Mielipide Iijoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta
Velvoitemuutos on välttämätön. Asetettuja tavoitteita parhaiten toteuttava ratkaisu on hyödyntää vanhoja luonnonuomia mahdollisimman tehokkaasti ja niiden rinnalla kalateitä.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
16.4.2020
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Viite: Dnro PSAVI/3111/2017
Hakija: Lapin elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus
Asia: Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttaminen, Oulu ja Ii
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on kalatalousviranomaisena toimittanut aluehallintovirastolle hakemuksen Iin kunnassa ja Oulun kaupungissa sijaitsevien PVO Vesivoima Oy:n Iijoen Raasakan, Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi. Hakemuksen lähtökohtana on vesilain 3 luvun 22 §:n tarkoittama olosuhteiden olennainen muutos.
Kalaviranomaisen hakemuksessa suunnataan velvoitehoidon painopiste toimenpiteisiin, jotka tähtäävät luontaisesti lisääntyvien vaelluskalakantojen palauttamiseen niiden luonnolliseen elinympäristöön. Vaellusesteiden poistamiseksi toimenpiteitä ovat muun muassa toimivat kalatiet ja alasvaellusreitit ohjausmenetelmineen ja niihin tarvittava vesimäärä sekä kalateiden toimivuuden ylläpito ja kehittäminen.
Iijoen kalatalousvelvoitteet on asetettu yli 35 vuotta sitten silloisen tiedon ja olosuhteiden perusteella. Luonnonsuojelupiiri pitää tärkeänä, että kalatalousvelvoitteita päivitetään vastaamaan nykytietämystä oikeasta kompensaatiotasosta ja luonnonmukaisemmasta ja tuloksekkaammasta -tavasta sekä vastaamaan kansallisten ja kansainvälisten strategioiden ja ohjelmien tavoitteisiin ja vaatimuksiin.
Meneillään on kolmannen vesienhoitosuunnitelman laadinta toimenpiteineen vuosiksi 2022-2027, jolloin viimeistään vesistöjen tulee olla vähintään hyvässä ekologisessa tilassa. Iijoen alaosa on Oulujoen-Iijoen ensimmäisessä, vuosien 2009-2015 vesienhoitosuunnitelmassa nimetty voimakkaasti muutetuksi vesistöksi ja luokiteltu tyydyttävään tilaan. Hyvän tilan edellytys on vaellusyhteyden ja jokijatkumon palauttaminen sekä Iijoen vesistön ekologisen tilan parantaminen kaloille ja muulle virtavesieliöstölle. Voimakkaasti muutettujen vesistöjen luokittelua on muutettu, mutta Iijoen alaosa tullee edelleen olemaan korkeintaan tyydyttävässä parhaasta saavutettavissa olevasta tilasta. Luokka määräytyy vesistön biologiaa hyödyttävien toimenpiteiden perusteella. EU:n komissio esitti Suomelle vesienhoitosuunnitelmista antamassaan palautteessa kaikkien vesivoimalaitosten lupien tarkastelua vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden toteutumiseksi, joita ovat erityisesti ekologinen virtaama, kalatiet ja muut haittoja lieventävät toimenpiteet. Tiedossa on aiemman aineiston perusteella, että Iijoella biologisia tekijöitä tukeva toimenpidekokonaisuus on laaja ja mahdollinen toteuttaa vesipuitedirektiivin tavoitteiden täyttämiseksi.
Valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian tavoite on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Iijoki on yksi kalatiestrategian kärkikohteista ja strategian toimeenpano edellyttää Iijoen alaosalla kalatierakentamista ja muita toimenpiteitä kalojen vaellusmahdollisuuden palauttamiseksi.
Suomi on sitoutunut uhanalaisten eliölajien suojeluun ja lajien ja kantojen perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Myös hallitusohjelmaan sisältyy tavoite luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi Suomessa. Luontainen lisääntymiskierto parantaa kalakantojen elinkykyä ja säilyttää vaelluskalakantojen perimää. Iijoen vesistöön sopeutuneet ja perimältään ainutlaatuiset taimenpopulaatiot ylläpitävät Iijoen taimenkannan perinnöllistä monimuotoisuutta.
Lisäksi Iijoen vesistöalueella esiintyvä raakku tarvitsee taimen- tai lohikantaa toukkiensa väli-isännäksi, joten Iijoen vesistössä alun perin esiintyneiden lohikalojen luonnontuotannon vahvistaminen on yksi keskeisimmistä raakkuesiintymien suojelutoimista.
Hakemuksessa painotetaan kalateitä ratkaisuna vaelluksen mahdollistamiseksi rakennetun joen osan yläpuolelle. Niiltä myös edellytetään toimivuutta, joka voimalaitosten omistajan on varmistettava. Virtaamaksi on määrätty kaksi kuutiota sekunnissa kalojen nousun 20.5.-20.10. väliseksi ajaksi. Lisäksi on määrätty houkutusvedestä. Toimivuustavoite on 70 prosenttia. Sen verran Raasakan alapuolelle tulevista lohista tulee nousta viiden voimalaitoksen ohi Haapakosken padon yläpuolelle. Toimivuustavoitteeksi tulee kuitenkin asettaa 95 prosentin selviytyminen kaikkien voimalaitosten ohi Haapakosken yläpuolelle. Epäselväksi jää myös, miksi toimivuustavoite on asetettu vain lohelle. Varsinkin siian osalta tyydyttäisiin edelleen merialueelle tehtäviin istutuksiin, vaikka toimenpiteen ongelmat ovat selviä. Se on siksikin outoa, että hakemuksen yhtenä vahvana perusteluna nimenomaan on pyrkimys luonnonmukaiseen lisääntymiseen geneettisen monimuotoisuuden palauttamiseksi ja suojelemiseksi ja siten myös poikasten elinkelpoisuuden parantamiseksi.
Kuten hakemuksessakin todetaan, Iijoen voimalaitosten rakentamisen yhteydessä huomattava määrä joen luonnonuomaa jäi vähävetiseksi. Ohitusuomat mainitaan kuitenkin vain muuna kalataloudellisena hoitotoimenpiteenä, josta tulee tehdä selvitys. Hyvin tiedossa oleva tosiasia on, että nimenomaan vanhojen uomien kunnostamisessa ja vesittämisessä on merkittävä potentiaali sekä poistettaessa vaellusesteitä että luotaessa uusia lisääntymishabitaatteja. Asia todettiin muun muassa Kollaja-hankkeen vaikutuksista laadituissa selvityksissä kompensaatiomahdollisuutena (liite 1: kpl 4.3. Lisääntyminen ja poikastuotantoalueet). Luken selvityksen mukaan Kollaja-hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta Iijoen lohen palauttamiselle aiheutuvia haittavaikutuksia voidaan kompensoida luomalla uusia kutu- ja poikastuotantoalueita. Potentiaalisin uusi elinympäristö lohelle (ja muillekin vaelluskaloille) olisi Raasakan vanha uoma. Kunnostamalla ja muokkaamalla (pohjapatojen poisto/muokkaus, uomakunnostukset) vanhaa uomaa sekä johtamalla sinne selvästi nykyistä enemmän vettä, pystyttäisiin luomaan vaelluskaloille elinympäristö, jonne päästäkseen kalojen ei tarvitsisi ohittaa yhtään patoa. Vastaavasti myös vaelluspoikaset selviäisivät mereisille syönnösalueilleen ilman voimalaitoksien ja patoaltaiden ohittamista.
Vaellussiika mainitaan hakemuksessakin lajina, joka erityisesti hyötyisi varsinkin Raasakan vanhojen uomien kunnostamisesta ja ympärivuotisesta vesittämisestä. Uomien palauttamisessa osaksi jokijatkumoa toteutetaan samalla myös vesienhoitolain velvoite poistaa vaellusesteitä vesieliöiltä ylipäänsä. Jo oleva tieto mahdollisuuksista kunnostaa ja vesittää vähävetiset uomat pitää ottaa huomioon ja liittää vanhojen uomien käyttö kiinteäksi osaksi toimenpidekokonaisuutta vaellusesteiden poistamiseksi. Velvoite alasvaelluksen toimivuudesta on keskeinen tekijä luontaisen elinkierron aikaansaamiseksi. Siinäkin onnistumista tukee ohitusuomien hyödyntäminen.
Vanhojen uomien kunnostaminen ja vesitys elimelliseksi osaksi vaellusreittiä ylös- ja alasvirtaan edellyttää myös riittävän virtaaman määrittämistä. Vain lohelle ja meritaimenelle räätälöidyt tekniset kalatiet kahden kuution virtauksineen kesäkuukausina edustavat jo vanhentunutta minimimallia. Se ei vastaa vesienhoitolain tavoitetta vesieliöstön vaellusesteiden poistamisesta, mutta ei todennäköisesti myöskään ole riittävä ratkaisu arvokalojen tavoiteltavaksi lisääntymiseksi Iijoella. Luonnonuomien käyttöönotto ja ekologisen virtaaman ohjaaminen niihin vastaa parhaiten tavoitteisiin esteettömästä vaelluksesta rakenteiden ohi ja lisääntymiseen soveltuvan pinta-alan hyödyntämisestä.
Ekologisen virtaaman määrittäminen on tehtävä osana velvoitemuutosta. Raasakan uoman riittäväksi virtaamaksi on esitetty 20 m3/s (Liite 1) . Silloin uoman teoreettinen tuotto voisi arvioiden mukaan olla noin 20 prosenttia koko Iijoen vesistön smolttituotannosta. Arviossa on otettu huomioon voimalaitoksilla ja patoaltaissa tapahtuvan kuolevuuden puuttuminen.
Kalaston hoidossa Iijoella tulee keskittyä johdonmukaisesti luonnonkalakantojen palauttamiseen ja kestävään hyödyntämiseen. Koskiensuojelulailla suojellulle joen osalle ei tule istuttaa kirjolohta, joka on vieraslaji.
Summa summarum
Velvoitemuutos on välttämätön. Hakemuksessa on oikein vaadittu vaellusesteiden poistamista yhtäaikaisesti kaikilta viideltä voimalaitokselta, toimivuusvelvoitetta sekä ylös- että alasvaellusreiteille sekä toimenpiteille tiukkaa aikataulua päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Virhe on teknisten kalateiden ensisijaisuus ja suoranainen vaara niiden jääminen ainoiksi velvoittaviksi toimenpiteiksi. Asetettuja tavoitteita parhaiten toteuttava ratkaisu on hyödyntää vanhoja luonnonuomia mahdollisimman tehokkaasti ja niiden rinnalla kalateitä. Ohitusuomien kunnostamiseen voidaan ryhtyä lyhyellä varoitusajalla ja saada niihin sisältyvä kalataloudellinen potentiaali nopeasti käyttöön. Se on otettava huomioon, kun tiedossa on voimayhtiön vastustus ja velvoitteiden korjaamisen siirtyminen edelleen valitusten seurauksena.
Vesilain 3 luvun 22 §:ssä ei ole säädöstä korvausvelvollisuudesta luvanhaltijalle. Kalatalousvelvoitteen tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää kalataloudelle aiheutuvaa vahinkoa. Velvoitteita voidaan myös ajoittain tarkistaa, kuten nyt on tehty olosuhteiden olennaisesti muututtua. Luvanhakijan ei siksi pidä hakemuksessaan ottaa korostetusti huomioon luvanhaltijan edunmenetyksiä muutosvaatimuksia asettaessaan. Kalanviljelyyn ja istutuksiin perustuva haittojen kompensointi on osoitettu toimimattomaksi ja eritoten merkittävästi alimitoitetuksi, josta voimayhtiö on hyötynyt vuosikymmenien ajan. Päätöksessä on kalatalousvelvoitteeksi määrättävä kaikkien toteuttamiskelpoisten poikastuotantoalueiden kunnostaminen ja vesittäminen ekologisella virtaamalla sekä vaellusreittien suunnittelu luonnonuomia hyväksi käyttäen.
Esko Saari
puheenjohtaja
Heli Kinnunen
sihteeri
Liite 1: Orell, Panu; Vehanen, Teppo; Mäki-Petäys, Aki; Jaukkuri, Mikko; Huusko, Riina; Van der Meer, Olli; Huusko, Ari; Lahti, Markku; Erkinaro, Jaakko; Sutela, Tapio (2016):
Kollaja-hankkeen vaikutukset Iijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus nro 25 / 2016. Luonnonvarakeskus. (https://jukuri.luke.fi/handle/10024/535264)