Mielipide Iin Ollinkorven tuulivoimahankkeen kaavoitus- ja YVA-suunnitelmasta
Maakuntakaavan sijainninohjauksen sivuuttamisen lisäksi suunnitelmassa on tarpeen esitettyä huolellisemmin arvioida Iihin suunnitellun ja osin jo toteutetun tuulivoimarakentamisen yhteisvaikutuksia luonnonarvoihin, maisemaan ja ihmisten sietokykyyn.
Iin Ollinkorven tuulivoimahanke on tullut uudestaan vireille, joten uudistimme 20.8.2019 annetun mielipiteemme.
Iin Ollinkorven tuulivoimahankkeessa suunnitellaan enintään 63 voimalan rakentamista. Hankkeesta vastaava on Ilmatar Ii Oy. Hankkeessa sovelletaan YVA-lain 252/2017 mahdollistamaa yhteismenettelyä ja kaavoitus etenee samanaikaisesti lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa.
Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavassa on kymmenittäin tuulivoimarakentamiseen osoitettuja varauksia, kun taas Ollinkorven vaihtoehto VE1 pääosin sijoittuu varausten ulkopuolelle. Arviointiselostuksessa on esitettävä, miksi vaihemaakuntakaavan ohjausvaikutusta ei noudateta ja mitkä ovat sen vaikutukset.
Vaihtoehtoa VE1 muodostettaessa on selvästikin rajattu maksimialue, jolla ei ole asutusta ja joka pääosin on talouskäytön muokkaamaa. Itäosastaan alue on kuitenkin hyvinkin säilyttänyt luonnontilaansa. Kusisuo aivan rajauksen ulkopuolella, luo-kohteet Kassasuo, Koukkarasuo ja Muhosuo ja muut ojittamattomat suot sekä lukuisat lammet ja järvet muodostavat läheisten suojelusoiden kanssa hyvinkin yhtenäisen luontoarvokokonaisuuden. Jatkosuunnittelua varten vaihtoehdosta VE1 on vähintään karsittava voimalapaikat T47, T37, T14, T11, T29, T58, T5, T13, T26, T40 ja T48.
Tuulivoiman vaikutuksista metsäkanalinnustoon on jo käytettävissä pitempiaikaista seurantatietoa Kalajoelta Simoon yltävän rannikkokaistan kolmentoista tuulipuiston alueelta. Selvityksen mukaan metsäkanalintuja kuolee voimaloihin törmätessään enemmän kuin muita lintuja yhteensä. Arviointiselostuksessa tulee esittää, millaisia keinoja on käytettävissä tai kehitettävissä törmäyskuolemien vähentämiseksi.
Maa-ainesten ottoa ei tässäkään ohjelmassa käsitellä. Tuulivoimaloiden perustuksiin ja voimalalta voimalalle kulkeviin kantaviin ja leveisiin teihin uppoaa kuitenkin suuria määriä maa-aineksia. Maa-ainesten otto on luvanvaraista, kun se ei ole kotitarvekäyttöä, joka kai lähtökohtaisesti tarkoittaa vähäistä määrää. Maa-aineslupaa ei kuitenkaan mainita kappaleessa 3.4. Arviointiselostuksessa on syytä selvittää, miksi hankkeen vaatima maa-ainesten otto ei ole luvanvaraista ja miksi sen ympäristövaikutuksia ei tarvitse lainkaan arvioida.
Hankkeet näyttävät sijoittuvan toinen toisensa viereen niin, että lopputuloksena on Iihin rannikon läheisyyteen muodostumassa jopa parin sadan voimalan lähes yhtenäinen verkosto. Erityisesti mainittakoon Ollinkorven pohjoispuolelle sijoittuva Yli-Olhavan tuulipuistohanke, jonka vaihtoehdossa VE1 on kolme osa-aluetta, joista läntisimmälle osalle ei niinikään ole varausta Pohjois-Pohjanmaan 3. vaihemaakuntakaavassa. Siinäkin suunnitteilla on teholtaan ja kokonaiskorkeudeltaan vastaava 60 voimalan kokonaisuus.
Yhteisvaikutuksia on myös mainittujen hankkeiden sähkönsiirtolinjoista. Niistä ei kuitenkaan ole mainintaa ohjelmassa eikä merkintöjä kartoissa. Sekä Ollinkorven että Yli-Olhavan sähkönsiirtovaihtoehdoksi esitetään Simon suuntaa ja uuden oman johtolinjan rakentamista Fingridin olemassa olevan ja suunnitellun uuden 400 kV:n linjan viereen.
Kohtuuttomaksi tilanne on kuitenkin kehittymässä. Muun muassa vaikutuksia linnustoon on arvioitava linjaston määrän ja leveyden kasvaessa. Tuulivoimalahankkeiden 110 kV:n sähkönsiirtojohdot sijoitetaan huomattavasti isompia linjoja matalammalle, mikä kasvattaa törmäysriskiä. Sen suuruutta ja haitan pienentämistä on syytä selvittää.