Valitus Hailuodon ja mantereen välisen kiinteän yhteyden vesiluvasta

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

18.3.2020

Vaasan hallinto-oikeus
vaasa.hao(at)oikeus.fi

Viite: Dnro PSAVI/1049/2018

Hakija: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Asia: Valitus Hailuodon ja mantereen välisen kiinteän yhteyden vesilain mukaisesta päätöksestä 11.2.2020 (liite 1)

Vaatimukset

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry (jäljempänä luonnonsuojelupiiri) vaatii, että Vaasan hallinto-oikeus kumoaa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen seuraavilla perusteilla:

1. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on suoritettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994, vanha YVA-laki) 17 §:n tarkoittamalla tavalla olennaisilta osin puutteellisesti.

2. Lupapäätöksestä ei käy ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon (vanha YVA-laki 13 §).

3. Lupa hankkeen toteuttamiselle on myönnetty luonnonsuojelulain (1096/1996, LSL) 66 §:n vastaisesti.

4. Hanke on yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60 EY (vesipuitedirektiivi) ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 1299/2004 (vesienhoitolaki) vastainen.

5. Hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty ei ole vesilain (587/2011, VL) 3:4 §:n tarkoittamalla tavalla huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

6. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä lähtien hankkeessa on vähintään rikottu hyvää hallintotapaa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on määritellyt liikenteelliset lähtökohdat saaren ja mantereen välille, käynnistänyt prosessin ja on vesilain mukaisen luvan hakijana. Sama Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on toiminut YVA-yhteysviranomaisena ja sittemmin asiantuntijalausuntojen antajana ja jatkossa on valvova viranomainen. ELY-keskuksen kolmoisrooli – hankevastaava, yhteysviranomainen ja vesilain valvoja – on ollut omiaan vaarantamaan viranomaisen puolueettomuuden ja on heikentänyt YVA-menettelystä lähtien päätöksenteon luotettavuutta ja puolueettomuutta. Kyseessä saattaa olla myös hallintolain (434/2003) 28 §:n tarkoittama esteellisyys.

Perustelut

Tiivistelmä

– Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vaihtoehtojen painotuksista ja suppeista vaikutusalueen rajauksista johtuneet puutteet ovat kertautuneet koko prosessin ajan kaavoitukseen ja lopuksi vesilupahakemukseen ja sen pohjalta tehtyyn päätökseen. Virheitä ja puutteita paljastanutta palautetta ei ole otettu huomioon. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella on ollut kolmoisrooli: hankevastaava, yhteysviranomainen ja valvova viranomainen.

– Epävarmuus vaikutuksista Natura 2000 -suojeluverkoston luontotyypeille ja lajeille on merkittävä ja on luvan myöntämisen este. Jääeroosion mekanismeissa eri osissa vaikutusaluetta on epäselvyyttä. Haittojen lieventämistoimet ovat epärealistisia, niiden toteuttamiskelpoisuus, toteuttajat ja kesto jäävät avoimiksi. Pitkäaikaisvaikutuksia ei ole arvioitu.

– Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman 2016-2021 toimenpiteistä huolimatta Oulun edustan vesimuodostuman tila on huonontunut. Oulun edusta on uusimman tila-arvion mukaan välttävässä tilassa ja Luodonselkä tyydyttävässä. Kiinteän yhteyden rakenteet heikentäisivät hydromorfologisia olosuhteita ja niistä aiheutuvat muutokset virtauksissa vaikuttaisivat merkittävästi ja pitkäaikaisesti niin, ettei vähintään hyvää ekologista tilaa olisi mahdollista saavuttaa ja säilyttää. Se olisi lainvastainen seuraus, jolloin lupa pitää evätä.

– Hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty ei ole vesilain (587/2011, VL) 3:4 §:n tarkoittamalla tavalla huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn puutteet

Lupapäätöksen perusteluissa on mainittu ainoastaan, että lupamääräyksiä harkittaessa on otettu huomioon arviointimenettelyssä esiin tulleet ympäristövaikutukset ja niiden merkitys. Päätöksestä ei kuitenkaan käy vanhan YVA-lain 13 §:n edellyttämällä tavalla ilmi, miten lausunto on otettu huomioon. Tämä seikka vaikeuttaa päätöksen laillisuuden arviointia ja loukkaa siten vakavasti asianosaisten oikeusturvaa. Lupaviranomaisen menettely ei vastaa hallinnon avoimuudelle eikä päätöksen perustelemiselle asetettuja vaatimuksia. Menettely vaarantaa myös ympäristöperusoikeuden toteutumisen, kun ympäristöviranomaisten ja ympäristön- ja luonnonsuojelua edistävien yhdistysten mahdollisuus päätöksen aineellisen oikeellisuuden arviointiin vaikeutuu.

Merkittävin puute koskee vaikutusalueen rajaamista. Hailuoto saarena on jäänyt vaikutusten arvioinnin ulkopuolelle. Vaikutukset on pääosin arvioitu vain varsinaiselta Hailuodon Huikun ja Oulunsalon Riutunkarin väliseltä merialueelta ja sen lähialueelta, lähinnä Huikun ja Riutunkarin vierustoilta tielinjauksen molemmin puolin. Hankkeella tulee olemaan kuitenkin huomattavia vaikutuksia muun muassa saaren maisemaan, kulttuuriympäristöön, Natura-alueisiin sekä saarikunta-asemaan.

Yhteysviranomaisen lausunnossa arviointiselostuksesta (POPELY/1/07.04/2010 9.8.2010) todetaan saareen perustuvista arvoista: ”Hailuoto on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja sisältyy valtakunnallisesti merkittäviin maisema-alueisiin ja on yksi maamme kansallismaisemista. Kiinteä yhteys (VE1) aiheuttaisi vaikutuksia alueen maankäyttöön, maisemakuvaan ja kulttuuriympäristöön.” Luonnonsuojelupiiri on huomauttanut myös asiasta jokaisessa prosessin vaiheessa (liitteet 2, 3 ja 4). Myös lisääntyvä liikenne ja todennäköisesti, Oulun läheisyydestä johtuen, rakentaminen aiheuttavat kulutuskestävyydeltään herkälle saaren ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Kaikesta palautteesta huolimatta ympäristövaikutuksia saareen ja olemukseen saarena ei ole lainkaan arvioitu YVA:ssa eikä missään myöhemmässäkään vaiheessa, kaavoituksessa tai kyseisessä lupahakemuksessa. Luonnonsuojelupiiri katsookin, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei ole toteutettu YVA-lain mukaisesti.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikennevastuualue on määrittänyt Hailuodon ja mantereen välisen liikenteen palvelutason riittämättömäksi ja ratkaisuksi siihen kiinteän yhteyden ja on siltä pohjalta hankevastaavana suorittanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Lähtökohtaisesti se, että YVA:n yhteysviranomaisena on toiminut sama organisaatio, ei ole nykyisen hallintokäytännön mukaista eikä luo riittävän luotettavaa kuvaa siitä, että selvitykset toteutettaisiin aidosti riittävästi ja puolueettomasti. Esteellisyys on ilmeinen, vaikka tehtävät olisivat jakautuneet ELY-keskuksen eri vastuualueille. Lisäesteen on aiheuttanut hankevastaavan eli liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen johtajan toimiminen myös ELY-keskuksen ylijohtajana siinä vaiheessa, kun vaikutustenarviointi ja sen jälkeen kaavoitus on toteutettu. Esimerkiksi Varkauden Huruslahden sedimenttien haitallisten aineiden kunnostushankkeessa Pohjois-Savon ELY-keskus jääväsi itsensä ja YVA-menettelyn toteuttamisesta vastasi Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Oulun Veden pohjavesihankkeessa siirrettiin niin ikään yhteysviranomaisen tehtävä toiselle ELY-keskukselle, koska Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus oli ilmaissut kantansa hankkeesta ja ollut myös yhtä vaihtoehtoa edistämässä.

Varmuutta ei ole, että hanke ei merkittävästi heikennä Natura-luontoarvoja.

Hanketta ei saa hyväksyä, koska on epävarmaa, ettei siitä aiheudu luonnonsuojelulain kieltämiä haitallisia vaikutuksia Natura 2000 -alueille ja luontodirektiivin liitteen II lajeille. Euroopan unionin tuomioistuimen (EUTI) antamassa Waddenzee-ratkaisussa C127/02 ilmaistujen periaatteellisten kannanottojen jälkeen on EUTIn ratkaisukäytännössä viitattu vakiintuneesti siihen, että viranomaisen on oltava varma edellä mainittujen haitallisten vaikutusten puuttumisesta. Ei ole voinut jäädä tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä haitallisten vaikutusten puuttumisesta.

Haittojen lieventämistoimet puutteellisia ja epäselviä

Selvitysten perusteella haitallisimmiksi luonnonarvoille on todettu pengertien virtaus-, aallokko- ja jääeroosiossa tapahtuvat muutokset. Ympäristöministeriö on edellyttänyt Natura-lausunnoissaan, että vaikutusten arvioinnissa esitetyt lieventämistoimenpiteet otetaan käyttöön hankkeen vaatimien päätösten ja lupien käsittelyssä. Erityisen selkeästi asia todetaan toisessa 28.6.2012 annetussa lausunnossa (dnro YM1/577/2012): ”lieventävien toimien tulisi perustua toimijaa sitoviin viranomaispäätöksiin. Hankkeen tulisi siten itsessään sisältää haittojen lieventämistoimet, ja toimija tulisi voida velvoittaa toteuttamaan ne sitoviin viranomaispäätöksiin perustuen.”

Lupapäätös on jo pelkästään tällä perusteella lainvastainen. Lupamääräyksessä nro 14 velvoitetaan noudattamaan kappaleessa ’Toimenpiteet menetysten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi’ esitetyt toimet lupamääräyksissä 25-27 tehtyjen tarkkailujen pohjalta. Luontovaikutusten seurantaohjelma on laadittu noin kymmeneksi vuodeksi alkaen rakentamisvaiheesta ja päättyen sen jälkeen noin kuuden vuoden päästä. Vaikutukset ovat kuitenkin pysyviä ja kasautuvia ja saattavat paljastua viiveellä. Tarkkailuohjelma ei vastaa vaatimuksia, jos sen ei ole tarkoitus jatkua vuoden 2029 jälkeen.

Muutoinkin lupamääräykset ovat tältä osin puutteellisia. Päätöksessä tukeudutaan olennaisella tavalla lieventämistoimien mahdollisuuteen ja toteuttamiskelpoisuuteen. Vastuulliset toimijat, lievennystoimien toteuttamiskelpoisuus, niiden laajuus ja laatu sekä lievennystoimien maksajat jäävät kuitenkin epäselviksi. Lieventämistoimenpiteiksi on päätöksessä määrätty lauttaväylän aukipito talvikuukausina. Lauttaväylällä tultaisiin siis jäämittausten perusteella ajamaan edelleen lautalla tai muulla aluksella ja väylää pitämään sitä varten kunnossa. Lisäksi tarkkailutulosten perusteella tehtäisiin tarvittaessa niittoa ja laidunnusta sekä kasvillisuuden mekaanista murskaamista.

Kaikki lieventämistoimenpiteet ovat kalliita toteuttaa ja niiden vaikutukset ovat epävarmoja. Laidunnus on vaikea toteuttaa ja se kytkeytyy muun muassa maataloustukiasioihin. ELY-keskuksen lehmien laiduntaminen alueella tarvittaessa pysyvästi tuntuu epävarmalta. Niiton oikeanlainen toteutus on vaativaa. Rannalla tehtävät toimenpiteet eivät voi mitenkään korvata jääeroosiota, vaikka toimenpiteiden organisointi saataisiin järjestettyä. Kaikkia lieventämistoimenpiteitä on vaikea valvoa. Lieventämistoimien osoittautuessa riittämättömiksi niiden vaikeasta toteutuksesta ja tehottomuudesta johtuen ei hanketta pysty muuttamaan vaikutusten lieventämiseksi.

Haittojen pysyvyydestä pitää seurata pysyvät toimenpiteet haittojen lieventämiseksi. Se vaatii sitoutumista ja jatkuvaa rahoitusta, päätöksen mukaan vuosittain 50 000 – 100 000 euroa. Lieventämistoimia ja niiden rahoitusta ei voida missään vaiheessa ulkoistaa esimerkiksi ympäristöhallinnolle, vaan velvoite kuuluu tienpitäjälle. Jos luvassa ei selkeästi määrätä vastuista, lieventämistoimet jäävät tekemättä viimeistään muutaman vuoden kuluttua hankkeen valmistumisesta.

Ensisijaista on kuitenkin se, että lievennystoimet eivät riitä varmuudella estämään luonnonsuojelulain kieltämiä haitallisia vaikutuksia Natura-suojelualueiden luontotyypeille ja lajeille.

Alueen harvinaisin rantakasvi on rönsysorsimo Puccinellia phryganodes. Laji mainitaan vesiluvassa luvussa luonnonsuojelualueet sivulla 22, Isomatala–Maasyvänlahti (FI1100203) ja sivulla 23, Säärenperä ja Karinkannanmatala (FI1105201) sekä luvussa kasvillisuus ja luontodirektiivin kasvilajit sivulla 68. Luvussa ”käytön aikaiset vaikutukset kasvillisuuteen, luontotyyppeihin ja suojelukohteisiin”, rönsysorsimoa tarkastellaan kahdessa peräkkäisessä lyhyessä kappaleessa sivulla 111. Luvussa ”rauhoitetut kasvi- ja eläinlajit” sivulla 188 pohditaan lyhyesti rönsysorsimon kohtaloa jääeroosion mahdollisesti heiketessä sen kasvupaikoilla.

Sivulla 11 vesiluvassa todetaan, että ”lajin populaatiodynamiikkaa ei tunneta hyvin ja vähäisetkin vaikutukset, jotka heikentävät rönsysorsimon elinmahdollisuuksia, ovat merkittäviä.” Missään vesiluvan kohdassa ei kuitenkaan mainita asiaa, jonka olemme tuoneet esiin hankkeen aikaisemmissa vaiheissa, joka lisää tarkastellun rönsysorsimopopulaation arvoa entisestään ja joka tekee vähäisistäkin elinmahdollisuuksien heikennyksistä vieläkin merkittävämpiä: pengertien vaikutusalueen rönsysorsimo on oma, geneettisesti erilaistunut, ns. evolutiivisesti merkittävä yksikkönsä.

Jo osayleiskaavavalituksessa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen 19.1.2015 kerroimme, että pengertien vaikutusalueella Hailuodon Isomatalalla ja Tömpässä kasvavaa rönsysorsimoa Puccinellia phryganodes ei tavata missään muualla Itämeren piirissä, ja että uusien alustavien tulosten mukaan Oulun yliopistossa tehdyssä populaatiogeneettisessä tutkimuksessa on selvinnyt, että Perämeren rönsysorsimo on geneettisesti ja ekologisesti erilaistunut Jäämeren rönsysorsimoista ja muodostaa oman evolutiivisesti merkittävän yksikkönsä (Kvist ym 2014). Se on siis suojelullisesti aiemmin luultua huomattavasti arvokkaampi ja tämän Perämeren rönsysorsimon koko maailmankanta on pengertien vaikutusalueella (Conservation Genetics –sarjassa. (Viite: Kvist, L., Aminian, L., Rouger, R., Kreivi, M., Laurila, M, Hyvärinen, M., Aspi, J. & Markkola, AM 2015: A climatic relict or a long distance disperser: conservation genetics of an Arctic disjunct polyploid plant. Conservation Genetics16 (6): 1489-1499.).

Rönsysorsimo on äärimmäisen uhanalainen ja luonnonsuojelulain nojalla erityisesti suojeltava laji, johon kohdistuvien uhkien merkitys lupaharkinnassa on sivuutettu. Kun Natura 2000 -verkoston tehtävänä on mahdollistaa lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen, ja kun näiden lajien osalta taso ei ole suotuisa, on näiden alueiden suojelutavoitteena lisätä lajien esiintymiä. Siihen nähden vähäisiäkin kielteisiä vaikutuksia tunnettuihin esiintymiin on pidettävänä suojelutavoitteita merkittävästi heikentävinä.

Jääeroosiota koskevat päätelmät perustuvat vanhentuneeseen aineistoon

Avaintekijäksi hankkeen etenemiselle on osoittautunut jääeroosio. Piiri on käsitellyt sitä perusteellisesti lausunnoissaan ja mielipiteissään vuodesta 2009 lähtien, mutta näkemystämme ei ole otettu huomioon, koska se on poikennut asiantuntijaksi valitun henkilön päätelmistä. Piirin esittämät näkemykset perustuvat pitkäaikaiseen empiiriseen havaintosarjaan.

Mielipiteessämme vesilupahakemuksesta 28.1.2019 kirjoitimme muun muassa: ”Jos vesitalouslupa myönnetään, luvassa on säädettävä seurannasta ja lieventämistoimista. Jäiden liike ja kasaantuminen matalikoille, kareille ja rannoille eli röysiintyminen lauttaväylän kummallakin puolella on lähes jokavuotinen ilmiö, vaikka röysien korkeus, leveys ja pituus vaihtelevat suuresti. Jääeroosion ja kasviyhdyskuntien tarkkailuohjelmassa (Lauri Erävuori ja Jaakko Kullberg: Hailuodon kiinteä tieyhteys. Tarkkailuohjelma. Jääeroosion ja luonnonympäristön tarkkailut (14.2.2018). 16T-13.1) tarkkailualueet esitetään kuvassa 1. Ne on määritelty hyvin, mutta väylän pohjoispuolen saaret on syytä lisätä ohjelmaan. Havaintojen mukaan liikkuvat jäät kulkevat lauttaväylän poikki yleisesti niin alkutalvella kuin keväälläkin. Pohjoispuolen luodoille nousee jäitten työnnön todisteena röysiä erittäin usein. Se on nimenomaan mekaanista jääeroosiota. Pengertie salpaisi tämän ilmiön tehokkaimmin juuri pohjoispuolellaan, missä myös käytännössä kaikki saaret sijaitsevat. Lisäksi tärkeää on seurata vaikutuksia Liminganlahteen, jotta lieventämistoimiin osataan ryhtyä ripeästi.”

Vesiluvassa luvussa ”lausuntoihin, muistutuksiin ja mielipiteeseen vastaaminen” s. 198-199 kirjoitetaan mielipiteestämme seuraavasti: ”14) Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n ja Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry:n mielipiteessä esitetty vaatimus hakemuksen hylkäämisestä on hylätty. Luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät luparatkaisusta ja sen perusteluista ilmenevästi. Muilta osin mielipiteessä esitetyt vaatimukset on otettu huomioon luparatkaisusta ja lupamääräyksistä sekä niiden perusteluista ilmenevästi.” Hylkääminen pitää paikkansa, muu ei.

Luvussa ”hakijan selitys” AVI kirjoittaa jääeroosioasiasta. Jääeroosion jatkoselvityksessä on todettu seuraavaa (s. 176):
””Hankkeen aikaisemmissa vaiheissa on laadittu Natura-arvio sekä sitä täydentävä lieventämistoimia koskeva tarkentava arvio. Koillispuolen lähimmät saaret (mm. Jussinmatala ja Löplötinkari) kuuluvat Perämeren saaret Natura 2000 -alueeseen. Hailuodon kiinteän yhteyden jääeroosion jatkoselvityksessä on todettu koskien lauttaväylän pohjoispuolen Natura-alueita (luodot ja karit sekä Akionlahti) mm. seuraavaa; ”Maayhteyden vaikutuksesta jään paineet laskevat hieman lauttaväylän pohjoispuolisilla saarilla lounais- ja etelätuulilla ja tällöin myös niistä suunnista tuleva jääeroosio heikkenee hieman. Lännen ja pohjoisen välisestä sektorista puhaltavien tuulien vallitessa sen sijaan eroosioon ei tule kuin korkeintaan vähäisiä muutoksia. Matalilla luodoilla termomekaaninen eroosio vaikuttaa sekä myös aaltoeroosion rooli on merkittävä. Alueella on selvästi nähtävissä, että puusto alkaa vahvistua, kun luodon korkeus ylittää vedenkorkeuden maksimin. Tämän perusteella mekaanista jääeroosiota ei voi pitää tärkeänä [lihavoitu]. Akionlahti on penkereen vaikutusten ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan maayhteyden rakentamisella on korkeintaan vähäisiä vaikutuksia lauttaväylän pohjoispuolella olevien Natura-alueiden luonnontilaan” [lihavoitu]. ELY-keskus toteaa, että laadittujen selvitysten perusteella kiinteän yhteyden rakentamisen ja käytön aikana ei arvioiden perusteella aiheudu kielteisiä vaikutuksia luonnonsuojelu- tai Natura-alueille. Jääeroosion (jääntyöntö) heikkeneminen ulottuu oletettavasti kiinteän yhteyden eteläpuoleisiin rantoihin Oulussa Riutunkarin ja Nenännokan väliselle alueelle ja Hailuodossa Huikuin ja Vaskin väliselle alueelle.”

Olemme kumonneet edellä mainitut AVI:n siteeraamat väitteet KHO-valituksessamme (Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 2017: Valitus [Korkeimmalle Hallinto-oikeudelle] Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden merialueen osayleiskaavavalitusta koskevasta päätöksestä 17/0062/1 ja 17/0063/1. 29.3.2017), ja asiaa oli käsitelty yksityiskohtaisemmin valituksessamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle (Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry. ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 2015: Valitus merialueen osayleiskaavapäätöksestä 19.1.2015.) Tässä otteita:

Professori Matti Leppärannan jääeroosion jatkoselvityksestä vuodelta 2013 esitimme valituksessamme pitkäaikaisiin empiirisiin havaintoihin perustuvan eriävän mielipiteen. Esimerkiksi selvityksessä kommentoidaan sivulla 22 vuoden 2011 selvitystä (alaviite 12): ”Edellä käsitellyn mukaan maayhteyden pohjoispuolen luotoihin vaikuttaa lähinnä termomekaaninen jääeroosio ja aaltoeroosio… Jään työntö nykyisellään lauttaväylän ylitse on ilmeisesti vähäistä”.

Tämä ei pidä paikkaansa, vaan jäiden liike ja kasaantuminen matalikoille, kareille ja rannoille eli röysiintyminen lauttaväylän kummallakin puolella on lähes jokavuotinen ilmiö, vaikka röysien korkeus, leveys ja pituus vaihtelevat suuresti.

Sama tilanne on Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella, missä korkean veden nostamat jäät ovat raivanneet jopa Riisinnokan nimenkärjen puustoa. Jääeroosioselvityksen (Leppäranta) mukaan kuitenkin ”alueella vaikuttava jääeroosio on pääosin vedenpinnan nousun irrottamien jäiden aiheuttamaa eikä hanke vaikuta merkittävästi vedenpinnan korkeusvaihteluihin”. Väite on ristiriidassa monikymmenvuotisten maastohavaintojen kanssa. Liikkuvien jäitten tekemä raivaus ja jäiden röysiintyminen ovat myös Isomatalan-Maasyvänlahden Natura-alueella lähes jokavuotinen ilmiö. Sen sijaan selvityksen mainitsema ”pääosin vedenpinnan nousun irrottamien jäiden aiheuttama” eroosio on mittasuhteiltaan vähäistä.

Selvityksessä mainittu termomekaaninen – jäiden tilavuuden muutoksista lämpötilan muuttuessa johtuva – jääeroosio on liikkuviin ja röysiintyviin jäihin verrattuna edes kohtuullisessa mittakaavassa harvinainen ilmiö. Sen tunnistaa siitä, että jääkentän laajentuessa pienoisröysiä (taitekaton muotoisia katkeilevia jonoja) muodostuu kaikensuuntaisille rannoille eikä vain lounaanpuoleisille (= vallitseva tuulen suunta, joka nostaa vettä) kuten liikkuvien jäiden tapauksessa. Pengertiellä ei ole suurempaa vaikutusta termomekaaniseen eroosioon. Tällainen, harvinainen tilanne oli tammikuun alussa 2017 Luodonselän alueella ja lauttaväylällä ja laajemminkin (liite 5, kuva 1). Ilmiön esiintymisfrekvenssi on kuitenkin alle kymmenesosa liikkuvien ja röysiintyvien jäiden esiintymistiheydestä, ja pengertie heikentää nimenomaan tätä yleistä jääeroosiomekanismia.”

Vesilupaa siis perustellaan väitteillä, jotka olemme muun muassa vesilupahakemusta koskevassa mielipiteessämme kumonneet. Esittämäämme empiirisiin havaintoihin pohjautuvaa tietoa ei voi kumota vetoamalla teoriaan, jonka mukaan havaintojen mukaisia ilmiöitä ei tapahdu. Jos mekaaninen jääeroosio on voimakas Oulunsalon kärjessä ja Santosen etelärannalla, se olisi teorian mukaan heikompi ilman pengertietä vielä auki olevan lauttaväylän pohjoispuolella. Kuten olemme todistaneet, asia ei ole niin. Röysyjä muodostuu koko lauttaväylän pohjoispuoliselle karikolle ja aina entisen Haukiputaan saarille asti (liite 5, kuvat 2-6).

Kuva 1 esittää mekaanista jääeroosiota (liikkuvien jäitten aiheuttamaa) paljon harvinaisempaa ilmiötä, lämpölaajenemisesta aiheutuvaa jäitten työntymistä rantaan. Kuvissa 2-6 on ”röysiä”, jotka aiheuttavat mekaanista jääeroosioita. Kuvan 1 lämpölaajenemisesta aiheutuvaan jäitten työntymiseen rantaan pengertie ei vaikuta, mutta kuvien 2-6 tapauksiin vaikuttaa.

Luonnonsuojelupiirin johtopäätös hankkeen vaikutuksista Natura 2000 -luonnonarvoihin

Edellä on perustellusti osoitettu, että jääeroosion mekaniikan ja sen vaikutusten arviointi alueen poikkeuksellisen monimuotoiseen luontoon on toteutettu puutteellisesti. Puutteellinen jääeroosion mallinnus on johtanut virheelliseen lopputulokseen Natura-arvioinnissa. Jääeroosion vähenemisestä johtuvia haitallisia vaikutuksia usean Natura-alueen luontoarvoihin on aliarvioitu.

Natura-arvioinnissa kuitenkin tunnistettiin haitallisten vaikutusten olemassaolo, minkä vuoksi lieventämistoimenpiteet katsottiin tarpeellisiksi. Lieventämistoimet ovat määräaikaisia, vaikeita toteuttaa, vaikea valvoa ja toteutuessaankin tehottomia.

Natura-vaikutusten arviointiin liittyy edellä kuvatulla tavalla merkittävää epävarmuutta. EU-oikeuden tulkintavaikutus ja ympäristöoikeuden yleinen varovaisuusperiaate huomioon ottaen aluehallintovirasto ei olisi saanut myöntää hankkeelle lupaa. Hanke heikentää LSL 66 §:n tarkoittamalla tavalla merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Hanke vaarantaa vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamisen.

Erityinen menetys on vesien- ja merenhoitolain mukaisen vähintään hyvän ekologisen tilan saavuttamisen estyminen. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla on pantu täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivi. Unionin tuomioistuimen niin sanotussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan mukaan kansallinen viranomainen ei saa myöntää lupaa toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi.

KHO:n vuosikirjaratkaisulla 19.12.2019 (KHO:2019:166) Finnpulp Oy:n lupahakemus hylättiin, koska selvitykset osoittivat, että Kallaveden ekologista tilaa kuvaavat kasviplankton-laatutekijän osatekijät olivat trendinomaisesti heikkenemässä rehevöitymisen vuoksi siten, että Kallaveden ekologinen tila tai ainakin yksi sen laatutekijöistä eli kasviplankton oli vaarassa heikentyä tyydyttävälle tasolle erityisesti, jos vesistöön kohdistuva kuormitus vielä nykyisestä lisääntyy.

Arvioitaessa luvan myöntämisen esteitä ratkaisevia ovat toiminnasta ja muusta kuormituksesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset. Merkitystä ei lain mukaan ole esimerkiksi toiminnan hyödyllisyydellä yleiseltä kannalta tai sen tuottamalla taloudellisella tuloksella.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman 2016-2021 toimenpiteistä huolimatta Oulun edustan vesimuodostuman tila on huonontunut. Oulun edusta on uusimman tila-arvion mukaan välttävässä tilassa ja Luodonselkä tyydyttävässä.

Täydennetyssä pohjaeläinselvityksessä todetaan vastaava YVA-menettelyn aikainen selvitys puutteelliseksi, mutta edelleen uudempikin pohjaeläinselvitys on tehty vain pengertien ja sen lähialueiden osalta. Luodonselältä selvityksiä pohjaeläimistä ja muista biologisista ekologisen tilan arviointiin käytettävistä tekijöistä ei hakemusasiakirjojen liitteiden perusteella ole tehty. Myös veden laadun osalta selvitykset ovat puutteellisia. Mallinnuksessa on käytetty kokonaisfosforia, kokonaistyppeä ja sameutta, jotka toki ovat keskeisiä indikaattoreita, mutta koska tekstissä todetaan, että Luodonselällä on ajoittain alueita, joilla on happikatoa / alhaisia happipitoisuuksia, niin alueen nykyinen ekologinen tila ja veden laatu sekä hankkeen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset siihen olisi tullut selvittää kattavammin ja myös yleistämättä. Vaikka ekologinen tila arvioidaankin vesimuodostuman yleistilana, Luodonselän ympäristössä on lukuisia Natura-alueita, jolloin on tarpeen arvioida esimerkiksi lahtialueita ja virtausoloiltaan muuttuvia alueita, joissa voi tapahtua ravinteiden kasaantumista ja pohjarakenteen muutoksia. Virtauksesta esitetyt arviot ovat kaiken kaikkiaan kyseenalaisia, sillä empiiristen havaintojen mukaan virtausmallissa on merkittäviä virheitä, joista seuraa vääriä tulkintoja (liite 6).

Joka tapauksessa vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää vesimuodostumien hyvää ekologista tilaa. Kun ekologisen tilan arvio on hyvää huonompi, niin se edellyttää toimenpiteitä vesimuodostuman tilan parantamiseksi. Mikäli ekologinen tila Luodonselän alueella olisi hyvä, niin direktiivi edellyttäisi myös hyvän tilan säilyttämistä. Iso periaatteellinen kysymys tässä lupapäätöksessä on, että hanke heikentää edelleen jo tyydyttävässä tai välttävässä tilassa (Oulun edusta) olevan vesimuodostuman ekologista tilaa. Valvovan viranomaisen esittämä lausuma jonka mukaan hanke ei estä hyvän ekologisen tilan saavuttamista, on virheellinen tai ainakin siihen sisältyy suuri epävarmuus. Toisaaltahan on todettu, että hanke ei ainakaan enää alenna vesimuodostuman tilaa.

Kiinteän yhteyden rakenteet heikentäisivät hydromorfologisia olosuhteita ja aiheuttaisivat meriympäristölle pysyviä fyysisiä menetyksiä (VNA merenhoidon järjestämisestä: tukahduttaminen esimerkiksi keinotekoisilla rakennelmilla, ruoppausjätteen läjityksillä ja tukkiminen esimerkiksi pysyvillä rakenteilla). Ravinnepitoisuuden kasvu vielä vahvistaisi kasautuvasti negatiivisia pitkäaikaismuutoksia. Luodonselän osalta varsinkin ne ovat tärkeitä ottaa huomioon, sillä ilmastonmuutos lisää talvisateita ja valuma-alueilta huuhtoutuvan aineksen määrää.

Poikkeamiselle ympäristötavoitteista ei perusteita

Ympäristötavoitteista ei voi hankkeessa poiketa. Edellytykset eivät sille täyty. Hanke ei ole yleisen edun kannalta erittäin tärkeä eikä edistä merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai turvallisuutta. Tavoiteltaviin hyötyihin voidaan päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella.

Intressivertailussa hyödyt eivät ole huomattavia menetyksiin verrattuna.

Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hankkeen hyödyt ovat huomattavat verrattuna siitä aiheutuviin menetyksiin (VL 3 luku 6 §). Hankkeen hyödyt ja menetykset arvioidaan ensisijaisesti yleiseltä kannalta ja voivat olla rahassa vaikeasti mitattavia. Yleiset intressit, joita ei voida pitää yksityisten asianosaisten intresseinä, voivat tulla intressivertailussa kyseeseen yleisinä etuina. Sellainen on muun muassa luonnonsuojelu.

Hyödyt

Hyötyarvioinnin ensimmäisen kohdan mukaan: ”Hanke parantaa Hailuodon valtakunnallista ja seudullista saavutettavuutta, mahdollistaa entistä sujuvammat yhteydet Hailuotoon suuntautuvalle henkilö- ja tavaraliikenteelle sekä paikalliselle elinkeinotoiminnalle ja laajentaa Hailuodon työssäkäyntialuetta. Hanke tuo Hailuodon liikenteellisesti tasavertaiseksi Oulun seudun muiden kuntien kanssa.”

Ensimmäisen kohdan hyötyä ei voida tarkemmin analysoituna pitää suurena. Saavutettavuuden määritelmä jää tässä avoimeksi. Sillä tarkoitettaneen vierailijoiden ja hälytysajoneuvojen kulun helpottumista saarelle. Matka-aika tulee todellisuudessa pienenemään niukasti ja siitä vierailijoiden matka-ajan lyhenemisen kautta saatava hyöty on pieni ja välillinen. Matka-ajan niukka pieneneminen koskee myös henkilö- ja tavaraliikennettä. Saaren palo- ja pelastustoimi on hoidettavissa saaren omaa valmiutta tarvittaessa parantamalla ja lääkintähelikopterilla.

Osa paikallisesta elinkeinotoiminnasta hyötyisi kiinteästä yhteydestä. Osalle siitä koituisi haittaa esimerkiksi ostosmatkojen lisääntyessä mantereelle. Elinkeinotoiminnan oletetut hyödyt olisivat joka tapauksessa välillisiä. Vesioikeudessa on jokseenkin vakiintuneesti katsottu, että yleisten etujen tulee olla välittömästi hankkeeseen liittyviä. Siten esimerkiksi sosiaalisten olojen parantuminen paikkakunnalla ei ole pidetty yleisenä etuna vesilain intressivertailussa. Työssäkäyntialueen laajenemista ei siten voida pitää välittömänä hyötynä. Etätyö tulee jatkossakin lisääntymään ja välillinen hyöty pienenemään. Liikenteellisen tasavertaisuuden ideaalia voidaan pitää sinänsä mahdottomana ja tarpeettomana, eikä sen parantumista voida pitää välittömänä yleisenä etuna intressivertailussa. Esimerkiksi lääkintähelikopterin avulla Hailuoto on paremmassa asemassa moneen mantereella sijaitsevaan alueeseen verrattuna.

Välittömäksi hyödyksi jää lähinnä saaressa olevien kiinteistöjen käyttöarvon pieni lisääntyminen autoliikenteen tieyhteyden parantuessa. Samalla kuitenkin kevyen liikenteen tieyhteys heikentyy sen siirtyessä lautalta kapeille pientareille. Kiinteistöjen arvo saattaa nousta hieman, mutta tästä ei ole varmuutta. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että saarikiinteistöt ovat hyödynnettävissä ilman pengerteitä, eikä kiinteästä yhteydestä saatavia hyötyjä ole pidetty merkittävinä. Hailuodon tieyhteys on järjestetty lautalla, eivätkä kiinteän yhteyden hyödyt ole suuria.

Yhteyden yleissuunnitelmassa, (s. 54) kerrotaan matka-ajan nykyisellä lauttayhteydellä Hailuodosta Oulun keskustaan olevan odotuksineen noin 90 minuuttia ja sanotaan matka-ajan puolittuvan kiinteän yhteyden myötä.

Matka-aika Hailuodon keskustasta Oulun keskustaan jakautuu nykyisellään ajallisesti niin, että ajomatka Keskikylältä Huikkuun on kestoltaan noin 20 minuuttia, lauttamatka lastauksineen noin 30 minuuttia ja ajo Oulun päässä keskustaan ruuhka-aikojen ulkopuolella noin 30 minuuttia. Kun tähän lisätään 10 minuutin aika lautan odotukselle, kuten suunnitelmassa, saadaan matka-ajaksi Hailuodon Keskikylältä ilmoitettu 90 minuuttia.

Vastaavasti kiinteää yhteyttä käyttäen matka-ajat Hailuodossa ja Oulussa ovat samat kuin lauttayhteydellä, mutta lauttamatka ja odotus – noin 40 minuuttia – korvautuu kiinteän yhteyden ylityksellä, joka kestää asetetusta nopeusrajoituksesta riippuen yleissuunnitelman mukaan 5-7 minuuttia. Näin ollen matka-aika Hailuodon keskustasta Oulun keskustaan on kiinteää yhteyttä käyttäen noin 55 – 57 minuuttia, vain 33-35 minuuttia eli kolmanneksen nopeampi kuin vastaava matka lauttayhteydellä.

Mikäli matkan kestoa mitattaisiin lauttarannasta / kiinteän yhteyden alusta Hailuodon Keskikylän sijaan, saataisiin matka-ajoiksi lauttayhteydellä noin 70 minuuttia odotuksineen ja kiinteällä yhteydellä noin 35 – 37 minuuttia, jolloin väite puolet lyhyemmästä matka-ajasta pitäisi paikkansa, mutta 90 minuutin matka-aika lauttayhteydellä ei.

Kaiken kaikkiaan tieyhteys on intressivertailun hyötypuolella ajateltu yksisuuntaiseksi, jota pitkin tulee Hailuotoon välillisiä hyötyjä. Intressivertailussa ei ole otettu huomioon, että tieyhteydestä aiheutuu saarella vastaavasti välillisiä menetyksiä matkojen lisääntyessä mantereelle. Monet palvelut ovat vaarassa heikentyä ja siirtyä mantereelle yhteyden hieman parantuessa ja matkojen lisääntyessä. Matka-ajan lyhentyminen on edellä kuvatulla tavalla verrattain pieni.

Toisessa kohdassa hankkeesta saatavaksi hyödyksi on arvioitu: ”Lauttaväylän ruoppaus aiheuttaa haittaa kalastukselle, koska kiintoaines ja sameus karkottavat kaloja ja likaavat pyydyksiä. Lautan aiheuttama vedenalainen melu karkottaa myös osaltaan kaloja alueelta. Edellä mainitut haitat poistuvat hankkeen valmistuttua.”

Edellä mainittujen haittojen suuruudesta ei ole tarkempaa tietoa. Massiiviseen rakennustyön ja pysyvän tiepenkereen aiheuttamiin haittoihin verrattuna haitat ovat joka tapauksessa pieniä. Lauttaväylän kunnossapito on edelleen tarpeen Natura-vaikutusten lieventämistoimenpiteiden vuoksi.

Kolmannessa kohdassa hyödyksi on luettu vuotuisten ylläpitokustannusten väheneminen. Nykyisen lauttaliikenteen kustannukset eivät liity millään tavalla vesioikeudelliseen intressivertailuun. Varsinkaan kun kiinteän yhteyden rakentamis- ja elinkaarikustannuksia ei ole huomioitu vertailussa.

Rakentamiskustannuksia ei tulekaan ottaa intressivertailussa huomioon, eikä siten myöskään ylläpitokustannuksia. Vuosaaren sataman rakentamista koskevassa päätöksessä KHO 2002:64 vahvistettiin jo ennalta tiedetty vesilain sisältö, jonka mukaan hankkeen kannattavuudella ei ole lupaharkinnassa merkitystä ja että rakentamiskustannukset on jätettävä huomiotta.

Menetykset

Ensimmäisessä kohdassa on lueteltu hankkeen rakentamisaikaisia ja pysyviä vaikutuksia vesiympäristössä, mutta niiden suuruudesta sekä painoarvosta intressivertailussa ei ole lausuttu mitään. On mahdotonta arvioida, miten hyvin PSAVI on onnistunut näiden haitallisten vaikutusten merkityksen tunnistamisessa ja miten nämä ovat vaikuttaneet intressivertailuun. Tämä on vakava puute, koska päätöksen perusteluista ei käy ilmi, minkälaisen painoarvon AVI on antanut esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen maisemakuvan ja kansallismaiseman pysyvälle muutokselle yleisesti. Kohdassa on myös virheellisesti todettu vesiympäristön muutosten kohdistuvan rakentamisalueille ja niiden välittömään läheisyyteen. Tosiasiassa muutokset ulottuvat heikentyvän eroosion kautta hyvin laajalle alueelle.

Toisessa kohdassa keskeisiksi vaikutuksiksi on tunnistettu siltojen ja pengertien aiheuttamat aalto- ja jääeroosion muutokset. AVI toteaa, että tämä vaikutus estetään lieventämistoimenpiteillä. Tämän valituksen Natura-vaikutusten arviointia käsittelevässä osassa on osoitettu lieventämistoimenpiteiden epävarmuus ja jääeroosiomallinnuksen virheellisyys. Jääeroosion merkityksen aliarviointi on vääristänyt myös intressivertailua.

Loput kohdat käsittelevät kalataloudellisia haittoja ja haittoja kaupallisille kalastajille sekä niistä maksettavia korvauksia ja velvoitteita, jotka ovat perusteltuja.

Tämän lisäksi perusteluissa on jäljempänä mainittu erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan upossarpion esiintymispaikan heikentämiseksi myönnetty LSL 49 §:n mukainen poikkeamislupa sekä naurulokin ja kalatiiran häirintään myönnetty LSL 48 §:n poikkeamislupa. Näiden osalta heikennysten merkitystä ja painoarvoa intressivertailussa ei ole kerrottu. Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajeille, meriuposkuoriaiselle ja nelilehtivesikuuselle, esitetään lieventämistoimenpiteitä, mutta aiheutuvan haitan merkityksestä ei lausuta. Maailmalaajuisesti vaarantuneen ristisorsan ja erittäin uhanalaisten pikkutiiran ja karikukon elinympäristöjen heikentämistä ei edes mainita menetyksinä, vaikka hakija on nämä heikennykset tunnistanut.

Menetyksiin ei ole laskettu kiinteän tieyhteyden välillisiä vaikutuksia Hailuodon herkkään luontoon ja kulttuuriympäristöön. Kuitenkin hyötypuolelle on välilliset vaikutukset kelpuutettu. Haitaksi olisi luettava myös saaristokunta-aseman menetys, joka on merkittävä heikennys noin 1000 asukkaan kunnalle. Huomioon ei myöskään ole otettu valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen, Suomen kansallismaiseman ja valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvon heikentymistä. Tähänkin vaikuttaa alun perin tehty liian suppea vaikutusten rajaus merialueelle ja sen välittömään lähiympäristöön, jonka perusteella kaikki vaikutukset saareen ja saaressa sivuutettiin. Vaikutukset näihin kolmeen eri luokitteluun syntyvät maiseman muutoksen ja alueen luonteen ja imagon muuttumisen myötä, minkä on todennut myös yhteysviranomainen aikanaan lausunnossaan.

Vesistössä liikkuminen on perinteisesti ollut Suomessa tärkeä vesistön käyttömuoto. Vesistössä liikkumisen vaikeutumista ei kuitenkaan ole huomioitu menetyksenä, vaikka pengertie tukkii melkein koko Hailuodon ja mantereen välisen merialueen. Kuitenkin kaupallisten kalalajien kalastajille on esitetty korvausta, kun korkeimmat troolit joutuvat kiertämään korkeamman silta-aukon kautta.

Intressivertailu

Intressivertailusta todetaan, että siinä on otettu huomioon yhdyskuntarakenteelliset, liikenteelliset ja julkiseen talouteen kohdistuvat hyödyt. Hankkeen julkistaloudellisia hyötyjä ei kuitenkaan olisi tullut ottaa intressivertailussa huomioon KHO:n Vuosaaren satamaa koskevan päätöksen linjauksen mukaan. Lisäksi jäljempänä on osoitettu, että muun muassa kustannusten nousu on tehnyt hankkeesta kannattamattoman. Yhdyskuntarakenteelliset ja liikenteelliset hyödyt on tullutkin ottaa huomioon, mutta ne on edellä osoitettu vähäisiksi.

Muuten AVI:n suorittaman intressivertailun analysointi on mahdotonta, koska hyötyjen ja menetysten suuruudesta, merkityksestä ja painoarvosta ei ole lausuttu. Intressivertailun perustelut ovat muutenkin niukkoja. Lopulta todetaan kuin itsestään selvyytenä hankkeesta satavan hyödyn olevan menetyksiin verrattuna huomattava. Päätöksen lukijan on mahdotonta saada selville, mikä oikeudellinen painoarvo intressivertailussa esitetyille seikoille on annettu ja miten johtopäätökseen on tultu.

Luonnonsuojelupiiri arvioi edellä esitetyillä perusteluilla, että hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty ei ole VL3:4 §:n tarkoittamalla tavalla huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Lupaa hankkeelle ei olisi saanut myöntää ja se tulee kumota.

Lopuksi

Hanketta on viety eteenpäin taloudellisesti kannattavana virheellisiin kustannustietoihin perustuen. Hakijan omassa intressivertailussa hankkeen kustannukset ovat täysin epärealistiset. Kiinteän yhteyden kustannuksena on esitetty 73,40 miljoonaa euroa ja hyötynä 125,12 miljoonaa euroa, jolloin hanke on katsottu yhteiskunnallisesti kannattavaksi. Elinkaarikustannukset ovat kuitenkin viime vuoden tietojen mukaan 147 miljoonaa.

11.2.2020 tehdyssä vesilupapäätöksessä käytetään vanhoja lukuja, vaikka päätös lisämäärärahasta tehtiin viime jo vuonna. Lisämäärärahan perustelujen mukaan kustannusten kasvu johtuu erityisesti kiviaineksen arvioitua suuremmista kuljetuskustannuksista, eroosiosuojauksesta ja penkereen rakentamisesta. Lisäksi rakennusaika pitenee alkuperäisestä. Julkaistuja laskelmia ja tiesuunnitelmia ei ole päivitetty eikä missään siis ole kerrottu:
– paljonko kuljetettavan kiviaineksen määrää täytyy lisätä julkaistuihin / hyväksyttyihin suunnitelmiin nähden,

– mistä kuljetuskustannusten nousu muutoin johtuu, joudutaanko kiviaines uuden arvion mukaan tuomaan aiemmin ajateltua kauempaa sekä

– kuinka paljon tien rakennusaika pitenee, eli millä tavoin rakentamisen aikataulun jaksotukset ja kuljetusten rytmitykset muuttuvat julkaistuun suunnitelmaan nähden.

Lisäksi on erittäin todennäköisenä, että todelliset rakentamis- ja elinkaarikustannukset nousevat huomattavasti nykyisestäkin arviosta. Esimerkiksi Oulun alueen merenpohjan epäedulliset geotekniset olosuhteet aiheuttivat ennakoimattomia vaikeuksia Oulun syväväylän kiinteiden turvalaitteiden rakentamishankkeessa. Hankkeelle saatiin viime vuonna edellä mainitusta syystä 15 miljoonan euron lisäraha, joka yli kaksinkertaisti hankkeen budjetin. Pengertien siltojen kohdalla olosuhteet ovat samanlaiset ja kantamattomien maalajien paksu kerros tulee lisäämään perustamiskustannuksia merkittävästi ennakoidusta.

Ilman hyöty-kustannus-laskennassa huomioituja ulkoisia kustannuksia, kuten päästöille ja odotusajalle laskettuja arvoja, ei hanke ole nykyisen lauttaliikenteen kustannuksia edullisempi, mikäli huomioidaan lautan nykyinen vuosikustannus (5,8 miljoonaa / vuosi), 2/3 kahden lautan uushankinta-arvoista (20 miljoonaa euroa 1,333 miljoonaa/vuosi, kun lautan jäännösarvo 30 vuoden jälkeen on 0) ja väylänpitokustannukset (0,3 miljoonaa euroa/vuosi tiesuunnitelman mukaan) – tällä yksinkertaistetulla laskennalla lauttaliikenteen vuosikustannus olisi noin 7 433 333 euroa vuodessa. Kun tuo laskelma vielä korjataan lauttojen jäännösarvolla ja pengertien kustannus jaetaan vain elinkaaren hyödyllisille käyttövuosille (17 vuotta), lukema on pengertien kannalta tuolla aikavälillä selkeästi epäedullisempi.

Kun hankkeen tavoite oli kiinteä tieyhteys, lauttaliikenteen kehittämismahdollisuudet ovat jääneet alusta alkaen vähälle huomiolle. Jo mahdollisuudet polttoainevalikoimassa tekevät väylän ylityksestä lautalla pääosin henkilöautoliikenteen sijaan ympäristöllisesti merkittävästi kestävämpää ja siten paremman vaihtoehdon. Tarkastelimme päästöjä lautta- ja pengertievaihtoehdossa jo YVA-arviointiselostuslausunnossamme (liite 7) ja kumosimme väitteet pengertien 40 prosentin vähennyksestä, mutta sama, kumottu luku on jälleen vesiluvassa kertoen tässäkin siitä, että PSAVI ei ole käyttänyt muuta kuin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimittamaa puutteellista materiaalia. Liitteissä 8-10 esitämme uuden, tarkemman laskelman.

Harvinaisen monimuotoinen ja herkkä luonto ja vesistön selvästi hyvää huonompi tila ja vähintään hyvän tilan saavuttamisen vaarantuminen osoittavat, että varovaisuusperiaate huomioiden kyseinen paikka ei sovellu massiivisen kiinteän yhteyden rakentamiseen. Hailuoto on saari ja se on saavutettavissa saaren ja mantereen välillä liikennöitävällä lautalla. Kehittyvä tekniikka mahdollistaa sen ympäristövaikutusten pienentämisen ja palvelutason parantamisen nykyisestä.

Tässä on kerrottu vaihtoehtojen todellisista kustannuksista siltä varalta, että kustannukset otettaisiin intressivertailussa huomioon. Samalla tässä ja aiemmin valituksessa on osoitettu, että hanke ei ole vesilain tavoitteiden mukaisesti taloudellisesti eikä ekologisesti kestävä.

Edellä on myös osoitettu, että hankkeeseen liittyy paljon epävarmuuksia ja epäselvyyksiä. Kustannusarvion kasvaminen kertoo, että joitakin seikkoja rakentamishankkeessa ei olla osattu alun perin ottaa huomioon. Tämä tarkoittaa myös muun muassa rakentamisajan pidentymistä ja samalla lisääntyviä ympäristövaikutuksia. Nämä seikat olisi tullut tuoda vesilupakäsittelyssäkin avoimesti esille. Epävarmuutta ja -selvyyttä lisää myös luonnonsuojelupiirin näkökohtien ja mittavan empiirisen aineiston huomioimatta jättäminen päätöksenteossa. Niitä ei ole otettu huomioon, vaikka päätöksessä niin on vastattu ja väitetty. Tältä osin vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet ovat olleet puutteelliset ja tavoiteltu päätöksen aineellinen oikeus ei ole toteutunut.

Esko Saari
puheenjohtaja

Heli Kinnunen
sihteeri

Liitteet [tässä ei kaikkia liitteitä]

Liite 1: Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös nro 6/2020: Pengertien ja kahden sillan rakentaminen Oulun Riutunkarin ja Hailuodon Huikun välille, Oulu, Hailuoto, Liminka, Lumijoki ja Siikajoki

Liite 2: Kooste piirin ja kumppaneiden kiinteää yhteyttä koskevista lausunnoista, mielipiteistä ja muista kannanotoista.

Liite 3: Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry ja Hailuodon luonnonsuojeluyhdistys ry 2019: Mielipide Hailuodon ja mantereen välisen kiinteän yhteyden vesilupahakemuksesta 28.1.2019.

Liite 4: Kooste keskeisistä virheistä, puutteista ja epäselvyyksistä.

Liite 5: Kuvat 1-6 jääeroosiosta

Liite 6: Markku Ketolan lausunto

Liite 7: Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry 2010: Lausunto Hailuodon liikenneyhteyden ja Oulunsalo-Hailuoto tuulipuiston YVA-selostuksista 16.6.2010.

Liite 8: Taulukko 1: Hailuodon kiinteän yhteyden rakentamisvaiheen päästöt

Liite 9: Taulukko 2: Liikennevaihtoehtojen vuosipäästöt yhteysvälillä 20 vuoden elinkaarijaolla

Liite 10: Taulukko 3: Liikennevaihtoehtojen vuosipäästövertailu YVA:n malleihin

Liite 2: lausunnot, valitukset ym

Liite 4: kooste huomiotta jätetystä materiaalista

Jääeroosio. Kuvat: Juha Markkola

Virtaukset Luodonselällä