Mielipide Iin Ollinkorven tuulivoimahankkeen kaavoitus- ja YVA-suunnitelmasta
Ykkösvaihtoehdossa maakuntakaavassa osoitettu varaus ylittyy reippaasti. Luontoarvojen vaalimiseksi karsittavaa on hankealueen itäreunassa. Maa-ainesten otto ja sähkönsiirron yhteisvaikutukset kuuluvat myös arvioitaviin vaikutuksiin.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa@sll.fi
20.8.2019
Iin kunta
kirjaamo@ii.fi
Viite: Lausuntopyyntö 10.6.2019
Asia: Mielipide Iin Ollinkorven tuulivoimahankkeen kaavoitus- ja ympäristövaikutusten arviointisuunnitelmasta
Iin Ollinkorven tuulivoimahankkeessa suunnitellaan enintään 63 voimalan rakentamista. Hankkeesta vastaava on Ilmatar Ii Oy. Hankkeessa sovelletaan YVA-lain 252/2017 mahdollistamaa yhteismenettelyä ja kaavoitus etenee samanaikaisesti lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa.
Vaihtoehdot
Toteuttamisvaihtoehtoja on kaksi. Vaihtoehdossa VE1 Ollinkorven alueelle rakennetaan enintään 63 voimalan tuulivoimalapuisto. Voimaloiden yksikköteho on 5-9 MW ja kokonaiskorkeus 300 metriä. Voimalatyyppi voi olla myös haruksellinen. Vaihtoehdossa VE2 voimaloiden lukumäärä on 15 ja ne sijoittuvat Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa tuulivoimarakentamiseen varatuille alueille tv-312 Vuornokangas-Aaltokangas ja tv-313 Pohjois-Ii.
Sähkönsiirrolle esitetään kaksi vaihtoehtoa. SVE A ja SVE B. Molemmissa rakennettaisiin uusi voimalinja Fingridin kahden nykyisen 400 kV:n linjan viereen Yli-Olhavan Tuomelaan asti (11 km) ja B-vaihtoehdossa edelleen Simoon (+ 29 km). Uusi linja sijoittuisi Fingridin suunnitellun uuden 400 kV:n voimajohdon viereen. Epäselväksi jää sähkönsiirron järjestäminen, jos hankkeesta toteutuu vaihtoehto VE2 joko 1. vaihemaakuntakaavassa osoitetun varauksen tv-313 mukaisena tai hivenen laajempana.
Lisäksi esitetään vertailtavaksi vaihtoehtoa VE0, jossa Ollinkorpeen ei rakennettaisi tuulivoimaloita, vaan vastaava sähkömäärä tuotettaisiin jossain muualla jollain muilla sähköntuotantomenetelmillä. Vertailun edellyttämiä tietoja tai arvioita muista tarkasteltavista tuotantotavoista ei kuitenkaan yleensä esitetä eikä niin tehdä kyseisessäkään ohjelmassa, joten vaihtoehto jää sisällyksettömäksi. Vertailussa myös VE0:n osalta voi pitäytyä tuulivoimassa. Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavassa on kymmenittäin tuulivoimarakentamiseen osoitettuja varauksia, kun taas Ollinkorven vaihtoehto VE1 pääosin sijoittuu varausten ulkopuolelle. Se taas on vaihekaavan suunnittelumääräysten vastainen tilanne. Näin ollen toteuttamatta jättäminen voi tarkoittaa tuulivoimarakentamisen toteutumista jossain muualla, mutta maakuntakaavan osoittamalla alueella.
Maakuntakaava on käytännössä ainoa työkalu, jolla yhteiskunta pyrkii tuulivoiman sijoittumista ohjaamaan. Sitä on käytettykin hyväksi Pohjois-Pohjanmaalla, josta on kehittynyt tuulivoiman hyödyntämisen keskittymäalue. Ohjelmassa ei viitata mitenkään VE1:n mittavaan poikkeamiseen maakuntakaavan ratkaisusta. Sitä ei voi kuitenkaan ohittaa, koska varaukset tv-312 ja tv-313 ovat jo 1. vaihemaakuntakaavassa eikä siltä osin ole tullut muutoksia 3. vaihekaavaan, vaikka sen laadinnan yhteydessä tehtiin runsaasti tuulivoiman sijoittumista koskevia lisäselvityksiä. Arviointiselostuksessa on esitettävä, miksi vaihemaakuntakaavan ohjausvaikutusta ei noudateta ja mitkä ovat sen vaikutukset.
Vaihtoehtoa VE1 muodostettaessa on selvästikin rajattu maksimialue, jolla ei ole asutusta ja joka pääosin on talouskäytön muokkaamaa. Itäosastaan alue on kuitenkin hyvinkin säilyttänyt luonnontilaansa. Kusisuo aivan rajauksen ulkopuolella, luo-kohteet Kassasuo, Koukkarasuo ja Muhosuo ja muut ojittamattomat suot sekä lukuisat lammet ja järvet muodostavat läheisten suojelusoiden kanssa hyvinkin yhtenäisen luontoarvokokonaisuuden. Jatkosuunnittelua varten vaihtoehdosta VE1 on vähintään karsittava voimalapaikat T47, T37, T14, T11, T29, T58, T5, T13, T26, T40 ja T48.
Arvioitavista vaikutuksista
Tuulivoiman vaikutuksista metsäkanalinnustoon on jo käytettävissä pitempiaikaista seurantatietoa Kalajoelta Simoon yltävän rannikkokaistan kolmentoista tuulipuiston alueelta. Selvityksen mukaan metsäkanalintuja kuolee voimaloihin törmätessään enemmän kuin muita lintuja yhteensä. Ne törmäävät voimaloiden valkoisiin runkoihin, joita eivät osaa tai pysty väistämään. Erityisen tuhoisaa tämä näyttää olevan metsoille, sillä seurannan kuudestatoista metsäkanalinnusta peräti kolmetoista on metsoja tai koppeloita. Koska metso jo luontaisesti on kanalintulajeista harvinaisin, tällainen kuolevuus käytännössä vaarantaa sen menestymisen laajoilla tuulivoimala-alueilla. Törmäysriskiä ylipäänsä kasvattanee myös haruksellisuus.
Vaihtoehtojen maisemavaikutuksia myös erämaisille suojelualueille ja maakuntakaavan luo-kohteille tulee arvioida, vaikka niillä ei olisikaan retkeilyn palvelurakenteita. Tosin ihmisen aikaansaamien jälkien perusteella ainakin Muhosuon ja Hanhiselän alueilla on runsaasti virkistyskäyttöä, mikä voi liittyä paitsi marjastukseen myös metsästykseen ja kalastukseen lukuisten pienten järvien kirjavoimalla alueella. Koukkarasuon maisema-arvot on erityisesti noteerattu huomattaviksi, mikä käy ilmi 1. vaihemaakuntakaavan tausta-aineistosta. Se vielä korostuu verrattaessa sitä Muhosuon maisemaan, jota kaksi Fingridin rinnakkaista voimalinjaa halkoo.
Maa-ainesten ottoa ei tässäkään ohjelmassa käsitellä. Tuulivoimaloiden perustuksiin ja voimalalta voimalalle kulkeviin kantaviin ja leveisiin teihin uppoaa kuitenkin suuria määriä maa-aineksia. Tuulivoimahankkeen ensimmäisiä maastotöitä taitaa ollakin louhoksen perustaminen. Ollinkorven hankkeen VE1 on massiivinen. Mahdollinen haruksellinen voimalatyyppi lisää entisestään pinta-alan ja maa-aineksien kulutusta. Uutta ja parannettavaa tiestöä tarvitaan kymmeniä kilometrejä. Vuornoskankaalla on jo maa-ainesten ottoalue. Maa-aineksia ajetaan myös Konttilanperältä, ilmeisesti nelostien työmaalle.
Maa-ainesten otto on luvanvaraista, kun se ei ole kotitarvekäyttöä, joka kai lähtökohtaisesti tarkoittaa vähäistä määrää. Maa-aineslupaa ei kuitenkaan mainita kappaleessa 3.4. Arviointiselostuksessa on syytä selvittää, miksi hankkeen vaatima maa-ainesten otto ei ole luvanvaraista ja miksi sen ympäristövaikutuksia ei tarvitse lainkaan arvioida. Maa-aineslain mukaisessa luvassahan tarkastellaan ottopaikan soveltuvuutta ja annetaan määräyksiä muun muassa alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen. Louhoksien kaivuisiin voi liittyä myös pinta- ja pohjavesikuormitusta ja pölyn leviämistä.
Hankkeessa laaditaan vaikutusten arvioinnin kanssa samanaikaisesti kaavaa, jonka on tarkoitus mahdollistaa tuulivoimaloiden rakentaminen suoraan osayleiskaavan perusteella. ”Edellytyksenä yleiskaavan käyttämiselle rakennusluvan perusteena on, että yleiskaavalla voidaan riittävällä tavalla ohjata alueen yleistä maankäyttöä muun muassa alueen ympäristöarvot ja maisemakuva huomioivalla tavalla”, todetaan ohjelman kappaleessa 3.4.1. Havaintojen mukaan tuulivoimahankkeiden louhosalueet sijaitsevat mahdollisimman lähellä käyttökohteita ja jäävät kaivuun jälkeen enemmän tai vähemmän heitteille ja ns. joutomaiksi. Maa-ainesten otto on osa tuulivoimarakentamista ja siten myös osayleiskaavalla osoitettavaa maankäyttöä.
Yhteisvaikutuksista
Maakuntakaavan sijainninohjauksen sivuuttamisen lisäksi on tarpeen suunnitelmassa esitettyä huolellisemmin arvioida Iihin suunnitellun ja osin jo toteutetun tuulivoimarakentamisen yhteisvaikutuksia luonnonarvoihin, maisemaan ja ihmisten sietokykyyn.
Hankkeet näyttävät sijoittuvan toinen toisensa viereen niin, että lopputuloksena on Iihin rannikon läheisyyteen muodostumassa jopa parin sadan voimalan lähes yhtenäinen verkosto. Erityisesti mainittakoon Ollinkorven pohjoispuolelle sijoittuva Yli-Olhavan tuulipuistohanke, jonka vaihtoehdossa VE1 on kolme osa-aluetta, joista läntisimmälle osalle ei niinikään ole varausta Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavassa. Siinäkin suunnitteilla on teholtaan ja kokonaiskorkeudeltaan vastaava 60 voimalan kokonaisuus.
Yhteisvaikutuksia on myös mainittujen hankkeiden sähkönsiirtolinjoista. Niistä ei kuitenkaan ole mainintaa ohjelmassa eikä merkintöjä kartoissa. Sekä Ollinkorven että Yli-Olhavan sähkönsiirtovaihtoehdoksi esitetään Simon suuntaa ja uuden oman johtolinjan rakentamista Fingridin olemassa olevan ja suunnitellun uuden 400 kV:n linjan viereen. Kuinka monta erillistä sähkönsiirtolinjaa on mahdollista ja mielekästä ja ennen kaikkea tarpeen pystyttää rinnakkain? Tuulivoimaa rakennetaan Pohjois-Pohjanmaallekin vielä paljon ja isoja keskittymiä. Onko tekninen vai kaupallinen syy, että jokaiselle niistä pitää rakentaa oma linja?
Kohtuuttomaksi tilanne on kuitenkin kehittymässä. Muun muassa vaikutuksia linnustoon on arvioitava linjaston määrän ja leveyden kasvaessa. Havaintojen mukaan esimerkiksi Tuuliaavan ja sen itäpuolella sijaitsevan merkittävän lintupaikan, Vuosijärven välissä olevaan nykyiseen 400 kv:n sähkölinjaan törmää lintuja riekosta kurkeen. Tuulivoimalahankkeiden 110 kV:n sähkönsiirtojohdot sijoitetaan huomattavasti isompia linjoja matalammalle, mikä kasvattaa törmäysriskiä. Sen suuruutta ja haitan pienentämistä on syytä selvittää.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri