Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Metsä Fibre Oy Kemin biotuotetehtaan YVA-se­los­tuk­ses­ta

Palokärki opastaa Ylikiimingin Hannuksenkylän retkipolulle. Polku sivuaa Metso-ohjelmassa suojeltua metsälaikkua. Kuva: Merja Ylönen

Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsistä havitellaan puuta lisää 12 miljoonaa kuutiota. Ekologista kestävyyttä biojalostushankkeet eivät saavuta, vaikka niin uskotellaan. Metsän hiilinielut pienenevät ja monimuotoisuuskato jatkuu.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

4.11.2019

Lapin ELY-keskus
kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi

Viite: LAPELY/982/2019

Asia: Lausunto Metsä Fibre Oy Kemin biotuotetehtaan YVA-selostuksesta

Metsä Fibren Kemin biotuotetehdashankkeessa selvitetään sellun tuotannon kasvattamista 1.5 miljoonaan tonniin vuodessa. Lisäys on yli kaksinkertainen nykyisen tehtaan tuotantoon verrattuna. Uusi niin sanottu biotuotetehdas rakennetaan nykyisen tehtaan alueelle Karihaaran kaupunginosan Paju- ja Sahansaareen. Periaatepäätös uuden tehtaan rakentamisesta (VE1) toiminnassa olevan tehtaan uudistamisen sijaan (VE0) on tehty ennen ympäristövaikutusarvioinnin aloittamista. Se vähentää vaikutusten arvioinnin tarkoitusta ja mielekkyyttä varsinkin siksi, että päätöksen myötä hanke on etukäteen arvioitu taloudellisuuden ohella myös ekologisesti kestäväksi. Hankkeen vaikutusten merkittävyys luonnonvaroihin arvioitiin kuin tilauksesta vähäiseksi myös itse menettelyssä.

Pohjois-Pohjanmaan piiri tarkastelee lausunnossaan raaka-aineen hankinnan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja metsien hiilinieluihin. Raaka-aineen tarve kasvaa uuden tehtaan myötä noin 4.5 miljoonaa kuutiota nykyisestä ollen kaikkiaan 7.6 miljoonaa kuutiota kuitupuuta ja haketta vuodessa. Ohjelmasta saadussa palautteessa ja yhteysviranomaisen lausunnossa edellytettiin arviointia raaka-aineen hankinnan vaikutuksista metsäluontoon, vesistöihin ja hiilinieluun. Pääosin selostuksessa käsitellään kuitenkin vaikutuksia tehdasalueella ja sen lähiympäristössä. Luontoselvityksenkin vaikutusalue kattaa vain hankealueen ja Sahansaarenkadun ympäristöineen.

Vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja metsien hiilinieluun on selvitetty selostuksessa kappaleessa 6.7 (Luonnonvarat). Pääosin puunhankinta kohdistuu Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueille. Täydennystä hankitaan Ruotsista ja Baltian maista. Selostuksen mukaan luonnonvaroihin liittyvä arviointi ei sisällä epävarmuuksia. Se on asiantuntijoiden tekemä ja pohjaa luonnonvarakeskuksen keräämiin tilastoihin ja tekemiin laskelmiin sekä metsäalan organisaatioiden arvioihin ja ohjelmiin.

Selostuksen mukaan puu hankitaan sertifioiduista metsistä. Pääosin metsät on sertifioitu Suomessa PEFC-järjestelmällä. Selostuksessa oleva maininta, että ”lähes kaikki hankittu puu on FSC-kontrolloitua puuta, joka varmistaa muun muassa puun laillisuuden ja monimuotoisuudelle arvokkaiden kohteiden säilyttämisen”, ei pitäne paikkaansa. Sertifiointijärjestelmä ei kuitenkaan takaa metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä eikä myöskään metsälain vaatimusten ja suositusten täyttäminen, kun metsätalous on hyvin intensiivistä ja metsät ovat sen seurauksena pääosin rakenteeltaan yksipuolisia talousmetsiä, ja vuotuiset hakkuumäärät niissä suuria.

Yleisluonteisessa selostuksessa referoidaan laveasti alan julistuksia nykyisen metsänkäsittelyn ja hakkuutason ekologisesta kestävyydestä ja lakien ja ohjeiden erinomaisesta toimivuudesta. Kyseisen tehdashankkeen arviot lisäpuun käytöstä eivät sen mukaan kestävyyttä vaaranna. Myös muiden vastaavien hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen hakattavaa arvioidaan riittävän kaikille huolimatta lähes tai kokonaan yhteisestä hankinta-alueesta.

Biojalostamot Lisäys raaka-aineen hankintaan

Metsä Fibre, Kemi 4.5 miljoonaa kuutiota
Boreal Bioref, Kemijärvi 2.3
Kaidi Finland, Kemi 1.8
Kaicell Fibers, Paltamo 3.5
StoraEnso, Oulu 0.5
YHTEENSÄ 12.60

Selostuksen mukaan noin 6 miljoonaa kuutiota voidaan hankkia kestävästi vuosittain Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueilta jaksolla 2025-34. Laskelmat ja arviot kestävyydestä vaikuttavat olevan pielessä, vaikka ei ottaisi huomioon sitä, että kestävästä hakkuutasosta ei ylipäänsä olla Suomessa samanmielisiä tutkijoidenkaan keskuudessa. Myöskään taulukon 6-27 (Suurin kestävä aines- ja energiapuun hakkuukertymä koko maassa vuosien 2015 ja 2044 välillä) perusteella ei näytä siltä, että Pohjois-Suomen hakkuukertymissä tapahtuisi mitään merkittävää kasvua mainittujen jaksojen kuluessa.

Vuonna 2018 hakkuut olivat ennätystasolla, 78 miljoonassa kuutiossa. Luken ja hankkeesta vastaavan näkemyksen mukaan hakkuita voi kasvattaa noin 84 miljoonaan kiintokuutioon vuodessa seuraavien vuosien ajan, mutta on esitetty myös, että hakkuiden määrä voisi olla korkeintaan 73 miljoonaa kuutiota. Arviot liittyvät näkemyksiin metsien hiilinielusta. Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisen ja uhanalaisuuden väistymisen vaatimiin muutoksiin metsien käsittelyn pinta-aloihin ja -tapoihin ei arviossa ole otettu kantaa.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeintä on hiilinielun kasvattaminen. Mitä suurempi metsien hiilinielu on, sitä suurempi on myös sitä kiistatta pienentävien lisähakkuiden haitallinen vaikutus. Sen sijaan viesti siitä, kuinka hakkuut vain hetkellisesti heikentävät metsien hiilensidontakykyä ja pian kyky vain tehostuu jäljellä olevan puuston järeytyessä, ei kestä tieteellistä tarkastelua. Sitä paitsi esimerkiksi 20 vuoden tauko hiilensidonnassa tarkoittaa ilmakehässä pysyviä päästöjä. Samalle sidonnantasolle palaaminen ei jälkikäteen poista syntyneen katkon aiheuttamia päästöjä eikä niiden vaikutuksia. Oma puutteensa laskelmissa ja arvioissa on maaperän ja ilmakehän välisen hiilenkierron jättäminen huomiotta.

Puute on myös oman toiminnan vaikutusten piilottaminen yleisluonteiseen asian kuvailuun. Arviointiselostuksen perusteella pitäisi käydä selville esimerkiksi se, millaista maaperän ja puuston hiilivaraston vähenemistä ja päästöjä Metsä Fibren tehtaan aiheuttamat lisääntyvät hakkuut tarkoittavat ja miten yritys aikoo vähennykset kompensoida.

Ympäristöriskikartoitus (selostuksen liite 16) kattaa vain tehtaan toiminnan riskienhallinnan. Epävarmuudet talousmetsien käytön tasosta ovat riski, jotka tulee niinikään arvioida. Monimuotoisuuden kato otetaan yhä vakavammin ja kasvihuonekaasupäästöjen leikkausvaatimukset kiristyvät kaiken aikaa.

Haitallisten vaikutusten kompensoinnin vaade koskee myös monimuotoisuutta. Tieto Suomen luonnon luontotyyppien ja lajien uhanalaisuudesta ja uhanalaistumiskehityksestä on ajantasaista. Metsäluontotyypit ja metsäelinympäristöjen lajit ovat uhanalaislistojen kärkisijoilla. Metsien hakkuut, muut metsäisten elinympäristöjen uudistamis- ja hoitotoimet sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuun väheneminen ovat suurin syy Suomen eliölajien uhanalaisuuteen. Väittämä uhanalaisten ja lakisääteisten luontotyyppien ja lajien ottamisesta huomioon metsien hoidossa säilyttämällä tärkeät elinympäristöt sekä suojelemalla näiden elinympäristöjen rakennepiirteitä, ei ole siinä valossa uskottava. Selvästikin pitää tehdä jotain lisää.

Selostuksessa painotetaan hankkeen raaka-aineen hankinnan keskittyvän nuoriin ja harvennusikäisiin metsiin. Niitä toki on suurin osa talousmetsistä. Vanhoja metsiä on rippeet jäljellä, mutta edelleen suojelun ulkopuolisia vanhoja metsiä hakataan sellun raaka-aineeksi. Selostuksessa on taulukoita yli 160-vuotiaiden metsien määrästä. Luvut ovat minimaalisia, mutta olisivat, vaikka otettaisiin huomioon 120 vuotta vanhemmat metsät, niin kuin yleensä vanhoja metsiä koskevissa arvioissa.

Uhanalaisuuden vähentämiseksi jäljellä olevat vanhat metsät tai luonnontilaiset ja niiden kaltaiset metsät eivät selvästikään riitä. Moni tuttu ja tyypillinen laji on huomaamatta muuttunut uhanalaiseksi nimenomaan elinympäristöjen heikentymisen seurauksena. Talousmetsissä tehtävät muutokset, kuten lahopuiden, haapojen ja puuryhmien jättäminen, jatkuvan kasvatuksen yleistyminen tai vesistöjen varsien säästäminen muokkaukselta ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä ja usein laadultaan heikkoja tekoja. Vaikutusten arvioinniksi niiden luetteleminen ei kerro hankkeen vaikutuksista metsäluontoon. Asiantuntijaselvitys tarvitaan arvioimaan raaka-aineen hankinnan Pohjois-Suomen metsäluontoon kohdistuvia vaikutuksia. Korjaavat toimenpiteet saattavat olla hakkuumahdollisuuksia vähentäviä, esimerkiksi arviot lisäsuojelupinta-alan tarpeesta, ekologisen verkoston tilasta ja kytkeytyneisyydestä ja laji- ja luontotyyppikohtaisista suojelutoimenpiteistä.

Vaikutukset valuma-alueelle ovat myös jääneet selvittämättä. Selostuksen lausuma ”Vesistövaikutuksia ei arvioida aiheutuvan, sillä valtaosa lisääntyvistä hakkuista on harvennushakkuita ja maanmuokkauksissa suositaan kevyitä laikutuksia, kääntömätästyksiä ja tarvittaessa äestyksiä.” on kaunistelua ja vastuunkiertoa. Maaperän muokkaukset ja kunnostusojitukset eivät ole luvanvaraista toimintaa, joten niiden ympäristövaikutukset jäävät käytännössä piiloon. Ala itse on myös perinteisesti keskittynyt vesiensuojelurakenteisiin eikä ole selvittänyt vaikutuksia vesistön tilaan. Itse rakenteet saattavat olla hyvinkin toimimattomia kuten vain lietekuoppia valtaojan varressa. Vesistön pohjan tilaa ei edelleenkään selvitetä myöskään vesienhoitolain edellyttämiä vesienhoitosuunnitelmia ja niiden toimenpideohjelmia varten. Virtaveden tila-arvioinnin biologiset kriteerit kerätään koskipaikoilta.

Ekologisen kestävyyden arvioinnissa ei ole onnistuttu. Nykyisen tehtaan uudistaminen raaka-ainetta monipuolisesti jalostavaksi olisi ollut hyvä vaihtoehto selvitettäväksi ja vertailtavaksi. Yhteiskunnan kokonaisetu ei ole sellukapasiteetin kasvattaminen mahdollisimman suureksi hatarien puun riittävyyttä ja hiilinielua koskevien laskelmien pohjalta.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri