Palautetta ’Ve­si­ra­ken­ta­mi­nen, säännöstely ja ve­sis­tö­kun­nos­tuk­set’ -oh­je­luon­nok­ses­ta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue

14.11.2019

sini.olin(at)ely-keskus.fi

Kommentit ’Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset’ -ohjeluonnoksesta

Virtaamat

Komission palautteessa on mainittu ekologista virtaama, tarve sen määrittämiseksi ja jalkauttamiseksi kaikilla vesienhoitoalueilla. Opasluonnoksessa ei edelleenkään kuitenkaan ole toimenpiteenä ekologisen eikä edes ympäristövirtaaman järjestämistä. Virtaamien erot on kerrottu. Ekologinen virtaama turvaa joen hyvän ekologisen tilan saavuttamisen. Voimakkaasti muutetuissa vesistöissä on käytössä ympäristövirtaama, joka takaa hyvän potentiaalisen tilan saavuttamisen. Onko tulkinta vain Suomessa käytössä vai onko se yleispätevä? Vaellusesteiden poistamiseksi varteenotettavimpia ovat ohitusuomat. Niihin on saatava ekologinen virtaama, kun taas ilmeisesti ympäristövirtaama riittäisi teknisiin kalateihin.

Kysymys virtaamista on keskeinen, kun komissiokin kehotti Suomea myös uudistamaan kaikki vesivoimaa koskevat lupapäätökset, jolla varmistetaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttaminen EKOLOGISTEN virtaamien, kalateiden ja muiden haittojen vähentämistoimien toteuttamiseksi.

Vaellusesteet

Tavoitteena ei saa olla kalateiden rakentaminen vaan luontaisesti lisääntyvien ja elinvoimaisten vaelluskalakantojen palauttaminen. Siinä voi osaratkaisuna olla kalatie tai smolttien ohjauslaite, mutta elinkiertoa on aina tarkasteltava kokonaisuutena ja ratkaisut tehtävä sen mukaisesti.

Vaellusesteiden ohitusratkaisujen (ylös- ja alasvaellus) toimivuuteen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Toimivuusvelvoitteen pitää olla aina voimassa, kun ohitusratkaisuja suunnitellaan ja rakennetaan. Esimerkiksi sivulla 11 todetaan, että varmistetaan rakenteen tekninen toimivuus. Se ei riitä tulokseksi eikä vastaa tavoitetta vesieliöstön liikkumisesta esteettä.

Kalankulkua helpottavat toimenpiteet

Taulukossa 1 toimenpiteet ovat täydentäviä. Sitä perustellaan sillä, että perustoimenpiteet on määritetty luvissa. Näin ollen kaikki olennainen kehitystä eteenpäin vievä on opasluonnoksessa luokiteltu täydentäväksi toimenpiteeksi, mikä korostaa niiden vapaaehtoisuutta. Ongelmana on lupien pysyvyys ja myös lupien velvoitteiden laiminlyönti. Lupavelvoitteiden muuttaminen on kuitenkin joissain tapauksissa vireillä.

Ainakin isojen voimaloiden velvoitteiden tarkistaminen on ajankohtainen. Kalatalousviranomainen on jättänyt hakemuksen vesilain 3 luvun 22 §:n nojalla Iijoen ja Kemijoen velvoitteiden tarkistamisesta jo jonkin aikaa sitten, mutta sitä ei ole vielä kuulutettu. Velvoitteiden muutos ei siten edellytä vesilain uudistamista, vaikka sekin on tietenkin tarpeellista.

Kalatiehankkeiden edistäminen eri tahojen yhteistyönä on voimayhtiöiden intressi. Mikään ensisijainen pyrkimys se ei voi eikä saa olla. Yhteistyössä tapahtuvissa hankkeissa vahingonkärsijöistä tulee haittojen korjaamisten maksajia ja toteuttajia, mutta niillä ei ole päätösvaltaa esimerkiksi ekologisen virtaaman aikaansaamiseksi.

Esillä olleissa eri tahojen yhteistyöhön perustuvissa vapaaehtoisissa hankkeissa ongelmana on myös toiminallisuusvelvoitteen puuttuminen. Kustannusten kattaminenkaan ei ole itsestäänselvää yhteishankkeissa. Muun muassa kunnat saattavat havahtua siihen, että maksamisesta ei tulekaan loppua, kun rakenteet on tehty. Oppaassakin todetaan, että ”käyttö ja ylläpito käsittävät esimerkiksi sovitun virtaaman ohjaamisen rakenteisiin niiden valmistuttua, hoito- ja kunnossapitotyöt, ja rakenteen toimivuuden seurannan kalojen kulkua helpottavana toimenpiteenä.” Lause paljastaa myös sen, että paljon jää sovittavaksi joidenkin kesken, joista toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla.

Iijoen voimakkaasti muutettu alaosa on vain tyydyttävässä tilassa. Potentiaalisen hyvän tilan saavuttaminen edellyttää vaellusesteiden poistamista. Iijoella on kunnostettuja kutupaikkoja ja selvitetty mahdollisuus ohitusuomien kunnostuksella ja alasvaelluksen järjestämisellä saavuttaa kalan luontainen elinkierto. Takaraja saattaa asia kuntoon taitaa olla tässäkin tapauksessa 2027. Täydentävät toimenpiteet eivät siihen riitä. Tukea kalatalousviranomaisen aloitteelle on siten syytä tässäkin yhteydessä antaa.

Oulujoen alaosan voimalaitoksien luvissa on puolestaan voimassa kalatievelvoite, mutta sitä ei ole edelleenkään toteutettu Merikosken voimalaitosta lukuunottamatta. Sinne on tehty tekninen kalatie, joka ei kuitenkaan toimi edes välttävästi, koska muun muassa isot lohikalat eivät siitä osaa nousta. Riittävä ratkaisu ei Oulujoellakaan ole pääosin istutuksia jatkava vapaaehtoinen ja eri tahojen yhteinen toiminta. Merikoskessakin olisi teknistä kalatietä tärkeämpi tavoite lisääntymispaikkojen luominen vanhaa uomaa vesittämällä ja kompensaatiouomia rakentamalla.

Ohjauskeinot

Purokunnostuksista mainitaan, että niiden tarve johtuu useimmiten metsätaloustoimista. Siksi Kemera-tukia pitäisi kohdentaa myös virtavesien elinympäristökunnostuksiin. Kemera-tukien käytöllä on tiivis kytkös vesienhoidon toimenpideohjelmaan. Tukien käytön uudistamisen tarvetta on syytä korostaa. Painopisteen on siirryttävä metsätaloustoimenpiteiden tukemisesta ympäristön tilan parantamiseen. Nykyinen korjaustarvetta aiheuttava käytäntö on nurinkurinen. Se pitää yllä haittojen kierrettä ja vaatii maksajiksi muita kuin metsätaloutta harjoittavia tahoja, mikä myös hämärtää aiheuttajien vastuuta.

Kappale 7 kustannuksista

Kalankulkua helpottavana toimenpiteenä laskelmissa mainitaan kalatie. Virtaamia koskevien lukujen perusteella kohdassa tarkoitettaneen teknisiä kalateitä. Olennaista on kuitenkin toteuttaa kalankulku aina kun mahdollista voimalaitosrakentamisessa säästyneitä vanhoja uomia kunnostamalla tai vähintään selvittää mahdollisuus ohitusuomiin tai kompensaatiouomiin.

Aluepäällikkö Merja Ylönen, Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen yhteistyöryhmän jäsen.