Valitus Suomen riistakeskuksen varista, harakkaa ja naakkaa koskevasta poikkeuslupapäätöksestä
Varislinnutkin ovat pesimäaikana rauhoitettuja. Hyvä periaate ja lain vaatimus on selvittää huolella vaihtoehtoiset menetelmät haittojen ehkäisemiseksi eikä heti turvautua tappamiseen.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
Kauppurienkatu 33
90100 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
4.10.2019
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus
pohjois-suomi.hao(at)oikeus.fi
Viite: Päätös nro 2019-5-000-14813-2 (liite 1)
Asia: Valitus Suomen riistakeskuksen varista, harakkaa ja naakkaa koskevasta päätöksestä
Vaatimus
Päätös on kumottava ja hakemus hylättävä metsästyslain vastaisena.
Perustelut
Hakija on anonut lupaa poiketa harakkaa, naakkaa ja varista koskevasta pesimäaikaisesta rauhoituksesta sekä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevasta kiellosta (elävänä pyytävä loukku ja elävän eläimen käyttö houkuttimena) kotieläimille ja viljelmille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Lupaa haetaan viidelle vuodelle (2019-2023) aikavälille 01.01.-31.12.
Selvityksenä harakoiden, varisten ja naakkojen aiheuttamasta haitasta ja vahingosta esitetään, että linnut hajottavat pihalla olevat AIV-auman muovit ja ulostavat eläinten ruokiin. Lisäksi navetan tuulettaminen on mahdotonta, koska linnut tulevat sisälle navettaan ja muihin rakennuksiin. Vahingon suuruudeksi on harakan osalta ilmoitettu 3590 euroa, naakan osalta 4860 euroa ja variksen osalta 3500 euroa.
Varis, harakka ja naakka ovat rauhoittamattomia. Metsästysasetuksen 25a §:n mukaan varis on kuitenkin Pohjois-Pohjanmaalla rauhoitettu 1.4.–31.7., harakka 10.4.–31.7. ja naakka 10.3.–31.7. Metsästyslain 48 §:n mukaan alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus rauhoitusajan ulkopuolella pyydystää tai tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin.
Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 §:n 1 momentin nojalla 41 b §:ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä: 1) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi; 2) lentoturvallisuuden takaamiseksi; 3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi; 4) kasviston ja eläimistön suojelemiseksi; tai 5) tutkimus- ja koulutustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen.
Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeusluvan pyytää rauhoitusaikana vuosittain viiden vuoden ajan 25 harakkaa ja 100 varista ja naakkaa Kärsämäen Niemiahon tilalla ja sen välittömässä ympäristössä lukuunottamatta ajanjaksoa 4.5.-15.7. vuosina 2020-2023. Lisäksi hakijalle on myönnetty rajoitetusti lupa käyttää metsästyslain 34 §:n mukaista elävänä pyytävää pyyntilaitetta (varishäkki). Elävänä pyytävän laitteen lupa-aika on rajattu sekä harakan, naakan että variksen pesäpoikasajan ulkopuolelle. Poikkeus on myönnetty 15 harakalle 10.04.-03.05. ja 16.07.-31.07., 50 naakalle 10.03.-03.05. ja 16.07.-31.07. ja 10 variksen pyyntiin 01.05.-03.05. ja 16.07 – 31.07. hakemusalueella.
Päätös ei täytä metsästyslain 41b §:ssä säädettyjä vaatimuksia poikkeusluvan perusteista.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 4283 (annettu 13.10.2016) Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan todistustaakka poikkeusluvan edellytysten olemassaolosta on valtiolla (liite 3). Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Pelkkiä perustelemattomia käsityksiä tai yleisiä, hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen kohdentumattomia tietoja ei voida pitää riittävänä selvityksenä.
Hakemuksessa ei ole mitään varsinaisia selvityksiä eikä siten riittäviä tietoja variksen, harakan ja naakan kesä- ja talviaikaisista määristä kyseisellä seudulla tai hakemusta koskevalla alueella, havaintotietoa mainittujen lajien pesinnöistä ja pesimäajoista alueella eikä selvitystä todennetuista vahingoista eikä niitä ole päätöksen tekijäkään hankkinut. Hakemus ja päätös perustuvat haittoja ja lintujen esiintymistä ja määrää koskeviin ilmoituksiin. Esitetyt maininnat harakan ”agressiivisen” oloisesta 50 yksilön ja naakan 300 linnun jatkuvasti läsnä olevasta parvesta ovat epämääräisiä ja mielipiteenomaisia arvioita.
Harakka on silmälläpidettävä laji. Myönnetyllä luvalla oletetusta 50 yksilön parvesta saa hävittää pesimäaikana puolet eli 25 yksilöä. Pesimäajan ulkopuolella harakoita taas saa ampua vapaasti. Jos harakat vähenevätkin aktiivisten toimenpiteiden seurauksena esimerkiksi puoleen, niin ensimmäisen vuoden jälkeen pelkästään poikkeusluvalla saa poistaa jo kaikki alueen jäljellä olevat harakat ja poikkeus on viiden vuoden ajaksi. Vähintään paikallisen suotuisan suojelutason säilyminen saattaa olla uhattuna poikkeusluvan seurauksena. Asian selvittäminen on kuitenkin jäänyt tekemättä.
Päätöksessä todetaan, että metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on metsästyslain 41b §:n 1 momentin 1-4 kohdassa säädettyä luvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä rauhoittamattomien lintujen osalta toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on kirjattava selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen.
Hakemuksessa eikä päätöksessä ole kuitenkaan myöskään selvitystä vaihtoehtoisista menetelmistä vahinkojen estämiseksi. Päätöksen mukaan hakija on pyrkinyt hätistelemään lintuja. Aumojen päälle on rakennettu pelättimiä ja ne on myös peitetty turpeella. Varisten, harakoiden ja naakkojen lento karjasuojaan ja tuulettamisen mahdottomuus mainitaan myös haitoiksi ja nimenomaan sellaisiksi, joiden estämiseksi ei ole mitään keinoa. Tuulettamisen avuksi sellainen voi olla esimerkiksi aukkojen verkottaminen ja kattaminen rehuaumojen suojaamiseksi. Varislinnut eivät helposti mene suurina parvina katon alle eivätkä harakoiden ja varisten luontaiseen käyttämiseen kuulu muutoinkaan sisätiloihin tunkeutuminen. Naakkoihinkin tehoavat rakenteelliset esteet.
Lisäksi on otettava huomioon, ettei poikkeusluvan turvin ole saatavissa aikaan pysyvää ratkaisua, jonkinlaista varislintujen tyhjiötä eikä varsinkaan, jos ravintoa on avoimesti tarjolla. Poikkeuslupaa harkittaessa tulee ottaa myös huomioon päätöksen kerrannaisvaikutus. Pohjois-Pohjanmaalla karjatiloja on paljon ja niistä jokaisella esiintyy varmastikin varislintuja. Voiko olla niin, että vain yksittäisellä karjatilalla ei pystytä säilömään rehuja siten, että varislinnuista ei olisi kohtuutonta haittaa?
KHO katsoi edellä viitatussa ratkaisussaan, että vahingon määrää ei ollut osoitettu riittävästi eikä muita tyydyttäviä ratkaisuja käytetty. Jälkimmäisen merkitys on suuri yleisenkin edun kannalta.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
[Liitteitä ei tässä]
Liite 1: Suomen riistakeskuksen päätös nro 2019-5-000-14813-2
Liite 2: Päätöstä 2019-5-000-14813-2 koskevan alueen kartta
Liite 3: Korkeimman hallinto-oikeuden päätös nro 4283, annettu 13.10.2016