Valitus Oulun ja Iin Muhosuon turpeenottoluvasta
Perämeren Seljänlahteen laskevan Muhojoen valuma-aluetta ei kuormita yksikään turpeennostokenttä eikä niin pidä tapahtua vastakaan. Turveruukki kaivakoon loppuun vanhat ottoalueensa. Turpeenpoltto on jäämässä historiaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Iin ympäristöyhdistys ry
8.1.2020
Vaasan hallinto-oikeus
vaasa.hao(at)oikeus.fi
Asia: Muhosuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupa, Oulu, Ii
Päätös nro 171/2019 (liite 1)
Vaatimus
Päätös on kumottava ympäristönsuojelulain ja vesien- ja merenhoitolain vastaisena.
Perustelut
Luonnonsuojelupiirin hakemusta koskevan mielipiteen keskeinen huomautus oli, että Muhosuon päästöarviosta puuttuvat lyhytaikaisten virtaamahuippujen päästöt. Vastineessaan hakija on viitannut Bioenergia Oy:n vuonna 2015 julkaisemaan Turvetuotantoalueiden ylivirtaamaselvitykseen sekä sen vuonna 2017 julkaistuun päivitykseen, jossa tarkasteltiin virtaaman vaikutusta vedenlaatuun, kuormitukseen sekä puhdistustehoihin vuosien 2014‒2015 tarkkailuaineistojen perusteella.
”Kuormitus lasketaan kertomalla vesimäärä pitoisuudella. Virtaamahuippujen aikana vesimäärä on suurimmillaan, jolloin myös kuormitus on suurimmillaan. Ylivirtaamaselvitysten perusteella pintavalutuskentällisillä kohteilla keskimääräisissä kiintoaine- ja kokonaistyppipitoisuuksissa ei tapahtunut muutosta valumaluokan noustessa sekä kokonaisfosforipitoisuudet ja CODMn-arvot pienenivät valumaluokan noustessa. Virtaamahuippujen aikainen kuormitus on mukana päästöarvioissa, sillä ne perustuvat näytteenottoon ja mitattuun virtaamaan.”
Käsitys on väärä. On epätodennäköistä, että näytteenottoon olisi sattunut yhtään ainoaa todellista päästöpiikkiä. Ne tapahtuvat poikkeuksetta ylivirtaamien nousuvaiheessa, kevättulvien murtautuessa soilta ja kesän rankkasateiden aikana. Silloin lyhyenä aikana purkautuvat lietemäärät voivat olla tavattoman suuria (liitteet 2 ja 3). Jo olosuhteista ja päästön pulssimaisuudesta johtuu, että velvoitetarkkailun näytteenottaja ei tuolloin juuri koskaan ole paikalla. Tästä taas seuraa, että nykyisenkaltaiseen kaavamaiseen viikon kahden välein otettuihin vesinäytteisiin perustuva päästölaskenta johtaa vääjäämättä päästöjen systemaattiseen aliarvioon.
Molemmat liitteinä olevat kuvat ovat Kuivajokivarresta. Liite 2 esittää Turveruukin Kuurtosuon pintavalutuskenttää 23.4.2013, kuvattuna kokoojaojan takaa. Talven runsaan lumimäärän nopea sulaminen on saanut Kuurtosuon lietteet kerralla liikkeelle. Koko vuonna Kuurtosuolta ei otettu yhtään vesinäytettä. Liite 3 esittää Kuiva-Turve Oy:n omistamalta ja Vapo Oy:n urakoimalta Kontio-Klaavusuolta Kuivajokeen laskevaa Kontio-ojaa 2.5.2019. Tämä suo päästää tasaisesti, sillä kuva vuodelta 2002 (ei liitteenä) näyttää samanlaiselta.
Kuvien osoittamaa jälkeä ei voi syntyä muutoin kuin sakean turvelietteen purkauksesta, joita ominaiskuormitusluvuissa ei ole mukana. Tapani Sallantaus osoitti tutkimuksissaan jo 1980-luvulla, että pääosa turvesoiden vesistöpäästöistä syntyy juuri tällaisina pulssimaisina päästöinä virtaamien voimakkaasti kohotessa. Pulssin jälkeen pitoisuudet nopeasti tasaantuvat, vaikka virtaama edelleen voi olla korkealla. Pääosa velvoitetarkkailun ylivirtaamien näytteenotoista näyttää kohdistuvan tähän aikaan ja niinpä Bioenergia-yhdistys on voinut väittää, että vesien ainespitoisuudet eivät nouse virtaamien kasvaessa. Yhdistyksen laskelmat voivat hyvin olla oikeita, mutta laskelmien oletukset puutteellisia ja vääriä.
Luparatkaisussa ei ole myöskään otettu huomioon sitä, että suunnitellun turvetuotantoalueen osuus Muhojoen valuma-alueesta on erittäin suuri, 1.7 prosenttia. Muhojoen pohjoispuolella sijaitsevilla Olhavanjoella ja Kuivajoella turvesoiden prosenttiosuus on samaa luokkaa. Siuruanjoella päästään lähes samoihin lukemiin, mutta muihin Perämereen laskeviin jokiin verrattuna nämä pinta-alat ovat omassa luokassaan.
Esimerkiksi Kuivajoella tämä on johtanut Oijärven pilaantumiseen ja joessa olleen runsaan ja hyvin lisääntyneen harjuskannan romahtamiseen. Tämän jälkeen turveyhtiöt on velvoitettu hoitokalastamaan Oijärveä, mutta turvesoita laskee myös suoraan Kuivajokeen (muun muassa Kuurtosuo ja Kontio-Klaavusuo). Harjuskanta sinnittelee hengissä joen alaosan koskilla.
Muhojoen vedenlaatumittaukset ovat olemattomia, mutta vähäisistäkin voi päätellä, että vedenlaadussa on toivomisen varaa. Vesienhoitolain mukaan kaikkien vesistöjen tulisi saavuttaa hyvä ekologinen tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Edellä kerrottujen kokemusten perusteella se on mahdotonta, jos Muhosuon turpeenottohankkeen lupa saa lainvoiman.
Luvan myöntämistä on perusteltu Muhosuon ojituksilla. ”Niiden seurauksena kuntoonpanovaiheen vesistökuormitus on oleellisesti pienempi kuin ojittamattomien alueiden kuntoonpanon kuormitus.” Se ei sinänsä ole mikään peruste sallia kuormitus, mikä voi lisäksi olla hyvinkin huomattavaa vanhoihin ja paikoin harvoihin metsäojiin verrattuna. Päätöksessä todetaan myös, että ulkopuolisten eristysojia pitkin valuvien vesien vesiensuojelun minimiratkaisuksi riittävät lietesyvennykset. Eristysojat kaivetaan maastohavaintojen mukaan usein suorastaan kanaviksi, mutta niiden kuormitusvaikutus jää ottamatta huomioon.
Arviossa myös sivuutetaan hankealueen keskiosan nykytila. Kartan mukaan se on erittäin harvaan ojitettua ja säilynyt muun muassa luontoselvitysten mukaan hyvinkin vetisenä suona. Metsäojitus on mitä ilmeisimmin epäonnistunut, joten todennäköisesti ojitusta ei tehostettaisi enää siinä tapauksessa, että kuivatus turpeenkaivuuta varten ei toteutuisi. Suon ennallistuminen passiivisesti tai aktiivinen ennallistaminen tukisi ilmastonsuojelua sekä viereisen luo-alueen vesitalouden säilymistä häiriöttömänä. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuskin on pitänyt yhtenä epävarmuustekijänä vaikutuksia luo-alueeseen. Eristysojaa on hivenen siirretty itään päin, mutta asiallista selvitystä vesien virtaussuunnista ei ole tehty. Etäisyys luo-alueen rajasta on vain määritetty mekaanisesti.
Lupa on myös vastoin merenhoidon toimenpideohjelman tavoitteita. Muhojoki on luonnontilaisesti meanderoiva puro, jolla esiintyy paikallistiedon mukaan monipuolisesti kalastoa. Joki on sellainen Perämereen laskeva rakentamaton vesistö, jolla on merkitystä esimerkiksi harjuksen kutualueena, vaikka siitä ei hankevastaavan selvityksissä ole saatu osoitettua. Selkeää ristiriitaa ei poista määräys kalatalousmaksusta kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Muutoinkin korjausvelan aiheuttaminen on nurinkurista vesiensuojelua. Vesien- ja merenhoitolain tarkoitus on parantaa ja turvata vesistön ekologista tilaa. Muhojoen laskuvesi, Seljänlahti kuuluu Ii-Olhava-Taipale -vesimuodostumaan, joka on tyydyttävässä ekologisessa tilassa eikä Perämeren rannikon tilaa ole uusimpien arvioiden mukaan saatu kohenemaan.
Lupa on porrastettu. Toiseen vaiheeseen saa siirtyä, kun pintavalutuskentän toimivuus lupaehtojen mukaisesti on varmistettu. Pintavalutuskentäksi suunniteltu alue on ojitettu ja puustoinen. Sen toimivuuden osoittaminen nopealla aikataululla herättää epäilyksiä. Toisekseen lähtevän veden vuosikeskiarvona ilmaistut luvut eivät edes riitä osoittamaan vesiensuojelun riittävää tasoa. Tuotannon alettua vahinko on tapahtunut. Mitään aidosti tehokkaita korjaustoimia ei ole enää tehtävissä. Kaiken kaikkiaan riskejä on hankkeessa liikaa, joten Muhojoen valuma-alueelle ei ole syytä avata turpeennostokenttää. Siitä aiheutuisi ympäristönsuojelulain vastaisesti merkittävää ympäristön pilaantumista ja luonnonolosuhteiden huonontumista.
Turveruukki ilmoittaa tarvitsevansa uusia turvekenttiä turvatakseen lähivuosikymmeninä Oulun kaupungin energiantarvetta. Yhtiö havittelee jatkavansa kaikkein suuripäästöisimmän polttoaineen käyttöä vielä senkin jälkeen, kun Suomen poliittisena tavoitteena oleva hiilineutraalius vuoteen 2035 on saavutettu.
Kivihiilestä on jo päätetty luopua vuoteen 2030 mennessä. Turpeenpolton ominaispäästöt ovat Tilastokeskuksen mukaan 11 prosenttia korkeammat kuin kivihiilen. Lulucf:n päästölaskentaan tuomat maankäytön päästöt (turpeella turvekentät ja aumat) korottavat polttoturpeen käytön kokonaispäästöt energiayksikköä kohti laskettuna 25-30 prosenttia korkeammiksi kuin kivihiilen. Ilmastonmuutos katsotaan yleisesti (tieteellisin perustein) ihmiselämän suurimmaksi uhaksi ja merkit ilmastossa osoittavat, että olemme jo keskellä vaarallista muutosta. Tähän nähden turvealan epätoivoinen yritys jatkaa niin kuin ennenkin ei voi toteutua.
Ympäristönsuojelulain 1 §:n 2) kohdan mukaan lain tavoitteena on turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta. Muhosuon turpeenottohanke on kaikkien näiden tavoitteiden vastainen.
Turveruukin ja Oulun kaupungin siirtymäaikainen välttämätön turpeentarve voidaan varmasti kerätä yhtiön vanhoilta soilta. Turpeen tarkka kerääminen suonpohjilta on myös ilmastotoimi.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Teijo Liedes
puheenjohtaja
Liitteet: [ei 7ässä]
Liite 1: Päätös
Liite 2. Kuurtosuon pintavalutuskenttä 26.4.2013
Liite 3: Kontio-oja 2.5.2019