 1: Inventoitujen soiden luontoarvohavainnot ja pisteytys 16.8.2012
Liite 2: Suotyypit ilmakuvapohjalla
Liite 3: Suotyypit karttapohjalla
Liite 4: Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavoituksen suoselvitys: Muhosuon kuvaus
Liite 5: Muhosuon Luo-1 -alueen rajaus (Pohjois-Pohjanmaan liitto)